Peistaan alle Kalevan 26.11. pääkirjoituksen. Siitä selviää rivien välistä erinomaisella tavalla, miten Halosen valtaa EU-päätöksiin yritettiin laajentaa vastoin voimassaolevaa perustuslakia, ja Miten Matti Vanhasta ja keskustaa yritettiin käyttää hyväksi demareiden vasemman siiven, etenkin Halosen ja Tuomiojan haluamalla tavalla.
Onneksi perustuslakivaliokunta oli tehtäviensä tasalla ja antoi kieltävän lausunnon. Viimeisessä äänestyksessä keskustalaisetkin jäsenet äänestiuvät tyhjää ja vain vasemmistoliitto jäi kannattamaan Halosen ja Tuomiojan näkemystä.
Ikävintähän asiassa on se kohu, joka siitä on nostetettu Kimmo Sasia, kokoomusta ja Niinistöä vastaan, kun Vanhanen, Halonen ja Tuomioja ovat kuorossa levittämässä täysin paikkansa pitämätöntä viestiä siitä, että perustuslakivaliokunta muka olisi nyt ottanut presidentiltä pois jotain sellaista, joka presidentille perustuslaissa olisi annettu.
EU:n kriisinhallinta on EU:n asiaa ja kuuluu valtioneuvostolle. Presidentille se ei kuulu. Toivottavasti tämä selviää palstan kirjoittajille, kun he lukevat Kalevan pääkirjoituksen.
- - -
Valiokunta käytti valtaansa
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tiukka kanta kriisinhallintalakiin yllätti pahan kerran hallituksen ja presidentin. Valiokunta on oikeassa siinä, että EU-asiat kriisinhallintaa myöten kuuluvat luontevasti pääministerille.
Eduskunta on Suomessa ylin valtiollinen elin, ja sen perustuslakivaliokunnan tehtävä on nimensä mukaisesti tulkita perustuslakia. Valiokunnan kriisinhallintalakiin määrittelemä kanta on selkeä ja looginen: päätös osallistumisesta EU:n kriisinhallintaoperaatioihin kuuluu hallitukselle, ei presidentille.
Valiokunnan kanssa ristiriitaan ajautunut pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti perjantaina hallituksen vetävän lakiesityksensä pois eduskunnasta. Hallitus antaa uuden esityksen, jossa presidentin valta puolustusvoimien ylipäällikkönä säilyy.
Tappion kokeneen hallituksen puolustuksellinen reaktio on ymmärrettävä sekavassa tilanteessa, mutta turhan hätäinen, koska ei perustuslakivaliokunta ollut rajoittamassa presidentin valtaa. Valiokunnan kanta koskee vain EU:n kriisinhallintaoperaatioita eikä ylipäällikkyyttä.
Ylipäällikkyys tarkoittaa sitä, että presidentti päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista tai laajakantoisista sotilaskäskyasioista. Pääministeri näyttää tulkitsevan asiaa niin, että se tarkoittaisi myös yksittäisiä kriisinhallintaoperaatioita. Presidentti Tarja Halonenkin halusi, että laki olisi hyväksytty hallituksen esittämässä muodossa.
On ilmeisen tulkinnanvaraista, kuka kiistassa on perimmältään oikeassa. Epäselvyydet johtuvat siitä, että presidentin valtaoikeuksia määrittelevä perustuslaki antaa mahdollisuuksia eri tulkintoihin. Se näkyy myös loputtomassa keskustelussa Suomen edustautumisesta EU-huippukokouksissa.
Kimmo Sasin johtama perustuslakivaliokunta heitti joka tapauksessa poliittisen pommin keskelle vaalitaistelua. Perjantaina vain vasemmistoliiton kansanedustajat äänestivät valiokunnan enemmistön kantaa vastaan. Keskustalaiset painoivat tyhjää; SDP:n edustajat olivat muutoksen puolesta.
Perustuslakivaliokunnan toiminta on nostanut eri puolilla hiuksia pystyyn, mutta silti on syytä lähteä siitä, että se tekee niin vakain tuumin. Juuri tämän takia olisi ollut linjakasta, että pääministeri ja hallitus olisivat sopeutuneet valiokunnan tahtoon ja lakiesitys olisi voinut mennä eteenpäin. Sillä alkaa nimittäin olla kiire. Nyt lakiesitys lähtee uuteen valmisteluun.
Vanhanen toimi kiistassa hankalassa kaksoisroolissa. Hän on paitsi pääministeri myös keskustan presidenttiehdokas, jonka voi tulkita puolustavan presidentin valtaoikeuksia myös oman mahdollisen etunsa takia ja siksi, että hän oli tehnyt suurten puolueiden puheenjohtajien kanssa sopimuksen presidentin valtaoikeuksien rauhoittamisesta seuraavaksi vaalikaudeksi.
Ensi sijassa hän taisi silti puolustaa oman hallituksensa esitystä, jonka sisällöstä hän oli sopinut presidentin kanssa. Erikoinen on myös SDP:n tilanne: valiokunnan demarijäsenet ovat keskeisessä asiassa eri mieltä kuin puolueen ehdokas, presidentti Halonen.
Perustuslakivaliokunnan linjaus syntyi hieman erikoisesti. Yleensä hallituksen kanta pitää eduskunnassa ja valiokunnissa, ja jos on vaara, ettei niin käy, kansanedustajat paimennetaan ruotuun poliittisin perustein. Sasin johtamaan valiokuntaan kohdistui kova paine, mutta se piti päänsä kylmänä eikä antanut painostuksen vaikuttaa itseensä. Valiokunta ei ansaitse tyylipisteitä toiminnastaan, mutta sille voi antaa tunnustuksen johdonmukaisuudesta perustuslain tulkinnassa.
Onneksi perustuslakivaliokunta oli tehtäviensä tasalla ja antoi kieltävän lausunnon. Viimeisessä äänestyksessä keskustalaisetkin jäsenet äänestiuvät tyhjää ja vain vasemmistoliitto jäi kannattamaan Halosen ja Tuomiojan näkemystä.
Ikävintähän asiassa on se kohu, joka siitä on nostetettu Kimmo Sasia, kokoomusta ja Niinistöä vastaan, kun Vanhanen, Halonen ja Tuomioja ovat kuorossa levittämässä täysin paikkansa pitämätöntä viestiä siitä, että perustuslakivaliokunta muka olisi nyt ottanut presidentiltä pois jotain sellaista, joka presidentille perustuslaissa olisi annettu.
EU:n kriisinhallinta on EU:n asiaa ja kuuluu valtioneuvostolle. Presidentille se ei kuulu. Toivottavasti tämä selviää palstan kirjoittajille, kun he lukevat Kalevan pääkirjoituksen.
- - -
Valiokunta käytti valtaansa
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tiukka kanta kriisinhallintalakiin yllätti pahan kerran hallituksen ja presidentin. Valiokunta on oikeassa siinä, että EU-asiat kriisinhallintaa myöten kuuluvat luontevasti pääministerille.
Eduskunta on Suomessa ylin valtiollinen elin, ja sen perustuslakivaliokunnan tehtävä on nimensä mukaisesti tulkita perustuslakia. Valiokunnan kriisinhallintalakiin määrittelemä kanta on selkeä ja looginen: päätös osallistumisesta EU:n kriisinhallintaoperaatioihin kuuluu hallitukselle, ei presidentille.
Valiokunnan kanssa ristiriitaan ajautunut pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti perjantaina hallituksen vetävän lakiesityksensä pois eduskunnasta. Hallitus antaa uuden esityksen, jossa presidentin valta puolustusvoimien ylipäällikkönä säilyy.
Tappion kokeneen hallituksen puolustuksellinen reaktio on ymmärrettävä sekavassa tilanteessa, mutta turhan hätäinen, koska ei perustuslakivaliokunta ollut rajoittamassa presidentin valtaa. Valiokunnan kanta koskee vain EU:n kriisinhallintaoperaatioita eikä ylipäällikkyyttä.
Ylipäällikkyys tarkoittaa sitä, että presidentti päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista tai laajakantoisista sotilaskäskyasioista. Pääministeri näyttää tulkitsevan asiaa niin, että se tarkoittaisi myös yksittäisiä kriisinhallintaoperaatioita. Presidentti Tarja Halonenkin halusi, että laki olisi hyväksytty hallituksen esittämässä muodossa.
On ilmeisen tulkinnanvaraista, kuka kiistassa on perimmältään oikeassa. Epäselvyydet johtuvat siitä, että presidentin valtaoikeuksia määrittelevä perustuslaki antaa mahdollisuuksia eri tulkintoihin. Se näkyy myös loputtomassa keskustelussa Suomen edustautumisesta EU-huippukokouksissa.
Kimmo Sasin johtama perustuslakivaliokunta heitti joka tapauksessa poliittisen pommin keskelle vaalitaistelua. Perjantaina vain vasemmistoliiton kansanedustajat äänestivät valiokunnan enemmistön kantaa vastaan. Keskustalaiset painoivat tyhjää; SDP:n edustajat olivat muutoksen puolesta.
Perustuslakivaliokunnan toiminta on nostanut eri puolilla hiuksia pystyyn, mutta silti on syytä lähteä siitä, että se tekee niin vakain tuumin. Juuri tämän takia olisi ollut linjakasta, että pääministeri ja hallitus olisivat sopeutuneet valiokunnan tahtoon ja lakiesitys olisi voinut mennä eteenpäin. Sillä alkaa nimittäin olla kiire. Nyt lakiesitys lähtee uuteen valmisteluun.
Vanhanen toimi kiistassa hankalassa kaksoisroolissa. Hän on paitsi pääministeri myös keskustan presidenttiehdokas, jonka voi tulkita puolustavan presidentin valtaoikeuksia myös oman mahdollisen etunsa takia ja siksi, että hän oli tehnyt suurten puolueiden puheenjohtajien kanssa sopimuksen presidentin valtaoikeuksien rauhoittamisesta seuraavaksi vaalikaudeksi.
Ensi sijassa hän taisi silti puolustaa oman hallituksensa esitystä, jonka sisällöstä hän oli sopinut presidentin kanssa. Erikoinen on myös SDP:n tilanne: valiokunnan demarijäsenet ovat keskeisessä asiassa eri mieltä kuin puolueen ehdokas, presidentti Halonen.
Perustuslakivaliokunnan linjaus syntyi hieman erikoisesti. Yleensä hallituksen kanta pitää eduskunnassa ja valiokunnissa, ja jos on vaara, ettei niin käy, kansanedustajat paimennetaan ruotuun poliittisin perustein. Sasin johtamaan valiokuntaan kohdistui kova paine, mutta se piti päänsä kylmänä eikä antanut painostuksen vaikuttaa itseensä. Valiokunta ei ansaitse tyylipisteitä toiminnastaan, mutta sille voi antaa tunnustuksen johdonmukaisuudesta perustuslain tulkinnassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
SDP:n ja Kokoomuksen joskus siipeensä saaneet, perustuslakivaliokunnassa majailevat luuserit näkivät oivan tilaisuuden kostaa. He iskivät häikäilemättä puukon omien presidenttiehdokkaidensa selkään.
Tarja Halonen on jo ilmaissut suunnattoman pettymyksensä tapahtuneen johdosta.
Sauli Niinistö ei ole vielä toipunut shokista koska on ollut hiljaa. Oliko isku kuolettava? Niinistöä ei ehkä huvita ruveta vallasta riisutuksi pellepresidentiksi.
Matti Vanhanen kertoi omat tuntonsa varsin selväsanaisesti eilen Turussa. Keskustalaiset perustuslakivaliokunnan jäsenethän eivät enää osallistuneet, kun näkivät mikä häikäilemätön peli on meneillään – äänestivät tyhjää.
Matti Vanhanen teki tässä tilanteessa ainoan oikean ratkaisun – eli siirsi asian kriisihallintalain käsiteltäväksi presidentinvaalien jälkeen. Valitettava juttu. Lakia olisi tarvittu jo aikaisemmin. SDP:n ja Kokoomuksen ”kostonenkelien” itsekäs toiminta esti sen.
Sellaisia lakeja, jotka voidaan tulkita. perustuslain vastaisiksi ei pidä säätää, koska silloin asiat menevät ihan sekaisin.
Valiokunnan lausunto oli puhtaasti perustuslakiin perustuva juridinen lausunto.
Kaikki sen jälkeen tapahtunut kokoomuksen ja valiokunnan eräiden jäsenten syyttely on ollut erittäin ala-arvoista ja halpahintaista politikointia ja ikävä kyllä myös perustuslain tulkinnan politisointia presidentinvaalin ympärillä.
Sinä kirjoitit tästä jälkipelistä esimerkillisen näytteen, jolla ei ole yhtään mitään tekemistä itse asian - perustuslakivaliokunnan juridisen kausunnon - kanssa.
ja pääministerin tehtäväjakoon saadaan vain perustuslakia muuttamalla.
Saksassa presidentin valitsee liittoparlamentti. Mitään muuta valtaa kuin arvovaltaa hänellä ei ole.
Perustuslaki ei ole riittävän tarkka.
Raja voitaisi nyt vetää siihen, että presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö ja päättää sodasta ja rauhasta, mutta EU:n käyttöön annetut suomalaiset kriisinhallintajoukot ovat EU:n joukko-osaston komentajan alaisia ja niistä päättää valtioneuvosto.
Tämän tulkinnan lienee ottanut myös perustuslakivaliokunta.
Presidentin valtaoikeuksien kaventamista en toistaiseksi kannata, kun nykyinen perustuslai on vielä niin tuore, ettei siitä juurikaan ole kokemuksia. Mutta jos valtaoikeuksia kavennetaan merkittävästi, niin samalla voidaan luopua suorasta kansanvaalistakin.
Jäbälle.
Laatu on tärkeämpää. ;-)
palstoille, sama meno jatkuu.