Planetaarinen joukkoharha

xzcrtsrew

Aggressiivinen verenvuodatushistorianne, "vääräuskoisiin" yhteiskuntiin kohdistuvien sotilaallisten iskujen hyväksyminen, sorron hyväksyminen ("mikä keisarin on"), suunnaton ksenofobianne, tahdoton käkyjen tottelemisen halu ja masokistis-ekshibitionistinen "syntisen" itsesääli, kompulsiivinen käännyttämisenne ja tunnoton lähetystyönne on lievästi sanottuna aikansa elänyt ihmiskunnan varhainen taantumavaihe. Samoin on aikansa elänyt pulinanne omasta moraalisesta hyvyydestänne ja materiaalisesta pyyteeettömyydestänne. X-jengin puupäisyyttä osoittaa että nämä faktat eivät mene millään ao. jengin kaaliin. Jengi elää omissa fantasiamaailmoissaan, kieltää oman psyykkisen ja käyttäytymisrealiteettinsa ja rakentaa mielettömiä fiktiota omasta erinomaisuudestaan. Näin on syntynyt ja elää vieläkin massiivinen joukkoharha tällä planeetalla.

17

537

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Crispus

      Kirjoituksessa on käytetty sellaisia käsitteitä, joita on vaikea sovittaa kristinuskoon ja jotkin käsitteet, kuten ”vääräuskoinen” viittaa vahvasti toisaalle. Kuitenkin joillain käsitteillä on ilmeisesti tarkoitus myös viitata kristinuskoon ja siitä näkökulmasta on mielestäni huomioitava muutama asia.

      Jos aggressiivisen verenvuodatushistorian käsitettä halutaan soveltaa johonkin kristillisissä maissa tapahtuneeseen, niin se tuskin voi viitata muuhun kuin ristiretkiksi nimettyihin sotiin. Kuitenkin se on aika huono argumentti kristillistä uskoa kohtaan, koska se on tapahtunut kristikunnassa ainoastaan Roomalaiskatolisen kirkon toimesta ja ajoittuu juuri sellaiseen aikaan, jolloin Roomalaiskatolinen kirkko oli luopunut uskostaan vahvemmin kuin koskaan muulloin. Sehän ei ole kristittyjen hyväksymä toimi, vaan koskee Länsi-Euroopassa vaikuttaneen kirkkokunnan enemmänkin poliittista ja sotilaallista kannanottoa ja uskon hylkäämistä, kuin uskoon perustuvien syiden nojalla toimimista. Ristiretkiin vaikuttaneet syyt on lopulta aika moninaiset, mutta yhden lyhyen koosteen kirjoittelin jo aikaisemmin tuonne:
      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&posting=22000000009597084#22000000009597084

      Viittaus tuohon Jeesuksen antamaan kehotukseen antaa keisarille se, mikä keisarin on, on kirjoituksessa esitetty melko kummallisessa paikassa. Vastaushan tuli kysymykseen siitä, miten tulisi suhtautua verojen maksamiseen. Esivallan kunnioittamiseen kehottaminen on suoraan Raamatusta lainattua, eikä mielestäni ollenkaan huono ohje. Eikö maassa vallitse kaaos, ellei sen lakeja noudateta.

      Ksenofobian käsitteellä ei ilmeisesti ole tarkoituskaan viitata kristittyihin, mutta on huomattava ettei se sovellu edes kirjoitukseen itseensäkään, koska samassa kirjoituksessa arvostellaan myös lähetystyötä, jota ei olisi mikäli väite ksenofobisesta suhtautumisesta olisi aiheellinen. Tosin kristillisestä lähetystyöstä ei taida löytyä mainitsemiasi piirteitä, joten niillä lienee tarkoitus jälleen viitata jonnekin toisaalle.

      Syntinen itsesääli ja fiktio omasta erinomaisuudesta ovat mielenkiintoinen ja äärimmilleen kärjistetty vastakohtapari, joiden yhtäaikaisuudesta missä tahansa joukossa voisi olla mielenkiintoista lukea perusteluja.

      Jos kirjoituksen tarkoitus on etsiä uskonnoista yleensä jotain negatiivisia piirteitä ja kärjistää ne äärimmilleen, niin se voi parhaassa tapauksessa toimiakin niin, että se auttaa huomaamaan mikäli niitä negatiivisia piirteitä löytyy myös omasta elinpiiristä tai oman uskonnon sisältä. Kuitenkin se, että ne tuodaan esiin irrallisia ajatuksina, ilman omaa viitekehystään ja kärjistetään mittasuhteisiin, joita ei ole todellisuudessa havaittavissa tekee niistä varsin etäisiä. Mielestäni olisi rakentavampaa etsiä todellisia epäkohtia uskonnollisten yhteisöjen toiminnasta ja osoittaa ne epäkohdat siinä tilanteessa, jossa ne ilmenevät.

      Esittämässäsi muodossa kritiikki menee niin kaukaa ohi, että se tuskin kovin paljon herättää pohtimaan sen mahdollisia yhtymäkohtia todellisuuteen. Tärkeintä on se, ettei nämä asiat vaikuta kenenkään henkilökohtaiseen uskoon, koska syyt uskoon ovat toiset. Veriseen historiaan vetoaminen on turhaa, koska ihan naapurissa on maailman suurimpiin kuuluvat joukkomurhat tehty ateismin nimissä, ristiretket on pientä näpertelyä sen rinnalla Kiinasta puhumattakaan. Samoin on turha esittää psykologisia syitä uskolle, koska ne samat syyt voidaan esittää kääntäen epäuskolle. Ymmärrän kyllä, että koska kristinusko perustuu todellisiin tapahtumiin, niin itse tapahtumia ei voi kiistää ja kritiikki on käännettävä toisaalle, mutta toivoisin huolellisempaa pohtimista kritiikille ja sen kohdistamista niin, että sille olisi myös vastaavuutta ihan todellisuudessakin, eikä vain ateistisessa propagandassa.

      • jaina

        jatkuu: hollywoodkin esittää väkivallalla kyseenalaista mainetta niittäneitä uskonsotureita suurina ihailtavina sankareina.

        Unohdatko tarkoitushakuisesti Irakin, Pohjoisen Irlannin ja ex-Jugoslavian?

        "Ksenofobian käsitteellä ei ilmeisesti ole tarkoituskaan viitata kristittyihin, mutta on huomattava ettei se sovellu edes kirjoitukseen itseensäkään, koska samassa kirjoituksessa arvostellaan myös lähetystyötä, jota ei olisi mikäli väite ksenofobisesta suhtautumisesta olisi aiheellinen. Tosin kristillisestä lähetystyöstä ei taida löytyä mainitsemiasi piirteitä, joten niillä lienee tarkoitus jälleen viitata jonnekin toisaalle."

        Niin ja Amerikan intiaanikulttuurithan kukoistavat edelleenkin. Tarkentaisitko millä tavalla kristillisyys on ollut osaltaan tukemassa sitä taloudellis-kulttuurista kukoistusta, mitä Väli- ja Etelä-Amerkoiden alkuperäiskansat nyt elävät? Älä turhaan kainostele.

        Minua itseani riipaisee eniten kuitenkin Roomalaisimperiumin vaihtuminen Paavilliseksi imperiumiksi ja kuinka se edellistä hyväksi käyttäen tuhosi eurooppalaiset alkuperäiskulttuurit. Jopa niin, että palstan tampioimmat luulevat suomalaisen perinteen olevan jotenkin kristillistä, Perkele (joka siis on balttilainen ukkosen jumala)!

        Kulttuurista kuohintaa on tehty myös Kauko-Idässä ja Afrikassa. Käännytystyöhän on nykyään sievemmin ehdollistettu hygieniaan, sairaudenhoitoon ja koulutukseen. Minusta todellista lähimmäisen rakkautta olisi tarjota näitä ilman kristillistä käännytystyötä ja ao. kulttuurit huomioon ottaen.

        "Esittämässäsi muodossa kritiikki menee niin kaukaa ohi, että se tuskin kovin paljon herättää pohtimaan sen mahdollisia yhtymäkohtia todellisuuteen. Tärkeintä on se, ettei nämä asiat vaikuta kenenkään henkilökohtaiseen uskoon, koska syyt uskoon ovat toiset. Veriseen historiaan vetoaminen on turhaa, koska ihan naapurissa on maailman suurimpiin kuuluvat joukkomurhat tehty ateismin nimissä, ristiretket on pientä näpertelyä sen rinnalla Kiinasta puhumattakaan."

        Ensinnäkin minusta krisselismi on alistumisteologiaa joihin lasken myös ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneemmat kommunismin ja totalitarismin. Kommunismi ei mitenkään yllä verisyydessään, eikä henkisessä haavoittavuudessaan krisselismin rinnalle. Tulee myös muistaa, että esim. II MS:n liikekannalle panija Saksa on edelleenkin kristillisesti hyvin harras maa. On erittäin tarkoitushakuista selittää kommunismia ateistiseksi ja olla huomaamatta, kuinka kristillisesti perusteltua kommunistinen ideologia on/oli ja kuinka sievästi kommunistisen pantheonin jumalhahmot samaistuvat vastaaviin kristillisiin: Stalin-Jahve (ankara Isä Aurinkoinen), Jeesus -Lenin, joka saarnasi vapautuksen teologiaa ja Marx Johannes Kastaja.

        "Ymmärrän kyllä, että koska kristinusko perustuu todellisiin tapahtumiin, niin itse tapahtumia ei voi kiistää ja kritiikki on käännettävä toisaalle, mutta toivoisin huolellisempaa pohtimista kritiikille ja sen kohdistamista niin, että sille olisi myös vastaavuutta ihan todellisuudessakin, eikä vain ateistisessa propagandassa."

        (Mihin todellisiin tapahtumiin?)
        Mielestäni myös krisseliväen on pystyttävä tarkastelemaan ao. ismiä siinä valossa, millaista kulttuuria se on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti. Kritiikki keskittyykin tässä ikävästi juuri näihin hedelmiin, joista puu tunnetaan.

        Ei niin missään yksikään krisseli ole voinut osoittaa vääräksi uskontonsa eli aattensa epäinhimillisyyttä ja julmuutta. Säälittävin selitysyritys on aina: he eivät olleet oikeita krisseleitä. Tämä taas muistuttaa Stalinin taktiikasta surmauttaa toisinajattelijat ja antaa näistä surmista vastuu käskytettäviensä kannettavaksi, jotka taas puolestaan surmattiin toisinajattelijoina (ja kuten kunnon katuvaiset uskovaiset ainakin: he todella katuivat).


      • Nassen
        jaina kirjoitti:

        jatkuu: hollywoodkin esittää väkivallalla kyseenalaista mainetta niittäneitä uskonsotureita suurina ihailtavina sankareina.

        Unohdatko tarkoitushakuisesti Irakin, Pohjoisen Irlannin ja ex-Jugoslavian?

        "Ksenofobian käsitteellä ei ilmeisesti ole tarkoituskaan viitata kristittyihin, mutta on huomattava ettei se sovellu edes kirjoitukseen itseensäkään, koska samassa kirjoituksessa arvostellaan myös lähetystyötä, jota ei olisi mikäli väite ksenofobisesta suhtautumisesta olisi aiheellinen. Tosin kristillisestä lähetystyöstä ei taida löytyä mainitsemiasi piirteitä, joten niillä lienee tarkoitus jälleen viitata jonnekin toisaalle."

        Niin ja Amerikan intiaanikulttuurithan kukoistavat edelleenkin. Tarkentaisitko millä tavalla kristillisyys on ollut osaltaan tukemassa sitä taloudellis-kulttuurista kukoistusta, mitä Väli- ja Etelä-Amerkoiden alkuperäiskansat nyt elävät? Älä turhaan kainostele.

        Minua itseani riipaisee eniten kuitenkin Roomalaisimperiumin vaihtuminen Paavilliseksi imperiumiksi ja kuinka se edellistä hyväksi käyttäen tuhosi eurooppalaiset alkuperäiskulttuurit. Jopa niin, että palstan tampioimmat luulevat suomalaisen perinteen olevan jotenkin kristillistä, Perkele (joka siis on balttilainen ukkosen jumala)!

        Kulttuurista kuohintaa on tehty myös Kauko-Idässä ja Afrikassa. Käännytystyöhän on nykyään sievemmin ehdollistettu hygieniaan, sairaudenhoitoon ja koulutukseen. Minusta todellista lähimmäisen rakkautta olisi tarjota näitä ilman kristillistä käännytystyötä ja ao. kulttuurit huomioon ottaen.

        "Esittämässäsi muodossa kritiikki menee niin kaukaa ohi, että se tuskin kovin paljon herättää pohtimaan sen mahdollisia yhtymäkohtia todellisuuteen. Tärkeintä on se, ettei nämä asiat vaikuta kenenkään henkilökohtaiseen uskoon, koska syyt uskoon ovat toiset. Veriseen historiaan vetoaminen on turhaa, koska ihan naapurissa on maailman suurimpiin kuuluvat joukkomurhat tehty ateismin nimissä, ristiretket on pientä näpertelyä sen rinnalla Kiinasta puhumattakaan."

        Ensinnäkin minusta krisselismi on alistumisteologiaa joihin lasken myös ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneemmat kommunismin ja totalitarismin. Kommunismi ei mitenkään yllä verisyydessään, eikä henkisessä haavoittavuudessaan krisselismin rinnalle. Tulee myös muistaa, että esim. II MS:n liikekannalle panija Saksa on edelleenkin kristillisesti hyvin harras maa. On erittäin tarkoitushakuista selittää kommunismia ateistiseksi ja olla huomaamatta, kuinka kristillisesti perusteltua kommunistinen ideologia on/oli ja kuinka sievästi kommunistisen pantheonin jumalhahmot samaistuvat vastaaviin kristillisiin: Stalin-Jahve (ankara Isä Aurinkoinen), Jeesus -Lenin, joka saarnasi vapautuksen teologiaa ja Marx Johannes Kastaja.

        "Ymmärrän kyllä, että koska kristinusko perustuu todellisiin tapahtumiin, niin itse tapahtumia ei voi kiistää ja kritiikki on käännettävä toisaalle, mutta toivoisin huolellisempaa pohtimista kritiikille ja sen kohdistamista niin, että sille olisi myös vastaavuutta ihan todellisuudessakin, eikä vain ateistisessa propagandassa."

        (Mihin todellisiin tapahtumiin?)
        Mielestäni myös krisseliväen on pystyttävä tarkastelemaan ao. ismiä siinä valossa, millaista kulttuuria se on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti. Kritiikki keskittyykin tässä ikävästi juuri näihin hedelmiin, joista puu tunnetaan.

        Ei niin missään yksikään krisseli ole voinut osoittaa vääräksi uskontonsa eli aattensa epäinhimillisyyttä ja julmuutta. Säälittävin selitysyritys on aina: he eivät olleet oikeita krisseleitä. Tämä taas muistuttaa Stalinin taktiikasta surmauttaa toisinajattelijat ja antaa näistä surmista vastuu käskytettäviensä kannettavaksi, jotka taas puolestaan surmattiin toisinajattelijoina (ja kuten kunnon katuvaiset uskovaiset ainakin: he todella katuivat).

        nostaa hattua ja kiittää hyvästä, näkemystä avartavasta, argumentoinnista.

        Kiitos jaina


      • Crispus
        jaina kirjoitti:

        jatkuu: hollywoodkin esittää väkivallalla kyseenalaista mainetta niittäneitä uskonsotureita suurina ihailtavina sankareina.

        Unohdatko tarkoitushakuisesti Irakin, Pohjoisen Irlannin ja ex-Jugoslavian?

        "Ksenofobian käsitteellä ei ilmeisesti ole tarkoituskaan viitata kristittyihin, mutta on huomattava ettei se sovellu edes kirjoitukseen itseensäkään, koska samassa kirjoituksessa arvostellaan myös lähetystyötä, jota ei olisi mikäli väite ksenofobisesta suhtautumisesta olisi aiheellinen. Tosin kristillisestä lähetystyöstä ei taida löytyä mainitsemiasi piirteitä, joten niillä lienee tarkoitus jälleen viitata jonnekin toisaalle."

        Niin ja Amerikan intiaanikulttuurithan kukoistavat edelleenkin. Tarkentaisitko millä tavalla kristillisyys on ollut osaltaan tukemassa sitä taloudellis-kulttuurista kukoistusta, mitä Väli- ja Etelä-Amerkoiden alkuperäiskansat nyt elävät? Älä turhaan kainostele.

        Minua itseani riipaisee eniten kuitenkin Roomalaisimperiumin vaihtuminen Paavilliseksi imperiumiksi ja kuinka se edellistä hyväksi käyttäen tuhosi eurooppalaiset alkuperäiskulttuurit. Jopa niin, että palstan tampioimmat luulevat suomalaisen perinteen olevan jotenkin kristillistä, Perkele (joka siis on balttilainen ukkosen jumala)!

        Kulttuurista kuohintaa on tehty myös Kauko-Idässä ja Afrikassa. Käännytystyöhän on nykyään sievemmin ehdollistettu hygieniaan, sairaudenhoitoon ja koulutukseen. Minusta todellista lähimmäisen rakkautta olisi tarjota näitä ilman kristillistä käännytystyötä ja ao. kulttuurit huomioon ottaen.

        "Esittämässäsi muodossa kritiikki menee niin kaukaa ohi, että se tuskin kovin paljon herättää pohtimaan sen mahdollisia yhtymäkohtia todellisuuteen. Tärkeintä on se, ettei nämä asiat vaikuta kenenkään henkilökohtaiseen uskoon, koska syyt uskoon ovat toiset. Veriseen historiaan vetoaminen on turhaa, koska ihan naapurissa on maailman suurimpiin kuuluvat joukkomurhat tehty ateismin nimissä, ristiretket on pientä näpertelyä sen rinnalla Kiinasta puhumattakaan."

        Ensinnäkin minusta krisselismi on alistumisteologiaa joihin lasken myös ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneemmat kommunismin ja totalitarismin. Kommunismi ei mitenkään yllä verisyydessään, eikä henkisessä haavoittavuudessaan krisselismin rinnalle. Tulee myös muistaa, että esim. II MS:n liikekannalle panija Saksa on edelleenkin kristillisesti hyvin harras maa. On erittäin tarkoitushakuista selittää kommunismia ateistiseksi ja olla huomaamatta, kuinka kristillisesti perusteltua kommunistinen ideologia on/oli ja kuinka sievästi kommunistisen pantheonin jumalhahmot samaistuvat vastaaviin kristillisiin: Stalin-Jahve (ankara Isä Aurinkoinen), Jeesus -Lenin, joka saarnasi vapautuksen teologiaa ja Marx Johannes Kastaja.

        "Ymmärrän kyllä, että koska kristinusko perustuu todellisiin tapahtumiin, niin itse tapahtumia ei voi kiistää ja kritiikki on käännettävä toisaalle, mutta toivoisin huolellisempaa pohtimista kritiikille ja sen kohdistamista niin, että sille olisi myös vastaavuutta ihan todellisuudessakin, eikä vain ateistisessa propagandassa."

        (Mihin todellisiin tapahtumiin?)
        Mielestäni myös krisseliväen on pystyttävä tarkastelemaan ao. ismiä siinä valossa, millaista kulttuuria se on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti. Kritiikki keskittyykin tässä ikävästi juuri näihin hedelmiin, joista puu tunnetaan.

        Ei niin missään yksikään krisseli ole voinut osoittaa vääräksi uskontonsa eli aattensa epäinhimillisyyttä ja julmuutta. Säälittävin selitysyritys on aina: he eivät olleet oikeita krisseleitä. Tämä taas muistuttaa Stalinin taktiikasta surmauttaa toisinajattelijat ja antaa näistä surmista vastuu käskytettäviensä kannettavaksi, jotka taas puolestaan surmattiin toisinajattelijoina (ja kuten kunnon katuvaiset uskovaiset ainakin: he todella katuivat).

        Kerro sinä minulle, onko USA:n hyökkäyksen syy öljy, Bushin pakkomielle, vai lähtivätkö USA:n kristilliset seurakunnat hyökkäykseen, vai oliko niin, että ne laajalti pitivät vääränä USA:n päätöstä hyökätä? Tai miten johdat Irlannin sissisodan/terrorismin kristillisen seurakunnan toimintaan?

        Jos kristillisyys on alistumisteologiaa, niin miksi väität kristittyjen maiden riistävän muita maita, vai eikö tässäkään ole kysymys lainkaan uskonnosta?

        Rooman imperiumi oli jo tuhoutunut vuosisatoja aikaisemmin kuin Roomasta tuli varsinainen kirkkovaltio. Paavillisella imperiumilla ei itselläänkään ole mitään uskonnollista oikeutusta, ts. paavin julistautuminen kristittyjen pääksi ei ollut oikeutettua missään uskonnollisessa mielessä, vaan jo se oli poliittinen teko, joka ei onneksi koskaan toteutunut uskonnollisessa mielessä kuin rajallisesti.

        Etelä-Amerikan espanjalaisista valloittajista on niin ikään vaikeaa vetää yhteyttä kristilliseen seurakuntaan, kuten yleisemminkin riistomaatoimintaa ei ole tehty uskonnollisin perustein.

        Sinä sanot, että on tarkoitushakuista selittää kommunismia ateismiksi, vaikka tämän yhdistämisen tekevät kyllä kommunistit itse, sitä ei tarvitse ulkopuolelta selitellä. Stalin ajan joukkotuho taitaa yltää tuonne 30 miljoonan uhrin paikkeille ja sen vähätteleminen on kyllä kummallista. Hitler, jonka uskonnolliset suuntaukset liittyivät okkultismiin ja noituuteen, jää hirvittävistä teoistaan huolimatta kauas taakse.

        Mielestäni kristittyjen on pystyttävä tarkastelemaan sitä pahaa mitä Roomalaiskatolinen kirkko on tehnyt, mutta kirjoituksessasi on yksi keskeinen ongelma. Mikä tahansa viittaus johonkin kristillisyyteen samoilla alueilla saa sinut ajattelemaan juuri kristillisyyden olevan silloin itsestään selvä syy kaikkeen pahaan mitä sillä alueella tapahtuu. On vaikea nähdä sitä miten sinä ymmärrät tarkoitushakuisuuden käyttäessäsi sitä puheenvuorossasi.

        Ehdotan, että tarkastellaan asiaa kerrallaan, niin ei tule vain pinnallista koko maailman kaikkien alueiden ja kaikkien aikojen läpileikkausta, joka lopulta ei kerro yhtään mitään. Valitse sinä noista esittämistäsi jokin aihe, niin tutkistellaan niitä tapahtumia joita siihen liittyy ensin yleisestä historiallisesta näkökulmasta ja sitten, onko niissä havaittavissa jotain uskonnollisia vaikuttimia.


      • jaina
        Crispus kirjoitti:

        Kerro sinä minulle, onko USA:n hyökkäyksen syy öljy, Bushin pakkomielle, vai lähtivätkö USA:n kristilliset seurakunnat hyökkäykseen, vai oliko niin, että ne laajalti pitivät vääränä USA:n päätöstä hyökätä? Tai miten johdat Irlannin sissisodan/terrorismin kristillisen seurakunnan toimintaan?

        Jos kristillisyys on alistumisteologiaa, niin miksi väität kristittyjen maiden riistävän muita maita, vai eikö tässäkään ole kysymys lainkaan uskonnosta?

        Rooman imperiumi oli jo tuhoutunut vuosisatoja aikaisemmin kuin Roomasta tuli varsinainen kirkkovaltio. Paavillisella imperiumilla ei itselläänkään ole mitään uskonnollista oikeutusta, ts. paavin julistautuminen kristittyjen pääksi ei ollut oikeutettua missään uskonnollisessa mielessä, vaan jo se oli poliittinen teko, joka ei onneksi koskaan toteutunut uskonnollisessa mielessä kuin rajallisesti.

        Etelä-Amerikan espanjalaisista valloittajista on niin ikään vaikeaa vetää yhteyttä kristilliseen seurakuntaan, kuten yleisemminkin riistomaatoimintaa ei ole tehty uskonnollisin perustein.

        Sinä sanot, että on tarkoitushakuista selittää kommunismia ateismiksi, vaikka tämän yhdistämisen tekevät kyllä kommunistit itse, sitä ei tarvitse ulkopuolelta selitellä. Stalin ajan joukkotuho taitaa yltää tuonne 30 miljoonan uhrin paikkeille ja sen vähätteleminen on kyllä kummallista. Hitler, jonka uskonnolliset suuntaukset liittyivät okkultismiin ja noituuteen, jää hirvittävistä teoistaan huolimatta kauas taakse.

        Mielestäni kristittyjen on pystyttävä tarkastelemaan sitä pahaa mitä Roomalaiskatolinen kirkko on tehnyt, mutta kirjoituksessasi on yksi keskeinen ongelma. Mikä tahansa viittaus johonkin kristillisyyteen samoilla alueilla saa sinut ajattelemaan juuri kristillisyyden olevan silloin itsestään selvä syy kaikkeen pahaan mitä sillä alueella tapahtuu. On vaikea nähdä sitä miten sinä ymmärrät tarkoitushakuisuuden käyttäessäsi sitä puheenvuorossasi.

        Ehdotan, että tarkastellaan asiaa kerrallaan, niin ei tule vain pinnallista koko maailman kaikkien alueiden ja kaikkien aikojen läpileikkausta, joka lopulta ei kerro yhtään mitään. Valitse sinä noista esittämistäsi jokin aihe, niin tutkistellaan niitä tapahtumia joita siihen liittyy ensin yleisestä historiallisesta näkökulmasta ja sitten, onko niissä havaittavissa jotain uskonnollisia vaikuttimia.

        Irakissa, Irlannissa, ex-Jugoslaviassa on kristinusko. En yritä kyllä väittää, etteikö islamismillakin olisi oma verisen hedelmällinen osansa, ja sekin saarnaa alistusmisteologiaa.

        Sen verran minäkin maailmasta tiedän, etteivät USAn krisselipiirit osallistuneet mitenkään sankoin tunnustuksellisin joukoin Irakin sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Ja jos väität, ettei se ollut USAn punaniskainen raamattuvyöhyke, joka äänsesti Bushin presidentiksi valehtelet tarkoitushakuisesti tai olet tietämätön. Bush on tietoisesti ajanut krisselismillään (olipa se aitoa tai teeskenneltyä, mitä aina sopii ao. aatteen kannattajalta kysyäkin) fundiskristillisen äärioikeiston etuja.

        "Tai miten johdat Irlannin sissisodan/terrorismin kristillisen seurakunnan toimintaan?"

        Pitäisikö olettaa, että väität tosissasi tilanteen johtuvan jostakin muusta? Voit vapaasti avautua. Odotan mielenkiinnolla tulkintaasi.

        "Paavillisella imperiumilla ei itselläänkään ole mitään uskonnollista oikeutusta, ts. paavin julistautuminen kristittyjen pääksi ei ollut oikeutettua missään uskonnollisessa mielessä, vaan jo se oli poliittinen teko, joka ei onneksi koskaan toteutunut uskonnollisessa mielessä kuin rajallisesti."

        Oikeastaan on vaikeampaa pohtia, milloin kristinusko ei ollut politikointia kuin löytää paikallis- tai maailmapoliittiset tarkoitusperät ao. aatteen johtohenkilöiden puheista ja päätöksistä. Tämä on hyvä muistaa nykyäänkin, kun ihmettelee kristillisten kirkkojen ja saarnamiesten elämäkielteisiä kummallisuuksia. Kristilliset kirkot (erotuksena uskonnosta) ovat myös olleet, ovat edelleenkin vakavasti otettavaa bisnestä.

        "Etelä-Amerikan espanjalaisista valloittajista on niin ikään vaikeaa vetää yhteyttä kristilliseen seurakuntaan, kuten yleisemminkin riistomaatoimintaa ei ole tehty uskonnollisin perustein."

        No, eihän se varmaan johdukaan käännytystyöstä, että latinalainen Amerikka on katolista seutua. Kuvitteletko, ettei kulttuurisella ja taloudellisella raiskaamisella ole oikeutuksensa maailmankuvassa, jonka mielestä kaikki vieras ja toisinajatteleva on pahaa, alhaista ja epäpyhää. Joka julistaa Omaa Ainoaa Totuutta vietäväksi muille, joiden oletetaan olevan tietämättömiä, huonoja ja alhaisia. Väliamerikka on oivallinen esimerkki TÄYDELLISESTÄ raiskaamisesta: ensin viedään varat, sitten vapaus ja sitten ajatukset. Tuotetaan täydellisiä tottelija-alistujia. Tosin vapautuksen teologia syntyi latinalaisessa amerikassa. Sopii miettiä, miksi tämä liike niin karkeasti tukahdutettiin. Aivan: se uhkasi kaikkia alistusmekanismeja: taloudellista, hengellistä sekä ruumiillista.

        "Mikä tahansa viittaus johonkin kristillisyyteen samoilla alueilla saa sinut ajattelemaan juuri kristillisyyden olevan silloin itsestään selvä syy kaikkeen pahaan mitä sillä alueella tapahtuu."

        Krisselismin perusopetuksen ydin on kehäpäätelmä synnistä ja armosta. Jahve on määritellyt synniksi kaikken mahdollisen ja tämän propagandan päätteeksi hän selvittää, että hän voi myös armahtaa kaikki häneen uskovat. Siis ensin pitää uskoa, että Jahven mukaan on syntinen ja huono ja että epäpyhä saivare, että voi tämän uskottuaan saada syntinsä anteeksi. Ei kuitenkaan muutu sen pyhemmäksi tai vähemmän saivareeksi.

        Anteeksi, jolleivät kehäpäätelmäuskonnot vakuuta siksi, etten halua alistua saadakseni alistua vielä lisää ja perusteellisemmin. Minä pidän elämää pyhänä, kristinuskon mukaan elämä ei ole pyhää.

        Kristinuskosta muotoutui väkivallan legitimoimiseen värkätty aate ja kaikki sen oleellisimmat opinkappaleet liittyvät valtaan ja valtaan alistumiseen. Se poimi välimerellisestä maailmankuvastosta kaiken, mikä pönkitti mieskeskeistä, hierarkista maailmankuvaa. Tästä johtuu, etten pidä kristinuskosta: alistuminen hierarkiseen, miehen hallitsemaan järjestelmään on sen selkeä ydin, eikä niitä minun tarvitse minkäänhakuisesti etsiä. Jo yksijumaluus ja tämän elämästä poissaoleva miehisyys riittävät selventämään tätä.

        Jollei elämä ole pyhää ei sillä elämällä ole mitään arvoa sinällään, jollei nyt satu olemaan korkealla hierarkiassa. Tämä näkyy krisselismin elämä- ja luontokielteisissä aatteissa: maailma tulee toisaalta täyttää ei-toivotuilla lapsilla, ehkäisykiellon takia ja toisaalta kaikki tarjolla olevat luonnonvarat saa surutta tuhlata, eikä luonnonsuojelusta piitata.

        Jollei elämä ole pyhää ja jos kuoleman jälkeen on odotettavissa vasta se ihana elämä, josta tämän hetkisessä voi/pitää/täytyy kieltäytyä, on tultu aivopesseeksi mitä mainioimpia tykinruuaksi sopivia sotilaita. Lisäksi, koska oma elämä ei ole pyhää niin, eipä ole sen paremmin sen vihollisenkaan, vääräuskoisen.

        Vielä tulee muistella krisselimisn perusikonografiaa: kuoliaaksi kidutettua, totaalisesti hylättyä miestä. Kristinusko on silkkaa väkivaltaa.


      • xzcrtsrew
        jaina kirjoitti:

        Irakissa, Irlannissa, ex-Jugoslaviassa on kristinusko. En yritä kyllä väittää, etteikö islamismillakin olisi oma verisen hedelmällinen osansa, ja sekin saarnaa alistusmisteologiaa.

        Sen verran minäkin maailmasta tiedän, etteivät USAn krisselipiirit osallistuneet mitenkään sankoin tunnustuksellisin joukoin Irakin sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Ja jos väität, ettei se ollut USAn punaniskainen raamattuvyöhyke, joka äänsesti Bushin presidentiksi valehtelet tarkoitushakuisesti tai olet tietämätön. Bush on tietoisesti ajanut krisselismillään (olipa se aitoa tai teeskenneltyä, mitä aina sopii ao. aatteen kannattajalta kysyäkin) fundiskristillisen äärioikeiston etuja.

        "Tai miten johdat Irlannin sissisodan/terrorismin kristillisen seurakunnan toimintaan?"

        Pitäisikö olettaa, että väität tosissasi tilanteen johtuvan jostakin muusta? Voit vapaasti avautua. Odotan mielenkiinnolla tulkintaasi.

        "Paavillisella imperiumilla ei itselläänkään ole mitään uskonnollista oikeutusta, ts. paavin julistautuminen kristittyjen pääksi ei ollut oikeutettua missään uskonnollisessa mielessä, vaan jo se oli poliittinen teko, joka ei onneksi koskaan toteutunut uskonnollisessa mielessä kuin rajallisesti."

        Oikeastaan on vaikeampaa pohtia, milloin kristinusko ei ollut politikointia kuin löytää paikallis- tai maailmapoliittiset tarkoitusperät ao. aatteen johtohenkilöiden puheista ja päätöksistä. Tämä on hyvä muistaa nykyäänkin, kun ihmettelee kristillisten kirkkojen ja saarnamiesten elämäkielteisiä kummallisuuksia. Kristilliset kirkot (erotuksena uskonnosta) ovat myös olleet, ovat edelleenkin vakavasti otettavaa bisnestä.

        "Etelä-Amerikan espanjalaisista valloittajista on niin ikään vaikeaa vetää yhteyttä kristilliseen seurakuntaan, kuten yleisemminkin riistomaatoimintaa ei ole tehty uskonnollisin perustein."

        No, eihän se varmaan johdukaan käännytystyöstä, että latinalainen Amerikka on katolista seutua. Kuvitteletko, ettei kulttuurisella ja taloudellisella raiskaamisella ole oikeutuksensa maailmankuvassa, jonka mielestä kaikki vieras ja toisinajatteleva on pahaa, alhaista ja epäpyhää. Joka julistaa Omaa Ainoaa Totuutta vietäväksi muille, joiden oletetaan olevan tietämättömiä, huonoja ja alhaisia. Väliamerikka on oivallinen esimerkki TÄYDELLISESTÄ raiskaamisesta: ensin viedään varat, sitten vapaus ja sitten ajatukset. Tuotetaan täydellisiä tottelija-alistujia. Tosin vapautuksen teologia syntyi latinalaisessa amerikassa. Sopii miettiä, miksi tämä liike niin karkeasti tukahdutettiin. Aivan: se uhkasi kaikkia alistusmekanismeja: taloudellista, hengellistä sekä ruumiillista.

        "Mikä tahansa viittaus johonkin kristillisyyteen samoilla alueilla saa sinut ajattelemaan juuri kristillisyyden olevan silloin itsestään selvä syy kaikkeen pahaan mitä sillä alueella tapahtuu."

        Krisselismin perusopetuksen ydin on kehäpäätelmä synnistä ja armosta. Jahve on määritellyt synniksi kaikken mahdollisen ja tämän propagandan päätteeksi hän selvittää, että hän voi myös armahtaa kaikki häneen uskovat. Siis ensin pitää uskoa, että Jahven mukaan on syntinen ja huono ja että epäpyhä saivare, että voi tämän uskottuaan saada syntinsä anteeksi. Ei kuitenkaan muutu sen pyhemmäksi tai vähemmän saivareeksi.

        Anteeksi, jolleivät kehäpäätelmäuskonnot vakuuta siksi, etten halua alistua saadakseni alistua vielä lisää ja perusteellisemmin. Minä pidän elämää pyhänä, kristinuskon mukaan elämä ei ole pyhää.

        Kristinuskosta muotoutui väkivallan legitimoimiseen värkätty aate ja kaikki sen oleellisimmat opinkappaleet liittyvät valtaan ja valtaan alistumiseen. Se poimi välimerellisestä maailmankuvastosta kaiken, mikä pönkitti mieskeskeistä, hierarkista maailmankuvaa. Tästä johtuu, etten pidä kristinuskosta: alistuminen hierarkiseen, miehen hallitsemaan järjestelmään on sen selkeä ydin, eikä niitä minun tarvitse minkäänhakuisesti etsiä. Jo yksijumaluus ja tämän elämästä poissaoleva miehisyys riittävät selventämään tätä.

        Jollei elämä ole pyhää ei sillä elämällä ole mitään arvoa sinällään, jollei nyt satu olemaan korkealla hierarkiassa. Tämä näkyy krisselismin elämä- ja luontokielteisissä aatteissa: maailma tulee toisaalta täyttää ei-toivotuilla lapsilla, ehkäisykiellon takia ja toisaalta kaikki tarjolla olevat luonnonvarat saa surutta tuhlata, eikä luonnonsuojelusta piitata.

        Jollei elämä ole pyhää ja jos kuoleman jälkeen on odotettavissa vasta se ihana elämä, josta tämän hetkisessä voi/pitää/täytyy kieltäytyä, on tultu aivopesseeksi mitä mainioimpia tykinruuaksi sopivia sotilaita. Lisäksi, koska oma elämä ei ole pyhää niin, eipä ole sen paremmin sen vihollisenkaan, vääräuskoisen.

        Vielä tulee muistella krisselimisn perusikonografiaa: kuoliaaksi kidutettua, totaalisesti hylättyä miestä. Kristinusko on silkkaa väkivaltaa.

        Olen edellisen viestin kanssa samaa mieltä.

        Itse keski-Amerikassa asuvana voin vahvistaa conquistadorien toimesta tapahtuneen paskan mutta myös varsin hitaasti mutta kuitenkin syntyvän vastareaktion joka näkyy siellä täällä alkuperaisasukkaiden rippeiden kommuuneissa (joskin aluoperäisasukkaista on koko lat-Amerikassa veiläkin 50 miljoonaa), länsi-"Intian" (hee hee, missas Intia ja "intiaanit"?) eli Karibian saarten lansi-Afrikasta tuotujen orjien jalkelaisten vapautusaatteet eräillä ao. saarista ja keski-Amerikan karibianpuoleisella mantereella. Nämä ystävät eivät ole katolisia vaan heidän isoisänsä ja siitä taaksepäin olivat yleensä brittiläisissa alusmaasaarissa kuten Barbados, St. Kitts ja Jamaica, joissa heille päntättiin lahinna anglikanismia. Jamaicalla kuitenkin oli vipinää: kansalaisoikeusmies Marcus "Back to Africa" Garvey sekä Bob Marley, jotka olivat uskisuudestaan huolimatta kunnon ihmisiä, Marcus ei sitä paljon paasannut, mutta Bob rajua etiopialaista muunnelmaa.

        Vapautuksen teologeja on vielä, ja tulee. Ne ovat kunnon väkeä (jolleivät yrittää vapauttaa jessen avulla, jolloin eivät siten itse asiassa olekaan vapautuksen teologeja).


      • Crispus
        jaina kirjoitti:

        Irakissa, Irlannissa, ex-Jugoslaviassa on kristinusko. En yritä kyllä väittää, etteikö islamismillakin olisi oma verisen hedelmällinen osansa, ja sekin saarnaa alistusmisteologiaa.

        Sen verran minäkin maailmasta tiedän, etteivät USAn krisselipiirit osallistuneet mitenkään sankoin tunnustuksellisin joukoin Irakin sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Ja jos väität, ettei se ollut USAn punaniskainen raamattuvyöhyke, joka äänsesti Bushin presidentiksi valehtelet tarkoitushakuisesti tai olet tietämätön. Bush on tietoisesti ajanut krisselismillään (olipa se aitoa tai teeskenneltyä, mitä aina sopii ao. aatteen kannattajalta kysyäkin) fundiskristillisen äärioikeiston etuja.

        "Tai miten johdat Irlannin sissisodan/terrorismin kristillisen seurakunnan toimintaan?"

        Pitäisikö olettaa, että väität tosissasi tilanteen johtuvan jostakin muusta? Voit vapaasti avautua. Odotan mielenkiinnolla tulkintaasi.

        "Paavillisella imperiumilla ei itselläänkään ole mitään uskonnollista oikeutusta, ts. paavin julistautuminen kristittyjen pääksi ei ollut oikeutettua missään uskonnollisessa mielessä, vaan jo se oli poliittinen teko, joka ei onneksi koskaan toteutunut uskonnollisessa mielessä kuin rajallisesti."

        Oikeastaan on vaikeampaa pohtia, milloin kristinusko ei ollut politikointia kuin löytää paikallis- tai maailmapoliittiset tarkoitusperät ao. aatteen johtohenkilöiden puheista ja päätöksistä. Tämä on hyvä muistaa nykyäänkin, kun ihmettelee kristillisten kirkkojen ja saarnamiesten elämäkielteisiä kummallisuuksia. Kristilliset kirkot (erotuksena uskonnosta) ovat myös olleet, ovat edelleenkin vakavasti otettavaa bisnestä.

        "Etelä-Amerikan espanjalaisista valloittajista on niin ikään vaikeaa vetää yhteyttä kristilliseen seurakuntaan, kuten yleisemminkin riistomaatoimintaa ei ole tehty uskonnollisin perustein."

        No, eihän se varmaan johdukaan käännytystyöstä, että latinalainen Amerikka on katolista seutua. Kuvitteletko, ettei kulttuurisella ja taloudellisella raiskaamisella ole oikeutuksensa maailmankuvassa, jonka mielestä kaikki vieras ja toisinajatteleva on pahaa, alhaista ja epäpyhää. Joka julistaa Omaa Ainoaa Totuutta vietäväksi muille, joiden oletetaan olevan tietämättömiä, huonoja ja alhaisia. Väliamerikka on oivallinen esimerkki TÄYDELLISESTÄ raiskaamisesta: ensin viedään varat, sitten vapaus ja sitten ajatukset. Tuotetaan täydellisiä tottelija-alistujia. Tosin vapautuksen teologia syntyi latinalaisessa amerikassa. Sopii miettiä, miksi tämä liike niin karkeasti tukahdutettiin. Aivan: se uhkasi kaikkia alistusmekanismeja: taloudellista, hengellistä sekä ruumiillista.

        "Mikä tahansa viittaus johonkin kristillisyyteen samoilla alueilla saa sinut ajattelemaan juuri kristillisyyden olevan silloin itsestään selvä syy kaikkeen pahaan mitä sillä alueella tapahtuu."

        Krisselismin perusopetuksen ydin on kehäpäätelmä synnistä ja armosta. Jahve on määritellyt synniksi kaikken mahdollisen ja tämän propagandan päätteeksi hän selvittää, että hän voi myös armahtaa kaikki häneen uskovat. Siis ensin pitää uskoa, että Jahven mukaan on syntinen ja huono ja että epäpyhä saivare, että voi tämän uskottuaan saada syntinsä anteeksi. Ei kuitenkaan muutu sen pyhemmäksi tai vähemmän saivareeksi.

        Anteeksi, jolleivät kehäpäätelmäuskonnot vakuuta siksi, etten halua alistua saadakseni alistua vielä lisää ja perusteellisemmin. Minä pidän elämää pyhänä, kristinuskon mukaan elämä ei ole pyhää.

        Kristinuskosta muotoutui väkivallan legitimoimiseen värkätty aate ja kaikki sen oleellisimmat opinkappaleet liittyvät valtaan ja valtaan alistumiseen. Se poimi välimerellisestä maailmankuvastosta kaiken, mikä pönkitti mieskeskeistä, hierarkista maailmankuvaa. Tästä johtuu, etten pidä kristinuskosta: alistuminen hierarkiseen, miehen hallitsemaan järjestelmään on sen selkeä ydin, eikä niitä minun tarvitse minkäänhakuisesti etsiä. Jo yksijumaluus ja tämän elämästä poissaoleva miehisyys riittävät selventämään tätä.

        Jollei elämä ole pyhää ei sillä elämällä ole mitään arvoa sinällään, jollei nyt satu olemaan korkealla hierarkiassa. Tämä näkyy krisselismin elämä- ja luontokielteisissä aatteissa: maailma tulee toisaalta täyttää ei-toivotuilla lapsilla, ehkäisykiellon takia ja toisaalta kaikki tarjolla olevat luonnonvarat saa surutta tuhlata, eikä luonnonsuojelusta piitata.

        Jollei elämä ole pyhää ja jos kuoleman jälkeen on odotettavissa vasta se ihana elämä, josta tämän hetkisessä voi/pitää/täytyy kieltäytyä, on tultu aivopesseeksi mitä mainioimpia tykinruuaksi sopivia sotilaita. Lisäksi, koska oma elämä ei ole pyhää niin, eipä ole sen paremmin sen vihollisenkaan, vääräuskoisen.

        Vielä tulee muistella krisselimisn perusikonografiaa: kuoliaaksi kidutettua, totaalisesti hylättyä miestä. Kristinusko on silkkaa väkivaltaa.

        Kiitos, että jaksat selittää ajatuksiasi, tässähän päästään pureutumaan ihan periaatteelliseen ongelmaan, joka mielestäni tuosta ajattelutavastasi muodostuu. Kysymys ei ole muusta, kuin perinteisestä uskon ja uskonnon sekoittamisesta, joka aika harvoin on oikeutettua.

        Jos Suomen valtion johto päättäisi jonkin selkkauksen takia julistaa sodan Ruotsia vastaan, niin pitäisikö mielestäsi sanoa, että kristityt hyökkäävät kristittyjen kimppuun ja se on osoitus kristittyjen erityisestä julmuudesta, etteivät ne säästä edes omiaan, että juuri sellaisia voivat olla vain uskovat? :)

        Tällaiselta väitteeltä ei voisi mitenkään välttyä, jos johdonmukaisesti seuraa ajatusmalliasi. Olen yrittänyt kirjoituksissani aina huomioida sen, milloin kirjoitan esimerkiksi kristillinen usko ja milloin kristillinen uskonto, koska niillä ei ole aste-ero, vaan ero on laadullinen ja ihan olemuksellinenkin.

        Suomessa voidaan puhua kansankirkosta ja voidaan puhua kristitystä maasta uskonnollisessa mielessä, mutta mitä tulee kristilliseen uskoon, niin sen edustus löytyy seurakuntien Raamattupiireistä ja monista muista tilanteista, joissa käytännössä koolla on uskovien joukko, ei uskonnollisten tai johonkin uskontoon ulkonaisesti kuuluvien joukko.

        Kristinuskon alku ei ole ristillä roikkuvassa Jeesuksessa, vaan ylösnousseessa Jeesuksessa. Vasta ylösnousemus antoi Jeesuksen sanoille sen painoarvon, joka niillä on jokaisen sydämestään kristityn henkilökohtaisessa elämässä ja päätöksenteossa, jotka voivat ulottua myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten Kristillisdemokraattisen puolueen kannanotot Suomessa, jossa ko. puolue vielä edustaa kristillistä maailmankatsomusta. Uskonnollisuus on ulkonaista, mutta usko on sisäistä ja sen voi vaikuttaa vain Jumalan Pyhä Henki.

        Mitä tuohon kehäpäätelmään tulee, niin Jumalan on antanut lakinsa Mooseksen kautta Israelin kansalle. Siinä on paljon jopa yksityiskohtia ja sovellusohjeita, mutta ei niin paljon kuin vaikkapa Suomen laissa. Kuitenkaan normaalin kansalaisen, jolla ei ole halua tehdä jotain vääryyttä, ei tarvitse normaalissa elämässään pelätä rikkovansa lakia. Siis lain ensisijainen tehtävä on turvata normaalielämän sujuminen ongelmitta. Sen lisäksi siinä on määritelty rangaistukset niille, jotka kuitenkin tekevät rikoksia. Jumalan lain osalta Mooses kertoo lain julkistamistilaisuudessa:
        ”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?' Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?' Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.”

        Kysymys siis oli siitä, että sille joka tahtoo elää hyvää ja turvattua elämää Jumalaa kunnioittaen, ei laissa ole mitään ylivoimaista. Edelleen samassa tilaisuudessa saadaan Jumalan lupaus siitä, että hän kuulee myös väärän tien valinnutta, kun tämä vain tekee parannuksen pahoista teoistaan ja palaa Jumalan yhteyteen. Samaan yhteyteen kuuluu rangaistuksen määrittäminen niille, jotka eivät tahdo elää sopusoinnussa ja hyvää tehden.

        Jumalan lakiin ei kuulu mitään kehäpäätelmää, vaan armo, jonka Jumala myös tarjoaa, on Jumalan ylenpalttisen hyvyyden osoitus. Siis todellinen ongelma ei ole Jumalan laissa tai armossa, vaan ihmisessä, joka ei tahdo kunnioittaa niitä elämän periaatteita, jotka Jumala on asettanut luomaansa maailmaan. Jokainen sanoo noin yleisellä tasolla, että valehtelu on tuomittavaa ja väärin. Kuitenkin olisi hauskaa tavata sellainen ihminen, joka ei koko elämänsä aikana ole lausunut yhtäkään valheellista sanaa. Ongelma on se, että jos kaikki tuomittavat asiat käydään läpi, niin jokaisessa löytyy tuomittavaa. Se ei kerro siitä, että Jumalan laki olisi jotenkin väärä, vaan siitä, että ihminen on. Ilmoittamansa lain nojalla Jumala tuomitsee ihmisen siitä todellisesta vääryydestä, jonka ihminen on tehnyt tai sitten armahtaa ihmistä, joka myöntää väärintekonsa ja palaa Jumalan yhteyteen.

        Ihminen, jolla on halu tehdä jotain väärää, jotain pahaa, vaikka sitten lähteä hyökkäyssotaan, ei välttämättä tarvitse siihen mitään uskonnollista aatetta. On ilmiselvää, ettei hänellä ole uskoa Jumalaan ja vaikka hän esittäisi millaisia selittelyjä vedoten vaikka kaikkien uskontojen opinkappaleisiin muotoillen niistä itselleen sopivia ja toimintaansa tukevia väännöksiä, niin kysymys on ihmisestä, ei uskosta eikä usein edes uskonnosta (vaikka joskus on). Jos ihminen varastaa vaikka hänen uskontonsa sen kieltää, niin ei hän toimi niin uskontonsa takia, vaan uskonnostaan piittaamatta.

        Eräänä merkittävänä kristillisen uskon leviämistä nopeuttavana ulkonaisena asiana pidetään yleisesti sitä, ettei kristillinen usko ole hierarkista ihmisten kesken. Esimerkiksi Roomassa ensimmäistä kertaa myös naiset olivat tasa-arvoisessa asemassa juuri kristillisessä seurakunnassa. Toki seurakunnissa oli pitempään uskossa olleita, jotka opastivat nuorempia ja oli seurakunnan paimeneksi nimettyjä henkilöitä, mutta se ei ollut tasa-arvo kysymys, vaan kysymys palvelutehtävästä. Orja saattoi olla isäntänsä hengellinen paimen seurakunnassa ja toimia orjana taas kotioloissa.

        Sanot, ettei kristinuskossa elämä ole pyhää, mutta kuitenkin näyttää sille, että Suomessakin on vain pieni suurelta osaltaan kristityistä koostuva vähemmistö, joka ei pidä aborttia oikeutettuna tekona. Elämän pyhyys ja sen suojaaminen niin fyysiseltä kuin henkiseltäkin väkivallalta, on kristinuskon näkyvimpiä asioita. Julkisuudessa se liittyy juuri kysymyksiin abortista, eutanasiasta ja erityisesti lasten suojelusta. Ehkäisystä sen sijaan Raamattu ei puhu mitään, mutta tiedämme, että siitä on myös kielteisiä näkemyksiä useissa uskonnoissa. Kristillisistä seurakunnista ehkäisyyn suhtautuu kielteisesti Suomessa tietääkseni ainoastaan lestadiolaiset, mutta hekään eivät sitä näkemystään taida Raamatulla perustella, vaan siihen lienee muita perinteisiä syitä.

        Kristinuskon sisällä olevat erilaiset näkemykset ns. ehdonvallan asioista ovat kuitenkin marginaalijuttu aiheen kannalta, koska ensin täytyy erottaa kristinusko uskonnollisuudesta ja vielä selkeämmin politiikasta, ennen kuin voidaan oikein puhua mitään itse uskon vaikutuksista yhteiskunnassa. Ideaali tilanteessa kristillinen usko olisi se kaiken ydin, henkilökohtainen usko, jonka perusteella jokainen ymmärtäisi Jumalan oikeutuksen luomaansa maailmaan ja joka usko olisi syvää yhteyttä Jumalan kanssa, josta yhteydestä voisi ammentaa rakkautta ja rauhaa omaan elämäänsä. Sitten se ilmenisi ulkoisesti seurakunnan muodossa ja seurakunnalle muodostuisi myös ulkoiset puitteet, joita voisi sanoa jo uskonnollisiksi, koska kysymys olisi ulkoisesta uskon ilmenemisestä. Uskonnollisuuden siis pitäisi oikeasti olla uskon ilmenemistä, mutta tänä päivänä se ei valitettavasti ole sitä ja siksi ne on välttämättä erotettava toisistaan.

        Pienin yhteinen nimittäjä kahden miljardin uskonnollisessa mielessä kristityn ihmisen kohdalla ei välttämättä ole usko, koska kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön ei vielä sitä takaa. Luulen, että pienin yhteinen nimittäjä on niin näiden kahden miljardin, kuin myös loppujen osalta heidän ihmisyytensä.


      • jaina
        Crispus kirjoitti:

        Kiitos, että jaksat selittää ajatuksiasi, tässähän päästään pureutumaan ihan periaatteelliseen ongelmaan, joka mielestäni tuosta ajattelutavastasi muodostuu. Kysymys ei ole muusta, kuin perinteisestä uskon ja uskonnon sekoittamisesta, joka aika harvoin on oikeutettua.

        Jos Suomen valtion johto päättäisi jonkin selkkauksen takia julistaa sodan Ruotsia vastaan, niin pitäisikö mielestäsi sanoa, että kristityt hyökkäävät kristittyjen kimppuun ja se on osoitus kristittyjen erityisestä julmuudesta, etteivät ne säästä edes omiaan, että juuri sellaisia voivat olla vain uskovat? :)

        Tällaiselta väitteeltä ei voisi mitenkään välttyä, jos johdonmukaisesti seuraa ajatusmalliasi. Olen yrittänyt kirjoituksissani aina huomioida sen, milloin kirjoitan esimerkiksi kristillinen usko ja milloin kristillinen uskonto, koska niillä ei ole aste-ero, vaan ero on laadullinen ja ihan olemuksellinenkin.

        Suomessa voidaan puhua kansankirkosta ja voidaan puhua kristitystä maasta uskonnollisessa mielessä, mutta mitä tulee kristilliseen uskoon, niin sen edustus löytyy seurakuntien Raamattupiireistä ja monista muista tilanteista, joissa käytännössä koolla on uskovien joukko, ei uskonnollisten tai johonkin uskontoon ulkonaisesti kuuluvien joukko.

        Kristinuskon alku ei ole ristillä roikkuvassa Jeesuksessa, vaan ylösnousseessa Jeesuksessa. Vasta ylösnousemus antoi Jeesuksen sanoille sen painoarvon, joka niillä on jokaisen sydämestään kristityn henkilökohtaisessa elämässä ja päätöksenteossa, jotka voivat ulottua myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten Kristillisdemokraattisen puolueen kannanotot Suomessa, jossa ko. puolue vielä edustaa kristillistä maailmankatsomusta. Uskonnollisuus on ulkonaista, mutta usko on sisäistä ja sen voi vaikuttaa vain Jumalan Pyhä Henki.

        Mitä tuohon kehäpäätelmään tulee, niin Jumalan on antanut lakinsa Mooseksen kautta Israelin kansalle. Siinä on paljon jopa yksityiskohtia ja sovellusohjeita, mutta ei niin paljon kuin vaikkapa Suomen laissa. Kuitenkaan normaalin kansalaisen, jolla ei ole halua tehdä jotain vääryyttä, ei tarvitse normaalissa elämässään pelätä rikkovansa lakia. Siis lain ensisijainen tehtävä on turvata normaalielämän sujuminen ongelmitta. Sen lisäksi siinä on määritelty rangaistukset niille, jotka kuitenkin tekevät rikoksia. Jumalan lain osalta Mooses kertoo lain julkistamistilaisuudessa:
        ”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?' Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?' Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.”

        Kysymys siis oli siitä, että sille joka tahtoo elää hyvää ja turvattua elämää Jumalaa kunnioittaen, ei laissa ole mitään ylivoimaista. Edelleen samassa tilaisuudessa saadaan Jumalan lupaus siitä, että hän kuulee myös väärän tien valinnutta, kun tämä vain tekee parannuksen pahoista teoistaan ja palaa Jumalan yhteyteen. Samaan yhteyteen kuuluu rangaistuksen määrittäminen niille, jotka eivät tahdo elää sopusoinnussa ja hyvää tehden.

        Jumalan lakiin ei kuulu mitään kehäpäätelmää, vaan armo, jonka Jumala myös tarjoaa, on Jumalan ylenpalttisen hyvyyden osoitus. Siis todellinen ongelma ei ole Jumalan laissa tai armossa, vaan ihmisessä, joka ei tahdo kunnioittaa niitä elämän periaatteita, jotka Jumala on asettanut luomaansa maailmaan. Jokainen sanoo noin yleisellä tasolla, että valehtelu on tuomittavaa ja väärin. Kuitenkin olisi hauskaa tavata sellainen ihminen, joka ei koko elämänsä aikana ole lausunut yhtäkään valheellista sanaa. Ongelma on se, että jos kaikki tuomittavat asiat käydään läpi, niin jokaisessa löytyy tuomittavaa. Se ei kerro siitä, että Jumalan laki olisi jotenkin väärä, vaan siitä, että ihminen on. Ilmoittamansa lain nojalla Jumala tuomitsee ihmisen siitä todellisesta vääryydestä, jonka ihminen on tehnyt tai sitten armahtaa ihmistä, joka myöntää väärintekonsa ja palaa Jumalan yhteyteen.

        Ihminen, jolla on halu tehdä jotain väärää, jotain pahaa, vaikka sitten lähteä hyökkäyssotaan, ei välttämättä tarvitse siihen mitään uskonnollista aatetta. On ilmiselvää, ettei hänellä ole uskoa Jumalaan ja vaikka hän esittäisi millaisia selittelyjä vedoten vaikka kaikkien uskontojen opinkappaleisiin muotoillen niistä itselleen sopivia ja toimintaansa tukevia väännöksiä, niin kysymys on ihmisestä, ei uskosta eikä usein edes uskonnosta (vaikka joskus on). Jos ihminen varastaa vaikka hänen uskontonsa sen kieltää, niin ei hän toimi niin uskontonsa takia, vaan uskonnostaan piittaamatta.

        Eräänä merkittävänä kristillisen uskon leviämistä nopeuttavana ulkonaisena asiana pidetään yleisesti sitä, ettei kristillinen usko ole hierarkista ihmisten kesken. Esimerkiksi Roomassa ensimmäistä kertaa myös naiset olivat tasa-arvoisessa asemassa juuri kristillisessä seurakunnassa. Toki seurakunnissa oli pitempään uskossa olleita, jotka opastivat nuorempia ja oli seurakunnan paimeneksi nimettyjä henkilöitä, mutta se ei ollut tasa-arvo kysymys, vaan kysymys palvelutehtävästä. Orja saattoi olla isäntänsä hengellinen paimen seurakunnassa ja toimia orjana taas kotioloissa.

        Sanot, ettei kristinuskossa elämä ole pyhää, mutta kuitenkin näyttää sille, että Suomessakin on vain pieni suurelta osaltaan kristityistä koostuva vähemmistö, joka ei pidä aborttia oikeutettuna tekona. Elämän pyhyys ja sen suojaaminen niin fyysiseltä kuin henkiseltäkin väkivallalta, on kristinuskon näkyvimpiä asioita. Julkisuudessa se liittyy juuri kysymyksiin abortista, eutanasiasta ja erityisesti lasten suojelusta. Ehkäisystä sen sijaan Raamattu ei puhu mitään, mutta tiedämme, että siitä on myös kielteisiä näkemyksiä useissa uskonnoissa. Kristillisistä seurakunnista ehkäisyyn suhtautuu kielteisesti Suomessa tietääkseni ainoastaan lestadiolaiset, mutta hekään eivät sitä näkemystään taida Raamatulla perustella, vaan siihen lienee muita perinteisiä syitä.

        Kristinuskon sisällä olevat erilaiset näkemykset ns. ehdonvallan asioista ovat kuitenkin marginaalijuttu aiheen kannalta, koska ensin täytyy erottaa kristinusko uskonnollisuudesta ja vielä selkeämmin politiikasta, ennen kuin voidaan oikein puhua mitään itse uskon vaikutuksista yhteiskunnassa. Ideaali tilanteessa kristillinen usko olisi se kaiken ydin, henkilökohtainen usko, jonka perusteella jokainen ymmärtäisi Jumalan oikeutuksen luomaansa maailmaan ja joka usko olisi syvää yhteyttä Jumalan kanssa, josta yhteydestä voisi ammentaa rakkautta ja rauhaa omaan elämäänsä. Sitten se ilmenisi ulkoisesti seurakunnan muodossa ja seurakunnalle muodostuisi myös ulkoiset puitteet, joita voisi sanoa jo uskonnollisiksi, koska kysymys olisi ulkoisesta uskon ilmenemisestä. Uskonnollisuuden siis pitäisi oikeasti olla uskon ilmenemistä, mutta tänä päivänä se ei valitettavasti ole sitä ja siksi ne on välttämättä erotettava toisistaan.

        Pienin yhteinen nimittäjä kahden miljardin uskonnollisessa mielessä kristityn ihmisen kohdalla ei välttämättä ole usko, koska kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön ei vielä sitä takaa. Luulen, että pienin yhteinen nimittäjä on niin näiden kahden miljardin, kuin myös loppujen osalta heidän ihmisyytensä.

        toisaalla tuli käytettyä vastaavasta aiheesta puheenvuoro, kopioinpa sen tähän:

        Toisekseen, kristinuskonto ei ole pelkkä Jahve, vaan myös opinkappaleita jne. joita Hänen on ilmoitettu jaelleen omissa nimissään. Koska nämä opinkappaleet ja Jahven sanan mukainen Raamattu on nivottu yhteen (siis sitähän krisselit itsekin tekevät) on täysin kestämätöntä väittää, ettei ao. uskonnolla perustelluilla teoilla ole tekemistä ao. uskonnon kanssa.

        En ole yrittänytkään sekoittaa uskoa ja uskontoa. Usko on luottamus elämän todennäköisyyksiin, muistin autenttisuuteen sekä luonnonlakien lainalaisuuteen, sellaiseen, mitä ei voi osoittaa ns. todeksi kausaalisesti suoraan. Uskominen on hyvin tavallinen psyykkinen ilmiö. Uskonto on erilaista sälää ja käsitystä maailmasta, mahdollisesti opinkappaleita, sekä moraliteeti ynnä höysteenä muutama metaforinen maailmanselitys tms. pantheonista kerrontaa, enkä mitenkään ole yrittänyt niitä sekoittaa. Sinä sen sijaan olet ja se on tarkoitushakuista. Yrität selittää, ettei kristinuskonto ole vastuussa sen nimissä tehdyistä rikoksista. No, voimme pohdiskella samaa kommunismin tai natsismin suhteen. Saat arvata, mikä on kantani sekä ao. ismien kannattajiin, että näihin ismeihin itseensä.

        "Jumalan lakiin ei kuulu mitään kehäpäätelmää, vaan armo, jonka Jumala myös tarjoaa, on Jumalan ylenpalttisen hyvyyden osoitus."

        Armon käsite kuuluu sekin vallan prinsiippiin: vain tuomittu voidaan armahtaa. Kuka armahtaa? Kuka tuomitsee? Jahve ei ole mitään muuta kuin miehisen ylivallan metafora ja olemassa sen legitimoimiseksi. Vaikka se kuinka ao. konseptin sisäistäneistä tuntuisi kivalta, voi olla, että elämänläheisemmät, luovemmat ja seksimyönteisemmät metaforat ja jumaluudet houkuttelevat ihmistä, joka pääsee valitsemaan. Kristinuskontoonhan kuuluu oleellisena osana se, ettei keneltäkään kansalaiselsta aiemmin kysytty halusiko hän kristillistyä: pää poikki tai kaste.

        "Ongelma on se, että jos kaikki tuomittavat asiat käydään läpi, niin jokaisessa löytyy tuomittavaa. Se ei kerro siitä, että Jumalan laki olisi jotenkin väärä, vaan siitä, että ihminen on."

        Uskoakseen tähän, pitää ensin uskoa, että ihmisyys ja inhimilisyys on väärin, huonoa ja pahaa. Entäpsä jos ihmisyys variaatioineen (homosta aseksuaalisen kautta vammaiseen ja vaikka urheilijaan) onkin ok, ihan hyvää sellaisenaan ja oikein? No, niin todellisuudessa onkin. Sotket ihmisen käytöksen ihmisen perusolemukseen. Nehän ovat hitusen eri aspektin asioita: varastava ihminen ei välttämättä ole varas identiteetiltään. Käytöstä voi muutta, mutta identiteetti on jotain, millä pyritään määrittelemään ihmisiä. Yrität itse erotella kristityn kristillisestä käyttäytymisestä ja minä olen tulkuttanut koko ajan, että kristinuskoa on voitava tarkastaella myös sillä silmällä millaista kulttuuria se tuottaa. Nääs uskonto on kyllä vastuussa ihmisten maailmankuvasta ja identiteetistä, joskaan ei käytöksestä.

        "Eräänä merkittävänä kristillisen uskon leviämistä nopeuttavana ulkonaisena asiana pidetään yleisesti sitä, ettei kristillinen usko ole hierarkista ihmisten kesken. Esimerkiksi Roomassa ensimmäistä kertaa myös naiset olivat tasa-arvoisessa asemassa juuri kristillisessä seurakunnassa."

        Naisiahan onkin pilvin pimein papittarina katolisessa kirkossakin? Josko orfilaisissa alkuseurakunnissa naiset olivatkin vastuussa uskonnollisesta toiminnasta niin, eivätpä olleet kauaa. Paavillinen imperiumi peri voiton. Montako naispiispaa suomessa on? Milloin naisihmisen sielu tunnustettiin? Tasa-arvoisempi voi olla vaikkapa islamiin verrattuna, mutta tämähän otti kehittyäkseen vasta myöhemmin.

        "Julkisuudessa se liittyy juuri kysymyksiin abortista, eutanasiasta ja erityisesti lasten suojelusta."

        Näillähän ratsastavat Sedät ovat hermostuneita vain ja ainoastaan asioista, jotka uhkaavat enentää naisen tai ihmisen päätäntävaltaa omasta elämästään. Lastensuojeun tiimoilta taas mieleen nousevat pedofiliapapit, laestadiolaislasten heitteillejättö, henkinen väkivalta jne, Et sitten pystyisi perustelemaan väitettäsi esimerkein? Setiähän ei aborttikeskustelussa kiinostakaan se, ettei ei-toivottuja raskauksia tapahtuisi (valistus, ehkäisy yms.) vaan ainoastaan tämä epätoivoisessa tilanteissa olevien äitien, eli naisten tuomitseminen.

        "Kristinuskon sisällä olevat erilaiset näkemykset ns. ehdonvallan asioista ovat kuitenkin marginaalijuttu aiheen kannalta, koska ensin täytyy erottaa kristinusko uskonnollisuudesta ja vielä selkeämmin politiikasta, ennen kuin voidaan oikein puhua mitään itse uskon vaikutuksista yhteiskunnassa."

        Kristinusko on niin valtahierarkiaan samaistunut aate, ettei se esim. Suomessa voisi elää, ilman valtionkirkon statusta. Yrität edelleen väistää sitä tosiasiaa, että kristinuskonnossa kaikki opinkappaleet liittyvät valtaan ja siihen alistumiseen. Politikointia ja uskonnollisuutta jne. ei voi siitä erottaa. Hierarkisuus, totteleminen ja alistuminen ovat siihen sisäänrakennettuina.

        "Luulen, että pienin yhteinen nimittäjä on niin näiden kahden miljardin, kuin myös loppujen osalta heidän ihmisyytensä."

        Niin, ja mikä surullisinta, että sen ihmisyyden opetetaan olevan arvotonta, epäpyhää ja perisynnillistä.


      • Crispus
        jaina kirjoitti:

        toisaalla tuli käytettyä vastaavasta aiheesta puheenvuoro, kopioinpa sen tähän:

        Toisekseen, kristinuskonto ei ole pelkkä Jahve, vaan myös opinkappaleita jne. joita Hänen on ilmoitettu jaelleen omissa nimissään. Koska nämä opinkappaleet ja Jahven sanan mukainen Raamattu on nivottu yhteen (siis sitähän krisselit itsekin tekevät) on täysin kestämätöntä väittää, ettei ao. uskonnolla perustelluilla teoilla ole tekemistä ao. uskonnon kanssa.

        En ole yrittänytkään sekoittaa uskoa ja uskontoa. Usko on luottamus elämän todennäköisyyksiin, muistin autenttisuuteen sekä luonnonlakien lainalaisuuteen, sellaiseen, mitä ei voi osoittaa ns. todeksi kausaalisesti suoraan. Uskominen on hyvin tavallinen psyykkinen ilmiö. Uskonto on erilaista sälää ja käsitystä maailmasta, mahdollisesti opinkappaleita, sekä moraliteeti ynnä höysteenä muutama metaforinen maailmanselitys tms. pantheonista kerrontaa, enkä mitenkään ole yrittänyt niitä sekoittaa. Sinä sen sijaan olet ja se on tarkoitushakuista. Yrität selittää, ettei kristinuskonto ole vastuussa sen nimissä tehdyistä rikoksista. No, voimme pohdiskella samaa kommunismin tai natsismin suhteen. Saat arvata, mikä on kantani sekä ao. ismien kannattajiin, että näihin ismeihin itseensä.

        "Jumalan lakiin ei kuulu mitään kehäpäätelmää, vaan armo, jonka Jumala myös tarjoaa, on Jumalan ylenpalttisen hyvyyden osoitus."

        Armon käsite kuuluu sekin vallan prinsiippiin: vain tuomittu voidaan armahtaa. Kuka armahtaa? Kuka tuomitsee? Jahve ei ole mitään muuta kuin miehisen ylivallan metafora ja olemassa sen legitimoimiseksi. Vaikka se kuinka ao. konseptin sisäistäneistä tuntuisi kivalta, voi olla, että elämänläheisemmät, luovemmat ja seksimyönteisemmät metaforat ja jumaluudet houkuttelevat ihmistä, joka pääsee valitsemaan. Kristinuskontoonhan kuuluu oleellisena osana se, ettei keneltäkään kansalaiselsta aiemmin kysytty halusiko hän kristillistyä: pää poikki tai kaste.

        "Ongelma on se, että jos kaikki tuomittavat asiat käydään läpi, niin jokaisessa löytyy tuomittavaa. Se ei kerro siitä, että Jumalan laki olisi jotenkin väärä, vaan siitä, että ihminen on."

        Uskoakseen tähän, pitää ensin uskoa, että ihmisyys ja inhimilisyys on väärin, huonoa ja pahaa. Entäpsä jos ihmisyys variaatioineen (homosta aseksuaalisen kautta vammaiseen ja vaikka urheilijaan) onkin ok, ihan hyvää sellaisenaan ja oikein? No, niin todellisuudessa onkin. Sotket ihmisen käytöksen ihmisen perusolemukseen. Nehän ovat hitusen eri aspektin asioita: varastava ihminen ei välttämättä ole varas identiteetiltään. Käytöstä voi muutta, mutta identiteetti on jotain, millä pyritään määrittelemään ihmisiä. Yrität itse erotella kristityn kristillisestä käyttäytymisestä ja minä olen tulkuttanut koko ajan, että kristinuskoa on voitava tarkastaella myös sillä silmällä millaista kulttuuria se tuottaa. Nääs uskonto on kyllä vastuussa ihmisten maailmankuvasta ja identiteetistä, joskaan ei käytöksestä.

        "Eräänä merkittävänä kristillisen uskon leviämistä nopeuttavana ulkonaisena asiana pidetään yleisesti sitä, ettei kristillinen usko ole hierarkista ihmisten kesken. Esimerkiksi Roomassa ensimmäistä kertaa myös naiset olivat tasa-arvoisessa asemassa juuri kristillisessä seurakunnassa."

        Naisiahan onkin pilvin pimein papittarina katolisessa kirkossakin? Josko orfilaisissa alkuseurakunnissa naiset olivatkin vastuussa uskonnollisesta toiminnasta niin, eivätpä olleet kauaa. Paavillinen imperiumi peri voiton. Montako naispiispaa suomessa on? Milloin naisihmisen sielu tunnustettiin? Tasa-arvoisempi voi olla vaikkapa islamiin verrattuna, mutta tämähän otti kehittyäkseen vasta myöhemmin.

        "Julkisuudessa se liittyy juuri kysymyksiin abortista, eutanasiasta ja erityisesti lasten suojelusta."

        Näillähän ratsastavat Sedät ovat hermostuneita vain ja ainoastaan asioista, jotka uhkaavat enentää naisen tai ihmisen päätäntävaltaa omasta elämästään. Lastensuojeun tiimoilta taas mieleen nousevat pedofiliapapit, laestadiolaislasten heitteillejättö, henkinen väkivalta jne, Et sitten pystyisi perustelemaan väitettäsi esimerkein? Setiähän ei aborttikeskustelussa kiinostakaan se, ettei ei-toivottuja raskauksia tapahtuisi (valistus, ehkäisy yms.) vaan ainoastaan tämä epätoivoisessa tilanteissa olevien äitien, eli naisten tuomitseminen.

        "Kristinuskon sisällä olevat erilaiset näkemykset ns. ehdonvallan asioista ovat kuitenkin marginaalijuttu aiheen kannalta, koska ensin täytyy erottaa kristinusko uskonnollisuudesta ja vielä selkeämmin politiikasta, ennen kuin voidaan oikein puhua mitään itse uskon vaikutuksista yhteiskunnassa."

        Kristinusko on niin valtahierarkiaan samaistunut aate, ettei se esim. Suomessa voisi elää, ilman valtionkirkon statusta. Yrität edelleen väistää sitä tosiasiaa, että kristinuskonnossa kaikki opinkappaleet liittyvät valtaan ja siihen alistumiseen. Politikointia ja uskonnollisuutta jne. ei voi siitä erottaa. Hierarkisuus, totteleminen ja alistuminen ovat siihen sisäänrakennettuina.

        "Luulen, että pienin yhteinen nimittäjä on niin näiden kahden miljardin, kuin myös loppujen osalta heidän ihmisyytensä."

        Niin, ja mikä surullisinta, että sen ihmisyyden opetetaan olevan arvotonta, epäpyhää ja perisynnillistä.

        Kaikkiin sotiin pienin yhteinen nimittäjä on myös ihminen. Siksi puhtaan positiivisen kuvan rakentaminen ihmisestä olisi varsin harhaanjohtava. Tässä tuleekin näkyviin se ongelma, koska laissa ei ole mitään vikaa, vaan se asettaa elämää suojelevat puitteet, niin vika on ihmisessä, joka ei toimi sen mukaan. Luonnollisesti tämä johtaa siihen, että lain mukaan ihmisen toiminta on tuomittavaa. Se, että on olemassa mahdollisuus saada vapautus lain tuomiosta, on mahdollisuus, ei pakko.

        Kristinusko jatkuisi kyllä Suomessa ilman kansankirkkoa, uskonnollisuus ei olisi ehkä niin näkyvää, mutta usko olisi yhtä näkyvää kuin nyt. Voisi olla ihan terveellistä, että asiat eroteltaisiin jopa niin radikaalisti, että seurakunnissa olisi vain uskovia, kuten kristinuskon alkuaikoina oli tilanne. Ainoa hyvä asia, mikä ulkonaiseen uskonnollisuuteen Suomessa liittyy, on mielestäni se, että myös muodollisissa toimituksissa on vielä ripaus sitäkin aidon uskon sanomaa, josta koko uskonnollisuudenkin oikeasti pitäisi nousta. Jos uskonnollisuus nousisi uskosta, niin silloin ne voisi yhdistää ja sanoa, että toisesta ei voi puhua puhumatta toisesta.

        Tällä hetkellä huomataan, että esimerkiksi ristiretkille lähtemisen oikeana pitäminen ei ollut kristillisen uskon mukaista, ei edes uskonnon mukaista - jos uskontona pidetään kristillistä oppia - vaan paavin mielivaltaan perustuvaa. Kuten tuolla ristiretki kirjoituksessa huomautin, niin edes paavin asema ei ole uskon mukainen ja jos pitäisimme uskonnollisuutta kristillisenä oppina, niin se ei olisi edes sen mukainen. Kuitenkin me puhumme uskonnollisuudesta usein juuri näitä ilmiöitä tarkasteltaessa, kuten paavin asemaa ja esimerkiksi katolista hierarkiaa. Siis onko uskonnollisuutta ulkoiset muodot, joiden muodostumiseen ei ole tullut aloitetta uskosta tai opista, vaan ulkopuolelta. Jälleen palaamme pienimpään nimittäjään, ihmiseen jonka vallanhalua se on tyydyttänyt. Ihmiseen, joka on käyttänyt sitä valtaansa vastoin uskonsa tai ellei uskoa ole ollutkaan niin myös uskontonsa vastaisesti ja siitä piittaamatta jopa myydessään kirkollisia virkoja eniten maksaville, kuten ristiretkien yhteydessä totesin.

        Huomiosi pedofiilipapeista on aivan hieno esimerkki tästä. Siinä kärjistyy aivan äärimmilleen juuri nämä ääripäät. Raamatun mukaan sellaiselle ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi koskaan syntynytkään, Jeesus kiinnittää erityistä huomiota asiaan lausuessaan poikkeuksellisen jyrkän tuomion juuri tämän tyyppiselle vääryydelle. Kuitenkin pappien tiedetään toimineen niin. Se kertoo selvästi ettei heillä ole omakohtaista uskoa, eivätkä he piittaa edes uskonnollisista käsityksistä. Nyt kuitenkin usein yhdistetään asia uskoon tai uskonnollisuuteen, vaikka taas asialla on se pienin yhteinen nimittäjä kaikelle pahuudelle, ihminen, joka tekee niin uskonnoista välittämättä.

        Uskon käsite on mielestäni varsin selvä, koska se on omakohtainen sydämen usko Jumalaan ja hänen Sanaansa. Ei oppirakennelmiin, eikä uskonnollisuuden kulisseihin, vaan Jeesukseen. Uskonnollisuuden käsite taitaa vaatia selvennystä sen verran, että käytätkö sitä tarkoittamaan niitä uskonnollisuuden kulisseja ja muotoja, vai sellaista kristillistä oppia, joka on johdettavissa suoraan Raamatusta? Ymmärrän kyllä, että tässä tulee päällekkäisyyttä sen vuoksi, että joku voi ilmaista ihan aitoa uskoaankin niiden muotojen puitteissa, joita on kehitetty. Kuitenkin on tärkeää erottaa itse usko niistä, koska asia on niin totaalisesti eri. Jos taas uskonnollisuudella tarkoitettaisiin suoraan Raamatusta johdettavaa oppia, niin silloin olisi kyllä parempi puhua suoraan uskosta. Oppiakin on monenlaista, niin kuin jo aikaisemmin tuli esille.

        Vähän turhauttavaa kyllä takertua käsitteisiin, mutta pakko niitä on ainakin käyttää samassa merkityksessä, että pystytään keskustelemaan. Jos sinulle käy, niin puhuessani uskosta tarkoitan ainoastaan sellaista uskoa, joka saadaan Jumalalta, en yleisemmässä merkityksessä. Puhuessani kristitystä puhun ihmisestä, jolla on tuo usko (erotuksena ulkonaisesti kristitystä). Uskonnollisuuden ja kristillisyyden käsitteet taas yhdistän hieman yleisemmin johonkin sellaiseen, jolla on välillisesti tekemistä jonkinlaisen uskon kanssa, mutta ei välttämättä Jumalalta saadun, vaan inhimillisen opin mukaisen psykologisen uskon, josta mainitsit.


      • mennä ja osoittaa
        jaina kirjoitti:

        jatkuu: hollywoodkin esittää väkivallalla kyseenalaista mainetta niittäneitä uskonsotureita suurina ihailtavina sankareina.

        Unohdatko tarkoitushakuisesti Irakin, Pohjoisen Irlannin ja ex-Jugoslavian?

        "Ksenofobian käsitteellä ei ilmeisesti ole tarkoituskaan viitata kristittyihin, mutta on huomattava ettei se sovellu edes kirjoitukseen itseensäkään, koska samassa kirjoituksessa arvostellaan myös lähetystyötä, jota ei olisi mikäli väite ksenofobisesta suhtautumisesta olisi aiheellinen. Tosin kristillisestä lähetystyöstä ei taida löytyä mainitsemiasi piirteitä, joten niillä lienee tarkoitus jälleen viitata jonnekin toisaalle."

        Niin ja Amerikan intiaanikulttuurithan kukoistavat edelleenkin. Tarkentaisitko millä tavalla kristillisyys on ollut osaltaan tukemassa sitä taloudellis-kulttuurista kukoistusta, mitä Väli- ja Etelä-Amerkoiden alkuperäiskansat nyt elävät? Älä turhaan kainostele.

        Minua itseani riipaisee eniten kuitenkin Roomalaisimperiumin vaihtuminen Paavilliseksi imperiumiksi ja kuinka se edellistä hyväksi käyttäen tuhosi eurooppalaiset alkuperäiskulttuurit. Jopa niin, että palstan tampioimmat luulevat suomalaisen perinteen olevan jotenkin kristillistä, Perkele (joka siis on balttilainen ukkosen jumala)!

        Kulttuurista kuohintaa on tehty myös Kauko-Idässä ja Afrikassa. Käännytystyöhän on nykyään sievemmin ehdollistettu hygieniaan, sairaudenhoitoon ja koulutukseen. Minusta todellista lähimmäisen rakkautta olisi tarjota näitä ilman kristillistä käännytystyötä ja ao. kulttuurit huomioon ottaen.

        "Esittämässäsi muodossa kritiikki menee niin kaukaa ohi, että se tuskin kovin paljon herättää pohtimaan sen mahdollisia yhtymäkohtia todellisuuteen. Tärkeintä on se, ettei nämä asiat vaikuta kenenkään henkilökohtaiseen uskoon, koska syyt uskoon ovat toiset. Veriseen historiaan vetoaminen on turhaa, koska ihan naapurissa on maailman suurimpiin kuuluvat joukkomurhat tehty ateismin nimissä, ristiretket on pientä näpertelyä sen rinnalla Kiinasta puhumattakaan."

        Ensinnäkin minusta krisselismi on alistumisteologiaa joihin lasken myös ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneemmat kommunismin ja totalitarismin. Kommunismi ei mitenkään yllä verisyydessään, eikä henkisessä haavoittavuudessaan krisselismin rinnalle. Tulee myös muistaa, että esim. II MS:n liikekannalle panija Saksa on edelleenkin kristillisesti hyvin harras maa. On erittäin tarkoitushakuista selittää kommunismia ateistiseksi ja olla huomaamatta, kuinka kristillisesti perusteltua kommunistinen ideologia on/oli ja kuinka sievästi kommunistisen pantheonin jumalhahmot samaistuvat vastaaviin kristillisiin: Stalin-Jahve (ankara Isä Aurinkoinen), Jeesus -Lenin, joka saarnasi vapautuksen teologiaa ja Marx Johannes Kastaja.

        "Ymmärrän kyllä, että koska kristinusko perustuu todellisiin tapahtumiin, niin itse tapahtumia ei voi kiistää ja kritiikki on käännettävä toisaalle, mutta toivoisin huolellisempaa pohtimista kritiikille ja sen kohdistamista niin, että sille olisi myös vastaavuutta ihan todellisuudessakin, eikä vain ateistisessa propagandassa."

        (Mihin todellisiin tapahtumiin?)
        Mielestäni myös krisseliväen on pystyttävä tarkastelemaan ao. ismiä siinä valossa, millaista kulttuuria se on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti. Kritiikki keskittyykin tässä ikävästi juuri näihin hedelmiin, joista puu tunnetaan.

        Ei niin missään yksikään krisseli ole voinut osoittaa vääräksi uskontonsa eli aattensa epäinhimillisyyttä ja julmuutta. Säälittävin selitysyritys on aina: he eivät olleet oikeita krisseleitä. Tämä taas muistuttaa Stalinin taktiikasta surmauttaa toisinajattelijat ja antaa näistä surmista vastuu käskytettäviensä kannettavaksi, jotka taas puolestaan surmattiin toisinajattelijoina (ja kuten kunnon katuvaiset uskovaiset ainakin: he todella katuivat).

        Olisi huvittavaa nähdä ihminen, joka juoksee jonkun papin kadulla kiinni, ja kaataa koko kristinuskon historian tämän henkilöparan niskoille.
        Eihän se pappi ole edes elänyt tuskin sataakaan vuotta, joten ei se ollut tekemässä niitä "hirmutöitä" niiden kiihkojen kanssa joskus parisataa vuotta sitten.
        Olisi kiinnostavaa nähdä miten se pappi pääsisi syyttelijästä eroon, ainakin jos se pappi on menossa tien yli ja valot olisivat vaihtuneet vihreiksi samalla hetkellä kun hihasta nykäistään!


      • pallona
        Nassen kirjoitti:

        nostaa hattua ja kiittää hyvästä, näkemystä avartavasta, argumentoinnista.

        Kiitos jaina

        Minun taas täytyy tunnustaa että se teksti oli liian kuivaa ja menneeseen takertuvaa. En lukenut sitä kokonaan, joten joudunko nyt lukemaan?


      • järkeä
        jaina kirjoitti:

        Irakissa, Irlannissa, ex-Jugoslaviassa on kristinusko. En yritä kyllä väittää, etteikö islamismillakin olisi oma verisen hedelmällinen osansa, ja sekin saarnaa alistusmisteologiaa.

        Sen verran minäkin maailmasta tiedän, etteivät USAn krisselipiirit osallistuneet mitenkään sankoin tunnustuksellisin joukoin Irakin sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Ja jos väität, ettei se ollut USAn punaniskainen raamattuvyöhyke, joka äänsesti Bushin presidentiksi valehtelet tarkoitushakuisesti tai olet tietämätön. Bush on tietoisesti ajanut krisselismillään (olipa se aitoa tai teeskenneltyä, mitä aina sopii ao. aatteen kannattajalta kysyäkin) fundiskristillisen äärioikeiston etuja.

        "Tai miten johdat Irlannin sissisodan/terrorismin kristillisen seurakunnan toimintaan?"

        Pitäisikö olettaa, että väität tosissasi tilanteen johtuvan jostakin muusta? Voit vapaasti avautua. Odotan mielenkiinnolla tulkintaasi.

        "Paavillisella imperiumilla ei itselläänkään ole mitään uskonnollista oikeutusta, ts. paavin julistautuminen kristittyjen pääksi ei ollut oikeutettua missään uskonnollisessa mielessä, vaan jo se oli poliittinen teko, joka ei onneksi koskaan toteutunut uskonnollisessa mielessä kuin rajallisesti."

        Oikeastaan on vaikeampaa pohtia, milloin kristinusko ei ollut politikointia kuin löytää paikallis- tai maailmapoliittiset tarkoitusperät ao. aatteen johtohenkilöiden puheista ja päätöksistä. Tämä on hyvä muistaa nykyäänkin, kun ihmettelee kristillisten kirkkojen ja saarnamiesten elämäkielteisiä kummallisuuksia. Kristilliset kirkot (erotuksena uskonnosta) ovat myös olleet, ovat edelleenkin vakavasti otettavaa bisnestä.

        "Etelä-Amerikan espanjalaisista valloittajista on niin ikään vaikeaa vetää yhteyttä kristilliseen seurakuntaan, kuten yleisemminkin riistomaatoimintaa ei ole tehty uskonnollisin perustein."

        No, eihän se varmaan johdukaan käännytystyöstä, että latinalainen Amerikka on katolista seutua. Kuvitteletko, ettei kulttuurisella ja taloudellisella raiskaamisella ole oikeutuksensa maailmankuvassa, jonka mielestä kaikki vieras ja toisinajatteleva on pahaa, alhaista ja epäpyhää. Joka julistaa Omaa Ainoaa Totuutta vietäväksi muille, joiden oletetaan olevan tietämättömiä, huonoja ja alhaisia. Väliamerikka on oivallinen esimerkki TÄYDELLISESTÄ raiskaamisesta: ensin viedään varat, sitten vapaus ja sitten ajatukset. Tuotetaan täydellisiä tottelija-alistujia. Tosin vapautuksen teologia syntyi latinalaisessa amerikassa. Sopii miettiä, miksi tämä liike niin karkeasti tukahdutettiin. Aivan: se uhkasi kaikkia alistusmekanismeja: taloudellista, hengellistä sekä ruumiillista.

        "Mikä tahansa viittaus johonkin kristillisyyteen samoilla alueilla saa sinut ajattelemaan juuri kristillisyyden olevan silloin itsestään selvä syy kaikkeen pahaan mitä sillä alueella tapahtuu."

        Krisselismin perusopetuksen ydin on kehäpäätelmä synnistä ja armosta. Jahve on määritellyt synniksi kaikken mahdollisen ja tämän propagandan päätteeksi hän selvittää, että hän voi myös armahtaa kaikki häneen uskovat. Siis ensin pitää uskoa, että Jahven mukaan on syntinen ja huono ja että epäpyhä saivare, että voi tämän uskottuaan saada syntinsä anteeksi. Ei kuitenkaan muutu sen pyhemmäksi tai vähemmän saivareeksi.

        Anteeksi, jolleivät kehäpäätelmäuskonnot vakuuta siksi, etten halua alistua saadakseni alistua vielä lisää ja perusteellisemmin. Minä pidän elämää pyhänä, kristinuskon mukaan elämä ei ole pyhää.

        Kristinuskosta muotoutui väkivallan legitimoimiseen värkätty aate ja kaikki sen oleellisimmat opinkappaleet liittyvät valtaan ja valtaan alistumiseen. Se poimi välimerellisestä maailmankuvastosta kaiken, mikä pönkitti mieskeskeistä, hierarkista maailmankuvaa. Tästä johtuu, etten pidä kristinuskosta: alistuminen hierarkiseen, miehen hallitsemaan järjestelmään on sen selkeä ydin, eikä niitä minun tarvitse minkäänhakuisesti etsiä. Jo yksijumaluus ja tämän elämästä poissaoleva miehisyys riittävät selventämään tätä.

        Jollei elämä ole pyhää ei sillä elämällä ole mitään arvoa sinällään, jollei nyt satu olemaan korkealla hierarkiassa. Tämä näkyy krisselismin elämä- ja luontokielteisissä aatteissa: maailma tulee toisaalta täyttää ei-toivotuilla lapsilla, ehkäisykiellon takia ja toisaalta kaikki tarjolla olevat luonnonvarat saa surutta tuhlata, eikä luonnonsuojelusta piitata.

        Jollei elämä ole pyhää ja jos kuoleman jälkeen on odotettavissa vasta se ihana elämä, josta tämän hetkisessä voi/pitää/täytyy kieltäytyä, on tultu aivopesseeksi mitä mainioimpia tykinruuaksi sopivia sotilaita. Lisäksi, koska oma elämä ei ole pyhää niin, eipä ole sen paremmin sen vihollisenkaan, vääräuskoisen.

        Vielä tulee muistella krisselimisn perusikonografiaa: kuoliaaksi kidutettua, totaalisesti hylättyä miestä. Kristinusko on silkkaa väkivaltaa.

        Jumala on pelottava vasustaja vihollisillensa, mutta hyvä niille jotka Jeesusta rakastavat. Jeesus on kuitenkin tällä hetkellä voittanut kuoleman, ja uhrauksensa ansiosta uskovaiset pääsevät taivaaseen. Jeesus sanoi: Onko suurempaa rakkautta kuin että antaa henkensä ystäviensä edestä?


      • xzcrtsrew
        Crispus kirjoitti:

        Kaikkiin sotiin pienin yhteinen nimittäjä on myös ihminen. Siksi puhtaan positiivisen kuvan rakentaminen ihmisestä olisi varsin harhaanjohtava. Tässä tuleekin näkyviin se ongelma, koska laissa ei ole mitään vikaa, vaan se asettaa elämää suojelevat puitteet, niin vika on ihmisessä, joka ei toimi sen mukaan. Luonnollisesti tämä johtaa siihen, että lain mukaan ihmisen toiminta on tuomittavaa. Se, että on olemassa mahdollisuus saada vapautus lain tuomiosta, on mahdollisuus, ei pakko.

        Kristinusko jatkuisi kyllä Suomessa ilman kansankirkkoa, uskonnollisuus ei olisi ehkä niin näkyvää, mutta usko olisi yhtä näkyvää kuin nyt. Voisi olla ihan terveellistä, että asiat eroteltaisiin jopa niin radikaalisti, että seurakunnissa olisi vain uskovia, kuten kristinuskon alkuaikoina oli tilanne. Ainoa hyvä asia, mikä ulkonaiseen uskonnollisuuteen Suomessa liittyy, on mielestäni se, että myös muodollisissa toimituksissa on vielä ripaus sitäkin aidon uskon sanomaa, josta koko uskonnollisuudenkin oikeasti pitäisi nousta. Jos uskonnollisuus nousisi uskosta, niin silloin ne voisi yhdistää ja sanoa, että toisesta ei voi puhua puhumatta toisesta.

        Tällä hetkellä huomataan, että esimerkiksi ristiretkille lähtemisen oikeana pitäminen ei ollut kristillisen uskon mukaista, ei edes uskonnon mukaista - jos uskontona pidetään kristillistä oppia - vaan paavin mielivaltaan perustuvaa. Kuten tuolla ristiretki kirjoituksessa huomautin, niin edes paavin asema ei ole uskon mukainen ja jos pitäisimme uskonnollisuutta kristillisenä oppina, niin se ei olisi edes sen mukainen. Kuitenkin me puhumme uskonnollisuudesta usein juuri näitä ilmiöitä tarkasteltaessa, kuten paavin asemaa ja esimerkiksi katolista hierarkiaa. Siis onko uskonnollisuutta ulkoiset muodot, joiden muodostumiseen ei ole tullut aloitetta uskosta tai opista, vaan ulkopuolelta. Jälleen palaamme pienimpään nimittäjään, ihmiseen jonka vallanhalua se on tyydyttänyt. Ihmiseen, joka on käyttänyt sitä valtaansa vastoin uskonsa tai ellei uskoa ole ollutkaan niin myös uskontonsa vastaisesti ja siitä piittaamatta jopa myydessään kirkollisia virkoja eniten maksaville, kuten ristiretkien yhteydessä totesin.

        Huomiosi pedofiilipapeista on aivan hieno esimerkki tästä. Siinä kärjistyy aivan äärimmilleen juuri nämä ääripäät. Raamatun mukaan sellaiselle ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi koskaan syntynytkään, Jeesus kiinnittää erityistä huomiota asiaan lausuessaan poikkeuksellisen jyrkän tuomion juuri tämän tyyppiselle vääryydelle. Kuitenkin pappien tiedetään toimineen niin. Se kertoo selvästi ettei heillä ole omakohtaista uskoa, eivätkä he piittaa edes uskonnollisista käsityksistä. Nyt kuitenkin usein yhdistetään asia uskoon tai uskonnollisuuteen, vaikka taas asialla on se pienin yhteinen nimittäjä kaikelle pahuudelle, ihminen, joka tekee niin uskonnoista välittämättä.

        Uskon käsite on mielestäni varsin selvä, koska se on omakohtainen sydämen usko Jumalaan ja hänen Sanaansa. Ei oppirakennelmiin, eikä uskonnollisuuden kulisseihin, vaan Jeesukseen. Uskonnollisuuden käsite taitaa vaatia selvennystä sen verran, että käytätkö sitä tarkoittamaan niitä uskonnollisuuden kulisseja ja muotoja, vai sellaista kristillistä oppia, joka on johdettavissa suoraan Raamatusta? Ymmärrän kyllä, että tässä tulee päällekkäisyyttä sen vuoksi, että joku voi ilmaista ihan aitoa uskoaankin niiden muotojen puitteissa, joita on kehitetty. Kuitenkin on tärkeää erottaa itse usko niistä, koska asia on niin totaalisesti eri. Jos taas uskonnollisuudella tarkoitettaisiin suoraan Raamatusta johdettavaa oppia, niin silloin olisi kyllä parempi puhua suoraan uskosta. Oppiakin on monenlaista, niin kuin jo aikaisemmin tuli esille.

        Vähän turhauttavaa kyllä takertua käsitteisiin, mutta pakko niitä on ainakin käyttää samassa merkityksessä, että pystytään keskustelemaan. Jos sinulle käy, niin puhuessani uskosta tarkoitan ainoastaan sellaista uskoa, joka saadaan Jumalalta, en yleisemmässä merkityksessä. Puhuessani kristitystä puhun ihmisestä, jolla on tuo usko (erotuksena ulkonaisesti kristitystä). Uskonnollisuuden ja kristillisyyden käsitteet taas yhdistän hieman yleisemmin johonkin sellaiseen, jolla on välillisesti tekemistä jonkinlaisen uskon kanssa, mutta ei välttämättä Jumalalta saadun, vaan inhimillisen opin mukaisen psykologisen uskon, josta mainitsit.

        joka menin avaamaan tämän ketjun sanoisin jotain.


      • tässä ja nyt
        xzcrtsrew kirjoitti:

        Olen edellisen viestin kanssa samaa mieltä.

        Itse keski-Amerikassa asuvana voin vahvistaa conquistadorien toimesta tapahtuneen paskan mutta myös varsin hitaasti mutta kuitenkin syntyvän vastareaktion joka näkyy siellä täällä alkuperaisasukkaiden rippeiden kommuuneissa (joskin aluoperäisasukkaista on koko lat-Amerikassa veiläkin 50 miljoonaa), länsi-"Intian" (hee hee, missas Intia ja "intiaanit"?) eli Karibian saarten lansi-Afrikasta tuotujen orjien jalkelaisten vapautusaatteet eräillä ao. saarista ja keski-Amerikan karibianpuoleisella mantereella. Nämä ystävät eivät ole katolisia vaan heidän isoisänsä ja siitä taaksepäin olivat yleensä brittiläisissa alusmaasaarissa kuten Barbados, St. Kitts ja Jamaica, joissa heille päntättiin lahinna anglikanismia. Jamaicalla kuitenkin oli vipinää: kansalaisoikeusmies Marcus "Back to Africa" Garvey sekä Bob Marley, jotka olivat uskisuudestaan huolimatta kunnon ihmisiä, Marcus ei sitä paljon paasannut, mutta Bob rajua etiopialaista muunnelmaa.

        Vapautuksen teologeja on vielä, ja tulee. Ne ovat kunnon väkeä (jolleivät yrittää vapauttaa jessen avulla, jolloin eivät siten itse asiassa olekaan vapautuksen teologeja).

        Ne tapahtumat olivat niiden arkipäivää jotka silloin elivät. Elämä on tässä ja nyt. Eilinen on jo mennyt ja huomista ei vielä ole tullut!


      • sori nyt vaan
        jaina kirjoitti:

        toisaalla tuli käytettyä vastaavasta aiheesta puheenvuoro, kopioinpa sen tähän:

        Toisekseen, kristinuskonto ei ole pelkkä Jahve, vaan myös opinkappaleita jne. joita Hänen on ilmoitettu jaelleen omissa nimissään. Koska nämä opinkappaleet ja Jahven sanan mukainen Raamattu on nivottu yhteen (siis sitähän krisselit itsekin tekevät) on täysin kestämätöntä väittää, ettei ao. uskonnolla perustelluilla teoilla ole tekemistä ao. uskonnon kanssa.

        En ole yrittänytkään sekoittaa uskoa ja uskontoa. Usko on luottamus elämän todennäköisyyksiin, muistin autenttisuuteen sekä luonnonlakien lainalaisuuteen, sellaiseen, mitä ei voi osoittaa ns. todeksi kausaalisesti suoraan. Uskominen on hyvin tavallinen psyykkinen ilmiö. Uskonto on erilaista sälää ja käsitystä maailmasta, mahdollisesti opinkappaleita, sekä moraliteeti ynnä höysteenä muutama metaforinen maailmanselitys tms. pantheonista kerrontaa, enkä mitenkään ole yrittänyt niitä sekoittaa. Sinä sen sijaan olet ja se on tarkoitushakuista. Yrität selittää, ettei kristinuskonto ole vastuussa sen nimissä tehdyistä rikoksista. No, voimme pohdiskella samaa kommunismin tai natsismin suhteen. Saat arvata, mikä on kantani sekä ao. ismien kannattajiin, että näihin ismeihin itseensä.

        "Jumalan lakiin ei kuulu mitään kehäpäätelmää, vaan armo, jonka Jumala myös tarjoaa, on Jumalan ylenpalttisen hyvyyden osoitus."

        Armon käsite kuuluu sekin vallan prinsiippiin: vain tuomittu voidaan armahtaa. Kuka armahtaa? Kuka tuomitsee? Jahve ei ole mitään muuta kuin miehisen ylivallan metafora ja olemassa sen legitimoimiseksi. Vaikka se kuinka ao. konseptin sisäistäneistä tuntuisi kivalta, voi olla, että elämänläheisemmät, luovemmat ja seksimyönteisemmät metaforat ja jumaluudet houkuttelevat ihmistä, joka pääsee valitsemaan. Kristinuskontoonhan kuuluu oleellisena osana se, ettei keneltäkään kansalaiselsta aiemmin kysytty halusiko hän kristillistyä: pää poikki tai kaste.

        "Ongelma on se, että jos kaikki tuomittavat asiat käydään läpi, niin jokaisessa löytyy tuomittavaa. Se ei kerro siitä, että Jumalan laki olisi jotenkin väärä, vaan siitä, että ihminen on."

        Uskoakseen tähän, pitää ensin uskoa, että ihmisyys ja inhimilisyys on väärin, huonoa ja pahaa. Entäpsä jos ihmisyys variaatioineen (homosta aseksuaalisen kautta vammaiseen ja vaikka urheilijaan) onkin ok, ihan hyvää sellaisenaan ja oikein? No, niin todellisuudessa onkin. Sotket ihmisen käytöksen ihmisen perusolemukseen. Nehän ovat hitusen eri aspektin asioita: varastava ihminen ei välttämättä ole varas identiteetiltään. Käytöstä voi muutta, mutta identiteetti on jotain, millä pyritään määrittelemään ihmisiä. Yrität itse erotella kristityn kristillisestä käyttäytymisestä ja minä olen tulkuttanut koko ajan, että kristinuskoa on voitava tarkastaella myös sillä silmällä millaista kulttuuria se tuottaa. Nääs uskonto on kyllä vastuussa ihmisten maailmankuvasta ja identiteetistä, joskaan ei käytöksestä.

        "Eräänä merkittävänä kristillisen uskon leviämistä nopeuttavana ulkonaisena asiana pidetään yleisesti sitä, ettei kristillinen usko ole hierarkista ihmisten kesken. Esimerkiksi Roomassa ensimmäistä kertaa myös naiset olivat tasa-arvoisessa asemassa juuri kristillisessä seurakunnassa."

        Naisiahan onkin pilvin pimein papittarina katolisessa kirkossakin? Josko orfilaisissa alkuseurakunnissa naiset olivatkin vastuussa uskonnollisesta toiminnasta niin, eivätpä olleet kauaa. Paavillinen imperiumi peri voiton. Montako naispiispaa suomessa on? Milloin naisihmisen sielu tunnustettiin? Tasa-arvoisempi voi olla vaikkapa islamiin verrattuna, mutta tämähän otti kehittyäkseen vasta myöhemmin.

        "Julkisuudessa se liittyy juuri kysymyksiin abortista, eutanasiasta ja erityisesti lasten suojelusta."

        Näillähän ratsastavat Sedät ovat hermostuneita vain ja ainoastaan asioista, jotka uhkaavat enentää naisen tai ihmisen päätäntävaltaa omasta elämästään. Lastensuojeun tiimoilta taas mieleen nousevat pedofiliapapit, laestadiolaislasten heitteillejättö, henkinen väkivalta jne, Et sitten pystyisi perustelemaan väitettäsi esimerkein? Setiähän ei aborttikeskustelussa kiinostakaan se, ettei ei-toivottuja raskauksia tapahtuisi (valistus, ehkäisy yms.) vaan ainoastaan tämä epätoivoisessa tilanteissa olevien äitien, eli naisten tuomitseminen.

        "Kristinuskon sisällä olevat erilaiset näkemykset ns. ehdonvallan asioista ovat kuitenkin marginaalijuttu aiheen kannalta, koska ensin täytyy erottaa kristinusko uskonnollisuudesta ja vielä selkeämmin politiikasta, ennen kuin voidaan oikein puhua mitään itse uskon vaikutuksista yhteiskunnassa."

        Kristinusko on niin valtahierarkiaan samaistunut aate, ettei se esim. Suomessa voisi elää, ilman valtionkirkon statusta. Yrität edelleen väistää sitä tosiasiaa, että kristinuskonnossa kaikki opinkappaleet liittyvät valtaan ja siihen alistumiseen. Politikointia ja uskonnollisuutta jne. ei voi siitä erottaa. Hierarkisuus, totteleminen ja alistuminen ovat siihen sisäänrakennettuina.

        "Luulen, että pienin yhteinen nimittäjä on niin näiden kahden miljardin, kuin myös loppujen osalta heidän ihmisyytensä."

        Niin, ja mikä surullisinta, että sen ihmisyyden opetetaan olevan arvotonta, epäpyhää ja perisynnillistä.

        Jumala ei ole ihminen vaan henki, kaikkivaltias, joka näkee je kuulee erilaisella tavalla kuin pelkkä ihminen. Ja koska sinä tiedät että Raamatussa on kerrottu että tämä kyseinen suurin Jumala on luonut maailman ja kaiken mitä siinä on, pitäisi jo sen hieman sanoa että sinun ei kannata herjata, eikä käyttää ainakaan Hänen nimeänsä. Luuletko omaa järkeäsi käyttämällä että isoin paholainen tulee sinun, naisen selän taakse tukemaan sinun juttujasi kun käytät tätä nimeä? Tästä lähtien sano vain kristinusoisten Jumala, mutta lopeta nimen käyttäminen ajoissa.
        Käytä järkeäsi!


    • joskus kovaa

      Jengejä on, valitettavasti, Kaikenlaiset aikuisten hylkäämät ja toisiansa tarvitsevat menevät yleensä yhteen, ja valitettavasti slummeissa niistä tulee jengejä.

    • sol_niger

      ole muuta kuin harha jossa näkee kaikki vastaukset harhoina. Vastauksen tilaan siirtymisessä on se hyvä puoli että ennen kun siihen voi siirtyä, pitää alkaa etsiä vastausta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe