Työväen nimissä esiintyvät sos.dem.johtajat!

Just noin;-)))

Koska monilla keskustalaisilla sekä muilla porvarileiriin kuuluvilla keskustasaitin keskusteluun osallistuvilla on ilmiselvästi epätietoisuutta siitä, onko Keskustan päähallituskumppani SDP todella sosialistipuolue vai oikeistopuolue, on paikallaan kerrata hieman sen historiaa.

Keskustalaisten kannalta on tärkeää omata mahdollisimman hyvä tuntemus myös sosialismista. Sosialistinen hallituskumppani asettaa Keskustalle määrättyjä rajoituksia sen omien tavoitteiden läpiviemisessä, vaikka se onkin johtava hallituspuolue.


Forssan kokous 1903 koko työväenliikkeen yhteinen alku

Suomen Työväenpuolue kokoontui toiseen puoluekokoukseen Forssaan elokuussa 1903. Kokouksella oli laajat vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan vuosikymmeniksi. Puolue vaihtoi nimensä ja siitä tuli "Sosialidemokraattinen puolue Suomessa". Puolueelle hyväksyttiin sosialistinen ohjelma ja kokouksen päätöksillä oli voimakas toiminnallinen ja järjestöllinen vaikutus koko maassa.

Työväenliike otti paikkansa ja tuli nopeasti vaikuttajaksi, jota ei voinut enää sivuuttaa.

Työväenliike oli alkutaipaleellaan yhtenäinen, vaikka puolueen sisällä olikin erilaisia suuntauksia ja ryhmittymiä. Sosialidemokraattinen puolue Suomessa sai alusta lähtien vankan kannatuksen, ja siitä tuli suhteellisesti Euroopan vahvimpiin kuuluva työväenpuolue. Myrskyiset ja traagiset tapahtumat 1918 johtivat vääjäämättä työväenliikkeen jakautumiseen, ja jako on säilynyt siitä asti saaden välillä uusiakin muotoja. Jakautuminen ei muuta mihinkään sitä asiaa, että vanha työväenpuolue, joka muotoutui lopullisesti Forssan kokouksessa, on koko suomalaisen työväenliikkeen yhteinen alkukoti.

Tämän päivän poliitikot ja puolueet voivat ottaa ainakin sen opin Forssan kokouksesta, että on oltava rohkeutta ja kaukokatseisuutta asettaa myös utopistisilta tuntuvia tavoitteita. Yhteiskunta ei kehity luonnonlakien perusteella vaan ihmisten päätösten ja tahdon mukaan!

Tässä pientä kertausta Keskustan päähallituskumppanin SDP:n alkuvaiheista. Lisää tietoa saatte myöhemmin. Varsinkin nykypäivän sosialidemokraattien kovasti ylistämän Bernsteinin ilmestyminen kuvioihin on mielenkiintoinen episodi. Toisin kuin nykyään annetaan ymmärtää, Bernstein on pesunkestävä sosialisti siinä missä Karl Marx'kin.

Karl Marxista muodostui 1800-luvun puolivälistä alkaen yhä vaikuttavampi sosialismin teoreetikko. Hänkin oli imenyt itseensä perusteellisesti liberalismin vapaus- ja tasa-arvoihanteet, mutta hänestä liberalismin ideologia ja porvarillinen todellisuus pettivät ne täydellisesti. Tämän takia hän pilkkasi liberalismin ihmis- ja kansalaisoike-uskäsityksiä näennäisyyksinä. Tieteisuskonsa takia hän myös torjui koko tämän alueen sosialistisesta politiikasta samoin kuin kaiken muunkin moraalifilosofisen lähestymistavan. Hän puhui ihmisen lajiolemuksen toteutumi-sesta, mikä hänen mukaansa tapahtuisi väistämättömästi, kunhan ihmisten riistoa ylläpitävät kapitalismin rakenteet on ensin vallankumouksellisessa prosessissa tuhottu.

Marxin ajattelu vaikutti teollistuvissa Länsi-Euroopan maissa nopeasti ja sähköistävästi. Mutta ei suoraan, sillä siihen hänen kirjoituksensa, ehkä Kommunistista manifestia lukuun ottamatta, olivat liian raskaita ja koukeroisia. Hän tarvitsi ja sai tulkkeja. Tällaisena kohosi ylitse muiden varsinkin Saksassa ja koko Pohjois-Euroopassa erittäin vaikutusvaltaisen aseman saanut Karl Kautsky. Voidaan kaiketi sanoa, että juuri Kautsky perusti marxismin.

Milloin työväenliike ja sosialismi lopullisesti avioituivat? Yksi symbolinen vuosiluku voisi olla 1889, Pariisin maailmannäyttelyn vuosi sata vuotta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Vallankumouksen vuosipäivänä 14. heinäkuuta nelisensataa sosialististen puolueiden edustajaa eri puolilta Eurooppaa, mutta etenkin Ranskasta, Englannista ja Saksasta, kokoontui Pariisiin perustaakseen uudelleen työväenpuolueiden kansainvälisen internationaalin. Ensimmäinen, 1860 luvulla Karl Marxin aloitteesta perustettu internationaali oli siinä vaiheessa ollut jo kolmetoista vuotta kuolleena. Marx itse oli kuollut kuusi vuotta aikaisemmin vuonna 1883.

Toinen internationaali julistautui marxilaisen sosialismin lipunkantajaksi. Käytännössä sen puolueiden jäsenillä oli suhteellisen yhteneväisiä käsityksiä historiallisen kehityksen liikkeelle panevista voimista, työväenluokan synnystä ja sen asemasta yhteiskunnassa, samoin kuin kapitalismin riistävästä luonteesta. Ajatukset tulevasta sosialistisesta yhteiskunnasta ja etenkin tiestä sinne, eli työväenliikkeen toimintastrategiasta, olivat sen sijaan varsin kirjavia.
----------------------------------

Toisin kuin nykyään annetaan ymmärtää, Bernstein on pesunkestävä sosialisti siinä missä Karl Marx'kin. - Sitä käsittelee "SDP:n historiaa keskustalaiselle"; osa 3

LOPUKSI KÄYMME LYHYESTI LÄPI NYKYDEMARIN HENKIELÄMÄN JOHTAVAN INNOITTAJAN, EDUARD BERNSTEININ, TUNNETUIMMAN ISKULAUSEEN MERKITYKSEN:

Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliittisen kokemuksen perusteella Karl Kautsky omaksui kannan, jonka mukaan luokkataistelun tulee tapahtua demokraattisissa muodoissa ja lopulta kansan enemmistön kannatukseen nojaten sosialistit parlamentin päätöksillä saavat aikaan talousjärjestelmän muutoksen, joka merkitsee sosialistista vallankumousta. Kirjoituksissaan, joita käännettiin runsaasti varsinkin pohjoismaisille kielille, Kautsky keskittyi popularisoimaan Marxin käsityksiä historiasta, työväenluokasta ja kapitalismista.

Liikaakin kuuluisuutta on myöhemmin saanut Eduard Bernsteinin vuonna 1899 toteutunut kiistely Kautskyn kanssa. Hänen kuolemattomaksi jäänyt iskulauseensahan oli "Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike". Se oli kehotus Saksan sosiaalidemokraateille keskittyä ammattiyhdistys- ja parlamentaariseen toimintaan sekä jättää vähemmälle tulevan sosialistisen vallankumouksen pohdiskelu. Kehotus oli tarpeeton, sillä juuri niin puolue käytännössä toimikin. Bernstein pysyttäytyi kuitenkin itsekin viime kädessä kautskylaisessa marxismissa, jossa parlamentaariseen toimintaan sitoutumisesta huolimatta oli tulevaisuudessa vallankumous. Filosofista irtiottoa kautskylaisesta ortodoksiasta olisi merkinnyt koko vallankumousperspektiivin kieltäminen demokraattiseen strategiaan - ja sosialismin olemukseen - sopimattomana ja sosialistisen politiikan strategian juontaminen pelkästään sosialistisista arvoista. Tätä ei Bernstein - eikä kukaan muukaan sen ajan marxilainen - kuitenkaan filosofisesti tehnyt, vaikka puolue toimikin niin käytännössä.

Bernsteinin pääteos "Sosialismin edellytykset" ilmestyi suomeksi vuonna 1910. Teos on tekstinä kömpelö ja raskas, lisäksi kelvottomasti suomennettu. Bernstein hahmotteli siinä kuitenkin varsin täydellisesti nykyaikaisen sopimusyhteiskunnan ja nykyaikaisen hyvinvointivaltion ääriviivat. Kautskylaista ortodoksiaa on, että hän nimesi sen kaiken vain sosialismin edellytyksiksi. Sosialismin hänkin jätti utopiaksi horisonttiin...
----------------------------------------

Elämme siis yhä vieläkin Bensteinin määrittelemää välivaihetta matkalla sosialismiin. Kiitos Keskustan ja muiden porvaripuolueiden jarruttelun ja mutkittelun, matka jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Sosialidemokraattien lopullinen tavoite on sosialismi, näin on Bernstein kirjoittanut. Jos sosialidemokraatit saisivat täysin vapaat kädet päättää, he julistaisivat matkan päättyneeksi ja toteuttaisivat Benrsteiniläisen utopiansa.