Joo, I know,
on aika experimentaalista,
mutta onko mielestänne eliniäksi sitoutuminen yhteen ihmiseen,
parisuhde, as we know it
paras/ainoa tapa hoitaa suhteita miehen ja naisen välillä ja turvata lajin olemassaolo ?
Sorry karmea fingelska.
on aika experimentaalista,
mutta onko mielestänne eliniäksi sitoutuminen yhteen ihmiseen,
parisuhde, as we know it
paras/ainoa tapa hoitaa suhteita miehen ja naisen välillä ja turvata lajin olemassaolo ?
Sorry karmea fingelska.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, hyvään aluspolitiikkaan varmaan kuuluisi sisällyttää omakin mielipiteensä,
tosin toivon, ettei se olisi kovin johdatteleva .
Siksi kysyin, koska omien vaatimattomien empiiristen havaintojeni nojalla
ne parhaat suhteet ovat olleet ..sellaisia..rusinat pullasta suhteita, vailla mitään tympeitä omistusoikeuskuvioita,
tai niistä johdettavia lieveilmiöitä,
mustasukkaisuutta tms.
Toisaalta tajuan vallan mainiosti, että sellainenkin malli,
jossa sukupuolet asuisivat toisistaan erillään ja tapaisivat toisiaan nykyistä paljon harvemmin
saattaisi sisältää joihinkin ongelmiin ihan varteenotettavia ratkaisuja.
Eiköhän nuo molemmat tavat ole oikeita ja sopivia.Sehän riippuu siitä mitä ihmiset itse haluavat.
Avioliittohan on juridinen yhtiö.
Siinä on elatusvelvollisuus ja huolehtiminen toisiaan kohtaan määriteltynä.
Sitäpaitsi siihen kuuluu uskollisuusvaatimus, velvollisuus olla toisen turvana niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina.
Ja puolison kuollessahan voi molemminpuolisella testamentillä jättää kaiken puolisolleen.
KOska naisen ja miehen välillä ei vallitse vieläkään tasa-arvo yhteiskunnassamme, on naiselle melko tärkeää jo taloudellisestikin yrittää turvata omat ja lastensa toimeentulo- ja elinmahdollisuudet solmimalla virallinen lakimuotoinen avioliitto miehen kanssa.
Rakkauden suuruus tai pienuus kun ei yksistään riitä perinnönjaon tai eron tapahtuessa omaisuuden jakoperusteeksi.
Avioliiton solmimisen jälkeen ukko pistetään lihoiksi ja otetaan sen rahat itselle ja haetaan baarista seuraava kiertoon...
Avioliiton tai muitten laillisten sopimusten tekeminen ei mitenkään sulje pois rakkautta.
Mieluisessani maailmassa kukin saisi vapaasti valita parisuhteensa mallin hänelle sopivampaan tyyliin. Tässä maailmassahan on vieläkin mätäpesäkkeitä joissa pikkutytöt naitetaan väkisin jollekin vanhalle äijälle. En voi sanoin kuvata mitä siitä ajattelen...
Mutta Suomeen. Biologisen mallin mukaan ihmisellä on aina pientä kutinaa jossakin välissä (korvien tai muun...) eli hän ei voi olla 100 % uskollinen, koska se ei tue lajin säilymistä. Tarvetta paritella useiden kumppaneiden kanssa tuskin koskaan saadaan juurittua pois, vaikka yrittäisikin. Itse olen elänyt 5 v täysin monogaamisessa suhteessa, välillä yhdessä asuen, enemmän erillään asuen (taloudellisista syistä). En kuitenkaan pidä sitä kaikkien ainoana oikeana mallina. Mustasukkaisuus eli pelko toisen menettämisestä johtaa kuitenkin useimmiten siihen että useamman hengen suhde ei toimi.
Ilmeisesti erillään asuminen omalla kohdallani on pitänyt suhteen mielenkiintoisena, niin etten ole tuntenut tarvetta "pettää". Minulla on myös voimakas oman reviirin tarve, ja oma asunto olisi ehkä ihanteellinen asia jos vain kumppanini asuisi edes samassa kunnassa eikä hevon V:n kuusessa.
Jos joskus asumme pysyvästi yhdessä, asunto saisi olla vähän peevelin tilava...
Monelle varmaan voisi sopiakin esim. ystävän kanssa asuminen ennemmin kuin parittelukumppanin kanssa asuminen. Kaikillehan kumppani ei välttämättä ole edes "ystäväkään". Vaikka rakastaisikin tätä.
Sanoit, että asutte erillään taloudellisista syistä.
Kumman toivomus tämä oli, kumpi täss "voittaa" taloudellisesti?
En kysy mitenkään tuomitsevassa mielessä, tiedonhalusta vain.