Usein kuulen uskovaisten sukulaisten hokevan sitä, onko pappi "uskovainen" vai ei. Papin "oikeaa uskoa" pidetään tärkeänä ja ikään kuin melkein pakollisena, jos on tarkoitus esim. vihkiä uskovainen pari. Samoin uskovainen pappi on hyvä syy lähteä kirkkoon ja vastaavasti epäuskoinen pappi hyvä syy jäädä kotiin.
Eikö "uskoton" pappi olekaan tasveroinen uskovaisen papin kanssa? Mitä parempaa on siinä, että vihkimässä tai siunaamassa on uskovainen pappi?
Kiinnostais tietää?
Eikö "uskoton" pappi olekaan tasveroinen uskovaisen papin kanssa? Mitä parempaa on siinä, että vihkimässä tai siunaamassa on uskovainen pappi?
Kiinnostais tietää?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei ole uskottava ja väärässä ammatissa.
"Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva." (Fil. 1:18)
Näin se Paavali tuumaili, mutta unohti vissiin lisätä, että "kunhan vaan on vl-uskova julistamassa"???
T: Tiinaliina
Tiinaliina, et kaiketi nyt selitä tätä ristiin muiden Raamatun paikkojen kanssa? Esim. joka muuta oppia opettaa...älkää edes tervehtikö häntä, siis hengellisessä mielessä.
17. nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.
18. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.
Hyvä, että Jeesuksen nimi tulee tunnetuksi, mutta uskoa se ei synnytä.
Nimittäin , Raamattu käskee seurata omia paimenia.
Raamattu käskee seuraamaan Jeesusta. Paimenien tehtävänä on kehoittaa ja opastaa ihmisiä siihen Jeesuksen seuraamiseen, ei itsensä seuraamiseen. Jos joku paimenista ei näin tee, vaan opettaa Jeesuksen sijaan seuraamaan itseänsä, niin hän on väärä paimen.
T: Tiinaliina
Joka muuta oppia opettaa ... Mutta myös oikeaa oppia voidaan opettaa epäpuhtaalla mielellä, tietoisesti tai tietämättään. Se ei silti tee itse oppia toiseksi tai vääräksi opiksi.
Tuossa raamatunkohdassa julistettiin KRISTUSTA (vaikkakin itsekkyydestä ja epäpuhtaalla mielellä), ei siinä julistettu väärää oppia. Ja siitä julistuksesta Paavali iloitsi.
T: Tiinaliina
yhtään eriasia. Nimittäin "Kellä ei ole Kristuksen Henkeä. ei ole hänen omansa".
Mikä ei ole eri asia? Eihän tässä ole kukaan väittänytkään, että voisi ilman Kristuksen Henkeä olla Hänen omansa? Vai kuka on väittänyt?
T: Tiinaliina
No mitä sitten. Jos joku suhtautuu uskoon niin höllösti, että antaa esim. kenen tahansa siunata avioliittonsa niin se on täysin oma asia. Minulle merkitsee paljon se, että kuka kastaa ja kuka vihkii ja siunaa ym. Ei se ole mikään ihmettelemisen aihe tarkemmin ajatellen. Jos minulle on tärkeää se että haluan papiksi samoin uskovan niin onko siinä jotain väärää. Ei uskominen ole tyyliin "aivan sama".
Mukava, jos sinulle asialla on todellista sisältöä ja merkitystä ja olet kokenut tulleesi hyvin palvelluksi.
Monesti lestapapin hankkiminen menee kuitenkin itsetarkoitukselliseksi kujanjuoksuksi, jossa sivuasiaksi jää pyhään toimitukseen valmistautuminen.
Pappi kiikutetaan kilometrien takaa, hänellä ei ole mahdollisuutta paneutua perheen elämään saati ajatuksiin.
Pahimmillaan toimituksesta tulee hätäinen, ulkonainen suoritus, jonka sisällöstä ei jaksa kiinnostua palveltava perhe eikä kohta paljon pappiparkakaan.
Itsekin olen monesti ihmetellyt tapaa. Kotipaikkakunnallani ei ole ollut vanhoillislestadiolaista pappia vuosikymmeniin, en tiedä onko koskaan. Tuo käytäntö uskovaisen papin palvelusten käyttämisestä on ollut hankala täällä. On pitänyt käyttää naapurikuntien pappeja tai puhujamatkalla paikkakunnalla olevaa pappia. Kerran joku suvustani kyllästyi tähän vaivalloisuuteen ja pyysi oman seurakunnan mukavan ja sydämellisen papin vihkimään. Senpä jälkeen on tuo oman seurakunnan ei-lestadiolainen pappi ollut toimittamassa monia suvun tilaisuuksia.
voihan sen tehdä tuomarikin. Mutta itse haluaisin uskovaisen papin.
Kirkkolaki ei tunne erikseen uskovaa ja leipäpappia, molempien toimet ovat yhtä päteviä esivallan asettamina. Ja kunnon vanhoillislestadiolainenhan on kuuliainen esivallalle...
Samalla tavalla uskovia pappeja suositaan heidän julistamansa sanoman vuoksi. Heillä on suussaan sama evankeliumi, josta olemme elämän saaneet. Siitä syystä mieluummin uskovainen pappi.
Tämä ei ole kuitenkaan ehdotonta, toimitus tulee oikein hoidetuksi kenen tahansa viran haltijan toimesta. Fiksuimmat ns "epäuskoiset" papit eivät edes yritä mainita esim.lapsen kastamisesta uskovaiseksi, vaan jättävät sen kohteliana sanomatta. Siinä asiassa meillä ja virallisella kirkolla on yksi opin eroavaisuus.On varsin ikävää, jos perhejuhlan puhetta kuunnellessa joutuu miettimään, ettö tämä ei ole oikein sanottu.
Muuten on viimeisinä vuosina palattu entistä enemmän oman seurakunnan "epäuskoistenkin" pappien palveluihin. Monesti tällainen palvelun pyytäminen voi olla papille puhuttelevaakin. Monet lestadiolaispapit ovat jopa väsyneet kovin yleiseksi käyneen palveluiden kysyntään. Väsymys on toki heillekin sallittua, samoin lepohetket. Olen kuullutkin sellaista, että ylirasitettu VL pappi on suositellut pyytämään paikallisia palveluja. Olen itsekin ollut sellaisissa mukana, kun lasteni lapsia on kastettu.
"Fiksuimmat ns "epäuskoiset" papit eivät edes yritä mainita esim.lapsen kastamisesta uskovaiseksi, vaan jättävät sen kohteliana sanomatta. Siinä asiassa meillä ja virallisella kirkolla on yksi opin eroavaisuus."
Onko sinulle tuttua tämä kastekäytäntö, mistä nykyisin jo eläkkeellä oleva rovasti (?) U.K.
seuraavassa linkissä Kotimaa-lehdessä 28.7. 2000 kirjoittaa?
http://www.makkeri.bravepages.com/Kuusniemi.htm
Täytynee kysyä, kun tapaan joitakin asiasta tietäviä. Kysyn, jos suinkin muistan, siihen voi kuitenkin mennä aikaa melkoisesti. Puhelimella tai mulla sellaisella tavalla en viitsi kysellä. Teen sen joskus, jos satun kasvokkain.
Jos tämä kastekäytäntö ei ole tuttua, niin näin on varmasti tuolla paikkakunnalla tapahtunut.
Uskoakseni muu U.K:n kirjoituksessa on sitten sinulle tuttuakin tutumpaa.
Ei sinun tarvitse nähdä vaivaa kysymykseni vuoksi.
heräsi. En ole vaivannut päätäni, en aio vaivatakaan, tunnen kuitenkin muutamia, jotka siellä silloin asuneet. Jos muistan, on helppo kysyä.