voiko empaattinen mielipide olla myös kriittinen?
Vai osoittaako kritiikki aina myötäelämisen puutetta?
Vai osoittaako kritiikki aina myötäelämisen puutetta?
Kertokaapas
tuoreeltaan
14619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Melko vaikean pistit.
esim. Jos vaikka makaat jalka katkonaisena osastolla niin...no voi hyvänen aika kylläpä sinulla oli huono tuuri kun ennenjoulua tuollainen haaveri..mutta etkö sinä onneton muistanut laittaa niitä liukuesteitä anturoihin vaikka ne sulle juuri sitä varten syntymäpäiväksi lahjoitin...
vain myöntelyä ja voivottelua vaikka vastoinkäyminen olisikin itse aiheutettu (vahvempiakin esimerkkejä kuin tuo löytyy, malliksi vaikka toistuvat potkut alkoholin takia)?
mielestä oikeutettua ja empaattista,
saajan mielestä juuri sitä miltä kuulostaa eli.... *sensuroitu*.
poisjättäminen ole mitä suurinta kyynisyyttä jos kuitenkin näkee että entisellä tavalla asiat menevät jatkossakin pieleen?
kriitikot ovat eri asia. Suomalainen on siitä merkillinen, että hän uskoo kovin mielellänsä olevansa hyvä kriitikko, ainakin parempi kuin kritisoitava henkilö tai kohde. Millä valtuuksilla kritisoija kritisoi kritisoitavaa, eikö vaan hän katselekin omasta arvomaailmastaan käsin asioita, muistamatta että kritiikin kohteen (jos kyse henkilöstä, niinkuin niin usein)arvomaailma voi olla ihan toinen. Otetaan esimerkiksi vaikka kulttuurierot eri väestöryhmien välillä.
mutta ystäviltä hyvin usein kysytään ja vaaditaan että 'sano nyt mitä todella ajattelet'. Ja sitten kun lopulta sanoo, monet suuttuvat. Olisiko parempi ja ennen kaikkea empaattisempi jos jättäisi totuudeksi kokemansa sanomatta vaikka tietää että sen kohta sanoo joku ulkopuolinen (työnantaja, viranomainen, taiteen ammattikriitikko, lääkäri yms)?
mielipide on mielestäni muta kuin kritiikkiä.
Läheisestään huolehtiminen on mielestäni muuta kuin kritiikkiä.
Kritiikin perustarkoituksena on kritisoida,ei välittää. Nämä käsitteet olisi hyvä erottaa toisistaan. Vielä tuohon taidekriitikko-sanaan, he ovat koulutettuja näkemään teokset laaja-alaisemmin kuin tavis joka näkee ne omaa sisintään peilaten.
vaikkapa levyjä ja kirjoja. Tuossa juuri viime viikolla oli tilaisuus, missä kummasteltiin sitä miten kirjallisuuskriitikot arvostavat aforismeissa kriittisten toisinajattelijamiesten kyynisiä murahduksia, mutta kaupassa myy kuitenkin naisten kirjoittama elämänmyönteinen mietelausekirjallisuus, jota arvostelijat eivät suostu edes huomaamaan. Äksyilijöiden hyvät herjat eivät tahdo löytää edes kustantajaa, saati ostajaa.
Jos ammattikriitikot toimisivat kuten sanot, he varmasti näkisivät jotakin hyvää myös tuossa mikä myy.
Pyydettäessä annettu mielipide voi olla joko aito tai siloiteltu. Onko vain siloiteltu mielipide empaattinen?
näkee kritiikkinsä hyvänä ja empaattisena. Suosittelen jokaiselle itsekritiikkiä, se voisi johtaa johonkin.
Näinähn se usein onkin, että kriitikon ja kansan mielipide eroaa suunnattomasti toisistaan....
Olen nyt sanonut omat mielipiteeni, toivon sen riittävän. Eihän tarkoituksesi toki ole muuttaa niitä mieleisiksesi. Näkemiin.
juuri itsekritiikki ohjaa näkemään kritiikin välittämisenä ja auttamisena? Ja itsekritiikin puute näkee kritiikin vain loukkauksena.
Luulen siis että ajattelemme suunnilleen samoin?
jos ei itse näe, missä vika?
Jos kukaan ei edes kritisoi?
Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että kritiikki auttaa käyttäjää ymmärtämään hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä.
pitkän elämäni aikana, että kritiikkiä saatuaan kannattaa ensin todella "katsoa peiliin", ennenkuin suuttuu ja heittää takaisin asiaa ajattelematta.
että ikävimmässäkin herjassa on jotakin mikä olisi kuitenkin hyvä tietää.