Hei. Itselläni on sellainen vaiva, että jos olen autossa kyydissä, niin tulee tällainen tunne; voimakas ahdistuneisuuden tunne, että on pakko päästävä pois autosta vaikka. Kuitenkin kun kuski ajaa moottoritiellä 120 km/h niin siinä ei paljon ovia auota ja hypitä ajoradalle. Kuitenkin se tuska on sanankuvaamaton kun on päästävä pois, mutta siihen ei ole käytännössä mahdollisuutta. Sama juttu on veneellä vesillä. Tulee hirveä tunne, että on saatava maata jalkojen alle ja siellä ulapalla ei niin vain hypitä veneestä järveen. Kai se on sitä, että ahdistuu kun ei voi liikkua vaan on pakosti sidottu aloilleen. Tosi vaikeeta ja ikävää. Löytyykö ketään samankaltaista kokenutta ja miten olette selvinneet.
Paniikkihäiriö autossa,junassa,veneessä jne..
AuttkaaPlease
3877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama ongelma oli vuosikausia (ja vieläkin toisinaan). Ja koska työmatkani yhteensuuntaan kesti joskus 3h (kun en kyennyt nousemaan bussiin), päätin hakea apua, eli lääkkeet joita otetaan tarpeen vaatiessa. Jo pelkkä tunne lääkkeiden olemassa olosta rauhoittaa.
Kuukausi sitten täyteen ahdetussa autossa iski paniikki ja kuskin oli pakko pysähtyä. Nappi suuhun, hetki hengittelyä ja matka jatkui =)
mutta en tiedä miten siitä pääse eroon. mutta mulla paniikkihäiriökohtauksia tulee enemmän kun olen stressaantunut. Eli nukku paljon, syö kunnolla, älä stressaa(mä en pysty siihen). Lääkeet ovat myös hyvä vaihtoehto siinä mielessä että on paljon rauhallisempi ja turvallisempi olo kun tietää että lääkkeet ovat mukana.
mulla on monesti sama tunne, se alkoi metrossa ja levisi sitten kaikkiin mahdollisiin kulkuvälineisiin, jalan oli paras mennä. mulle oli apua musiikista, joku laulettava kappale johon liittyy mukavia muistoja tai joka muuten vaan saa hyvälle tuulelle. suuttumus on myös joskus auttanut. joskus soitan kaverille ja kerron että olen taas täällä sekoamassa, kerro joku kiva juttu! joskus on vain annettava periksi ja "annettava pahan olon tulla", nyt minä sitten kuolen, antaa tulla! En ole vielä kuollut, ja seuraavalla kerralla on helpompaa. voimia vaan ja rohkeutta.