http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/kysymykset.pdf
Minne ohjataan jakelutavasta johtuvat kustannussäästöt?
Laittomassa pyramidissa nämä kustannussäästöt jäävät pääyhtiölle ja/tai ne ohjataan ylimpien tasojen edustajille. Niitä ei palauteta palkkioina alimpien tasojen myyjille, jotka tekevät suurimman osan liikevaihdosta. Raha siirtyy alatasoilta kauas ylätasoille eivätkä alimmilla tasoilla työtä tekevät ihmiset saa vastiketta sijoittamalleen rahalle. He eivät saa tekemästään työstä kohtuullista korvausta. Heidän ostamansa tuotteet ovat ylihintaisia ja he ostavat ne ainoastaan lisäansiomahdollisuuden vuoksi. Heidät on saatu uskomaan, että lisäansioiden saaminen on helppoa, toimintaan ei liity suuria riskejä ja kulut ovat vähäisiä. Tämä on suunnitelmallisen ja tahallisen harhaanjohtavan markkinoinnin seurausta, joka on lähtöisin pääyhtiöstä ja tiimien johdosta.
Alatasojen tekemästä liikevaihdosta maksetaan palkkiot ylemmille tasoille eikä suoraan heille itselleen. Suuri osa liikevaihdosta on edustajien ostoja omaan tai perheen käyttöön. Tästä myynnistä muodostuvasta katteesta palautetaan tietty prosentuaalinen osuus palkkioina verkostoon. Palkkioista suurin osa päätyy ylemmille tasoille, jotka tekevät vain murto-osan liikevaihdosta. Pelkkä prosentuaalinen osuus kaikista rahana maksetuista palkkioista on suurempi ylätasojen edustajille kuin alatasojen edustajille. Palkkiot per edustaja ovat suhteessa vielä suuremmat ylätasoilla kuin alatasoilla.
Alatasojen myyjät saavat noin 20-40 euroa keskipalkkioina/ kk. Ylätasojen muutamat edustajat voivat ansaita tuhansia euroja/ kk, vaikka heidän henkilökohtainen liikevaihtonsa on yhtä suuri tai jopa pienempi kuin alatasojen edustajien keskimääräinen liikevaihto. Alatasojen liikevaihdosta maksetaan siis palkkiot pääosin ylätasoille. Näin on pakko tehdä, jotta pidettäisiin jälleenmyyjien mielenkiintoa yllä työtä kohtaan, joka palkitsee tekijänsä niin huonosti. Muutaman kymmenen tai sadan euron henkilökohtaisesta verkoston sisäisestä kulutuksesta/ edustaja ei voida maksaa suuria palkkioita kuin muutamille edustajille pyramidin huipulla. Myynti verkoston ulkopuolisille asiakkaille on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. Alatasot hyväksyvät ennen pitkää ”pelin luonteen” ja sen, että on osittain tuurista kiinni, saako alalinjansa kasvamaan tasapainossa ja riittävän nopeasti, niin että onnistuu valtaamaan muilta saman firman edustajilta markkinaosuuden omien palkkioiden kasvattamiseksi.
Käytännössä alatasojen myyjät joutuvat maksamaan ylempien tasojen palkkiot omasta pussistaan. Yhtiön edustajille palkkioina palauttama raha voi olla enimmäkseen alatasojen myyjien henkilökohtaisesta kulutuksesta ja kuukausi- tai vuosimaksuista muodostuvaa rahaa. Se ei ole jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä johtuvaa rahaa. Lähes kaikki myynnistä aiheutuvat kulut siirtyvät verkostomarkkinoinnissa itsenäisille myyntiedustajille. Ratkaisevaa tässä kohden on se, kuinka suuri osa myyntikatteesta palautetaan palkkioina järjestelmään. (Myyntikate on myynti miinus tuotteen valmistus- ja hankintakulut.) Jos yhtiö valmistaa tuotteet itse tai ostaa konkreettisia tavaroita välitettäväksi edelleen myyjäverkoston myytäväksi, palautetaan myyntikatteesta yleensä suurempi prosentuaalinen osa palkkioina myyjille kuin niissä tapauksissa, missä pääyhtiö välittää toisten yritysten palveluita kuten sähköä tai GSM-liittymiä. Näistä ei koidu pääyhtiölle lainkaan hankintakuluja, rahtimenoja tai varastointikustannuksia. Jos yhtiö palauttaa tästä myynnistä pienemmän prosentuaalisen osuuden palkkioina verkostoon kuin itse valmistamistaan tai välittämistään konkreettisista tuotteista, voitaneen yhtiölle jäävää suurempaa voittoa pitää suoraan rahankeräyslain vastaisena pyramidipelinä. Jakelutavalla ominainen kustannushyöty jää silloin kokonaan pääyhtiön liikevoittoon eikä siitä palauteta mitään palkkioina edustajille. Näin toimitaan esimerkiksi kännykkäliittymien ja sähkösopimusten myynnissä. (Esimerkiksi Move Networks Oy)
Yhtiö saa huomattavat kustannussäästöt myös markkinoinnista, myyntiedustajien koulutuksesta ja myyjien palkkakustannuksista. Mainonnan ja koulutuksen maksavat edustajat kokonaan itse ja suuri osa heistä maksaa pääyhtiölle myös siitä hyvästä, että tekee työtä ja myy sen tuotteita. Maksu siirtyy pääyhtiölle ylihintaisten tuotteiden katteen muodossa, joita on pakko ostaa, jos haluaa harjoittaa liiketoimintaa. Koska pieniä palkkioita saavia myyjiä on kuitenkin määrällisesti paljon ja ylimpien tasojen muutamat edustajat saavat kohtuuttoman suuria palkkioita, ovat palkkioiden aiheuttamat kustannukset silti niin suuret, että tuotteita täytyy myydä keskimäärin korkeampaan hintaan kuin perinteiseen tapaan tuotteita markkinoivat kilpailijat ja muut suoramyyntifirmat tekevät. (esim. suuret postimyyntiyritykset)
Alan yritysten maksamat palkkiot/ edustaja verrattuina perinteisten alojen tai rehellisten suoramyyntiyritysten maksamiin palkkoihin ja työkorvauksiin/ työntekijä ovat vain murto-osa niistä. On syytä kyseenalaistaa se, palauttaako yhtiö palkkioina verkostoon jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä muodostuvia rahoja vai pitääkö se ne itsellään, tai jakaako se nämä rahat itselleen palkkioina siten, että yhtiön omistajat ovat mukana pyramidin ylimmillä tasoilla itsenäisinä edustajina. He saavat silloin erilaisten bonusjärjestelmien ja normaalinkin provisiojärjestelmän perusteella suuren osan liikevaihdosta edustajille palautettavista palkkioista. Ylätasoilla on yleensä vain alle yksi prosenttia kaikista edustajista ja he saavat silti palkkioista jopa 75 prosenttia. Palkkiot per henkilö ovat ylätasoilla useita tuhansia euroja, mutta alatasojen edustajat jäävät kokonaan ilman palkkioita tai saavat niitä vain muutaman kympin/ kk samasta tuotemyynnistä kuin ylätasot.
Lue lisää alan laillisuudesta:
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/laki.htm
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait.htm
...
9) Mitkä ovat pääyhtiölle jakelutavasta aiheutuvat kustannussäästöt?
Pääyhtiö säästää myyjien palkkakustannuksissa, rahdissa, varastoinnissa ja mainonnassa. Kaikki nämä kustannukset siirtyvät yksittäisten edustajien maksettavaksi.
Alimpien tasojen myyjät tekevät työtä ja maksavat siitä pääyhtiölle, koska jäävät tappiolle, kun kulut huomioidaan. Heidän on liiketoiminnan harjoittamisen vuoksi ”pakko” ostaa pääyhtiöltä omaan käyttöön tavaraa, josta pääyhtiö saa voittoa enemmän kuin palauttaa palkkioina per edustaja. Edustaja ja asiakas maksavat kaiken rahdin itse postikuluina, mitkä lisätään tuotteiden hintaan.
Pääyhtiölle ei muodostu varastotappioita eikä se tarvitse suuria varastoja, vaikka valmistaisi itse myymänsä tuotteet. Se pystyy laskemaan erittäin tarkkaan arvioidun kulutuksen sen jälkeen, kun on vallannut tietystä maasta oman markkinaosuuden. Tuotteita ei tarvitse valmistaa liikaa varastoon ja näin varastotappioita ei synny. Edustajien määrä pysyy samana vuodesta toiseen ilman suuria vaihteluita sen jälkeen, kun yhtiö on vallannut oman markkinaosuutensa. Koska suurin osa myynnistä tapahtuu verkoston sisälle eli edustajille itselleen, voidaan myynti ja valmistettavien tuotteiden määrä laskea etukäteen. Koska tyypillisellä edustajalla voi olla keskimäärin vain tietty määrä verkoston ulkopuolisia asiakkaita, ei siitäkään muodostuu ongelmaa kulutuksen arvioimiseksi. Pääyhtiöllä ei ole mitään riskejä tässä suhteessa.
Pääyhtiölle ei koidu minkäänlaisia kuluja markkinoinnista. Jos se valmistaa mainokset itse, myy se ne itsenäisille edustajille hyvällä voitolla. Jos mainokset ovat tiimin johtajien ja heidän omistamiensa yhtiöiden tuotantoa, ei siitäkään koidu pääyhtiölle lainkaan kustannuksia. Mainosten myynti on hyvä lisäansio tiimin johtajille tai pääyhtiölle, koska ne voidaan myydä paremmalla katteella kuin itse varsinaiset ”tuotteet”.
Myyntityöstä ei aiheudu liiaksi kustannuksia, koska suurin osa myyjistä maksaa pääyhtiölle siitä, kun myy heidän tuotteitaan ja levittää ”ilosanomaa” eli mainostaa verkostomarkkinoinnin liikeideaa yhä uusille uhreille. Keskipalkkiot ovat alalla noin 40 euroa/kk vuonna 2005. Se ei riitä edes kulujen kattamiseen, joten suurin osa edustajista tekee työtä tappiokseen. Tästä huolimatta yhtiön myymät tuotteet ovat keskimäärin kalliimpia kuin perinteisellä tavalla markkinoidut tuotteet, koska henkilökohtaiseen suositteluun perustuva myynti on maailman tehottomin tapa markkinoida tuotteita ja palveluita, jos tuotteen hinta on vain kymmeniä tai satoja euroja/ kappale. Myynti jää vähäiseksi.
Miksi firmat sitten valitsevat verkostomarkkinoinnin? Siksi, että he saisivat myytyä tuotteita perinteisillä markkinoilla vielä vähemmän ja siihen sisältyisi paljon suuremmat riskit! Tuotteilla ei ole todellista kysyntää perinteisillä markkinoilla, mutta bisnes-porkkanan avulla niitä saadaan myytyä paljon enemmän kuin muuten saataisiin!
Pääyhtiöllä ei ole paljoakaan riskejä, koska sille ei aiheudu juuri mitään kuluja myyntityöstä ja mainonnasta. Ylätasojen muutamalle edustajalle maksettavat korkeat palkkiot ja valtava määrä vähän palkkioita saavia myyjiä aiheuttavat kuitenkin sen, että hinnat täytyy pitää korkeana. Ne voidaan pitää korkeana ainoastaan bisnes-porkkanan vuoksi. Tuotteita ei saataisi myytyä siihen hintaan ilman lisäansiomahdollisuutta, jota markkinoidaan säännönmukaisesti harhaanjohtavalla tavalla. Verkostomarkkinointi ei ole ”hyvä mahdollisuus lisäansioihin”, se ei ole ”riskitöntä” ja siitä aiheutuu paljon ”kuluja” toisin kuin väitetään.
Myyjien koulutuksesta ei aiheudu lisäkustannuksia pääyhtiölle. Myyjien koulutus on hyvä lisäbisnes sille, joka sitä harjoittaa. Tiimien johtajat tai pääyhtiö tienaavat usein enemmän myyjien koulutuksesta saamillaan rahoilla kuin tuotteiden myynnillä. Tämä ”liiketoiminnan tukimateriaali” eli ”työkalut” myydään paremmalla katteella kuin varsinaiset tuotteet. Vaikka työkalujen myynti olisi erillään pääyhtiön toiminnasta, hyväksyy pääyhtiö sen, sillä se saa myytyä tuotteita lähes ilman riskiä jälleenmyyjille ja myyjäverkoston kautta. Perinteisillä markkinoilla yhtiö olisi vaarassa mennä konkurssiin, mutta uskollisten verkostouskovien lauma ruokkii myös pääyhtiön suuta.
Työkaluja ovat erilaiset koulutustilaisuudet, kokoukset, (jopa värväyskokoukset voivat olla maksullisia!) tapahtumat, (eventit) mainosmateriaali, käyntikortit, motivoivat ja opetukselliset kirjat, vihkot, kasetit, videokasetit, cd:t, dvd:t, jne. Näistä perittävät korkeat maksut tuottavat suurimman osan tuloista esimerkiksi Amwayn tiimien johtajille. Sama toistuu muissa yhtiöissä.
Kaikki kopioidaan palkkiojärjestelmistä ja positiivisen ajattelun opeista lähtien. Alalinja syyllistetään järjestelmällisesti heidän tappioistaan ja monistetaan tämä ajatus heille: ”Se on yksin kiinni ihmisestä itsestään, häviääkö vai menestyykö alalla.” Verkostomarkkinoinnin liikeideaan ja pyramidirakenteeseen kohdistuvaa kritiikkiä ei saa kuunnella vaan pitää ajatella pelkästään positiivisia asioita. Mielet ja ajatukset ohjataan aina pois siitä, että itse järjestelmässä voisi olla jotakin vikaa.
Pyramidirakenne ja palkkiojärjestelmä on suunniteltu siten, että se tuottaa enemmän häviäjiä kuin voittajia. Alatasojen tappiot ovat siten tarkoituksellisia eikä niiltä voida välttyä. Vaikka kaikki olisivat yhtä hyviä ja omistautuneita työlleen, jää silti aina sama prosentuaalinen osa edustajista tappiolle, niin kauan kuin tarkoitus ei ole myydä tuotteita ulkopuolisille asiakkaille vaan värvätä pikemminkin uusia myyjiä verkostoon. Tätä asiaa ei kerrota koskaan värväyskokouksissa tai muualla ehdokkaille ja alatasojen edustajille. Heille ei ole annettu totuudenmukaista informaatiota järjestelmän huonoudesta, alan huonosta maineesta, kilpailutilanteesta, (jokainen edustaja muualla paitsi omassa alalinjassa on kilpailija!) hinnoittelumahdollisuuksista ja tuotteista, niiden hinnoista sekä ominaisuuksista. Lähes kaikki mainonta on harhaanjohtavaa ja toiminta moraalisesti tuomittavaa.
Verkostomarkkinointi on käytännössä laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Alatasojen edustajat hyväksyvät ennen pitkää sen, että on osittain kiinni onnesta, saako alalinjan kasvamaan vaaditulla tavalla, jotta voi voittaa. He hyväksyvät myös sen, että yhtä voittajaa kohden pitää tulla tietty määrä häviäjiä verkostoon. He pelaavat siis peliä eivätkä ole todellisuudessa myyntiedustajia vaan uusien ihmisten värväämiseen tulotoiveensa perustavia petollisia ihmisiä, jotka jättävät ehdokkaille ja alalinjalle kertomatta heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta riittävät asiat.
Alan yhtiöt saavat kiistämättä huomattavia säästöjä kustannuksissa ja se johtuu suosittelumarkkinoinnin jakelutavasta. Toiminnan laillisuuden kannalta on merkittävää se, mihin nämä säästöt käytetään? Maksetaanko niillä lisää palkkioita työtä tekeville alatasojen edustajille vai menevätkö palkkiot enimmäkseen ylätasoille, jotka eivät myyntityötä tee vaan kouluttavat alalinjaansa värväämään uusia myyjiä? He kouluttavat itse asiassa uusia värvääjiä, jotka kouluttavat lisää uusia värvääjiä ja näin värväämisen taidot monistuvat alalinjaan. Järjestelmässä on kyse ensisijassa värväämisestä, ei tuotteiden myynnistä!
Lisäävätkö kustannussäästöt edustajien palkkioiden määrää vai eivät? Käytetäänkö säästöt myyntialueilla toiminnan kehittämiseen ja parempaan organisointiin? Vai menevätkö säästetyt rahat yhtiön omistajien taskuihin suurempana voittona? Jos menevät, niin kyseessä voi olla laiton pyramidi jo nykyisen lainsäädännön valossa. Ellei, niin lakeja tulisi parantaa, jotta tämä moraaliton toiminta saataisiin kitkettyä pois maastamme.
Lue lisää alan laillisuudesta:
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/laki.htm
http://www.falseprofits.com/IsMLMLegal.html
Minne ohjataan jakelutavasta johtuvat kustannussäästöt?
Laittomassa pyramidissa nämä kustannussäästöt jäävät pääyhtiölle ja/tai ne ohjataan ylimpien tasojen edustajille. Niitä ei palauteta palkkioina alimpien tasojen myyjille, jotka tekevät suurimman osan liikevaihdosta. Raha siirtyy alatasoilta kauas ylätasoille eivätkä alimmilla tasoilla työtä tekevät ihmiset saa vastiketta sijoittamalleen rahalle. He eivät saa tekemästään työstä kohtuullista korvausta. Heidän ostamansa tuotteet ovat ylihintaisia ja he ostavat ne ainoastaan lisäansiomahdollisuuden vuoksi. Heidät on saatu uskomaan, että lisäansioiden saaminen on helppoa, toimintaan ei liity suuria riskejä ja kulut ovat vähäisiä. Tämä on suunnitelmallisen ja tahallisen harhaanjohtavan markkinoinnin seurausta, joka on lähtöisin pääyhtiöstä ja tiimien johdosta.
Alatasojen tekemästä liikevaihdosta maksetaan palkkiot ylemmille tasoille eikä suoraan heille itselleen. Suuri osa liikevaihdosta on edustajien ostoja omaan tai perheen käyttöön. Tästä myynnistä muodostuvasta katteesta palautetaan tietty prosentuaalinen osuus palkkioina verkostoon. Palkkioista suurin osa päätyy ylemmille tasoille, jotka tekevät vain murto-osan liikevaihdosta. Pelkkä prosentuaalinen osuus kaikista rahana maksetuista palkkioista on suurempi ylätasojen edustajille kuin alatasojen edustajille. Palkkiot per edustaja ovat suhteessa vielä suuremmat ylätasoilla kuin alatasoilla.
Alatasojen myyjät saavat noin 20-40 euroa keskipalkkioina/ kk. Ylätasojen muutamat edustajat voivat ansaita tuhansia euroja/ kk, vaikka heidän henkilökohtainen liikevaihtonsa on yhtä suuri tai jopa pienempi kuin alatasojen edustajien keskimääräinen liikevaihto. Alatasojen liikevaihdosta maksetaan siis palkkiot pääosin ylätasoille. Näin on pakko tehdä, jotta pidettäisiin jälleenmyyjien mielenkiintoa yllä työtä kohtaan, joka palkitsee tekijänsä niin huonosti. Muutaman kymmenen tai sadan euron henkilökohtaisesta verkoston sisäisestä kulutuksesta/ edustaja ei voida maksaa suuria palkkioita kuin muutamille edustajille pyramidin huipulla. Myynti verkoston ulkopuolisille asiakkaille on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. Alatasot hyväksyvät ennen pitkää ”pelin luonteen” ja sen, että on osittain tuurista kiinni, saako alalinjansa kasvamaan tasapainossa ja riittävän nopeasti, niin että onnistuu valtaamaan muilta saman firman edustajilta markkinaosuuden omien palkkioiden kasvattamiseksi.
Käytännössä alatasojen myyjät joutuvat maksamaan ylempien tasojen palkkiot omasta pussistaan. Yhtiön edustajille palkkioina palauttama raha voi olla enimmäkseen alatasojen myyjien henkilökohtaisesta kulutuksesta ja kuukausi- tai vuosimaksuista muodostuvaa rahaa. Se ei ole jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä johtuvaa rahaa. Lähes kaikki myynnistä aiheutuvat kulut siirtyvät verkostomarkkinoinnissa itsenäisille myyntiedustajille. Ratkaisevaa tässä kohden on se, kuinka suuri osa myyntikatteesta palautetaan palkkioina järjestelmään. (Myyntikate on myynti miinus tuotteen valmistus- ja hankintakulut.) Jos yhtiö valmistaa tuotteet itse tai ostaa konkreettisia tavaroita välitettäväksi edelleen myyjäverkoston myytäväksi, palautetaan myyntikatteesta yleensä suurempi prosentuaalinen osa palkkioina myyjille kuin niissä tapauksissa, missä pääyhtiö välittää toisten yritysten palveluita kuten sähköä tai GSM-liittymiä. Näistä ei koidu pääyhtiölle lainkaan hankintakuluja, rahtimenoja tai varastointikustannuksia. Jos yhtiö palauttaa tästä myynnistä pienemmän prosentuaalisen osuuden palkkioina verkostoon kuin itse valmistamistaan tai välittämistään konkreettisista tuotteista, voitaneen yhtiölle jäävää suurempaa voittoa pitää suoraan rahankeräyslain vastaisena pyramidipelinä. Jakelutavalla ominainen kustannushyöty jää silloin kokonaan pääyhtiön liikevoittoon eikä siitä palauteta mitään palkkioina edustajille. Näin toimitaan esimerkiksi kännykkäliittymien ja sähkösopimusten myynnissä. (Esimerkiksi Move Networks Oy)
Yhtiö saa huomattavat kustannussäästöt myös markkinoinnista, myyntiedustajien koulutuksesta ja myyjien palkkakustannuksista. Mainonnan ja koulutuksen maksavat edustajat kokonaan itse ja suuri osa heistä maksaa pääyhtiölle myös siitä hyvästä, että tekee työtä ja myy sen tuotteita. Maksu siirtyy pääyhtiölle ylihintaisten tuotteiden katteen muodossa, joita on pakko ostaa, jos haluaa harjoittaa liiketoimintaa. Koska pieniä palkkioita saavia myyjiä on kuitenkin määrällisesti paljon ja ylimpien tasojen muutamat edustajat saavat kohtuuttoman suuria palkkioita, ovat palkkioiden aiheuttamat kustannukset silti niin suuret, että tuotteita täytyy myydä keskimäärin korkeampaan hintaan kuin perinteiseen tapaan tuotteita markkinoivat kilpailijat ja muut suoramyyntifirmat tekevät. (esim. suuret postimyyntiyritykset)
Alan yritysten maksamat palkkiot/ edustaja verrattuina perinteisten alojen tai rehellisten suoramyyntiyritysten maksamiin palkkoihin ja työkorvauksiin/ työntekijä ovat vain murto-osa niistä. On syytä kyseenalaistaa se, palauttaako yhtiö palkkioina verkostoon jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä muodostuvia rahoja vai pitääkö se ne itsellään, tai jakaako se nämä rahat itselleen palkkioina siten, että yhtiön omistajat ovat mukana pyramidin ylimmillä tasoilla itsenäisinä edustajina. He saavat silloin erilaisten bonusjärjestelmien ja normaalinkin provisiojärjestelmän perusteella suuren osan liikevaihdosta edustajille palautettavista palkkioista. Ylätasoilla on yleensä vain alle yksi prosenttia kaikista edustajista ja he saavat silti palkkioista jopa 75 prosenttia. Palkkiot per henkilö ovat ylätasoilla useita tuhansia euroja, mutta alatasojen edustajat jäävät kokonaan ilman palkkioita tai saavat niitä vain muutaman kympin/ kk samasta tuotemyynnistä kuin ylätasot.
Lue lisää alan laillisuudesta:
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/laki.htm
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait.htm
...
9) Mitkä ovat pääyhtiölle jakelutavasta aiheutuvat kustannussäästöt?
Pääyhtiö säästää myyjien palkkakustannuksissa, rahdissa, varastoinnissa ja mainonnassa. Kaikki nämä kustannukset siirtyvät yksittäisten edustajien maksettavaksi.
Alimpien tasojen myyjät tekevät työtä ja maksavat siitä pääyhtiölle, koska jäävät tappiolle, kun kulut huomioidaan. Heidän on liiketoiminnan harjoittamisen vuoksi ”pakko” ostaa pääyhtiöltä omaan käyttöön tavaraa, josta pääyhtiö saa voittoa enemmän kuin palauttaa palkkioina per edustaja. Edustaja ja asiakas maksavat kaiken rahdin itse postikuluina, mitkä lisätään tuotteiden hintaan.
Pääyhtiölle ei muodostu varastotappioita eikä se tarvitse suuria varastoja, vaikka valmistaisi itse myymänsä tuotteet. Se pystyy laskemaan erittäin tarkkaan arvioidun kulutuksen sen jälkeen, kun on vallannut tietystä maasta oman markkinaosuuden. Tuotteita ei tarvitse valmistaa liikaa varastoon ja näin varastotappioita ei synny. Edustajien määrä pysyy samana vuodesta toiseen ilman suuria vaihteluita sen jälkeen, kun yhtiö on vallannut oman markkinaosuutensa. Koska suurin osa myynnistä tapahtuu verkoston sisälle eli edustajille itselleen, voidaan myynti ja valmistettavien tuotteiden määrä laskea etukäteen. Koska tyypillisellä edustajalla voi olla keskimäärin vain tietty määrä verkoston ulkopuolisia asiakkaita, ei siitäkään muodostuu ongelmaa kulutuksen arvioimiseksi. Pääyhtiöllä ei ole mitään riskejä tässä suhteessa.
Pääyhtiölle ei koidu minkäänlaisia kuluja markkinoinnista. Jos se valmistaa mainokset itse, myy se ne itsenäisille edustajille hyvällä voitolla. Jos mainokset ovat tiimin johtajien ja heidän omistamiensa yhtiöiden tuotantoa, ei siitäkään koidu pääyhtiölle lainkaan kustannuksia. Mainosten myynti on hyvä lisäansio tiimin johtajille tai pääyhtiölle, koska ne voidaan myydä paremmalla katteella kuin itse varsinaiset ”tuotteet”.
Myyntityöstä ei aiheudu liiaksi kustannuksia, koska suurin osa myyjistä maksaa pääyhtiölle siitä, kun myy heidän tuotteitaan ja levittää ”ilosanomaa” eli mainostaa verkostomarkkinoinnin liikeideaa yhä uusille uhreille. Keskipalkkiot ovat alalla noin 40 euroa/kk vuonna 2005. Se ei riitä edes kulujen kattamiseen, joten suurin osa edustajista tekee työtä tappiokseen. Tästä huolimatta yhtiön myymät tuotteet ovat keskimäärin kalliimpia kuin perinteisellä tavalla markkinoidut tuotteet, koska henkilökohtaiseen suositteluun perustuva myynti on maailman tehottomin tapa markkinoida tuotteita ja palveluita, jos tuotteen hinta on vain kymmeniä tai satoja euroja/ kappale. Myynti jää vähäiseksi.
Miksi firmat sitten valitsevat verkostomarkkinoinnin? Siksi, että he saisivat myytyä tuotteita perinteisillä markkinoilla vielä vähemmän ja siihen sisältyisi paljon suuremmat riskit! Tuotteilla ei ole todellista kysyntää perinteisillä markkinoilla, mutta bisnes-porkkanan avulla niitä saadaan myytyä paljon enemmän kuin muuten saataisiin!
Pääyhtiöllä ei ole paljoakaan riskejä, koska sille ei aiheudu juuri mitään kuluja myyntityöstä ja mainonnasta. Ylätasojen muutamalle edustajalle maksettavat korkeat palkkiot ja valtava määrä vähän palkkioita saavia myyjiä aiheuttavat kuitenkin sen, että hinnat täytyy pitää korkeana. Ne voidaan pitää korkeana ainoastaan bisnes-porkkanan vuoksi. Tuotteita ei saataisi myytyä siihen hintaan ilman lisäansiomahdollisuutta, jota markkinoidaan säännönmukaisesti harhaanjohtavalla tavalla. Verkostomarkkinointi ei ole ”hyvä mahdollisuus lisäansioihin”, se ei ole ”riskitöntä” ja siitä aiheutuu paljon ”kuluja” toisin kuin väitetään.
Myyjien koulutuksesta ei aiheudu lisäkustannuksia pääyhtiölle. Myyjien koulutus on hyvä lisäbisnes sille, joka sitä harjoittaa. Tiimien johtajat tai pääyhtiö tienaavat usein enemmän myyjien koulutuksesta saamillaan rahoilla kuin tuotteiden myynnillä. Tämä ”liiketoiminnan tukimateriaali” eli ”työkalut” myydään paremmalla katteella kuin varsinaiset tuotteet. Vaikka työkalujen myynti olisi erillään pääyhtiön toiminnasta, hyväksyy pääyhtiö sen, sillä se saa myytyä tuotteita lähes ilman riskiä jälleenmyyjille ja myyjäverkoston kautta. Perinteisillä markkinoilla yhtiö olisi vaarassa mennä konkurssiin, mutta uskollisten verkostouskovien lauma ruokkii myös pääyhtiön suuta.
Työkaluja ovat erilaiset koulutustilaisuudet, kokoukset, (jopa värväyskokoukset voivat olla maksullisia!) tapahtumat, (eventit) mainosmateriaali, käyntikortit, motivoivat ja opetukselliset kirjat, vihkot, kasetit, videokasetit, cd:t, dvd:t, jne. Näistä perittävät korkeat maksut tuottavat suurimman osan tuloista esimerkiksi Amwayn tiimien johtajille. Sama toistuu muissa yhtiöissä.
Kaikki kopioidaan palkkiojärjestelmistä ja positiivisen ajattelun opeista lähtien. Alalinja syyllistetään järjestelmällisesti heidän tappioistaan ja monistetaan tämä ajatus heille: ”Se on yksin kiinni ihmisestä itsestään, häviääkö vai menestyykö alalla.” Verkostomarkkinoinnin liikeideaan ja pyramidirakenteeseen kohdistuvaa kritiikkiä ei saa kuunnella vaan pitää ajatella pelkästään positiivisia asioita. Mielet ja ajatukset ohjataan aina pois siitä, että itse järjestelmässä voisi olla jotakin vikaa.
Pyramidirakenne ja palkkiojärjestelmä on suunniteltu siten, että se tuottaa enemmän häviäjiä kuin voittajia. Alatasojen tappiot ovat siten tarkoituksellisia eikä niiltä voida välttyä. Vaikka kaikki olisivat yhtä hyviä ja omistautuneita työlleen, jää silti aina sama prosentuaalinen osa edustajista tappiolle, niin kauan kuin tarkoitus ei ole myydä tuotteita ulkopuolisille asiakkaille vaan värvätä pikemminkin uusia myyjiä verkostoon. Tätä asiaa ei kerrota koskaan värväyskokouksissa tai muualla ehdokkaille ja alatasojen edustajille. Heille ei ole annettu totuudenmukaista informaatiota järjestelmän huonoudesta, alan huonosta maineesta, kilpailutilanteesta, (jokainen edustaja muualla paitsi omassa alalinjassa on kilpailija!) hinnoittelumahdollisuuksista ja tuotteista, niiden hinnoista sekä ominaisuuksista. Lähes kaikki mainonta on harhaanjohtavaa ja toiminta moraalisesti tuomittavaa.
Verkostomarkkinointi on käytännössä laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Alatasojen edustajat hyväksyvät ennen pitkää sen, että on osittain kiinni onnesta, saako alalinjan kasvamaan vaaditulla tavalla, jotta voi voittaa. He hyväksyvät myös sen, että yhtä voittajaa kohden pitää tulla tietty määrä häviäjiä verkostoon. He pelaavat siis peliä eivätkä ole todellisuudessa myyntiedustajia vaan uusien ihmisten värväämiseen tulotoiveensa perustavia petollisia ihmisiä, jotka jättävät ehdokkaille ja alalinjalle kertomatta heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta riittävät asiat.
Alan yhtiöt saavat kiistämättä huomattavia säästöjä kustannuksissa ja se johtuu suosittelumarkkinoinnin jakelutavasta. Toiminnan laillisuuden kannalta on merkittävää se, mihin nämä säästöt käytetään? Maksetaanko niillä lisää palkkioita työtä tekeville alatasojen edustajille vai menevätkö palkkiot enimmäkseen ylätasoille, jotka eivät myyntityötä tee vaan kouluttavat alalinjaansa värväämään uusia myyjiä? He kouluttavat itse asiassa uusia värvääjiä, jotka kouluttavat lisää uusia värvääjiä ja näin värväämisen taidot monistuvat alalinjaan. Järjestelmässä on kyse ensisijassa värväämisestä, ei tuotteiden myynnistä!
Lisäävätkö kustannussäästöt edustajien palkkioiden määrää vai eivät? Käytetäänkö säästöt myyntialueilla toiminnan kehittämiseen ja parempaan organisointiin? Vai menevätkö säästetyt rahat yhtiön omistajien taskuihin suurempana voittona? Jos menevät, niin kyseessä voi olla laiton pyramidi jo nykyisen lainsäädännön valossa. Ellei, niin lakeja tulisi parantaa, jotta tämä moraaliton toiminta saataisiin kitkettyä pois maastamme.
Lue lisää alan laillisuudesta:
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/laki.htm
http://www.falseprofits.com/IsMLMLegal.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
periksi.
Siis verkostomarkkinointi on siis kustannustehokkaampaa kuin muu markkinointikanava.
Mukavaa että tunnustat sen lopulta.
Mutta...
Miksi sinun pitää sekin kääntää väkisin negatiiviseksi asiaksi. Nostattaa sillä sitä kateusmomenttia.
Aika ketku sinä olet.
Pitäisikö alkaa Mursiksen tavoin nostamaan näitä loistavia vasta-argumentteja pöydälle eli tässä tuli kateellinen-kortti. Liekö tuo "aika ketku" herja sitten herja-kortti, jolla käännetään huomio kriitikon henkilöön, ikään kuin totuus muuttuisi valheeksi, jos sen sanoo henkilö, josta et pidä.
Onhan niitä kustannussäästöjä ihan niin kuin kirjoitin. Mihin ne kustannussäästöt käytetään, voi osaltaa ratkaista sen, tuomitaanko kyseinen yhtiö laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä vai ei.
Kustannussäästöt syntyvät aina siten, että yksityinen elinkeinonharjoittaja eli myyntiedustaja eli jälleenmyyjä maksaa ne kulut omasta pussistaan. VM-firmat ovat siirtäneet edustajien maksettavaksi seuraavia kuluja:
- työkustannukset: suuri osa maksaa siitä, kun tekee työtä ja markkinoi verkostomarkkinoinnin liikeideaa
- mainonta: edustajat maksavat kaiken mainonnan, kun ostavat mainokset ylihintaan tiimin johdolta tai pääyhtiöltä. mainosten ja markkinointimateriaalin tuottaminen sekä myynti on tuottava bisnes niille, joilla se on hallussaan
- rahti: asiakkaat ja (eli) edustajat maksavat kaiken rahdin tuotteiden postikuluissa
- varastointi: edustajat varastoivat tuotteet koteihinsa. suuria varastoja ei tarvita eikä varastotappioita synny, koska osataan laskea tarkkaan paljonko edustajaverkosto kuluttaa. millään muulla alalla ei ole näin kattavaa ja täydellistä asiakasrekisteriä ja tietoa asiakkaiden kulutuksesta kuin vm:ssa on.
Hehheheh
" työkustannukset: suuri osa maksaa siitä, kun tekee työtä ja markkinoi verkostomarkkinoinnin liikeideaa "
vai maksaa sitää että saa tehdä töitä. Onko naurettavampaa väitettä vielä nähty. Heehehehe
Pitäisikö jatkaa naurua
" mainonta: edustajat maksavat kaiken mainonnan, kun ostavat mainokset ylihintaan tiimin johdolta tai pääyhtiöltä. mainosten ja markkinointimateriaalin tuottaminen sekä myynti on tuottava bisnes niille, joilla se on hallussaan "
Kerro missä yrityksessä näin tapahtuu? hehehhhehe.
Naurattaa vieläkin.
"- rahti: asiakkaat ja (eli) edustajat maksavat kaiken rahdin tuotteiden postikuluissa "
Missä yrityksessä näin ei tapahtuisi? hehhehehheee.
tässähänkhta hhrhehh xtikahtiuuii naurrnn.
" varastointi: edustajat varastoivat tuotteet koteihinsa. suuria varastoja ei tarvita eikä varastotappioita synny, koska osataan laskea tarkkaan paljonko edustajaverkosto kuluttaa. millään muulla alalla ei ole näin kattavaa ja täydellistä asiakasrekisteriä ja tietoa asiakkaiden kulutuksesta kuin vm:ssa on."
Juu... varastoin alunalkaeen sata käyntikorttiia....nd
Kirjottaminen on hyvin vaikeaa kun naurattaa niin kovasti.
No nyt vähän helpotti....heheh....
Jokainen sellainen yritys joka käyttää markkinointia jaklukanavanaan pitää hyvin kattavaa asiakasrekisteriä. Tarve on pystyttävä ennakoimaan puolen vuoden päähän. Tämä normaalia toimintaa kaikissa yrityksissä. Jos tämä seuranta ei toimi, ei myöskään yritys toimi vähän ajan kuluttua.
Hehheheh
" työkustannukset: suuri osa maksaa siitä, kun tekee työtä ja markkinoi verkostomarkkinoinnin liikeideaa "
vai maksaa sitää että saa tehdä töitä. Onko naurettavampaa väitettä vielä nähty. Heehehehe
- Mitä naurettavaa tuossa on? Maksu menee pääyhtiölle ja ylätasoille omaan käyttöön ostettujen tuotteiden katteesta, (kalliita ja ostetaan vain bisneksen vuoksi) liittymismaksuista, vuosimaksuista, kuukausimaksuista, koulutusmaksuista, mainosmateriaaleista, "työkaluista" (cd:t, kirjat, videokasetit, kasetit, em. koulutusmaksut)
Pitäisikö jatkaa naurua
" mainonta: edustajat maksavat kaiken mainonnan, kun ostavat mainokset ylihintaan tiimin johdolta tai pääyhtiöltä. mainosten ja markkinointimateriaalin tuottaminen sekä myynti on tuottava bisnes niille, joilla se on hallussaan "
Kerro missä yrityksessä näin tapahtuu? hehehhhehe.
- Missä ei tapahdu?
Naurattaa vieläkin.
"- rahti: asiakkaat ja (eli) edustajat maksavat kaiken rahdin tuotteiden postikuluissa "
Missä yrityksessä näin ei tapahtuisi? hehhehehheee.
- Mikä muu firma sanoo säästävänsä rahtikustannuksissa ja kehuu myyvänsä tuotteet sen vuoksi halvemmalla ja maksavansa suurempia palkkioita myyjille, mikä on pelkkää valhetta?
tässähänkhta hhrhehh xtikahtiuuii naurrnn.
" varastointi: edustajat varastoivat tuotteet koteihinsa. suuria varastoja ei tarvita eikä varastotappioita synny, koska osataan laskea tarkkaan paljonko edustajaverkosto kuluttaa. millään muulla alalla ei ole näin kattavaa ja täydellistä asiakasrekisteriä ja tietoa asiakkaiden kulutuksesta kuin vm:ssa on."
Juu... varastoin alunalkaeen sata käyntikorttiia....nd
- Kaikki firmat eivät myy konkreettisia tuotteita, jotka vaativat suurta varastotilaa, mutta jos tarkoitus on myydä enemmän, niin ne varastot ovat edustajien kotona, autotallit ym. On toki firmoja, joissa ei tarvitse varastoida muuta kuin ostamansa aivopesukasetit ja kirjat. Niitäkin kertyy vuosien myötä iso läjä ja jokainen niistä on maksanut rahaa, mistä ei saa mitään takaisin vaan kulut sen kuin kasvavat ja tappiot myös, mitä kauemmin jatkaa.
Kirjottaminen on hyvin vaikeaa kun naurattaa niin kovasti.
"No nyt vähän helpotti....heheh....
Jokainen sellainen yritys joka käyttää markkinointia jaklukanavanaan pitää hyvin kattavaa asiakasrekisteriä. Tarve on pystyttävä ennakoimaan puolen vuoden päähän. Tämä normaalia toimintaa kaikissa yrityksissä. Jos tämä seuranta ei toimi, ei myöskään yritys toimi vähän ajan kuluttua. "
- kovin monella firmalla ei ole yhtä kattavaa asiakasrekisteriä. (paitsi suoramyyntifirmat) Verkostomarkkinoinnissa on helpompi arvioida tuleva kulutus kuin muissa suoramyyntifirmoissa, koska edustajien määrä tiedetään tarkasti ja myös heidän kulutuksensa. Postimyyntifirmojen asiakkaiden kulutus ja asiakkaiden määrä voi vaihdella huomattavasti, mikä tuottaa heille ongelmia. Verkostouskovaisten aivopesu ja värväysjärjestelmä takaavat sen, että vm-firma saa pääsääntöisesti pidettyä myynnin tasaisena ja ehtii reagoida nopeasti vaihteluihin reaaliaikaisen rekisterin ansiosta. Rekisteri kertoo kuukausittain aktiivisten edustajien määrän ja siitä näkee nopeasti, jos kulutus alkaa vähetä dramaattisesti. Harvemmin se kasvaa, paitsi silloin, kun mennään uuteen maahan.
Onko mukavaa puolustaa sitä, että ihmisiä huijataan? Naurattaako se sinua?
menix hermot vai??
"Onko mukavaa puolustaa sitä, että ihmisiä huijataan? Naurattaako se sinua?"
Tekopyhyys on pyhyyksistä aidoin. Motiivisi on muuta kuin lähimmäisen "suojelua". Tämä naurattaa kyllä minuakin. Ei ku itkettää että sinunlaisia sutkia ihmisiä on olemassa.
Normaalisti olis kustannus tehokkaampaa, mutta Movella on enemmän välikäsiä, kuin muilla... Movehan ostaa myymänsä tuotteet kaupasta, mistä kaikki muutkin voisivat ostaa, siis välikäsiä on muuten saman verran, mutta Movelta ostettaessa o vielä Move välissä ja tämä selittää myös Moven kalliit hinnat!
pitkästä ilosta
tässä jaetaan bonuksina?
Et taida tietää.
Jos markkinointikanava olisi eri kuin Move,miten luulet asiakkaiden saavan tiedon näistä tuotteista? Asiakkaat eksyisivät Fillaritukun, tai GoMobilen sivuille "vahingossa"? Taitaa olla aika utopistinen ajatus.
Jokaisen on jolakin tavalla saatava tuotteensa ostajien tietoon, eikö vain?
tapojahan on monia. On TV-mainontaa, suoramyyntiä, Lehti-ilmoittelua, eri järjestöjen jäsenyyksien kautta... Yhteistä näille kaikille markkinointikanaville on se että ne mksaa, eikö vain?
Joko pääset jyvälle miksi nämä yritykset ovat alkaneet yhteityöhön Moven kanssa?
Se on yksi tapa saada tuotteet asiakkaiden saataville.
Täällä on usein vedottu siihen että voi ne ostaa suoraan kyseisetä yrityksestä. Voi tietenkin, mutta tietäistkö ollenkaan tällaisen palvelun olemassaolosta jos yritys ei olisi markkinoinut tuotteita juuri Moven kautta?
Move jakaa sitä rahaa joka kuluisi jokatapuksessa jollekin markkinointimedialle tai muulle markkinointitaholle.
Tämä asia on näin yksinkertainen. Oliko sinulla vielä jotakin kysyttävää tai epäselvää?
No kerros ny sitte, kuinka paljon sun kautta on käyty kauppaa Moven sivuilta?
Ja mitä sieltä kannattas ostaa?
Mitä itse tienaat Movella(on se laillista kertoa)?
Taitaa olla aika utopistinen ajatus, että kukaan Movesta ostaa noilla hinnoilla?
mitä rahaa jaetaan, se raha on nimeltään ei mitään rahaa.
Kaikki menee aktivointeihin, eikä ne mitään maksa, vaikka kuinka olis porukkaa alla(tasasestikkin).
kaiken huipuksi Fillaritukku on keksitty Moven takia ja niillä on sama omistaja, elikkäs siis totaalinen sotku koko firma, se siitä yksinkertasuudesta.