Nyt on valmistunut selvitys, jonka mukaan elintarivkkeiden hinnat ovat viidessä vuodessa kohonneet noin 40 prosenttia. Tietysti kyse on vain osasta (n. 25 %) indeksistä, jolla tarkastellaan inflaatiokehitystä. Ravinnon osuus on kuitenkin suhteellisesti suurempi, kun tarkastellaan sen osuutta matalapalkkaisten, osa-aikaisten, pätkätyötätekevien tai eläkeläisten sekä toimeentulotuella tai edelleen työttömyskorvausten varassa elävien kohdalta.
Työn loppuminen eri tavoin laskee tuloja 40-60 prosenttia. Vuonna 1999 jälkeen tapahtuneet muutokset edellä mainituissa tapauksissa, kokivat siis tämän pudotuksen tuloissaan ja samanaikaisesti ovat joutuneet maksamaan elämisen välttämättömyydesta entistä suuremman osuuden. Eläkeläisten tulot ovat todennäköisesti kohonneet samana aikana ehkä 10-15 prosenttia. Samoin taitaa käyneen muissa ryhmissä.
Vähäosoisaisten indeksit perustuvat kuitenkin samoihin tietoihin, että edelleenkin heidän tuloistaan voi kulua vain 25 % ravintoon, kun tosiasia taitaa olla, että ehkä 50 %. Se merkitsee, ihmiset ovat "köyhyysloukussa" verrattuna keski- ja suurituloisiin.
Kerrotaan, että kauppa on kahminut koko kakun. Ja se on tietysti tarvinnut kaiken. Tulokset ovat parantuneet ja kauppakeskuksia paranneltu sekä uusi rakennetaan. Rakentamiskustannuksista on huolehdittu kahta tietä: Osa-aikaistamalla, minmoimalla työvoima sekä korotettu hintoja.
Maatalouden siis tuottajien kohtaloa taivastelleen. He eivät olisi hyötyneet elintarvikkeiden hintojen kohoamisesta. Siihenkään ei tietysti liity totuuden siementä. Tuottajien osuutta kakusta onkin pyritty tarkoituksellisesti alentaman tuotteen yksiköissä. Tilojen määrän puolittumisen noin 150 000:sta aina 70 000:een olisi kuitenkin pitänyt vaikuttaa sen, että jäljelle jäävien tilojen kannattavuus on kasvanut. Ja näin onkin tapahtunut. Toisaalta, kuten olemme lukeneet ja kuulleet jäljelle jäänyttä 70 000 tilaa on tuettu eri tavoin edellä mainitujen vähätuloisten verorahoilla ja saama puolella ovat pääsääntöisesti ne tilalliset, joille maatalous on vain oiva lisätulon lähde, koska suuremmat tulot tulevat muualta.
Kaikkeen liittyy lisäksi se, että maataloustuottajat, elintarviketeollisuus ja kauppa on pitkälle toisiinsa sidoksissa. Samat henkilöt johtavat tai omistavat maataloutta, elintarviketeollisuutta sekä kauppaa. Vähiin käsiin jäänyt ketju huolehtii täysimääräisesti eduistaan.
Suuri ongelma on se, että ketjun huippu on maan hallituksessa, jossa sitä edustaa välillä keskustalaiset tai sitten kokoomuslaiset ministerit, jotka ovat mukana ketjun eri portaissa.
Työn loppuminen eri tavoin laskee tuloja 40-60 prosenttia. Vuonna 1999 jälkeen tapahtuneet muutokset edellä mainituissa tapauksissa, kokivat siis tämän pudotuksen tuloissaan ja samanaikaisesti ovat joutuneet maksamaan elämisen välttämättömyydesta entistä suuremman osuuden. Eläkeläisten tulot ovat todennäköisesti kohonneet samana aikana ehkä 10-15 prosenttia. Samoin taitaa käyneen muissa ryhmissä.
Vähäosoisaisten indeksit perustuvat kuitenkin samoihin tietoihin, että edelleenkin heidän tuloistaan voi kulua vain 25 % ravintoon, kun tosiasia taitaa olla, että ehkä 50 %. Se merkitsee, ihmiset ovat "köyhyysloukussa" verrattuna keski- ja suurituloisiin.
Kerrotaan, että kauppa on kahminut koko kakun. Ja se on tietysti tarvinnut kaiken. Tulokset ovat parantuneet ja kauppakeskuksia paranneltu sekä uusi rakennetaan. Rakentamiskustannuksista on huolehdittu kahta tietä: Osa-aikaistamalla, minmoimalla työvoima sekä korotettu hintoja.
Maatalouden siis tuottajien kohtaloa taivastelleen. He eivät olisi hyötyneet elintarvikkeiden hintojen kohoamisesta. Siihenkään ei tietysti liity totuuden siementä. Tuottajien osuutta kakusta onkin pyritty tarkoituksellisesti alentaman tuotteen yksiköissä. Tilojen määrän puolittumisen noin 150 000:sta aina 70 000:een olisi kuitenkin pitänyt vaikuttaa sen, että jäljelle jäävien tilojen kannattavuus on kasvanut. Ja näin onkin tapahtunut. Toisaalta, kuten olemme lukeneet ja kuulleet jäljelle jäänyttä 70 000 tilaa on tuettu eri tavoin edellä mainitujen vähätuloisten verorahoilla ja saama puolella ovat pääsääntöisesti ne tilalliset, joille maatalous on vain oiva lisätulon lähde, koska suuremmat tulot tulevat muualta.
Kaikkeen liittyy lisäksi se, että maataloustuottajat, elintarviketeollisuus ja kauppa on pitkälle toisiinsa sidoksissa. Samat henkilöt johtavat tai omistavat maataloutta, elintarviketeollisuutta sekä kauppaa. Vähiin käsiin jäänyt ketju huolehtii täysimääräisesti eduistaan.
Suuri ongelma on se, että ketjun huippu on maan hallituksessa, jossa sitä edustaa välillä keskustalaiset tai sitten kokoomuslaiset ministerit, jotka ovat mukana ketjun eri portaissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kukas tuollaisen selvityksen on tilannut? Mikäs se ruokakori vertailu on mihin uutisissa vedotaan kun puhutaan ruuan kallistumisesta. Päivittäiset ruokakulut ovat varmasti keskimäärin kasvaneet, sillä kokoajan siirrytään enemmän syömään valmisruokia, joiden hinta on korkeampi. Ruokakorin hintaan ei ole edes inflaatio pystynyt, sillä elintarvikeketju maksaa vähemmän raaka-aineistaan, että saa työntekiöiden indeksikorotukset yms. maksuun, eikä tarvitse ruuan hintaa korottaa. Tosin tämä tie on kohta kuljettu loppuun, sillä tuottajahinta on kohtapian nollassa.
on suorittanut tutkimuksen, jossa siis todetaan, että vaikka elintarvikkeiden myyntihinnat, vähittäiskaupassa, ovat kasvaneet, on tuottajien hinnat laskeneet.
Kuluttajan kannalta kyse on enemmänkin katastrofista. Tuottajien kohdalta ei niinkään, koska tarkastelun kohteena on yksikköhinta mm. kilo tai litra. Tarkoituksella jätetty pois se tieto, että määrät tuottajaa kohden ovat kasvaneet, jolla korvautuu se, että tuottajahinta on pudonnut tai pysynyt ennallaan.
Tämä siis johtuu yhtäältä jakajien, tuottajien, määrän puolittumisesta ja toisaalta tehostetusta maataloustoiminnasta. Edellyttää tietysti, että maataloutta on tehostettu. Ne jotka eivät ole sopeutuneet nykyaikaan, ovat auttamattomasti jääneet omasta syystään monttuun kuopattavaksi.