että suurin osa hoitajista pyrkii tekemään työnsä kunnolla ja tekemään parhaansa. Aina joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pilaavat hoitajien maineen.
Jokainen joka on ollut työssä sairaalassa/palvelukodissa/vanhainkodissa yms. tietää, että ainakin julkisella puolella hoitajia on liian vähän. Kun on paljon potilaita ja paljon tehtävää, niin se vaatii aika paljon hoitajilta. Ja onhan se silloin itsestään selvää, että kaikkea ei keretä tekemään, tai osa jää vähän huonommalle hoidolle. Asia olisi eri, jos hoitajia olisi riittävästi. Ihan perushoitoon, koska se vie eniten aikaa.
Itse en ikinä haluaisi olla siinä kunnossa, että joutuisin "laitokseen". Ainakaan niin kauan, kun asioihin ei tule parannusta.
Jokainen joka on ollut työssä sairaalassa/palvelukodissa/vanhainkodissa yms. tietää, että ainakin julkisella puolella hoitajia on liian vähän. Kun on paljon potilaita ja paljon tehtävää, niin se vaatii aika paljon hoitajilta. Ja onhan se silloin itsestään selvää, että kaikkea ei keretä tekemään, tai osa jää vähän huonommalle hoidolle. Asia olisi eri, jos hoitajia olisi riittävästi. Ihan perushoitoon, koska se vie eniten aikaa.
Itse en ikinä haluaisi olla siinä kunnossa, että joutuisin "laitokseen". Ainakaan niin kauan, kun asioihin ei tule parannusta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hoitajat kärsivät työuupumuksesta ja fyysisistä "ammattitaudeista."
>> Jokainen joka on ollut työssä sairaalassa/palvelukodissa/vanhainkodissa yms. tietää, että ainakin julkisella puolella hoitajia on liian vähän. Kun on paljon potilaita ja paljon tehtävää, niin se vaatii aika paljon hoitajilta. Ja onhan se silloin itsestään selvää, että kaikkea ei keretä tekemään, tai osa jää vähän huonommalle hoidolle. Asia olisi eri, jos hoitajia olisi riittävästi. Ihan perushoitoon, koska se vie eniten aikaa.>>
Olen huomannut nykyään sen tuskastuttavan asian,että jo 30:set kin ovat jo hirveän väsyneitä.Työpaikolla näkee yhä enempi hymyttömiä ja kyynisisiä ihmisiä jotka ovat täysin loppuun kaluttuja.Hoitoalalla on meneillään nyt paha kriisi ja jotain tarvitsisi tehdä?Mutta mitä?
Kyllähän se pyrkii joskus hymyt karsimaan vaikka kolmen vuoden opiskelun jälkeen olet päässyt siihen haluamaasi ammattiin.
Löydät itsesi tekemästä määräaikaisuuksia toisensa perään.Lyhyitä työsuhteita, jotka eivät oikeuta edes työterveyshuollon palveluihin. Kolmivuorotyö, yksittäisiä vapaapäiviä, kolmen viikon listojen perusteella tiedät tulevat työvuorosi ~4vkoa eteenpäin. Suunnittele siinä sitten elämääsi. Nytkään en tiedä lainkaan olenko mahdollisesti aattoiltana tai -yönä töissä. Jos sattuisinkin olemaan vapaalla, istun kotona yksin koiran kanssa koska kumppanini lähtee joulunviettoon vanhempiensa luokse. Hänellä on säännöllinen päivätyö ja parempi palkka. Peruskoulun päästötodistuksella.
Helsingin kaupungin palveluksessa oleva lähi-/perushoitaja tienaa kuoppakorotuksen jälkeen 1627€ /kk ilman kokemuslisiä. Käteen jäävä summa on huomattavasti pienempi huolimatta vuorolisistä.
Näillä tuloilla ei Helsingissä asuta, joten työmatkakuluja saa laskea yli 100€ /kk. Opintolainojen lyhennykset ja vuokra tottakai juoksevat.
Työ on tunnetusti fyysisesti ja psyykkisesti raskasta dementoituneiden ja psyykkisesti sairaiden, liikuntarajoitteisten asiakkaiden kanssa.
Kahvi- ja ruokatauot jäävät usein haaveeksi, kun vastuullasi on päivällä kuuden ihmisen hoito. Yövuorossa vastaat yksin 25 asiakkaasta.
Teoriassa apua voit soittaa toiselta osastolta, mutta tiedät sielläkin olevan saman tilanteen.
Huolestuttavan moni nuori hoitaja harkitsee vakavissaan alan vaihtoa omallakin työpaikallani.
Itse aion vielä pysyä ammatissani, sillä kaikesta huolimatta työ on myös palkitsevaa. Raha ei ole kaiken mitta, kun ei vielä ole tarvinnut "sossun luukulla" asioida.
Hoitotakuu ja väestön muuttuva huoltosuhde pistävät miettimään tulevaisuuden tilannetta. Hoitoala ei ole erityisen "seksikkäässä" maineessa nuorten keskuudessa. Romanttiset kuvitelmat valkoisiin pukeutuneista sisarista ja veljistä kaikkoavat nopeasti jo opiskeluaikana kun tutustuu työelämään.
Haukkuminen, asiakkaiden aggressiivinen käytös (raapiminen, sylkeminen, lyöminen, potkiminen..) ovat arkipäivää vanhustenhuollossakin. Lähikontaktit kaikkien ihmisruumiin eritteiden kanssa ja siinä välissä mahdollisesti lyhyt ruokapaussi.
Toivoisi päättäjiä tulemaan tutustumaan arkipäivään hoitajan työpariksi vaikkapa viikoksikin. Voisi panna miettimään kuka heitä hoitaa tulevaisuudessa. Ministerit ja kunnanjohtajatkin ikääntyvät. Ehkä he toivoisivat jonkun ehtivän heitä vanhainkodissa käyttää suihkussa sen minimi kerran viikossa. Tai jonkun kävelyttää heitä puoli tuntia ulkona kauniina kesäpäivänä.
On hyvä muistaa, ettei rahallakaan saa kaikkea vaikka ikääntyvät sukupolvet ovatkin taloudellisesti aina vain paremmassa asemassa.
Osaavaa henkilökuntaa ei voi ostaa rahalla, jos näitä ihmisiä ei tulevaisuudessa ole. Maahanmuuttokaan ei ratkaise ongelmaa, sillä työvoimapulaa tulee olemaan myös muilla aloilla.
Yleisesti on jo puhetta kun osa pitää sairaslomaa monta kertaa vuodessa, ei siinä mitään mutta sairaslomalla olevan tilalle ei tule ketään. Että tunnollisimmatkin harkitsee jo myös sairaslomaa vaikka ei kipeä olisikaan, jollakin laillahan asiaan on puututtava! Ollaan sitten sairaslomalla ja osastolle jää vain yksi tekemään kaikki työt.
Ei mun mielestä kukaan ole epäillykkään ettäkö työntekijät ei työtään tekisi.
Vaikkapa onkin noin, niin kyllä tosiasiassa asenteet hoitajien taholta hoidettavia ja omaisia kohtaan kovenevat ja raaistuvat mitkä tahansa syyt sitten ovatkin uupumiseen.
Ja hoitajien on välttämätöntä jaksaa taistella olosuhteittensa puolesta ITSE, kukaan muu ei sitä tee, uskokaa pois.
Minusta on todella ikävää tyylisi kirjoittaa hoitajista kuin he olisivat yhtä suurta massaa, kaikki samanlaisia yhtä hulluja ja raakoja ja osaamattomia.
Opettele positiivisuutta kerrankin, eivät kaikki hoitajat voi olla pirullisia juuri sinulle se ei ole edes mahdollista..ellei sitten sinussa itsessäsi ole todellakin jotain hyvin pahasti vialla. Mieti omaa käytöstäsi ja asenteitasi oikein suurennuslasin kanssa seuraavan kerran kun menet osastolle.
Eivät kaikki omaisetkaan ole mitään hirviöitä, mutta erittäin vaikeita luonteita mahtuu joukkoon kuten väestöön yleensäkin. Kun näkee omaisia jotka ovat yhteistyökykyisiä ja rakentavia se antaa voimaa jaksaa uuvuttavassa työssä. Heiltä saa kannustusta ja hyvää palautetta ja tuntee todella aikaansaaneensa ja tehneensä jotain hyvää potilaan hyväksi. Jokainen tarvitsee kiitosta työssään niin kaupan kassa, myyjä, huoltomies, bussikuski tai ratikan kuljettaja. Jatkuva marmatus joka ainoasta asiasta vie työhalut ja motivaation pitkässä juoksussa jos kukaan ei koskaan näkisi mitään hyvää siinä mitä teet.
Positiivisen palautteen antaminen on vaikeaa suomalaisille niin työnantajalle kuin työyhteisön sisällä jostain syystä. Meidät on joku opettanut aina kritisoimaan ja arvostelemaan kaikkea..vaikka aina ei aihetta olisikaan.
Jotain hyvää näissä sinun parjaamissasi hoitajissakin on ihan varmasti - aivan kuten sinussakin. On vain opittava hakemaan ja näkemään se hyvä toisessa..eikä kilpailtava siitä kuka on pahis ja kuka ei.
Minä olen tyytyväinen jos pitävät omaiseni suhtkoht kusesta ja paskasta puhtaana ja syöttävät kunnolla.
Mutta ei edes tällainen perustoive toteudu ja silloin on syytäkin olla tyytymätön hoitoon.
Sinne menee kaikki rahat ja itse saan hoitaa jotta omaisellani olisi jonkinlaistakaan elämänlaatua.
Annan mielelläni positiivista palautetta kun syytä ilmenee.
EIkö olisi parasta että näitä hoidon epäkohtia pyrittäisiin korjaamaan sen sijaan että ne kiellettäisiin hoitohenkilökunnan taholta?
Ovat epärealistisia..toteuttamiskelvottomia ja loppujen lopuksi vanhuksen tilan kokonaisuus huomioon ottaen mahdottomia ja hyödyttömiä toteuttaakaan. Ei millään jäsenten venytyksillä, vessatuksilla,läsnäololla, silityksillä jne.mitkä ovat muuten ainoat konkreettiset ehdotuksesi vanhusten elämänlaadun kohentamiseksi.ole juurikaan merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Minusta jokaisen tulisi yksilönä jo nyt miettiä sitä asiaa aikooko kuormittaa yhteiskuntaa "hoidon vaatimuksilla" jotka eivät tuota kuin ehkä hitusen hyvää oloa...jos sitäkään.
Kokonaisuus on tietenkin osien summa, mutta jos kokonaisuudessa painaa enemmän sairauden tuoma heikkeneminen ja kyvyttömyys on mietittävä sitä mikä merkitys osilla on..sairauden tuomaan muutokseen. Elämänlaatu on jokaiselle henkilökohtainen, se mistä se koostuu.
On ironista että sinä vanhusten ystävänä ja oikeuksien puolustajana luulet että esim. minun vanhuuteni elämänlaatua kohentaa venytykset..ravintorikas ruoka (ja isot annokset), vaipanvahtojen tiheys jne. Sinähän pidät esim. minua ja yleensä vanhuksia ihan täysin pelkkinä biologisina olentoina, joiden suurin elämän asia ja onnellisuutta tuottavat asiat ovat vessatukset ja kuiva vaippa ja täysi mahalaukku..ja vierellä hyörivä hoitaja. Sinähän kiellät sairauden tuomat muutokset täysin, tarjoat
sitä samaa puuroa hoidettaville mihin olet itse tyytymätön, mutta vain runsaampina annoksina. Et tuo mitään uutta konkreettista näkökulmaa "yhteiskunnan tarjoamaan hoitopakettiin"..hoivaa, läsnäoloa, vanukasta ja vaippaa...
Minkälaisena idioottina sinä minua pidät? Entä muita ihimisiä?
Voi taivas!
Jos sairaus runtelee minua, ei minulle ole enää mitään merkitystä sillä venytetäänkö minua raajoista tai ei..ei myöskään sillä saanko ravintorikasta ruokaa, onko joku minun vierelläni,
koska se tärkein,joka minusta tekee ihmisen, onnellisen..ja täyden ihmisen,on menetetty sairauden myötä.
En minä ole,enkä suostu olemaan mikään ylläpidettävä lihamöhkäle, jota käännellään säännöllisin väliajoin, tupataan kitaan ruokaa, pestään ja istutetaan..vain siksi että se on ainoa tapa pitää ihmisistä huolta heidän tultua ns.elämän päätepisteeseen.
Kun ei voida "tappaakaan" pidetään yllä ja puhutaan roskaa hoidon tavoitteista. Niin kauan kun itse sairautta ei voida poistaa ja tehdä elämästäni samanlaista ..samoilla mahdollisuuksilla kuin mitä se oli ollut ennen sairastumistani..on ihan turha jankata jonninjoutavia fraaseja hoidon laadukkuudesta.
Sinä tietenkin voit valittaa milloin mistäkin asiasta,mutta takuuvarmasti olen sitä mieltä että vaikka kaikki sinun toiveesi täytettäisiinkin..et ole kuitenkaan onnellinen tai tyytyväinen..sitä kun ei mikään hoito voi taata, ei mikään menetelmä. Onnellisuus kun on vain jokaisen yksilön oman pääkopan sisällä eikä sitä voi sinne ammentaa..sitä ei voi ostaa eikä lainata..ei tilata eikä taata.
Aina on niitä jotka eivät ole onnellisia eivätkä tule onnellisiksi millään keinolla..vaan ovat aina tyytymättömiä ja yhden onni ei ole sitä samaa taas toiselle, se kun on yksilöllistä mikä tekee onnelliseksi.
Joten se mitä sinä kuvittelet omaksi onneksesi ei välttämättä ole sitä samaa esim. hoidettavalle läheisellesi tai muille..tai vaikka minulle.
TOttakait se lisää onnea jos on joku joka syöttää ja juottaa kiireettämästi, jos saa pitää itsensä puhtaana ja käydä vessassa aivan kuten ennenkin rauhassa tutun ihmisen avustamana.
Ja venytykset siinä välillä ja päänsilitykset ja halaamset
Ja eiväthän kaikki vanhukset ole niin sairaita etteivät enää mistään nauti, ei vanhuus sinänsä ole mikään sairaus.
No just.. nyt selvis se katkeruus jota saa lukea jokaisesta kirjoituksestasi!!! SINNE MENEVÄT KAIKKI RAHAT! Siis perinnön perään katkerana itket ja purat sen hoitajiin, joilla ei ole mitään tekemistä hoitomaksujen kanssa! Menehän kunnantalolle ja itke asiaasi sielä tai harkitse seuraavalla kerralla tarkempaan ketä äänestät!
Kärsimystä olisi syytä lievittää vanhustenhoidossa. Tämä on pääpointtini.
En ole laisinkaan katkera rahoista, vaan siitä, ettei omaiseni saa laadukasta hoitoa, ei edes välttävää perushoitoa, VAIKKA hänen kaikki rahansa menevätkin tästä hoidosta maksamiseen.
Siis tyhjästä maksamiseen.
Se on epäoikeudenmukaista.Oikeustajua ja perustuslakia loukkaavaa toimintaa.
Valitukset pitää osoittaa korkeamalle taholle...
Tällä tavalla valittamalla et saa aikaan mitään muuta kun pahan mielen niin itsellesi kuin myös hoitajille jotka uskomuksistasi huolimatta tekevät parhaansa, toimintamallit ja niiden ohjeistus tulee ylempää, niitä ei rivihoitaja laadi!
Ja rahat on vanhusta varten, ei niitä ole tarkoitettukaan perinnöksi.
Vnhuksethan makaavat siellä seiniä katsellen märissä vaipoissa ympäri vuorokauden.