"Karl R. Popper
Karl Raimund Popperista tuli jo vuonna 1934 ilmestyneen teoksensa Tutkimuksen logiikka (Logik der Forschung) yksi kuluneen vuosisadan merkittävin tieteenfilosofi.
P:n tieteenfilosofian ydin oli ajatus, ettei ihminen (ei edes tiedemies) voi koskaan olla täysin varma minkään yleisen väittämän totuudesta. Uskomme, että "kaikilla karhuilla on karvapeite" tai että "lyijyn sulamispiste on aina korkeampi kuin tinan". Tavallisesti sanomme, että mainitut "luonnonlait" ovat yleistyksiä yksityistapauksista tai että ne olisi päätelty yksityistapauksista. Tällä kohtaan P. heristäisi sormeaan ja sanoisi, että kaikki yleisiä säännönmukaisuuksia koskevat tietomme ovat arvauksia. Näin siksi, ettei yksityistapauksista voida koskaan loogisesti sitovalla tavalla päätellä mitään yleistä lainmukaisuutta.
Tieteelliset teoriat ovat siis arvauksia, emmekä voi Popperin mukaan koskaan tietää, milloin totuus on saavutettu. Kun sitten arkinen elämä tai tieteellinen koe osoittaa arvauksemme vääräksi, niin silloin on yksinkertaisesti arvattava uudelleen. Uuden arvauksen tulee olla aina sellainen, ettei se ole ristiriidassa minkään tunnetun tosiseikan kanssa, mutta että se selittää ne samat ilmiöt, jotka vanhakin arvaus (tai ehdotus tieteelliseksi laiksi) selitti.
Toinen tärkeä puoli P:n ajattelussa on hänen yhteiskuntafilosofiansa, jossa hän asettui voimakkaasti puolustamaan ihmisen mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaansa aste asteelta paremmaksi vähittäisten järkevien uudistusten avulla. P. vastusti jyrkästi kaikenlaista "kohtalouskoa", uskoa väistämättömiin historiallisiin tai yhteiskunnallisiin lakeihin. P:n mukaan tällaiset uskomukset olivat vain ilmauksia vastuunpakoilusta. Omana aikanaan hän kritikoi erityisen ankarasti sitä monien marxilaisten ajatusta, että työläisten kurjistuminen olisi "kapitalismin oloissa" väistämätöntä tai että järkevä yhteiskuntapolitiikka olisi mahdollista vasta sosialistisessa yhteiskunnassa. On hyvin luultavaa, että hän kritikoisi tänään yhtä kiivaasti niitä, joiden mukaan markkinavoimia ei voi millään tavoin vastustaa."
(www.yle.fi)
Nimim. ”Sodat ja väkivaltaisuudet ovat ennen muuta miehisen
vallan aikaansaannoksia.”
Karl Raimund Popperista tuli jo vuonna 1934 ilmestyneen teoksensa Tutkimuksen logiikka (Logik der Forschung) yksi kuluneen vuosisadan merkittävin tieteenfilosofi.
P:n tieteenfilosofian ydin oli ajatus, ettei ihminen (ei edes tiedemies) voi koskaan olla täysin varma minkään yleisen väittämän totuudesta. Uskomme, että "kaikilla karhuilla on karvapeite" tai että "lyijyn sulamispiste on aina korkeampi kuin tinan". Tavallisesti sanomme, että mainitut "luonnonlait" ovat yleistyksiä yksityistapauksista tai että ne olisi päätelty yksityistapauksista. Tällä kohtaan P. heristäisi sormeaan ja sanoisi, että kaikki yleisiä säännönmukaisuuksia koskevat tietomme ovat arvauksia. Näin siksi, ettei yksityistapauksista voida koskaan loogisesti sitovalla tavalla päätellä mitään yleistä lainmukaisuutta.
Tieteelliset teoriat ovat siis arvauksia, emmekä voi Popperin mukaan koskaan tietää, milloin totuus on saavutettu. Kun sitten arkinen elämä tai tieteellinen koe osoittaa arvauksemme vääräksi, niin silloin on yksinkertaisesti arvattava uudelleen. Uuden arvauksen tulee olla aina sellainen, ettei se ole ristiriidassa minkään tunnetun tosiseikan kanssa, mutta että se selittää ne samat ilmiöt, jotka vanhakin arvaus (tai ehdotus tieteelliseksi laiksi) selitti.
Toinen tärkeä puoli P:n ajattelussa on hänen yhteiskuntafilosofiansa, jossa hän asettui voimakkaasti puolustamaan ihmisen mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaansa aste asteelta paremmaksi vähittäisten järkevien uudistusten avulla. P. vastusti jyrkästi kaikenlaista "kohtalouskoa", uskoa väistämättömiin historiallisiin tai yhteiskunnallisiin lakeihin. P:n mukaan tällaiset uskomukset olivat vain ilmauksia vastuunpakoilusta. Omana aikanaan hän kritikoi erityisen ankarasti sitä monien marxilaisten ajatusta, että työläisten kurjistuminen olisi "kapitalismin oloissa" väistämätöntä tai että järkevä yhteiskuntapolitiikka olisi mahdollista vasta sosialistisessa yhteiskunnassa. On hyvin luultavaa, että hän kritikoisi tänään yhtä kiivaasti niitä, joiden mukaan markkinavoimia ei voi millään tavoin vastustaa."
(www.yle.fi)
Nimim. ”Sodat ja väkivaltaisuudet ovat ennen muuta miehisen
vallan aikaansaannoksia.”
Vastaukset 5
Vanhimmat
”Sodat ja väkivaltaisuudet ovat ennen muuta miehisen
vallan aikaansaannoksia.”
- Tästä olen juuri tuota mieltä, joten tuota lausahdusta ei ollut tarkoitus kyseenalaistaa. Tokihan sen voi kyseenalaistaa.
Mutta itse asiaan, niin Karl R. Popper on tehnyt mielestäni hyviä havaintoja.
No Sir Karlin mielipiteistä tieteessä minulla ei sinänsä ole pahaa sanottavaa. Lyijyn sulamispisteen teoria on yksi asia, mutta jotta se olisi pätevä, tilanteen olisi oltava optimaalinen. Jopa lyijyn isotooppien suhdelukujen pieni heitto muuttaa tulosta, joten mitään todellista varmuutta mistään ei saavuteta.
Mutta yhteiskuntatieteilijänä hän oli mielestäni väärässä. Yhteiskunta ei näkemykseni mukaan lähde 'ihmisen omista mahdollisuuksista', vaan kokonaisista yhteisöistä ja näiden vuorovaikutuksesta. Ja nämä toimivat yksilön tahdon yläpuolella ja vaikka vuorovaikutusta on, niin yhteisö saattaa toimia jopa KAIKKIEN sen yksilöiden halujen vastaisesti.
"No Sir Karlin mielipiteistä tieteessä minulla ei sinänsä ole pahaa sanottavaa. Lyijyn sulamispisteen teoria on yksi asia, mutta jotta se olisi pätevä, tilanteen olisi oltava optimaalinen. Jopa lyijyn isotooppien suhdelukujen pieni heitto muuttaa tulosta, joten mitään todellista varmuutta mistään ei saavuteta."
- Aivan. Kaikki voi muuttua.
"Mutta yhteiskuntatieteilijänä hän oli mielestäni väärässä. Yhteiskunta ei näkemykseni mukaan lähde 'ihmisen omista mahdollisuuksista', vaan kokonaisista yhteisöistä ja näiden vuorovaikutuksesta. Ja nämä toimivat yksilön tahdon yläpuolella ja vaikka vuorovaikutusta on, niin yhteisö saattaa toimia jopa KAIKKIEN sen yksilöiden halujen vastaisesti."
- Toki yhteisö voi toimia noin, mutta toimiiko se silloin niin kuin pitäisi. Jos jokainen yhteiskunnan jäsen joutuu toimimaan vasten tahtoaan, niin miten ihmiset voivat voida hyvin?
En tiedä missä noin sanotaan, että "yhteiskunta lähtee ihmisen omista mahdollisuuksista".
- En ole vielä tarkemmin tutustunut tähän Karlin yhteiskuntateoriaan, mutta mielestäni se ei annakaan mitään yhtä ja ainoaa tietä yhteiskunnan rakentamiseen, vaan kritisoi yhden ja ainoan toimintamallin toteuttamista tiukan kaavan mukaan sekä myös yhden toimintamallin toteutumista ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä yleispätevinä. Sekä myös yhden toimintamallin kumoamista äkkipikaisesti ei ilmeisesti Karl kannattanut, vaan että muutokset tapahtuisivat pienin sysäyksin.
Esimerkiksi kommunismi voisi olla jonkunlaisena esimerkkinä. Kommunismia esiintyy joka puolella ja sitä kritisoidaan "surutta". Suomea ei ole koskaan pidetty kommunistisena maana, mutta hyvin monia kommunismin piirteitä Suomessa esiintyy. Esimerkiksi ennen lamaa (n. ennen 90 lukua) oli Suomessa hyvinkin paljon kommunistisia piirteitä, mm. pankkimaailma oli sidottuna enemmän valtion kansalaisiin. En ole itse kommunismi sen kummemmin kuin oikeistolainenkaan. Otin vain esimerkin. Mutta kommunismiin en suhtaudu siten kuin kommunismista yleisesti puhutaan.
Jos USA:n kansalaiselle sanoo, että kommunismissa kaikki ei ole pahaa, niin tämä tyrmää tuon sanonnan täysin ja sanoo, ettei kommunismissa ole mitään hyvää.
Ja jos yleistää USA:ssa asuvat ihmiset kaikki oikeistolaisiksi, niin olenko siinäkään aivan oikeassa.
En nyt tarkoittanut ottaa tuota kommunismia yleispäteväksi esimerkiksi.
Jos jostakin sanoo, että tuossa ei ole mitään hyvää tutkimatta tarkemmin, niin voi tehdä hyvinkin vääriä johtopäätöksiä. Jos sanoo että valon nopeus on suurin mahdollinen nopeus, niin mistä sen tietää täysin varmaksi.
"Tulevaisuus riippuu meistä itsestämme, emmekä me ole riippuvaisia mistään historiallisesta välttämättömyydestä." - Karl R. Popper
- Mielestäni hyvin sanottu. Jos kaikkea tieteellistä tai yhteiskunnallistakin aina rakennetaan vanhan päälle, se voi olla haitallista jos esimerkiksi jokin vanha pieni kaava onkin väärä. Mutta jos tuollaiseen porukkaan tulee joku uusi joka ei tiedä ns. historiasta sen hölkäsen pöläystä, niin tämä uusi henkilö saattaa huomata jotakin aivan uutta, kun muut ovat turtuneet vanhaan.
Mielestäni yhteisö ja sille annetut leimat ovat hivenen harhaanjohtavia.
Ajatellan vaikka 1960-luvun Detroitin autotyöläistä, joka oli vaikkapa voimakkaan oikeistolainen ja saman ajan GAZ- tehtaalla Volgogradissa työskentelevää miestä, joka oli vakaumuksellinen kommunisti.
Toinen sanoo: Minä olen maailman vapain mies, koska asun maailman vapaimmassa maassa.
Toinen sanoo: Minä omistan kaiken, koska olen työläinen ja työläiset ovat valtio.
Miten nämä lauseet näkyvät heidän elämässään? Kumpikin menee naimisiin ja saa lapsia. Kumpikin on suunnillen onnellinen, tai ainakin tyytyväinen. Kumpikin käy lomilla ja silloin tällöin istumassa baarissa keskustelemassa urheilutuloksista. Kumpikin pitää metsästämisestä ja käy silloin metsällä. Kumpikin vihaa anoppiaan. Kumpikin valittaa pikkuvirkamiehistä ja byrokratiasta, mutta pitää valtiomuotoaan sinällään täydellisenä. (Ja valittaminen onnistui myös venäjällä intomielisten vastaväitteistä huolimatta. Siellä ilmestyi '50-luvun lopusta '90-luvulle mm. krokodillo-pila lehti, joka teki pilkkaa nimenomaan byrokraateista ja komissaareista.).
Olisiko niin, että ihminen on ihminen, oli valtiomuoto mikä tahansa? Ja eikö tämä inhimillisyys aiheuta suurimmat rajoitukset 'täydellisen' yhteiskunnan luomiselle?
"Mielestäni yhteisö ja sille annetut leimat ovat hivenen harhaanjohtavia."
"Ajatellan vaikka 1960-luvun Detroitin autotyöläistä, joka oli vaikkapa voimakkaan oikeistolainen ja saman ajan GAZ- tehtaalla Volgogradissa työskentelevää miestä, joka oli vakaumuksellinen kommunisti."
"Toinen sanoo: Minä olen maailman vapain mies, koska asun maailman vapaimmassa maassa."
"Toinen sanoo: Minä omistan kaiken, koska olen työläinen ja työläiset ovat valtio."
"Miten nämä lauseet näkyvät heidän elämässään? Kumpikin menee naimisiin ja saa lapsia. Kumpikin on suunnillen onnellinen, tai ainakin tyytyväinen."
- Mielestäni tämä on hyvä huomio. Juuri tuon takia juuri tuohon kannattaa mielestäni kaikista eniten kiinnittää huomiota, juuri tuohon, mikä tekee ihmiset onnellisiksi.
"Kumpikin käy lomilla ja silloin tällöin istumassa baarissa keskustelemassa urheilutuloksista. Kumpikin pitää metsästämisestä ja käy silloin metsällä. Kumpikin vihaa anoppiaan."
- Tuota anopin vihaus kohtaa en voi allekirjoittaa. Ymmärrän kyllä siinä olevan pienen huumorivivahteen.
"Kumpikin valittaa pikkuvirkamiehistä ja byrokratiasta, mutta pitää valtiomuotoaan sinällään täydellisenä."
"(Ja valittaminen onnistui myös venäjällä intomielisten vastaväitteistä huolimatta. Siellä ilmestyi '50-luvun lopusta '90-luvulle mm. krokodillo-pila lehti, joka teki pilkkaa nimenomaan byrokraateista ja komissaareista.)."
"Olisiko niin, että ihminen on ihminen, oli valtiomuoto mikä tahansa? Ja eikö tämä inhimillisyys aiheuta suurimmat rajoitukset 'täydellisen' yhteiskunnan luomiselle?"
- Mielestäni ei tarvitse tavoitella täydellistä yhteiskuntaa. Riittää, kun tavoittelee täydellistä parisuhdetta.
Minun mielestäni.
Silloin yhteiskunta rakentuu automaattisesti, jos niin voisi sanoa.
Voin täysin kuvitella, että voisimme asustella missä valtiossa tahansa vaimon kanssa, kunhan saisimme elää vain rauhassa. Ja tarkoitan todella, että rauhassa. Vaikka sitten maa olisi Kiina, tai Iran. Kukaan ei ikinä saisi puuttua meidän parisuhteeseen.
Voin kuvitella sen aivan hyvin. Mutta ehdot ovat siinä, että parit saavat elää rauhassa. Parit täten muokkaisivat yhteiskuntaa.
Mutta kun sitten vertaa maita keskenään, niin tuntuu, että kommunistisissa maissa perhe on jotenkin taka-alalla. Tai jos katsoo Lähi-idän maita jossa uskonnollisuus ym. pitää valtaa, ei niinkään perhe.
Demokraattiset maat ovat kenties lähimpänä tätä perhelähtöistä ajattelua.
Suomessa asiat ovat mielestäni vielä erittäin hyvin perheen kannalta ajateltuna. Mielestäni Suomi on maailman paras maa tämän tähden.
Omat kirjoitukseni nojaavat aina tähän. Olen ajatellut, että millainen olisi se yhteiskunta joka todella nojaisi perhe-arvoihin. Sieltä putkahtaisi hyviä arvoja yhteiskuntaan, mm. kohtuullisuus ja rehellisyys. Turha vihanpito, epäterve kilpailu ym. jäisi vähemmälle.
Hyvässä perheessä ei kukaan ole pakotettu mihinkään vaan kaikki toiminta on vapaa-ehtoista ja kaikella on merkityksensä, mikään työ ei tuota mielipahaa. Ja kaikella työllä on merkityksensä.
Mutta tämä on minun mielipiteeni.