----->

Hyvä Sydän
Pieni kultakutrinen tyttö kulki joenrantapolkua kohti kotia. Hänen nimensä oli Liisa. Liisa rakasti kaikkia metsäneläimiä ja jäi usein katselemaan avovedessä uiskentelevia sorsia sekä puissa hyppiviä oravia. Hänellä ei ollut kiire kotiin, koska hänen vanhempansa tulisivat vasta illalla kotiin töistään. Liisan perhe oli vasta muuttanut uuteen kaupunkiin ja Liisalla ei ollut vielä leikkikavereita.

Metsäneläimet olivat Liisan kavereita. Hän olisi halunnut pienen koiran pennun, mutta ei sitä saanut, koska isä oli allerginen. Liisa katseli sorsia ja huomasi niiden joukossa yhden ihan pienen, laihan sorsan. Ihmiset heittelivät sorsille leivän ja pullan muruja, mutta pieni sorsa ei koskaan ehtinyt saada makupaloja. Liisa mietti kotiin mennessään, miten voisi pientä sorsa parkaa auttaa, että se pärjäisi kylmän talven yli.
Joulu oli jo ovella. Liisa askarteli joulukortteja kavereilleen entiseen kotikaupunkiinsa ja tietysti mummille, papalle, isälle ja äidille. Liisa halusi järjestää joulun myös pienelle sorsalle sekä kotipihan linnuille ja oraville. Hän laski säästämänsä viikkorahat ja arveli saavansa niillä pähkinöitä ja talipalloja kaupasta. Pienelle sorsalle Liisa halusi antaa jotain tosi herkullista. Mitähän se voisi olla, hän mietti. Äidin paistamat munkit olivat todella maukkaita, niin sitten vielä tummaa ja vaaleaa leipää.

Liisa ryhtyi tuumasta toimeen. Jouluun oli enää viikko aikaa ja paljon tekemistä ennen sitä. Äiti leipoi illalla munkkeja ja laittoi pakastimeen. Liisa nappasi yhden pussin. Liisa laittoi siihen kauniin punaisen nauhan ja kirjoitti paperilapun pikkusorsan joululahja. Pähkinät ja talipallot hän sai ostettua säästämillään viikkorahoilla. Hän kävi kylää lähellä olevassa maalaistalossa ja pyysi isännältä linnuille kauran siemeniä ja sai vielä auringonkukan siemeniäkin.

Tästä tulee ihana jouluaatto, Liisa iloitsi. Äidin kanssa leivottiin pipareita. Mummi teki yhdessä Liisan kanssa joulutorttuja ja piparkakkutalon. Liisa oli niin onnellinen, kun isä ja äitikin olivat jouluna kotona. Koko perhe voi tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Ja niinhän se jouluaatto koitti. Papan kanssa haettiin joulukuusi ja se koristeltiin yhdessä koko perheen kanssa. Pieni kultakutri suorastaan säteili onnesta. Liisa pyysi isää, äitiä, mummia ja pappaa kävelylle ennen kuin syötäisiin jouluateria ja joulupukki toisi lahjat. Mikäs siinä, sanoi isä.

Niin lähdettiin koko porukalla kävelylle. Liisa otti ison punaisen muovikassin mukaansa. Kaikki ihmettelivät, mitä Liisalla siinä oli. Ensin käveltiin joenvarsipolulle. Liisa hyppeli innoissaan silmät säteillen. Lähestyttiin sorsaparvea. Liisa kertoi, että hän halusi antaa joululahjan sorsille ja varsinkin sille ihan pienelle, laihalle sorsalle. Kohta lenteli avoveteen munkin paloja, vaaleaa ja tummaa leipää. Liisa piti kädessään herkkupalaa ja odotti, että pieni sorsa uskaltaisi tulla ottamaan hänen kädestään makupalan. Sorsa ui hiljalleen kohti Liisaa ja uskaltautui naukkaamaan makupalan nokkaansa. Sitten olivat vielä leipäherkut. Liisa ja sorsa ystävystyivät, niin että kun Liisa oli lähdössä pois, pieni sorsa taapersi tytön perässä. Sen räpylä oli loukkaantunut. Liisa otti sen syliinsä lämpimään ja vei kotiinsa.

Liisa ei meinannut ehtiä edes jouluaterialle, kun hän laittoi sorsalle ammeeseen vettä sekä paljonleipää ja munkin muruja ruuaksi. Pieni sorsa uiskenteli onnellisena omassa lammessaan ja päästeli ihanan, iloisia ääniä ihan kuin se olisi halunnut kiittää. Nyt oli yhteisen jouluaterian vuoro ja joulupukkikin oli tulossa. Liisan isä oli lääkäri ammatiltaan ja lupasi katsoa räpylää tarkemmin, kun jouluateria oli syöty ja joulupukki käynyt tuomassa lahjat. Äiti ja mummi olivat laittaneet ihanaa ruokaa: oli kinkkua, laatikoita ja kaikenlaisia herkkuja pöytä pullollaan. Jälkiruuaksi oli Liisan herkkua luumukermarahkaa. Ennen joulupukin tuloa Liisa vei pihalle kupillisen pähkinöitä ja ripusteli linnuille talipalloja ja laittoi siemeniä lintulaudalle. Liisa istui onnellisena ikkunan vieressä ja katseli, kun pienet linnut söivät nautinnolla herkkujaan. Oravat hyppelivät innoissaan pähkinäkupille ja pistelivät herkkupaloja poskeensa.

Sitten kuului ovelta kop, kop ja sisään astui joulupukki, joka kysyi: "Onkos täällä kilttejä lapsia?" "On varmaan", Liisa vastasi ujosti. "Minä satuin näkemään, miten aivan sinun näköisesi pieni tyttö laittoi metsän eläimille ruokaa. Se oli sellainen hyvä teko, että sitä joulupukki arvostaa. Siksipä täällä on sinulle paljon lahjoja, ja vähän muillekin", sanoi joulupukki. Liisa kiitti lahjoista ja hymyili kiitokseksi joulupukille. Liisa sai kaikkea, mitä oli toivonutkin. Joulupukki vilkutti ja sanoi lähtiessään: "Sinulla on hyvä sydän, sellaista ei voi antaa eikä ostaa, se vain on ja sen avulla näkee toisetkin. Maailmassa on entistä vähemmän tuollaisia herttaisia hyväsydämisiä ihmisiä. Miksikähän ihmisistä on tullut niin itsekkäitä? Kaikki halutaan vaan itselle?"

Samassa Liisi muisti sorsa ystävänsä ja pyysi isää hoitamaan sorsan räpylän kuntoon. Pieni sorsa saatiin hoidettua ja Liisa vei sen kotivesille. Sorsat tulivat joukolla tervehtimään kaveriaan, pikkusorsaa. Liisalla oli evästä mukana ja nyt myös pieni sorsa sai makupaloja siinä missä toisetkin sorsat. Liisa oli niin iloinen, että hän lupasi tuoda joka päivä sorsille ruokaan. Ja kaikille oli hyvä joulumieli. Hilarius-mamma toivottaa kaikille vesaisille Hyvää Joulua!