Siljalta "Gold Future Gream" ja ihosi saa uuden muodon,ilman Jalovaaraa siis kultaa iholle.
Etsivä löytää,kolkuttavalle avataan ja anova saa.
Minäkin vaimolle lahjaa etsiessä sain vastauksen,että kyllä sitä "hippuja" myydään,vaan hintaahan noissa katoavissakin on yltäkyllin.
Ei nää vaimot pelkällä pyhällä hengellä elä,eli tuli taas pitkästä aikaa parfyymi kaupoissa käytyä.
Tää siis vaan tuon hippu jupakan kunniaksi,kun en saanut selkoa millasia hippuja siellä kotosuomessa satelee.
Kyllä se on vaimostakin pidettävä hyvä huoli,kun sanakin siihen kehoittaa.
Meillä on kyllä erikoisen hyvä "emäntä",kun ukko saa matkata väsymykseen saakka ja silti tervetulleeksi toivottaa.
Sellastakin tää Herran tahdon tie pitää sisällään,eli värikäs ja monipuolinen elämä,monelta osin,kun entiseen orjuuteen vertaa.
Aiemmin päivä päivältä pimeämpi oli ja terveys hiipui olemattomiin,ettei enää toivon valoa naapuri kaupunkiin matkustamisesta löytynyt,muutoin kuin ambulansin välityksin.
Kun Jeesus tekee uutta,niin se on todellakin uutta,eli entinen katosi ja uusi elämä alkoi,jopa aistienkin osalta.
Siinä sitä kultaa saatiin,kun sai astua yhteiskuntaan takaisin ja huomata,että Jumala tahtoo meille jokaiselle jakaa lahjojaan ja tehtäviä.
Muu ei niin kaduta,kuin se ylpeys,etten aiemmin vastannut Herran kutsuun myönteisesti,olisi monet turhat polut jäänyt kompuroimatta.
Herra on uskollinen,uskothan sinäkin sen ja Henen sanaansa voi luottaa.
Herran lupaukset täyttyvät,meidän lupauksiin ei useinkaan voi luottaa.
Eli etsikää Herraa,kun Hänet vielä voidaan löytää,saat merkityksen elämääsi.
Etsivä löytää,kolkuttavalle avataan ja anova saa.
Minäkin vaimolle lahjaa etsiessä sain vastauksen,että kyllä sitä "hippuja" myydään,vaan hintaahan noissa katoavissakin on yltäkyllin.
Ei nää vaimot pelkällä pyhällä hengellä elä,eli tuli taas pitkästä aikaa parfyymi kaupoissa käytyä.
Tää siis vaan tuon hippu jupakan kunniaksi,kun en saanut selkoa millasia hippuja siellä kotosuomessa satelee.
Kyllä se on vaimostakin pidettävä hyvä huoli,kun sanakin siihen kehoittaa.
Meillä on kyllä erikoisen hyvä "emäntä",kun ukko saa matkata väsymykseen saakka ja silti tervetulleeksi toivottaa.
Sellastakin tää Herran tahdon tie pitää sisällään,eli värikäs ja monipuolinen elämä,monelta osin,kun entiseen orjuuteen vertaa.
Aiemmin päivä päivältä pimeämpi oli ja terveys hiipui olemattomiin,ettei enää toivon valoa naapuri kaupunkiin matkustamisesta löytynyt,muutoin kuin ambulansin välityksin.
Kun Jeesus tekee uutta,niin se on todellakin uutta,eli entinen katosi ja uusi elämä alkoi,jopa aistienkin osalta.
Siinä sitä kultaa saatiin,kun sai astua yhteiskuntaan takaisin ja huomata,että Jumala tahtoo meille jokaiselle jakaa lahjojaan ja tehtäviä.
Muu ei niin kaduta,kuin se ylpeys,etten aiemmin vastannut Herran kutsuun myönteisesti,olisi monet turhat polut jäänyt kompuroimatta.
Herra on uskollinen,uskothan sinäkin sen ja Henen sanaansa voi luottaa.
Herran lupaukset täyttyvät,meidän lupauksiin ei useinkaan voi luottaa.
Eli etsikää Herraa,kun Hänet vielä voidaan löytää,saat merkityksen elämääsi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Etkö sinä tiedä, ettei joululahjoja saa paljastaa? Nytpä joudut ostamaan vaimollesi lisää lahjoja, kun lörpöttelet täällä kaikki salaisuutesi! Mutta kauppiaat ovat hyvillään, osta vaan iloinen joulu kaikkine rojuineen! Ostathan myös koiralle oman lahjan?
Toivottavasti monelle ihmiselle Joulun todellinen sanoma avautuu kaiken tavarapaljouden alta.
Enhän kirjoittanut mitä vaimolleni olen ostanut,vaan että kävin "hajustomossakin" lahjoja etsimässä ja tuon merkinkin näin siellä.
Voin kertoa kyllä sen,että sitä en ostanut.
Koiralle kyllä ostan ehkä vaimoni kanssa yhdessä lahjan ja se on oltava kyllä koirani arvokkuuden vertainen,ettei "hänen" tarvitse isäntäänsä jouluna hävetä,kun "tyttöille" kertoo tai näyttää lahjojaan.
Tuossa vieressä juuri viiksiään järjestää iltakuntoon,meinaan tää yliviisas yksilö,joka on pari viikkoa sitten täyttänyt täydet kahdeksan vuotta.
Huomenna parturoin,koska etutukka alkaa silmille menemään,ettei se voi tytöille silmää näkyvästi iskeä.
Tottahan tuo musta puku kaipaisi tummennusta,kun kunniallinen harmaus alkaa herran turkiin arvovaltaansa tuomaan.
Tää nyt sinulle tiedoksi koirastamme ,joka on saavuttanut julkisuudessa tietoa luultavasti enemmän kuin isäntä,koska kyllä nää ihmiset täällä kaupungilla tuntevat tämän "turilaan",lähes kaikki.
Tuli nyt vaan mieleen kun on ollut aika hurjia säitä täällä päin, että koirillekin on nykyään ihan mukavan näköisiä vaatteita. Olen nähnyt koirien päällä ja jossakin lehdessä niitä kerran mainostettiin. Koirasi voisi toivoa joululahjaksi jotakin lämmintä vaatetta kun joutuu joka päivä ulkoilemaan. Tai jos olet itse taitava räätäli, niin tässähän vielä ehtii ennen Joulua.
Kerran kävin sadepukua sille mallaamassa ja tuli selväksi,että haluaa kulkea omissa kuteissa ja värillä ei ole väliä kunhan on musta.
Myönnän kyllä,että koirani häpesi pahemman kerran kun puku päälle laitettiin,samoin teki kun ensi kerrat parturoin tämän ylen viisaan yksilön,jonka kautta oppiani olen terävöittänyt ja sen ovat ateistitkin huomanneet,kun koulutukseni ovat esiin ottaneet.
Eli odottelen pikaisia vihjeitä,koska lähden kohta taas matkoille ja vaimonikin lupautui mukaan,joten mikäs tässä on kiertolais pojan matkaa tehdä.
Onpas itsepäinen koira kun ei tahdo ymmärtää omaa parastaan, lieneekö tullut isäntäänsä? Kaikki hyvät ideat eivät mene aina hetkessä läpi vaan vaativat aikaa kypsyäkseen ja tullakseen hyväksytyiksi. Eli ehkäpä koirasi vielä joskus hyväksyykin jonkun vaatteen, kunhan näkee sellaisen naapurin koiralla (voi vaikka kateus syttyä mielessä)!
Hyvää ja turvallista matkaa vaan koko porukalle. Lähden itse tästä nukkumaan kun aamulla taas töihin saa mennä.
Oikeilla jäljillä sinäkin veljeni olet kun vaimolle parfyymia. Kyllä 'Saaraakin' on kuultava. Itsekin aina ostan pientä kivaa vaimolle. En tiedä miten teillä mutta meillä on vaimo se hillitympi osapuoli. Siinä mielessä hyvä kun itse käy ylikierroksilla niin toinen osaa ajatella analyyttisen terävästi. Ei sitä tämä palsta kiinnosta ollenkaan. Mutta kun seurakunnassa minulla on puheenvuoro, hän kyllä antaa palautetta eikä aina silottele, onneksi. Niin se pitääkin. Mutta kyllä kehutkin otan vastaan mielelläni.
Olenko oikeassa kun olen luonut kuvan, että teillä vaimo on todistavampi ja sinä tekijä? Tuolla todistavalla tarkoitan puhujapöntöstä todistamista.
Ettei kukaan käsitä väärin niin se ei ole ainoa paikka todistaa vaan arki ja se kokonaisvaltainen elämä. Joka paikka.
Ei ku jatketaan Frihet!
Tämä on sellainen hyvä asia kun tuon kysymyksen "heitit".
Alkuaikoina elelin kolme vuotta poikamiehen elämää ja Jeesus nimi jopa paidassa oli.
Rukoukseeni vastattiin ja vaimo löytyi noilta "todistus" matkoilta.
Vaimoni on kyllä tuolla arki elämässäkin todistavampi ja se minua tässä hiukan puhuttaakin,kun mietin reittejäni ja niitä laiva matkoja joita teen viikottain suuntaan tai toiseen,kuinka paljon käytän tilaisuuksia hyväksi todistaakseni Herrastamme.
Itse ajattelin ,että ehkä uskovaiset voisivat tuolla laivalla joissakin tiloissa laulella ja todistella,kun siljakin tekee suuret muutokset Helsingin laivoilla ensi vuonna,esim. nää alkoholittomat baarit tulevat käyttöön,niin miksei kyos hiukka hengellistä musiikkia.
En ole kyllä niistä vielä keskustellut suuremmin,vaan mielessä on ollut.
Laivoilla on syntynyt monia siunattuja keskusteluja,rukous pyyntöjenkin kanssa,ihmiset etsivät sisimpäänsä vielä tyydytystä,siitä olen varma,mutta olenko itse oikealla paikalla ja avaanko suuni oikeaan aikaan onkin jo eri asia.
Ihmettelinkin missä sinä olet saarnas matkoilla,kun en hoksinu kirjoituksiasi.
En nyt kovin paljoa saarnamatkoilla ole koska pidän sellaista 'sapattiaikaa'.
Siljalla juttelin erään EM-tason boxerin kanssa. Pyysin hänet samaan pöytään kun oli lopettelemassa syöntiä. Siinä toin uskoni esille kun kahvia juotiin. Vaikka ei näkyvää aina synny me elämme uskossa, emme näkemisessä.
Aina ei todistukseen tarvita sanoja, vielä vähemmän pitkiä saarnoja.
Muistan nuoruudesta tapauksen jossa olin pikku maistissa ja meitä oli jengi siinä. Uskovat nuoret, kuitenkin meitä vanhemmat todistivat jollekin ja huomasin olevan uskovia. He ostivat parille grillistä makkaraa. Pyysin, ostakaa minullekin. He katsoivat pitkään ja mies sanoi iloisesti; ostetaan.
Muistan tuon tapauksen kuin eilisen päivän vaikka siitä on aikaa. Olemus puhutteli ja siinä oli kaksi Kristuksen kirjettä.
Niitähän meidän tulisi heittää,kun on kallastuksen aika.
Minäkin vaimoni kanssa tuossa 90-luvun alulla tulin Turasta ja istahdettiin vastapäätä erästä mies paria,jotka siinä kaljaa nauttivat ja minullekin tarjosivat.
Siinä aloin kertoa uskostani ja alkuaikoina "mainostin kotiani",eli kerroin helluntaiseurakunnasta myös,meni hetki kunnes tuo toinen sai suu vuoron ja ryöpysi vihansa perustellen helluntalaisten niskaan ja uhkasi vielä näyttää taivaan merkit,kunhan ensin vessassa käy.
Kaveri jäi siihen ja kiireesti kertoi,että "muistakaa minua rukouksin,vaan älkää kertoko tuolle hänen ystävälleen,niin saimme siinä siunata tuota ystävää,joka tahtoi tehdä synnistään täydellistä parannusta.
Kerran muslimi "pojat" sivistyneesti pyysivät,että häiritseekö jos he rukoilevat tuossa muutaman minuutin,kun oli "rukouksen aika".
Sanoin,että eihän toki ja rukouksen jälkeen kehuskelin heidän tapaansa tuoda rohkeasti uskonsa esille ja siitäkös keskustelumme sai alkunsa ja he kiittivät opastuksesta kristin uskon alkeissa.
Vielä aamulla kiittivät ja sanoivat,että joka kerta kun ajelet pitserian läheisyydessä,niin poikkea ilmainen pizza nauttimaan.
Kyllä niitä kertoja on satoja ,kun Herra on avannut sydämmen ovia ja kyynelten kera on Herralle asioita viety tiettäväksi.
Todellakaan saarnat eivät ole ne läheskään ainoat missä Herra ihmisille puhuu.
Ensi kerran täällä Ruotsissa eräs romaani veli haki minut kokoukseen ja silloin minulle Herra puhui aivan muun kuin saarnan kautta,kun eräs pahasti invalidisoitunut vanhampi nainan tuotiin sinne rullatuolissa ja hänen ilonsa oli niin yliluonnollisen aitoa,vaikka iloon ei näyttänyt olevan mitään syytä järjellisesti,eli niin eri tavoin Herra meille puhuu ja kutsuu lukseen.
Mutta jos se voidepurkki onkin designed by Jalovaara? Vaimohan tosin on jo 'kulta' itsessäänkin, ilman voiteita. Hyvä tyyli sinulla on kirjoittaa, vähän vähemmän vakavasti epähelluntailaiseen tyyliin kieli poskessa. Mie piän.
Niin sitä tuskin tulen oppimaankaan,olen jo liian kauan ollut Suomesta poissa ja ei se ole edes sydämmelläni,tuo kielen opettelu enää.
KERROMPA NYT SENKIN,ETTÄ VAIMONI ON KYLLÄ NOIDEN IHOVOITEIDEN YSTÄVÄ,joten siksi minäkin piipahdin tuolla putiikissa,vaikka hinnatkin hipovat kattoa,että ei sinne tohdi pitkäksi aikaa asumaan jäädä.
En usko ,että oli Jalovaaran tilitykseksi,nuo purtelot tehty,taitaa olla tunnetumpi rahastaja taustalla.
Vaan kuten sanottu täytyyhän sitä omalle kullalleenkin jotain hyvää antaa,kun kuormittain muille vien joka viikko.
Kerroit kerran olleesi POS:lla töissä. Onko se Keravan poikaosasto? Nupis?
Keravan poikaosasto, tiedäthän? Ei VOS. Tulin paljon paremmin toimeen poikien kuin pamppujen kanssa. Jouduin johtajan puhutteluunkin siitä asiasta, kun en hyväksynyt pamppujen natsiasennetta ja kerroin sen selvästi kaikille, ja koska puolustin poikien ihmisoikeuksia. Minulla on huono nimimuisti, eli älä kysy ihmisten nimiä. Mitä siitä asiasta sitten?
Itse olin Nupiksessa n. 70-luvun puolivälissä. Silloin oli siellä ikähaarukka 16-19 vuotta. Paikkoja 97. Pikkuluotossa oli 7 paikkaa muut osastot 10 paikkaisia.
Sitä urheilusalia ja ruokasalia ym. alettiin rakentamaan silloin.
Olin yhden kerran nuorisovanki. Sen jälkeen kerran vanhalla talolla vankeusvanki. Sen jälkeen seurasi keskusvankila. Vielä yksi kerta ja annoin elämäni Jeesukselle.
Nykyään kuulemma paikkoja on n.55 ja vanhin vanki 26-vuotta. Kovasti on paikat muuttunut.
Olen ollut n. 20 vuotta pois kuvioista niin en juurikaan tiedä. Ainoastaan sen mitä kuulen ja käyn mukana kokouksia pitämässä.
Olet vanhempi kuin minä. Itse olin 80 -luvulla POS :silla töissä. Siviilpuolen työntekijänä. Jouduin riitoihin Liisa Nikkilän kanssa, kun puolustin vankien ihmisoikeuksia ja vähän väliä arvostelin pamppujen asennetta. MITÄ SITTEN, mitä ajat takaa tuolla kyselemiselläsi? Kerro!
En aja muuta takaa kuin halusin selvennyksen nimelle POS. Se oli kuten arvelinkin. Saattoi olla minunkin aikana mutta en muista. Itsellä vaan jäi Nupiksesta hyvät muistot. Paljon toimintaa.
Liisa Nikkilä oli silloin VAHO,n tarkastaja. Hänestä tuli kuulemma sen jälkeen Keravan johtaja niinkuin olikin.
En kysele nimiä yleensä jos henkilö ei ole muuten julkkis.
Pitää alkaa tässä nukkumaan.
Hyvää yötä!
Hyvää yötä, Sim-son. Arvostan sinua paljon vaikeaa ja tylyä elämää kokeneena miehenä. Sellainenhan sinä olet. Arvostan sinua myös taivaaseen pääsevänä uskovaisena kristittynä. Sinä taas pidät vanhojen tekstiesi perusteella minua helvettiin menevänä ei-uskovaisena nimikristittynä luterilaisena joka ei ymmärrä yhtään Pyhän Hengen voimaa ja joka ei tunne Jumalaa.
Mennyt on mennyttä ja se on ikävä jos annan sinulle tuollaisen kuvan. Ei pidä paikkaansa.
Minä pidän sinua uskonveljenä Kristuksessa.
Jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa niille ei ole kadotustuomiota.
Ollaanhan me joistakin asioista eri mieltä mutta pelastuksen perusteista ei.
Siunausta Baskeri ja toivottavasti asia selkisi!
ei jaksanu ees lukee koko tekstiä ku siinä näky olevan liian paljon tuota uskonnollista herra- ym. termistöä.
mutta tuo kultaHIPPUvoide herätti taas mieleen sen kuinka ihanasti uskikset varsinki hellarit toisilleen siunausHIPPUSIA lähettelee, siis siukkiksia, siunausta. siukkiksen määrä on suoraan verrannollinen siihen kuinka monesti sanot "siunausta" tai "siukkiksia" toiselle.
jos toivotat armahdetulle veljellesi vaikkapa kymmenen kertaa siunausta niin hän saa (kehoonsa, mieleensä vai minne ne menee?) kymmenen kertaa enemmän siunaushippusia (sellasia pikku paketteja siunaus-nimistä eetterin kaltasta materiaa, ikäänkuin OMAR-karkkien kaltaisissa paketeissa) kuin siinä tapauksessa että toivottaisit hänelle siukkiksia vain kerran.
mutta sitten tapahtuu ihmeellinen ilmiö: sen sijaan että kaikki siunaushippuset pelkästään jäis toivotusten kohteelle niin ne ikäänkuin jakaantuvat uusiksi hippusiksi ja näin muodostuneet siukkishippuset palautuu toivottajalle (hippusten lähettäjälle). palautuneiden hippusten määrä riippuu jumalamme armollisuudesta ja siitä kuinka usein ja kuinka usealle ihmiselle muistat hippusia lähetellä. ylistetty olkoon hän!
siukkiksia kaikille. minä vajavainen, nöyrä palvelijanne, hyvän tiedon puun kolmanneksi alin oksa, pieni ja armahdettu syntinen.