hienoa moraalia raamattu opettaa.kuinka oman moraalisi laita?
raamatun mukaan uskomalla jumalaan ja pyrkimällä elämään tätä elämää hänen opetustensa mukaan,nii pääsee hänen luokseen tämän elämän jälkeen.
tällaiselle jumalaan uskovalle henkilölle on ensisijaisen tärkeätä usko tuohon jumalaan..hyvänä kakkosena tulee moraalinen käyttäytyminen.
tuo jumala antaa uskovaiselle moraaliset kömmähdykset anteeksi,kunhan hän vaa uskoo jumalaa ja anteeksiantoa ymmärtää pyytää.
nyt otetaan esimerkki ei uskovaisesta,jolla on etiikka ja moraali lähestulkoon sitä mitä jumalan sana opettaa.eli kaverilla on hyvin hallussa hyvän ja pahan ero ja hänellä on erittäinkin moraalinen elämäntyyli.
uskovainen pääsee jumalansa luokse uskomalla ja "konttaamalla"..mitä hän ajattelee moraalistaan,kun tietää,että kaveri menee eri paikkaan,vaikka osasikin elämänsä moraalisesti oikeammin elää kun hän itse?
tämä jumala on juuri niitä kavereita,joiden ajatusta mä inhoan.
kysymys uskovaisille..jos nyt tulla päräytän uskoon ja uskon jumalan olemassaoloon,niin voinko kieltätyä siltikki taivaspaikastani?koska en pystyisi jumalan ajatusta sietämään.
raamatun mukaan uskomalla jumalaan ja pyrkimällä elämään tätä elämää hänen opetustensa mukaan,nii pääsee hänen luokseen tämän elämän jälkeen.
tällaiselle jumalaan uskovalle henkilölle on ensisijaisen tärkeätä usko tuohon jumalaan..hyvänä kakkosena tulee moraalinen käyttäytyminen.
tuo jumala antaa uskovaiselle moraaliset kömmähdykset anteeksi,kunhan hän vaa uskoo jumalaa ja anteeksiantoa ymmärtää pyytää.
nyt otetaan esimerkki ei uskovaisesta,jolla on etiikka ja moraali lähestulkoon sitä mitä jumalan sana opettaa.eli kaverilla on hyvin hallussa hyvän ja pahan ero ja hänellä on erittäinkin moraalinen elämäntyyli.
uskovainen pääsee jumalansa luokse uskomalla ja "konttaamalla"..mitä hän ajattelee moraalistaan,kun tietää,että kaveri menee eri paikkaan,vaikka osasikin elämänsä moraalisesti oikeammin elää kun hän itse?
tämä jumala on juuri niitä kavereita,joiden ajatusta mä inhoan.
kysymys uskovaisille..jos nyt tulla päräytän uskoon ja uskon jumalan olemassaoloon,niin voinko kieltätyä siltikki taivaspaikastani?koska en pystyisi jumalan ajatusta sietämään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"raamatun mukaan uskomalla jumalaan ja pyrkimällä elämään tätä elämää hänen opetustensa mukaan,nii pääsee hänen luokseen tämän elämän jälkeen."
Minä olen sellainen henkilö.
"tällaiselle jumalaan uskovalle henkilölle on ensisijaisen tärkeätä usko tuohon jumalaan..hyvänä kakkosena tulee moraalinen käyttäytyminen."
Miksi laitat nämä asiat prioriteeteihin, vaikuttaako usko ihmisen moraaliseen käyttäytymiseen negatiivisesti? Enpä usko.
"tuo jumala antaa uskovaiselle moraaliset kömmähdykset anteeksi,kunhan hän vaa uskoo jumalaa ja anteeksiantoa ymmärtää pyytää."
Anteeksi saa, kun aidosti kaduttaa. Jumala voi muuttaa ihmistä. Tämähän on helppoa kauraa.
"nyt otetaan esimerkki ei uskovaisesta,jolla on etiikka ja moraali lähestulkoon sitä mitä jumalan sana opettaa.eli kaverilla on hyvin hallussa hyvän ja pahan ero ja hänellä on erittäinkin moraalinen elämäntyyli.
uskovainen pääsee jumalansa luokse uskomalla ja "konttaamalla"..mitä hän ajattelee moraalistaan,kun tietää,että kaveri menee eri paikkaan,vaikka osasikin elämänsä moraalisesti oikeammin elää kun hän itse?"
Hyvät teot eivät meitä pelasta. Piste. Vaikka olisit kuinka hyvä ihminen, mutta kiellät Jumalan, et saa taivaspaikkaa. Mutta kaikilla on siihen mahdollisuus. Ihan oma valinta.
"tämä jumala on juuri niitä kavereita,joiden ajatusta mä inhoan."
Se taas on yksin sun ongelma.
"kysymys uskovaisille..jos nyt tulla päräytän uskoon ja uskon jumalan olemassaoloon,niin voinko kieltätyä siltikki taivaspaikastani?koska en pystyisi jumalan ajatusta sietämään."
Pari kysymystä.
Ai anteeksiantoa? Ja miksi ihmeessä haluat kieltäytyä taivaspaikasta?
Olisitko kapinassa Jumalaa vastaan? Jumala rakastaa sua halusit sinä sitä tai et.
kuulostaa teennäiseltä, minä nautin tästä elämästä enemmän kuin jostain paratiisista, ellei paratiisi ole sitten samanlaista elämää niinkuin nytkin höystettynä suurilla seikkailuilla, se voisi olla hienoa. mutta sekin tuntuu tehdyltä, varttavasten mulle luodulta paikalta, niin teennäiseltä.
Ei kukaan pysty synnitä elämään, on vaarallista edes kuvitella itsestään melkein täydellistä. Jumalahan sanoo, että me olemme sisimmästä pahoja emme siis hyviä. Vaikka maailma aina opettaakin, että ihminen on sisimmässään hyvä. Uskova ihminen on siis tunnustanut olevansa paha ja tarvitsevansa armahdusta, jonka saa vain uskomalla Jeesukseen. Hän siis sovitti meidän syntimme ristillä ja kutsuu meitä iankaikkiseen elämään.