Kenkut kudit huijaa mimmiä

Kävi näin: opiskeltiin ammattia ja asuttiin internaatissa. Joukko nuoria äijiä oli asutettu sellaiseen 2 kerroksiseen ränsistyneeseen entiseen huvilaan, vähän kuin linnalaulussa täällä Helsingissä. Meillä oli kurssilla kansakoulumainen systeemi, jossa jokainen vuorollaan oli ”järjestäjänä”. Kerran joku mäkätti kaverilleni, että taulu on huonosti pyyhitty. Kaveria otti päähän, johon minä ehdotin, että eiköhän tämä tältä päivältä riitä ja eiköhän lähetä ryyppäämään. Niinpä lähdettiin siinä puolelta päivin pubiin.

Siellä aikamme olutta siemailtuamme seuraan tunkeutui oikein blondien blondi, paitsi että se oli ruma, rasisti ja militaristi. Isänsä oli muka joku upseeri. Nainen oli kiinnostunut kaveristani ja jonkin ajan kuluttua mieliala oli sellainen, että naisen ollessa vessassa sovimme, että eiköhän viedä mimmi kämpille. Eihän sen juttuja tartte kesken aktia kuunnella. Kimppakiva ei ollut kylläkään mielessä.

Alkon kautta vodkapullo povitaskussa mentiin kämpille, otettiin vähän huikkaa, ja kohta oli kaverini yläkerrassa tämän mimmin kanssa, juu nou. Kämppä oli tyhjillään, muut olivat vielä opistolla.

Kohta vähän vaille klo 17 alkaa äijiä valumaan opistolta, myös kuopiolainen kaverimme Kari, jota ei koskaan kahdella sanalla tarvinnut houkutella näihin hommiin mukaan. Hän kysyi, että missäs ollaan oltu. Selitin tilanteen, johonka Kari: ”miksettä työ miulle kertoneet, oisin tullu mukkaan” ja hyppäsi ränsistyneen fillarinsa selkään ja lähti hirveetä kyytiä kohti alkoa, kello kun oli muutamaan minuuttia vaille 17 ja alkoon matkaa sentään 1km. Kyllähän Kari sinne kerkisi ja jo pienen hetken päästä oli ensimmäinen olut avattuna. Oli ostanut ainakin 4 tölkkiä olutta ja kolmen vartin pullon Cherry Vodkaa (aika väkevä coctail). Kari ajatteli ottaa meidät kiinni humalatilan suhteen ja joi koko satsin noin puolessa tunnissa. Ja saihan se meidät kiinni ja meni ohikin: rupesi voimaan pahoin ja sammumaan. Sijoittelin hänet keittiön viereisen huoneen punkkaan oksennusastia vierellään, joka oli totisesti tarpeen.

Kun Kari oli ollut tovin sammuksissa, niin eiköhän kaverini ryntää hirveällä kolinalla yläkerrasta keittiöön ja hätääntyneenä: ”SE ON HULLU AKKA, PIILOTA MUT ÄKKIÄ JOHONKIN!!!”. En minä siihen hätään mitään keksinyt, kun se nainenkin oli äänestä päätellen tulossa heti kaverini perässä. Niinpä laitoin hänet yksinkertaisesti keittiö työtason alle, joka oli niin mikä tahansa pöytä seinässä kiinni, täysin avonainen. Itse kävin istumaan tavallisella tuolilla siihen eteen, jolloin piilo oli tasan yhtä hyvä kuin jos kaveri olisi ollut kyykyssä selkäni takana. Näkyvyys oli varma, jos vain katsoi.

Tuli mimmi keittiöön ja huusi kovalla äänellä ”MISSÄ KARI ON!!!?” Olin melko äimänä kun tää kaverini, joka lymysi pöydän alla, ei todellakaan ollut nimeltään Kari!! Äkkiä oli kärryillä, että kaverini oli narrannut nimensä! Sanoin mimmille, että kaverini taisi lähteä opistolle. Siinä aivan vieressä oli oikea Kari sammuneena. Hän kuitenkin reagoi sen verran, että aina kun tämä mimmi huusi ”MISSÄ KARI ON!!!?”, niin tämä oikea Kari nosti väsyneen oloisesti kätensä ylös ja huusi yhtä kovaa ”TÄÄÄLLÄ!!!”. Saman tien käsi retkahti raskaasti alas ja Kari nukahti taas. Mimmi pyöri keittiössä vaan oli niin humalassa, ettei valeKaria huomannut pöydän alta selkäni takaa.

Kun vuorohuutelua oli kestänyt muutaman minuutin ajan, niin paikalle tuli alemmalla kurssilla oleva Hessu. Hän oli vähän tällainen kiltti poika, mutta sain jotenkin viestitettyä hänelle tilanteen, ja sovittiin, että hän lähtee opastamaan tätä mimmiä ”opistolle”, jonne kaverini oli muka mennyt.

Tilanne laukesi siihen, kun Hessu lähti saattamaan mimmiä pois. Me jo naurettiin tilanteelle katketaksemme, paitsi oikea Kari, kun Hessu tuli muutaman minuutin perästä takaisin: Mimmi oli lyönyt Hessua nyrkillä päähän kohta 100 m. jälkeen ja lähtenyt omille teilleen. Eikä mimmiä nähty enää koskaan sen koommin. Aika velikultia!