Kaikki tuntevat tuon mietteen vastakohdan.. ja yleisestihän sitä pidetäänkin oikeana. Mutta mitä jos se onkin otsikon tavoin, ja kaikki onkin harhaa?
Tyhmät keskustelijat kuten Efraim ovat 100% varmoja omasta jumalastaan mutta eihän kukaan voi olla varma olemassaolostaan. Tämä tekee Efraimista valehtelijan. Efraim ei kykene myöntämään että kaikki saattaa olla harhaa. Myös oma paras mahtava kaveri jumppis voikin olla harhaa.
Ylipäätään tuo "ajattelen, olen siis olemassa"-lause kertoo omasta mielestäni siitä, että jos jostain päättelyssä on lähdettävä liikkeelle, niin tuo sitaatti on ensimmäinen loogisen päättelyn askel, olettaen että päättely on olemassa.
Tyhmät keskustelijat kuten Efraim ovat 100% varmoja omasta jumalastaan mutta eihän kukaan voi olla varma olemassaolostaan. Tämä tekee Efraimista valehtelijan. Efraim ei kykene myöntämään että kaikki saattaa olla harhaa. Myös oma paras mahtava kaveri jumppis voikin olla harhaa.
Ylipäätään tuo "ajattelen, olen siis olemassa"-lause kertoo omasta mielestäni siitä, että jos jostain päättelyssä on lähdettävä liikkeelle, niin tuo sitaatti on ensimmäinen loogisen päättelyn askel, olettaen että päättely on olemassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajattelen, siis ajattelen. Se ei ole harhaa, vaikka kukaan muu ei sitä voisi ajatella, eikä kokea, eikä todistaa olemassaolevaksi ajatteluksi. Oma kokemus on aina oma kokemus, eikä looginen päättely voi sitä koskaan korvata. Tieteen empirismin heikkous täydellisenä metodina paljastuu tässä vaiheessa.
Jos sanoisin, että "ajattelen, olen siis olemassa", käyttäisin jo toista hämärää käsitettä, minää. Tapahtuuko ajattelua, vai pitääkö MINUN ajatella? Kuka ja mikä tuon ajattelun ja sisäisen elämän tunteineen, vaistoineen ja muine uskoineen tiedostaa? Voiko sitä kutsua minäksi, vai onko olemassa joku parempi sana?
Ah, nyt jokin, jota kutsun minäksi, tuntee nälkän, joten jätetään asia hautumaan.
Sulattelemisiin :)
"Ajattelen, siis ajattelen. Se ei ole harhaa, vaikka kukaan muu ei sitä voisi ajatella, eikä kokea, eikä todistaa olemassaolevaksi ajatteluksi. Oma kokemus on aina oma kokemus, eikä looginen päättely voi sitä koskaan korvata. Tieteen empirismin heikkous täydellisenä metodina paljastuu tässä vaiheessa."
kyllähän ajattelu voidaan empiirisesti todistaa mm. mittaamalla aivosähkökäyrä.
sähkökäyrä kun vielä ei todista muusta kuin että jotain tapahtuu aivoissa ja jos jossain vaiheessa selvitetään varmaksi, missä tapahtuu tietoinen ajattelu, niin sen mittaaminen, mitä ajattelee onkin ihan toisen tason ongelma. Ajatuksia, mielikuvia, tunteita, konkreettisia tai abstrakteja ajatuksia, mitä sanoja, mitä kieltä jne... jne... ja kuka sen kaiken tiedostaa jos tiedostaa tai mikä... Tätä tarkoitin.
on olemassa, ainakin jos ei muuta, niin tulkinta olemassa olemisesta. Se on taas eri keskustelun paikka jos tulkinnan lopputulos kutsuu "itseään" minäksi.
"Saan sähköpostia, olen siis olemassa!" )))
Mitään ei ole olemassa oikeasti emmekä keksi syytä siihen miksi uskomme olevamme "olemassa"?
vanha ongelma; "ollako vai eikö olla" olematonta mieltäsi vaivaako?!
1. "Jos mitään ei ole olemassa oikeasti" on niin määrittelemätöntä, että joudut ensin sopimaan muiden kuvittelemiesi kaltaistesi hahmojen kanssa ensin mitä tarkoittaa "olemassa oikeasti". No, yleisesti lienee kyllä sovittu, että ollaan vaan olemassa.
2. Miksi pitää olla syy olemassa oloon tai olemassaolon kuvittelemiseen? Onko ensimmäinen alkusyy syytön ?, heh, alkuräjähdys tapahtui vahingossa ja nyt kaikki kyselevät syytä syyttömään tapahtumaan.
Nojoo, menee mystiikan puolelle, mutta SE syy siihen miksi nyt on näin ja näin, sitähän ja tätähän tässä kaikki yrittävät kuumeisesti selvittää, eri asia on minkä huuhaan kukin haluaa lopulta itselleen uskotella "totuudeksi". Aina löytyy epäilijöitä mille katsantokannalle hyvänsä, mutta;...
Epäilyä...
Istun tässä tietokoneeni ääressä kirjoittamassa tekstiä. Vai istunko sittenkään? Ehkä tämä kaikki onkin vain harhaa, jonka jokin korkeampi voima aiheuttaa. Olen nähnyt itseni pelistä ja tiedän miltä näytän. Vai tiedänkö sittenkään. Entäpä jos olenkin vain omituinen limamöykky, joka kuvittelee näyttävänsä aivan toiselta? Jospa olenkin jossakin äärettömän todentuntuisessa virtuaalitodellisuuslaitteessa, joka luo minulle jatkuvasti harhoja.
Tämä epäily on aivan perusteltua. Jos näin voisi olla, onko mitään, mikä olisi ehdottoman varmaa? Kyllä vain! vastaa ainakin Herra Descartes. Jos jokin asia on täysin varmaa, niin se on oma olemassaolo. Jokin korkeampi voima tai luontoäitee on voinut hämätä minua ja aistejani, mutta vain silloin, jos olen olemassa!
Cogito ergo sum - ajattelen, siis olen olemassa.
Lisää metafysiikan kiemuroista; http://www.helsinki.fi/teol/steol/opetus/materia/Y10/Y10-2.html
Harmaja sanoo sen toisin:
M i e t e l m ä
Niin usein uni pettää
ja usko unihin.
Niin usein pettää voimat
ja usko voimihin.
Niin usein pettää lempi,
niin usein innostus.
Ei koskaan petä kaiho,
ei sammu kaipaus.
Mitä jos olemassa oleminen ei ole olemassaolemista vaan vain luulemme olevamme olemassa käsittämättömästä syystä. Mitä jos kaikki mitä maailmaamme sisältyy, kuten myös looginen päättely, on olematonta? Mitä jos olisimme eläneet elämämme kellarissa ja luulisimme että seinälle heijastuvat ihmisten varjot ovat eläviä koska emme ole ikinä nähneet oikeaa ihmistä.
Mitä jos maailma on niin IHMEELLINEN että emme ole olemassa oikeasti?
viestini ja lakkaa jossittelemasta niin ehkä helpottaa. Toisin sanoen ELÄ, niin tiedät jo enemmän. Ainakin luulet tietäväsi !
"Ajattelen, en siis ole olemassa"
Typerää filosofiaa on otsikon mukainen ajattelu ja se tutumpi.
Ainoastaan tuollaisia juttelee sellainen, joka ei ole oikein mukana tämän maailman asioissa.
Vähän, niin kuin Hamletkin: "Ollako, vaiko ei olla?"
Turhaa sanahelinää eikä lainkaan kysymyksiä edes herättävää, saati vastauksia antavaa.
>>Kirjoittanut: Keskustelija(M), 6.8.2002 klo 11.28>Kaikki tuntevat tuon mietteen vastakohdan.. ja yleisestihän sitä pidetäänkin oikeana.> Mutta mitä jos se onkin otsikon tavoin, ja kaikki onkin harhaa?