Näin siinä sitten kävi, sori vaan punamulta

A-studio selvitti täysjärkisille jupakan juuret. Kansainväliset rauhanturvahommat ovat aiemmin olleet EU:n ulkopuolisia, eli presidention valtapiirissä, mutta nyt ne ovat osin siirtymässä EU:n toteutukseen, joka perustuslain mukaan on Valtioneuvoston päätösvallassa.

Presidentti ja ulkoministeri olivat puhuneet apupuolueensa keskustan ajamaan sitä, että perustuslakia tulkittaisi niin, että aiempien YK:rauhanturvaoperaatioiden päätöskuvio siirrettäöisi myös EU:ta koskevaksi, eli presidentin valtaoikeuksien laajennettaisi tällä tulkinnalla myös EU:ta koskeviin asioihin.

Punamultakumppani aikoivat kahmia presidentille sellaista valtaa EU-päätöksiin, mitä perustuslaki ei salli. - Huonosti kävi, kun punamullan omat perustuslakiedustajat estvät tämän kabinettikähminnän toteuttamisen.

Sääliksi kävi Kääriäistä, joka jankutti puolustusvoimien komentajasta ymmärtämättä mitään siitä, ettei puolustusvoimien komentaja komenna yhtään EU-sotilasta.

Surkea oli Tuomiojakin, mutta näki kyllä, ettei mies tyhmä ole, kun jätti sanomatta mitään, millä munaisi itsensä. Puheillaan tuomioja kyllä paljasti Halosen vallanhalun sen suhteen, että operaaatioiden siirtyessä YK:lta EU:lle, ei Halonen halua luopua päätösvallastaan, vaikka toiminta silloin siirtyy perustuslain mukaan presidentin toimivallasta valtioneuvoston toimivaltaan.

Sasi pysyi rauhallisena ja asiallisena ja Krohnin tyttökin oli yllättävän hyvin perillä asioista ja palautti sasia paremmin käätiäisen ja tuomiojan ruutuun, kun nämä intoutuivat perustelemaan presidentin valtaoikeuksia sen perustuslain pylälän mukaan, joka ei koske EU-toimintaa.

Erinomaisen selkeä keskusteluohjelma paljasti - joskin hienovaraisesti - sen, että Vanhansen ja Heinäluoman puheet valiokunnan politikoinnista olivat todella yliammuttuja ja suutuspäissä huudettuja paniikkirepliikkejä, kun kävi ilmi, ettei demareiden puoluekuri ylläkään perustuslain vastaisten päätösten tekoon.

Kaiken kaikkiaan ohjelma paljasti myös sen, miten tuhoisaa on poliittinen populismi, jota Kääriäinen pahimmillaan edusti puhuessaan ylipäälliköstä ja komentosuhteista, joilla ei ole mitään merkitystä koko asiassa. Presidentti päättää edelleen sodasta ja rauhasta ja on jokaisen suomalaisen sotilaan ylipäällikkä, mutta ei takuulla omaa mitään käskyvaltaa niihin suomalaisiin, jotka jo ovat EU-kenraalien komennossa.

Ei presidentti ole pienimmässäkään käskyvaltasuhteessa nyytkään ainoaankaan suomalaisrauhanturvaajaan, joka on YK:n, naton, EU:n tai vastaaviin operaatioihin lähetetty.

Onhan se nyt ihan selvää kenelle tahansa, jota ei Halosen vallanhimo sokaise, että EU:iin lähetettyjen joukkojen toimintaan liittyvät, usein rutiinipäätökset, tekee sama valtioelin, joka muistakin EU-asioista päättää, eli valtioneuvosto.

Hieman enemmän kaiken populistiusen ylipäällikkötunteilkun lomassa olisi voinut saada huomiota se, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa sanotaan aivan selvästi, miten valtioneuvosto toimii yhtristyössä persidentin kanssa. Mitään poäätöksiä ei siis tehdä ilman pressidenttiä, vaikka se mahdollisuus toki on perustuslain sallimissa rajoissa, että valtioneuvosto voi päättää haluamallaan tavalla vastoin presidentin tahtoa.

Hyvin, hyvin pienestä muodollisen päätöösvallan kiistelystä tässä on kyse, joka näyttää olevan Haloselle arvovaltakysymys. kun EU alkaa toteuttaa YK-operaatioita ja Halonen ei enää saakaan kiekua kukkojen kanssa sillä tunkiolla.

Törkein populismihan tässä liittyy siihen, että perustuslakivaliokunta muka oli kaventamassa presidentin valtaoikeuksia ja "tekemässä ylipäälliköstä adjutantin". Kepulaista ropakantaa tämä viimeinen sitaatti.

Nyt kansa tietää, miten perustuslakia pitää tulkita: tarkasti ja siten, ettei anneta muiden lakien kautta kenellekäänn enempää valtaa, mitä perustuslaki antaa.

Hyvä Sasi! Hyvä muut valiokunnan jäsenet, jotka olitte rohkeita ettekä taipuneet Halosen ja Vanhasen painostuksen edessä.