Haluaisin erityisesti kirkon jäseniltä kokemuksia tilanteista, joissa joku henkilö on kirottu pappeuden valtuudella ja avaimilla. Olen itse ollut todistamassa tällaista tilannetta ja kirottu teki myöhemmin itsemurhan. Kyseinen henkilö oli vakavasti masentunut jo ennen kun kirkon pappeudenhaltija kirosi hänet.
Millä perusteella kirkon pappeudenhaltija voi kirota henkilön? Mitkä syyt oikeuttavat mormonin kiroamaan a) kirkkoonne kuuluvan henkilön ja b) kirkkoonne kuulumattoman henkilön?
Millä perusteella kirkon pappeudenhaltija voi kirota henkilön? Mitkä syyt oikeuttavat mormonin kiroamaan a) kirkkoonne kuuluvan henkilön ja b) kirkkoonne kuulumattoman henkilön?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Oma suhteellisuudentajusi
Kirjoittanut: calmato 29.11.2005 klo 21.32
heittää pahemman kerran. Vähintään henkisellä tasolla mormonit harrastavat edelleen kidutusta ja teloittamisia, jos uskalsi ajatella toisin.
Nimimerkki "kokemusta omassa moprmoniperheessä molemmista".
Meidän mormoniperheessä on tullut sekä henkisesti rampoja (osa mormoneita edelleen, osa kirkosta eronneita kuten minä) että ihan oikeita vainajia, toistaiseksi onneksi vasta yksi kappale. Mormonivanhimman toimeenpanema kiroaminen pappeuden valtuudella, voimalla ja avaimilla oli pikkuisen liikaa yhdelle vakavasti masentuneelle lähisukulaiselleni - se oli korsi, joka katkaisi kamelin selän. Nostaisin syytteen murhasta, jos vain todisteet riittäisivät.
Näytä aiheet >
Tiedän varmasti
Kirjoittanut: Tapani1 30.11.2005 klo 08.27
että annat jälleen väärän todistuksen kun vihjailet jopa kuolemaa tuotetun pappeuden voimalla. Tiedät varsin hyvin, että tuo mainitsemasi tapaus sattui silloin, kun ko. pariskunta asui jo erossa naisen omasta hakemuksesta. Eikös tilanteen olisi pitänyt silloin jo helpottua, mutta kävikin toisin!
Voiko kirous siirtyä ihmisestä toiseen, siis onko vaarallista jos asuu kirotun kanssa samassa rakennuksessa?
Kirotaanko ihminen Jeesuksen vai Perkeleen nimeen kirkossanne?
Olet kyllä tarpeeksi vahvasti tuonut tällä palstalla esille sen, ettet usko pätkääkään MAP-kirkon veljien pappeuteen. Tuskin uskot tuohonkaan, että jos joku MAP-kirkon veli kiroaa, niin se voi koitua jopa kuolemaksi.
Tuohon pappeuden voimaan kyllä kirkon jäsenet uskovat, mutta uskotko sinä? Et varmaankaan kaiken sen jälkeen, miten olet halveksinut koko MAP-kirkkoa kaikkine oppeineen ja ihmisineen.
Tuskin sinulle tällä asialla on muuta merkitystä kuin että saatpahan taas uuden aiheen morkata meitä kirkon jäseniä. Se sinulle suotakoon. Hyvää illan jatkoa.
papin suorittama kirous saadaan kumottua lausumalla pthyi paabelin lohikäärme kolmeen kertaan.
Turust
k----t
Siunattua iltaa myös kaimalle.
En usko mormonien pappeuden voimaan enkä siihen, että heillä olisi erityisiä valtuuksia Jumalalta. Mutta masentuneista ja mielenterveysongelmaisista tiedän sen verran, että heidän tervehtymistään ei edistä se, jos joku heille läheinen ja tärkeä ihminen kiroaa heidät.
Joskus ihmisen psyyke voi olla hyvin hauras, varsinkin jos se on ollut jo ennestään ylen määrin kuormitettu.
Mitä mieltä sinä henkilökohtaisesti olet MAP-kirkossa pappeuden valtuudella ja avaimilla kiroamisesta? Millaisissa tapauksissa sitä tulee käyttää? Varmaankin tiedät asian, koska nimimerkistä päätellen olet itsekin pappeudenhaltija.
Minun nuoruudessani lähetyssaasrnaajat saattoivat kirota sellaiset ihmiset, jotka eivät ottaneet heitä ystävällisesti vastaan, kun he kiersivät ovelta ovelle. Onko tapa edelleen voimassa?
Oppi ja Liitot 24:15
Ja minne te menettekin, eikä teitä oteta vastaan minun nimessäni, jättäkää kirous siunauksen sijasta puhdistamalla pöly jaloistanne todistukseksi heitä vastaan ja pesemällä jalkanne tien ohessa.
Raamatussa puhutaan tästä samasta asiasta
Matteus 10:14
14 Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne.
Apostolien Teot 13:51
51 Silloin Paavali ja Barnabas todisteeksi heitä vastaan pudistivat kaupungin pölyt jaloistaan ja siirtyivät Ikonioniin.
Lähetyssaarnaajille ei yleisesti ole annettu valtaa tehdä tätä toimitusta, jossa he pyyhkivät jalat todisteena ihmisiä vastaan jotka avoimesti vastustavat totuutta. Tämä valta on annettu apostoleille, jotka tarvittaessa voivat delekoida sitä muille.
On erittäin harvinaista että tätä kyseistä pappeuden toimitusta tehdään yleisesti ja usein. Joten lähetyssaarnaajat eivät todellakaan kiertele ympäri kaupunkia jättäen kirouksia ihmisten päälle.
Äärimmäisissä olosuhteissä ja jos henki niin kehottaa, voidaan tietenkin tämä toimitus suorittaa olettaen että henkilöillä on valtuus sen suorittamiseen.
Minkä ikäiseen henkilöön kirous voidaan kohdistaa?
Lapsenne ovat kypsät kasteeseen ja omaksuneet oppinne 8-vuotiaana.
Jos he suistuvat viitoitetulta tieltä, voidaanko heidätkin kirota viimeisenä vaihtoehtona kirkon opin vastustamisesta?
Miten saadaan valtuus kirota joku ihminen? Onko valtuus automaattisesti kaikilla MAP-kirkon miespuolisilla jäsenillä, joilla on pappeus. Riittääkä aaronin pappeus kiroamiseen vai tarvitaanko siihen korkeampi, eli melkisedekin pappeus?
Olin tosiaan paikalla, kun tuo henkilö kirottiin ja kiroaja oli niin voimakkaan tunnekuohun vallassa, että me kaikki läsnäolijat pelkäsimme, että hän käy myös fyysisesti väkivaltaiseksi.
Mitä tulee pappeuteen, niin sen voima on todellinen. Sen tarkoitus on siunata ihmisiä ja sitä kautta ihminen tekee liittoja Jumalan kanssa ja jos tämä ihminen rikkoo nämä liitot vaikkaa typeryyttään, niin niihin sisältyy myös kirous, mikäli tämä ihminen ei halua tehdä parannusta!
Pyhistä Kirjoituksista löytyy esimerkkejä joissa esim jumala on kironnut ihmisiä ja maita, joten ei se mikään mormonien keksimä juttu ole. Pappeus taas on Jumalan antama valtuus ja voima ihmiselle (miehelle) toimia hänen puolestaan.
Jumala viimekädessä päättää ketä ihmisiä hän siunaa ja ketä kiroaa. Mutta ihminen omilla valinnoillaan määrää sen, haluaako hän tulla siunatuksi vai kirotuksi. Tärkeintä on toimia vanhurskaasti ja Pyhän Hengen ohjauksen mukaisesti, kaikessa mikä liittyy Pappeuden toimituksiin!
Jos joku ihminen aiheuttaa Jumalan kirouksen päällensä, niin se on vain ja ainoastaan tämän ihmisen itsensä aiheuttama asia ja siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään!
Jumalaa ei kannata pilkata!!!!!!!
hyvä veli hyvästä vastauksesta.
Itse en ole ikinä kuullut että ketään olisi kirottu. Olen sentään ollut kirkon jäsen erinäisiä vuosia.
Näin se on ihminen itse aiheuttaa usein kirouksen päälleen.
Voi myös olla että ko. pappeuden haltija vain muistutti ao. jostakin hänen teostaan, joka aiheuttaa kirouksen hänen päälleen ja tämä on tulkittusiten, että hän lausui kirouksen. Olen lukenut Østmannin kirjoittamaa Maljasen kirjan vastausta ja voi voi kuinka usein siinä syyllistytään juuri vastaavanlaisiin väitteisiin ja vääntöihin.
Olen kuullut että kirous on langenut kiroajan omaksi vahingoksi. Joten en itse uskaltaisi tehdä sellaista.
Ihmisen äärimmäinen paha tahto jää kyllä asianosaisen itsensä vahingoksi. Uskova ihminen tuskin edes yrittää kenenkään kiroamista joka on aina Kristuksen kaksoiskäskyn vastainen.
Turust
ONNEKSI minulla ei ole pappeutta, säästyy paljosta vastuusta! (smiley)
Voisi tehdä oikein tutkimuksen noista. Mitä muuta te apurissa nykyään juttelette, tuokin kai oli aika vanha sanonta jo?
Kirkossa on pappisvirka evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten (Kirkkolaki 5 luku 1 §). Pappisvirka ulottuu apostolisen suksession kautta aina apostoleihin ja Kristukseen asti.
Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen, erityisesti messun toimittaminen, ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi. Pappisvirka saadaan papiksi vihkimisessä, jonka toimittaa piispa. Pappisvirkaan vihittäväksi hyväksymisestä päättävät piispa ja tuomiokapituli. Päätöksestä ei voi valittaa.
Papiksi vihittävän tulee olla 1) jumalaapelkäävä ja kristillisestä vakaumuksesta tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen, 2) suorittanut yliopistossa sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt pappisviran kelpoisuusvaatimukseksi, 3) terveydeltään pappisvirkaan kykenevä sekä 4) muutoinkin pappisvirkaan soveltuva. (Kirkkojärjestys 5. luku 2 §)
Vihkimyksen edellytyksenä on vokaatio eli se, että kirkko tai jokin seurakunta on kutsunut henkilön toimittamaan papinvirkaa (lat. vocatio externa). Kenelläkään ei siis ole subjektiivista oikeutta saada pappisvihkimystä. Henkilö voidaan vihkiä seurakunnan papiksi, kirkon erityistehtäviin tai tuomiokapituleihin, kirkon lähetysjärjestöihin tai tietyin edellytyksin muun kristillisen yhteisön papiksi.
Papiksi vihkiminen on mahdollista myös, mikäli henkilö toimii teologisen tieteen opettajana tai uskonnonopettajana.
Papiksi vihittävän on annettava virkaan vihittäessä seuraava lupaus:
”Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.”
Oikean papin tehtäviin ei todellakaan kuulu kenenkään kiroaminen.
Mikäli tuollaista kiroamista on tapahtunut, kyseessä tuskin on ollut pappi.
Tämän tuntemani henkilön kirosi minun läsnäollessani Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen, moninkertainen temppelinkävijä, melkisedekin pappeuden haltija eli 'vanhin', kuten kirkon oma termi kuuluu.
Tapani tietää asiasta, koska on toisaalla ilmaissut tuntevansa kyseisen tapauksen. Odotan kiinnostuneena hänen näkemystään siitä, miksi kiroaminen pappeuden valtuudella ja avaimilla oli toimeenpantava juuri tämän säälittävän ihmisen kohdalla. Kirottu henkilö oli Jumalaan uskova kristitty, joka oli pitkään elänyt ankaran henkisen paineen alaisena ja taloudellisessa ahdingossa - suomeksi sanottuna hän oli työuupunut ja masentunut. Kuului siis siihen ihmisryhmään, joista Jeesus erityisesti kantoi huolta, työtätekeviin ja raskautettuihin.
Eikös katolisella kirkolla ole (tai ole ollut) ihan omat manaajaksi oppineet papit?
katolinen kirkko edelleen kouluttaa pappeja karkottamaan riivaajia. Tosin tämä tehdään vasta sen jälkeen kun muut, myös lääketieteelliset keinot on käytetty.
Tietysti tuollaisella voi olla positiivinen psyykkinen vaikutus joihinkin voimakkaasti tunteella eläviin ihmisiin, aivan samoin kuin negatiivinen vaikutus kiroamisella.
Kirous Samoin kuin hyvää voimavaikutusta,---siunausta,voidaan pahaakin suunnata sanan välityksellä,3.Moos.22:6.Jumala rankaisee kiroamalla, 1 moos.4:11,12. jumalan tekemään -- liittoon sisältyy siunauksen -- lupaus ja kirouksen uhka, 5.moos.27,28. Jeesus kehoitti vastaamaan kiroukseen siunauksella, Luuk.6:28,samoin paavali,Room 12:14
kiroamisen harjoittaminen ei kuulu millään tavoin kristillisen seurakunnan oppiin.
pelkkä ajatuskin sellaisesta toiminnasta kuulostaa tosi oudolta ja pakanalliselta, saatikka että joku itseän kristityksi kutsuva voisi tuollaista toimintaa harjoittaa.
huh!
Kolmisen vuotta sitten kuulin erään papiksi hyvää vauhtia opiskelevan evlutin kiroavan. Suomeksi kyseinen kirous voitaisiin kääntää jotensakin "perkele vieköön". Tilanteesta ei jäänyt traumoja, vaan jäimme puheväleihin, vaikka en oitis kirouksen jälkeen siunaillutkaan, kuten on kehoitettu tekemään.
aihetta, en kirosanojen käyttämistä.
Kiroaminen on yksi tapa käyttää pappeutta, ainakin minä olen kerran nähnyt tällaisen kiroamistoimituksen. Vaikuttaa siltä, ettei se ole kovin yleisessä käytössä.
En osaa sanoa, kun en ole ollut temppelissä, kuuluuko kirous kirkon sakramentteihin tai muuten pyhiin toimituksiin, ainakin se tehdään Jumalan edessä, Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sanoen ääneen, että kirotaan pappeuden valtuudella ja avaimilla.
Palstan mormonit näyttävät puolustavan kiroamista mm. Raamatusta otetuilla esimerkeillä, joten asia on tuttu muillekin kuin Tapanille, joka tietää saman tapauksen josta minäkin kerron.
Kiroileminen on ihan eri asia. Tämä kiroaminen tehtiin pitkän kaavan mukaan, se ei todellakaan ollut mikään äkkipikainen "piru sinut periköön" -heitto, vaan toimitettiin Jeesuksen nimessä -
Kiroamisrituaali kesti muutaman minuutin, joiden aikana pappeudenhaltija heilutti käsiään ylös ja alas ja langetti kirousta kyseisen henkilön päälle.
Muistan kuunnelleeni niskakarvat pystyssä joskus sellaista tarinaa, jossa lähetyssaarnaajat pesettivät pyykkinsä pesulassa (ilmeisesti muualla kuin suomessa). Pesulan omistaja oli äkännyt Garmentit ja oli pistänyt ne pesulan näyteikkunaan kaiken kansan nähtäväksi, eikä ollut antanut niitä enää takaisin lähetyssaarnaajille. Saarnaajat olivat sitten kertoneet asiasta lähetysjohtajalle, joka oli tullut paikalle ja vaatinut Garmentteja pesulanpitäjältä. Kun tämä ei ollut suostunut vaateisiin, oli lähetysjohtaja ottanut kiinni pesulan ovenkarmeista ja kironnut paikan. Kuulema seuraavan yönä koko pesula oli palanut maan tasalle....... ja kuten Tapani Rautavaaran korttipakka, tämäkin tarina on tosi ;-o
Olipa hauska juttu, en ole kuullut juuri tuota. Täytyyhän sen totta olla...