Meni firman pikkujoulut hieman vihkoon...
Tuli otettu yks tai kaks liikaa ja aloin olla huonossa jamassa jo seitsemän aikaan illalla. Kun muilla alkoi ilo olla ylimmillään, meikäläinen oli ihan pelti kiinni. Livahdin siitä vaivihkaan kohti kotia, etten toilailisi mitään tai sammuisi juhlapaikalle. Parin kilometrin kotimatka kesti kävellen hieman toista tuntia, välillä piti ottaa tukea penkeistä, ym. Armoton paskahätäkin tuli, joten ei muuta kuin puku päällä paskantamaan kävelytien viereen.
Kotona muijalla oli ystäviä kylässä, joten en kehdannut mennä sisälle siinä kunnossa. Muija olis hävenny silmät päästään. Kattelin kellosta, että suunnilleen pari tuntia pitäisi saada kulutettua, ennen kuin uskaltaisi mennä sisään. Syystä tai toisesta sain todellisen kuningasajatuksen mennä kellarikomeroomme odottelemaan ajan kulumista. No siellä pimeässä kellarikomerossa meni ehkä minuutti, kun ei tavaroitten päällä voinu istua. Siitä sitten lähdin ulos, kun tuli sellainen olo, että laatta lentää.
Seuraavat vajaa pari tuntia meni leikkipihan penkillä istuskellessa, talon kulmilla kävellessä ja laatottaessa sekä rappukäytävässä istuskellen ja lämmitellen. Taisin hetkeksi jopa torkahtaa rappukäytävään...Jossain vaiheessa huomasin ajan kuluneen kuin siivillä. Kävin vielä heittämässä pikaiset laatat talon kulmalle ja huomasin, että kämpästämme oli jo valot pois, eli muija mennyt nukkumaan. No ei muuta kuin muina miehinä sisään ja nukkumaan. Sen parin tunnin odottelun aikana olin jo onneksi ehtinyt hieman selviämään, joten en sentään kävellyt kotona seiniä päin, tms.
Jälkeenpäin hävettää kyllä toilailu. Firmassa asiasta ei onneksi tehty sen suurempaa numeroa, sillä mopon karkaaminen pikkujouluissa ei ole mitään kovinkaan tavatonta. Lähinnä kyrsii ajatus, jos naapurit ovat nähneet minut laattaamassa talon nurkalle, nuokkumassa rappukäytävässä tai paskantamassa kävelytien varressa...
Tuli otettu yks tai kaks liikaa ja aloin olla huonossa jamassa jo seitsemän aikaan illalla. Kun muilla alkoi ilo olla ylimmillään, meikäläinen oli ihan pelti kiinni. Livahdin siitä vaivihkaan kohti kotia, etten toilailisi mitään tai sammuisi juhlapaikalle. Parin kilometrin kotimatka kesti kävellen hieman toista tuntia, välillä piti ottaa tukea penkeistä, ym. Armoton paskahätäkin tuli, joten ei muuta kuin puku päällä paskantamaan kävelytien viereen.
Kotona muijalla oli ystäviä kylässä, joten en kehdannut mennä sisälle siinä kunnossa. Muija olis hävenny silmät päästään. Kattelin kellosta, että suunnilleen pari tuntia pitäisi saada kulutettua, ennen kuin uskaltaisi mennä sisään. Syystä tai toisesta sain todellisen kuningasajatuksen mennä kellarikomeroomme odottelemaan ajan kulumista. No siellä pimeässä kellarikomerossa meni ehkä minuutti, kun ei tavaroitten päällä voinu istua. Siitä sitten lähdin ulos, kun tuli sellainen olo, että laatta lentää.
Seuraavat vajaa pari tuntia meni leikkipihan penkillä istuskellessa, talon kulmilla kävellessä ja laatottaessa sekä rappukäytävässä istuskellen ja lämmitellen. Taisin hetkeksi jopa torkahtaa rappukäytävään...Jossain vaiheessa huomasin ajan kuluneen kuin siivillä. Kävin vielä heittämässä pikaiset laatat talon kulmalle ja huomasin, että kämpästämme oli jo valot pois, eli muija mennyt nukkumaan. No ei muuta kuin muina miehinä sisään ja nukkumaan. Sen parin tunnin odottelun aikana olin jo onneksi ehtinyt hieman selviämään, joten en sentään kävellyt kotona seiniä päin, tms.
Jälkeenpäin hävettää kyllä toilailu. Firmassa asiasta ei onneksi tehty sen suurempaa numeroa, sillä mopon karkaaminen pikkujouluissa ei ole mitään kovinkaan tavatonta. Lähinnä kyrsii ajatus, jos naapurit ovat nähneet minut laattaamassa talon nurkalle, nuokkumassa rappukäytävässä tai paskantamassa kävelytien varressa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos mopo tosissaan lähtee ja lujaa, ei sitä muista itse, jälkeenpäin. Muisti sirpaleita saa kuunnella pari vuotta juhlien jälkeen, paikalla olleilta..
Jotain ton kaltaista tai miltei yhtä kamalaa joskin erilaista on tullut joskus koettua. Kaik möhlii, vaikka muuta väitetään. Nauratti toi sun juttus,vaikkei se sua varmaan silloin naurattanu.Niinku ei muakaan mun omat mohlinkini, ku vasta jälkeenpäin.
lähes samanlainen juttu kuin itellä joka vkl.paitsi minä en jää ulos norkoileen vaan menen suoraan emäntää hätyyttään.
Se ei ookkaan töppäys.