Voisin kertoa useitakin päättömiä ryyppyreissujani, tai humalassa suoritettuja kulkemisia. Siinä mielessä saan olla kiitollinen, etten ole väkivaltainen humalassa. Kieli voi olla hyvin terävä, terävämpi kuin kaksiteräinen miekka. Reissut ovat olleet useimmat täysin päättömiä, vailla pienintäkään järkeä. Ja kalliita. Tässä yksi, ei halpa, mutta tyhmä.
Ystäväpariskunnalle syntyi lapsi, se oli eräs keväinen puolenpäivän aika seitsemänkym-menen luvun lopulla. Tietysti isä oli iloinen ja lupasi tarjota minulle illan lähi ravintolassa. Tuo iltapäivä oli pitkähkö sillä molemmat odottelimme saavamme kumota ensimmäisen maljan tämän uuden ihmistaimen syntymisen kunniaksi. Työpäivä päättyi aikanaan meiltä molemmilta ja menimme suoraan kapakkaan. Ensiksi tilattiin ravintolan hienointa ruokaa ja kyytipojaksi oluet. Siitä alkoi meidän ilta, iltapäivällä viiden aikoihin. Hitaasti nauttien söimme ja otimme oluet ja toiset sekä kolmannenkin. Syötyämme siirryimme illan teemaan ja tilasimme viskit, kahvin kanssa. En muista juotiinko niitä kahvia koskaan, mutta viskiä meni. Ja paljon koska kaveri tarjosi. Siinä mielessä olimme järkeviä, että söimme koko ajan, sillä kertaa. Ranskalaisia perunoita tilasimme useita annoksia. Niitä tuli olla koko aina meillä pöydässä. Ilta meni viskiä kalistellessa ja tanssijoita ihmetellessä. Ihmettelim-me sitä kuinka he saattoivat tanssia kenen kanssa hyvänsä, ei mitään siitä oliko naimisis-sa vai ei. Siitä me tulimme hyvin katkeriksi muutamille ystävillemme, mainitenkin asiasta. Sillä kumpikaan ei meistä sitä harrastanut. Minä en koskaan ja kaverini vain vaimonsa kanssa.
Aikanaan ravintola antoi valomerkin ja kehotti suorittamaan laskun. Laskua hoitaessamme pyysimme tilaamaan meille taksin. Kotiinmeno olisi ollut juuri aiheellisin ja ainut järkevä teko, mutta. Mutta meidän ajatukset liikkuivat aivan muualla. Esikoiselle, kaksitoistatunti-selle pojalle oli saatava suklaata jostakin. Lähellä oli grilli josta olisimme sitä vaivattomasti voineet hankkia, mutta arvelimme siihen tarttuneen grilliruuan maun ja sen aiheuttavan vastasyntyneen vatsalle vaivoja. Joten seuraava paikka oli 80 km päässä ruotsin puolella oleva suklaa-automaatti. Näin arvelimme. Joten taksin keula kohti ulkomaita. Tullessam-me ruotsin puolelle huomasimme olevan vailla kruunuja ja Svea- mamman automaatit toi-mivat juuri semmoisella kolikoilla eikä niihin meidän markat käy. Taksin suunta takaisin kohti tullia ja vaihtamaan markkoja kruunuiksi. Tullimies kyseli meidän kruunujen tarvetta ja me kerroimme, että suklaa- automaattiin niitä tarvitaan. Tullimies väitti kovasti meitä vastaan ja oli sitä mieltä, ettei siinä kylässä ole semmoista automaattia, mutta vaihtoi meil-le kruunuja. Todellakin tullimies oli oikeassa aikamme kierreltyä tulimme samaan tulok-seen siitä kylästä puuttui suklaa- automaatti. Mikä saattoi olla vaikeus heille itsellekin. Tullimies oli ehkä sen kylän asukkaita, joten hänellä oli sittenkin tieto asiasta.
Mitäs sitten olimme tulleet satakunta kilometriä suklaanostoon ja sitä ei ollut löytynnyt. Ei muuta kuin toiseen kylään jonne oli matkaa 70 km. Sieltä löytyi automaatti. Löytyi kondo-miautomaatti, pornolehtiautomaatti, purkka- automaatti, muttei suklaa-automaattia. Mikäs siinä auttoi, ei muuta kuin kotiin aamutunneilla ilman suklaata. Suurta epäonnea tuntien, mutta käyty oli. Oli tehty mitä tehtävissä oli ollut sen asian suhteen.
Toki ennenkuin tuore isä meni seuraavana päivänä lastaan ja vaimoaan katsomaan syn-nytysosastolle oli monikin lähikauppa jo avannut ovensa. Samalla käynnillä hänelle oli kerrottu sekin ettei sen ikänen poika saanut aivan vielä syödä suklaata.
Se oli enemmänkin semmonen turhan sorttinen reissu, ja aika kallis. Humalaisille tarpeen niin olemme sen todenneet, näin jälkeenpäin. Eikä se poika syö suklaata oikein vieläkään, liekö tietäen sen hankinta vaikeuden, ja hinnan.
Ystäväpariskunnalle syntyi lapsi, se oli eräs keväinen puolenpäivän aika seitsemänkym-menen luvun lopulla. Tietysti isä oli iloinen ja lupasi tarjota minulle illan lähi ravintolassa. Tuo iltapäivä oli pitkähkö sillä molemmat odottelimme saavamme kumota ensimmäisen maljan tämän uuden ihmistaimen syntymisen kunniaksi. Työpäivä päättyi aikanaan meiltä molemmilta ja menimme suoraan kapakkaan. Ensiksi tilattiin ravintolan hienointa ruokaa ja kyytipojaksi oluet. Siitä alkoi meidän ilta, iltapäivällä viiden aikoihin. Hitaasti nauttien söimme ja otimme oluet ja toiset sekä kolmannenkin. Syötyämme siirryimme illan teemaan ja tilasimme viskit, kahvin kanssa. En muista juotiinko niitä kahvia koskaan, mutta viskiä meni. Ja paljon koska kaveri tarjosi. Siinä mielessä olimme järkeviä, että söimme koko ajan, sillä kertaa. Ranskalaisia perunoita tilasimme useita annoksia. Niitä tuli olla koko aina meillä pöydässä. Ilta meni viskiä kalistellessa ja tanssijoita ihmetellessä. Ihmettelim-me sitä kuinka he saattoivat tanssia kenen kanssa hyvänsä, ei mitään siitä oliko naimisis-sa vai ei. Siitä me tulimme hyvin katkeriksi muutamille ystävillemme, mainitenkin asiasta. Sillä kumpikaan ei meistä sitä harrastanut. Minä en koskaan ja kaverini vain vaimonsa kanssa.
Aikanaan ravintola antoi valomerkin ja kehotti suorittamaan laskun. Laskua hoitaessamme pyysimme tilaamaan meille taksin. Kotiinmeno olisi ollut juuri aiheellisin ja ainut järkevä teko, mutta. Mutta meidän ajatukset liikkuivat aivan muualla. Esikoiselle, kaksitoistatunti-selle pojalle oli saatava suklaata jostakin. Lähellä oli grilli josta olisimme sitä vaivattomasti voineet hankkia, mutta arvelimme siihen tarttuneen grilliruuan maun ja sen aiheuttavan vastasyntyneen vatsalle vaivoja. Joten seuraava paikka oli 80 km päässä ruotsin puolella oleva suklaa-automaatti. Näin arvelimme. Joten taksin keula kohti ulkomaita. Tullessam-me ruotsin puolelle huomasimme olevan vailla kruunuja ja Svea- mamman automaatit toi-mivat juuri semmoisella kolikoilla eikä niihin meidän markat käy. Taksin suunta takaisin kohti tullia ja vaihtamaan markkoja kruunuiksi. Tullimies kyseli meidän kruunujen tarvetta ja me kerroimme, että suklaa- automaattiin niitä tarvitaan. Tullimies väitti kovasti meitä vastaan ja oli sitä mieltä, ettei siinä kylässä ole semmoista automaattia, mutta vaihtoi meil-le kruunuja. Todellakin tullimies oli oikeassa aikamme kierreltyä tulimme samaan tulok-seen siitä kylästä puuttui suklaa- automaatti. Mikä saattoi olla vaikeus heille itsellekin. Tullimies oli ehkä sen kylän asukkaita, joten hänellä oli sittenkin tieto asiasta.
Mitäs sitten olimme tulleet satakunta kilometriä suklaanostoon ja sitä ei ollut löytynnyt. Ei muuta kuin toiseen kylään jonne oli matkaa 70 km. Sieltä löytyi automaatti. Löytyi kondo-miautomaatti, pornolehtiautomaatti, purkka- automaatti, muttei suklaa-automaattia. Mikäs siinä auttoi, ei muuta kuin kotiin aamutunneilla ilman suklaata. Suurta epäonnea tuntien, mutta käyty oli. Oli tehty mitä tehtävissä oli ollut sen asian suhteen.
Toki ennenkuin tuore isä meni seuraavana päivänä lastaan ja vaimoaan katsomaan syn-nytysosastolle oli monikin lähikauppa jo avannut ovensa. Samalla käynnillä hänelle oli kerrottu sekin ettei sen ikänen poika saanut aivan vielä syödä suklaata.
Se oli enemmänkin semmonen turhan sorttinen reissu, ja aika kallis. Humalaisille tarpeen niin olemme sen todenneet, näin jälkeenpäin. Eikä se poika syö suklaata oikein vieläkään, liekö tietäen sen hankinta vaikeuden, ja hinnan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.