Olen ateisti ja ihmettelen sitä kuinka uskovaiset aina puhuvat hyvästä, rakastavasta Jumalasta. Itse näen kristinuskon jumalan epäreiluna ja julmana olentona. Onko reilua tuomita kadotukseen sellaisia ihmisiä jotka eivät usko Jumalaan, koska eivät näe mitään viitteitä Jumalan olemassaolosta. Miksi Jumala ei voisi todistaa olemassaoloansa siten että kaikki sen voisivat uskoa.
Entäpä esim. harras muslimi. Hän näkee todisteena Allahin olemassaolosta kaiken sen minkä kristitty näkee todisteena Jumalan olemassaolosta. Hän ei horju uskossaan, vaikka joku tulisikin kertomaan Jeesuksesta, aivan samoin kuin harras kristittykään ei horju uskossaan vaikka kuinka kerrottaisiin Allahista. Kuitenkaan kristinuskon mukaan hän ei ota pelastusta vastaan, vaan joutuu kadotukseen. Mielestäni tämä ei olisi reilua toimintaa Jumalan taholta, koska tämä muslimi ei olisi saanut todellista mahdollisuutta.
Eipä sillä minulle mitään väliä ole onko kristinuskon jumala hyvä ja reilu vai ei. Eipä se lisää tai vähennä Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä(jota ei voi laskea).
En siis usko itse minkäänlaisen jumalan tai yliluonnollisen olemassaoloon. En yksinkertaisesti näe mitään viitteitä sellaisen olemassaolosta. Jos olen väärässä ja Jumala onkin olemassa ja joudun kadotukseen niin sitten olkoon niin, en voi olla uskossa koska se olisi kohdallani itsepetosta eikä se olisi aitoa uskoa, joten siksi uskon/olen uskomatta siihen minkä järkevimmäksi näen.
Hieman sekavaa tekstiä, mutta olkoon.
Entäpä esim. harras muslimi. Hän näkee todisteena Allahin olemassaolosta kaiken sen minkä kristitty näkee todisteena Jumalan olemassaolosta. Hän ei horju uskossaan, vaikka joku tulisikin kertomaan Jeesuksesta, aivan samoin kuin harras kristittykään ei horju uskossaan vaikka kuinka kerrottaisiin Allahista. Kuitenkaan kristinuskon mukaan hän ei ota pelastusta vastaan, vaan joutuu kadotukseen. Mielestäni tämä ei olisi reilua toimintaa Jumalan taholta, koska tämä muslimi ei olisi saanut todellista mahdollisuutta.
Eipä sillä minulle mitään väliä ole onko kristinuskon jumala hyvä ja reilu vai ei. Eipä se lisää tai vähennä Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä(jota ei voi laskea).
En siis usko itse minkäänlaisen jumalan tai yliluonnollisen olemassaoloon. En yksinkertaisesti näe mitään viitteitä sellaisen olemassaolosta. Jos olen väärässä ja Jumala onkin olemassa ja joudun kadotukseen niin sitten olkoon niin, en voi olla uskossa koska se olisi kohdallani itsepetosta eikä se olisi aitoa uskoa, joten siksi uskon/olen uskomatta siihen minkä järkevimmäksi näen.
Hieman sekavaa tekstiä, mutta olkoon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun tekstisi lukee läpi niin ei voi päätyä muuhun tulkintaa ja päätelmään kuin, et tunne kristuksen
ilmoittamaa Herraa. Tuosta seuraa tietenkin että et voi arvoioida Häntä laisinkaan. Ja siksi se nostaa uteliaisuuden pintaan, miksi teet tuota jota teet?
Koska et usko, pitäisi uskon ja koko asian olla suora ja kirkas kuin pläkkipelti, et vaan usko eikä se muuksi muutu tässä turistessa. Ensimmäisen askeleen joudut ottamaan itse, ota se tai ole vaiti.
Kukapa tuntisi "kristuksen ilmoittaman Herran"? Kuka voisi arvioida Häntä? Ja miksi ei saisi pohti näitä kysymyksiä uskomatta mihinkään tai keneenkään?
Eivät nämä asiat ole uskovien yksinoikeus tai itsestäänselvyys uskossa oleville.
Otti kukaan ensimmäisiä askelia tai ei, niin vaiti ei tarvitse olla. Eikä kukaan sellaista voi vaatia. Miten kukaan voisi edes ottaa ensimmäistä askelta, kun jo kättelyssä tulee noin tyrmäävä vastaanotto. Voisit paremminkin vastata kysymyksiin, jos ne sinulle ovat niin selviä asioita. Minuakin, näin uskovana perusluterilaisena, kiinnostaisi tietää.
etkö tunne jumalaasi? sinähän kumma uskovainen olet. palvot siis tuntematonta jumalaa.
jumalaan saa uskoa jos huvittaa ja helpottaa ajatella että joku vartio kulkuamme mutta se myös kasaa paineita koska jos tekee jotain väärin niin luulee että jokyu alkaa paiskoa salamoita itse en ole ihan varma
Jumala on olemassa vain heille, jotka haluavat ottaa Hänet vastaan. Mikään pakko ei suinkaan ole... surullista, mutta totta
Tämä oli loistava vastaus alkuperäiseen kysymykseen, kiitoksia :o)
Jumalan hyvyydestä sanoisin, että on olemassa sanonta, että joka ottaa vastaan Hänen rakkautensa, sen ei tarvitse koskaan kokea Jumalan vihaa. Herra suhtautuu myös meihin niin kuin mekin suhtaudumme Häneen.