Tärkeää ei ole se, kuka on oikeassa, vaan se, opimmeko tulemaan toimeen toistemme kanssa, tai edes sietämään toisiamme. Selviämme joko yhdessä, tai emme ollenkaan. Olennaista on yhteistyö. En ole sinun vihollisesi.Olen puolellasi, en sinua vastaan. Emme tarvitse sotaa, vaan yhteistyötä.
Mitä enemmän huudamme toisillemme, sitä vähemmän kuulemme toisiamme. Ei ole mitään järkeä huutaa toisiamme kuuroiksi. (Tässä tapauksessa sokeiksi toistemme todelliselle viestille)
Miksi olemme niin suvaitsemattomia ja ajattelultamme kapea-alaisia? Voimmeko edes vaatia että kaikkien olisi aivan pakko ajatella samoin kuin me ajattelemme? Miten kuvittelemme voivamme tulla ymmärretyiksi, ja kuulluiksi, miten luulemme saavame viestimme perille, jos haistattelemme, huudamme ja raivoamme? Ei tuolla tavalla todellakaan luoda keskusteluyhteyttä.
Miksi erilaisuuden sietäminen on meille niin vaikeaa? Johtuuko se heikosta itsetunnosta, vai sisäisestä epävarmuudesta, että tunnemme pienimmänkin erilaisuuden olevan hyökkäys ja uhka minuuttamme ja persoonaamme kohtaan?
Tärkeää olisi molemminpuolisen syyttelyn sijasta pyrkiä vastavuoroiseen asialliseen ja sivistyneeseen dialogiin, keskusteluun ja ajatustenvaihtoon, vuorovaikutukseen.
Emme voita mitään sillä että olemme sotajalalla kaikkea erilaista vastaan vain siksi että emme ymmärrä sitä. Siksi ehdotankin että hautaamme sotakirveet, ja opettelemme ymmärtämään toisiamme paremmin.
Sovittu? OK?
Puhun rauhanomaisen keskusteluyhteyden, yhteistyön ja vuoropuhelun tärkeydestä yli rotu-, kieli-, kulttuuri-, uskomus-, ja uskontorajojen. Jos ihmiset olisivat suvaitsevaisempia, ja arvostaisivat erilaisuutta, eivät diktaattorit saisi koskaan yhtään kannatusta. Vastakkaisuus-, ja vihollisuus-asetelma on tuhoon tuomittu. On aika molemminpuoliselle yhteistyölle, erilaisuuden hyväksymiselle, ja toistemme ymmärtämiselle.
Mitä enemmän huudamme toisillemme, sitä vähemmän kuulemme toisiamme. Ei ole mitään järkeä huutaa toisiamme kuuroiksi. (Tässä tapauksessa sokeiksi toistemme todelliselle viestille)
Miksi olemme niin suvaitsemattomia ja ajattelultamme kapea-alaisia? Voimmeko edes vaatia että kaikkien olisi aivan pakko ajatella samoin kuin me ajattelemme? Miten kuvittelemme voivamme tulla ymmärretyiksi, ja kuulluiksi, miten luulemme saavame viestimme perille, jos haistattelemme, huudamme ja raivoamme? Ei tuolla tavalla todellakaan luoda keskusteluyhteyttä.
Miksi erilaisuuden sietäminen on meille niin vaikeaa? Johtuuko se heikosta itsetunnosta, vai sisäisestä epävarmuudesta, että tunnemme pienimmänkin erilaisuuden olevan hyökkäys ja uhka minuuttamme ja persoonaamme kohtaan?
Tärkeää olisi molemminpuolisen syyttelyn sijasta pyrkiä vastavuoroiseen asialliseen ja sivistyneeseen dialogiin, keskusteluun ja ajatustenvaihtoon, vuorovaikutukseen.
Emme voita mitään sillä että olemme sotajalalla kaikkea erilaista vastaan vain siksi että emme ymmärrä sitä. Siksi ehdotankin että hautaamme sotakirveet, ja opettelemme ymmärtämään toisiamme paremmin.
Sovittu? OK?
Puhun rauhanomaisen keskusteluyhteyden, yhteistyön ja vuoropuhelun tärkeydestä yli rotu-, kieli-, kulttuuri-, uskomus-, ja uskontorajojen. Jos ihmiset olisivat suvaitsevaisempia, ja arvostaisivat erilaisuutta, eivät diktaattorit saisi koskaan yhtään kannatusta. Vastakkaisuus-, ja vihollisuus-asetelma on tuhoon tuomittu. On aika molemminpuoliselle yhteistyölle, erilaisuuden hyväksymiselle, ja toistemme ymmärtämiselle.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinulla ei ole mitään syytä hyökätä minua vastaan,eikä minulla mitään syytä hyökätä sinua vastaan. En ole vihollisesi, etkä sinä ole minun viholliseni.
Olkoon niin. Tästä on hyvä jatkaa..
...puhut asiaa.
Kuitenkaan tarkoitushan ei ole olla silti samaa mieltä.
Kiivaskin väittely on usein ihan virkistävää.
Vittuilua en minäkään ymmärrä.
Varsinkaan, kun se tulee jonkun omasta mielestään kovinkin älykkään taholta, olkoon nyt sitten ateisti tai uskis.
Minusta älykkään pitäisi "älytä" säilyttää myös se keskusteluyhteys täysikasvuisten tasolla!
"Kuitenkaan tarkoitushan ei ole olla silti samaa mieltä."
Ei tietenkään ole, eikä se liene edes mahdollista.
Olemmehan erilaisia, yksilöllisiä persoonallisuuksia.
"Kiivaskin väittely on usein ihan virkistävää"
Kiivas, mutta älykäs ja asiallinen keskustelu on virkistivää ja älyllisesti palkitsevaa. Aina voi oppia jotain uutta.
"Varsinkaan, kun se tulee jonkun omasta mielestään kovinkin älykkään taholta, olkoon nyt sitten ateisti tai uskis."
Oikeastaan jokaisella, oli sitten uskis, ateisti tai mikä muu tahansa(myönnän, myös allekirjoittaneella) on syytä pieneen itsetutkiskeluun.
"Vittuilua en minäkään ymmärrä."
Ehkä trollien ja provoilijoiden tarkoituksena ei olekaan saada aikaan asiallista keskustelua, vaan säpinää, tosin raukkamaisin ja halpamaisin keinoin. Yleensä trollit ja provoilijat eivät vastaa kysymyksiin, eivätkä muutenkaan asiallisesti kommentoi, kunhan vain harrastavat "puskasta ampumista"., Mutta provoilijoiden viesteihin ei onneksi tarvitse provosoitua.
Minusta älykkään pitäisi "älytä" säilyttää myös se keskusteluyhteys täysikasvuisten tasolla!
Onhan se tietysti aika vaikeaa, silloin jos joutuu olemaan "ainoa aikuinen" kakaralauman tai apinalauman keskellä. Seura tekee kaltaisekseen. Yllättävän helposti.
Tämän palstan funktio on turvanpieksäntä, elikäs räkyttäminen, jollet ole sattunut huomaamaan.
"Olennaista on yhteistyö."
Eikä ole. Jos olisimme samaa mieltä, ei meillä olisi tarvetta harjoittaa kommunikaatiota keskenämme. Keskustelua ei synny ilman mielipiteiden erimielisyyden muodostamaa kitkaa. Jopa samaa mieltä olevat ihmiset näkevät asiat eri perspektiiveistä ja mahdollisesti päätyvät samaan lopputulokseen eri perustein: emme siis silloinkaan ole mielipiteiltämme identtisiä, mutta ilman erimielisyyden hyväksyntää, ei ole keskusteluakaan, eikä löydy sitä samanmielisyyttäkään.
"Miksi olemme niin suvaitsemattomia ja ajattelultamme kapea-alaisia? Voimmeko edes vaatia että kaikkien olisi aivan pakko ajatella samoin kuin me ajattelemme?"
Kiva kun avaudut auliisti maailmankuvastasi, jonka mukaan erimielisyyden ilmaukset ovat mielestäsi toisten keskustelijoiden pakottamista ajattelemaan samalla tavalla. Ateistipalstalla ollaan kyllä suvaitsevaisia siihen asti, kun hihhuli alkaa evankelioida.
"Tärkeää olisi molemminpuolisen syyttelyn sijasta pyrkiä vastavuoroiseen asialliseen ja sivistyneeseen dialogiin, keskusteluun ja ajatustenvaihtoon, vuorovaikutukseen."
Miksi se olisi tärkeää? Uskontojen uhrit palstalla yksi urpo väittää tietävänsä, että kun joogaa, ottavat demonit yhteyttä ihmiseen. Tämän tämä vakaumuksellinen keskustelija esittää tietonaan luettuaan ex-joogaaja, ex-alkoholistin, nyk. hihhulin aiheesta kirjoittaman kirjan. Erinäisillä kirjoittelijoilla äö ei riitä edes monimutkaisimpien suomenkielisten lauserakennelmien tulkintaan, saati esim. homokeskusteluissa englanninkielisten artikkeleiden lukemiseen. Nämä yleissivistymättömät setähahmot pärjäävät (mikä on krisselistinen taustaoletus) vain taktiikalla hyökkäys-on-paras-puolustus, joten asiallisin osoite töötttäyksellesi olisivat erilaisten Oikeassa Olevien Setien palstat Kristinusko -nimikkeen alla.
"Jos ihmiset olisivat suvaitsevaisempia, ja arvostaisivat erilaisuutta, eivät diktaattorit saisi koskaan yhtään kannatusta."
Kokeilepa jeesustella tästä aiheesta helluntai- ja laestadiolaispalstoilla niin, olet uskottavampi.
en ole väittänytkään, että pitäisi olla.
"Tämän palstan funktio on turvanpieksäntä, elikäs räkyttäminen, jollet ole sattunut huomaamaan."
Olet erehtynyt. Tämän palstan funtio on keskusteleminen. Olennaista on yhteistyö. Jos ei ole yhteistyötä ei ole keskusteluakaan, on vain molemminpuolista syyttelyä ja vihamielisyyttä. Olla älykkäästi, asiallisesti, sivistyneesti ja keskustelukumppania kunnioittavasti erimieltä, on taitolaji. Jos et kunnioita kesustelukumppaniasi, et kunnioita itseäsikään. Räksyttämeinen ja kiroilu sen sijaan ei ole taitölaji. Siihen pystyy kuka tahansa. Osaatko keskustella, vai vain räksyttää ja purkaa pahaa oloasi? Tiedätkö mitä tarkoittaa keskustelu? Mitä keskustelijoilta edellytetään? -Keskusteleminen on lähtökohdiltaan kuuntelemista, jos kuuntelemista ei ole, ei dialogia synny, silloin on vain molemminpuolista monologia, yksinpuhelua.
Oletko koskaan miettinyt miksi et kykene suvaitsemaan erilaisuutta, miksi olet niin suvitsematon kaikkea erilaisuutta kohtaan, miksi oley niin vihamielinen ja katkera? Haluatko keskustelua, vai haluatko sotaa? Jos haluat sotaa, syyttelemistä, räksyttämistä, haukkumista tai haistattelua, etsi esllainen sivusto, mutta muista, -tämä on keskustelukanava. Tämä ei ole oikea paikka selleiselle joka ei halua, tai ei osaa keskustella. Tämä on keskustelukanava, ja meidän tehtävämme on myös pitää se sellaisena.
Keskustelukanavan funktio on keskustella ja vaihtaa ajatuksia, hyvinkin erilaisia. Siksi keskusteljoilta voitaneen odottaa kypsyyttä sietää ja hyväksyä erilaisuutta
Sen sijaan kaskustelukanavan funktio ei ole kiroilu, räksyttäminen tai haistattelu, koska ne eivät ole keskustelua. Jos joku kuitenkin pitää em mainittuja keksusteluna, se kertoo aika paljon hänen älykkyytensä ongelmista.
Vai tarkoitatko että juuri sinun avoin vihamielisyytesi ja suvaitsemattomuutesi on myös erilaisuutta, jota pitää muiden suvaita? Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?
btw. Hakeudu ihmeessä lääkäriin, tai terapeutille,eroon ennenkuin saat vihasi ja katkeruutesi takia syövän tai hlärtslaagin.
Ajatuksesi suvaitsevaisuudesta ovat hyvin optimistisia ja ilman muuta tavoiteltavia.
Tosin itselläni nousi joitain kysymyksiä mieleen. Miten näitä keskusteluja tulisi hoitaa? Ymmärsin, että ei lähdettäisi asiattomuuksiin, mutta entäs jos jompikumpi osapuoli aloittaa tai vastaa asiattomuuksilla? Jätetäänkö vastaamatta vai vedotaanko tähän osapuoleen ja kehotetaan jatkamaan tai aloittamaan asiallisemmalla linjalla? Vastaamatta jättäminen saattaa aiheuttaa "hiljaisuus on myöntymisen merkki"-asenteen, vaikka toinen osapuoli olisikin täysin erimieltä.
Täällä tämä ongelma kohdistuu etenkin argumentaation sääntöihin: ateistit vaativat järkeen ja todisteisiin perustuvaa argumentaatiota ja uskovat yleensä vetoavat uskoon ja intuitioon. Keskustelua syntyy varmasti(mot), mutta pystyykö se jatkumaan, ehkä jopa päätökseen asti ilman että jompikumpi osapuoli alkaa joustamaan vaatimuksistaan?
Lyhyesti vielä: teoriapuoli on sinun ajatuksissa kunnossa, mutta pitäisi saada vähän käytännönpuolta kuntoon.
"Miten näitä keskusteluja tulisi hoitaa? Ymmärsin, että ei lähdettäisi asiattomuuksiin, mutta entäs jos jompikumpi osapuoli aloittaa tai vastaa asiattomuuksilla?"
Hmmm.. Ensimmäinen lähtökohta: Ei ainakaan itse ensimmäisenä ryhdytä asiattomuuksiin.
"Jätetäänkö vastaamatta vai vedotaanko tähän osapuoleen ja kehotetaan jatkamaan tai aloittamaan asiallisemmalla linjalla? Vastaamatta jättäminen saattaa aiheuttaa "hiljaisuus on myöntymisen merkki"-asenteen, vaikka toinen osapuoli olisikin täysin erimieltä."
Kyllä, molempia voi kokeilla. Voi asiallisesti vedota keskustelupalstan funktioon, jos trolli kuitenkin jatkaa haistattelua tai asiattomuuksien kirjoittamista, ei tarvitse enää vastata eikä kommentoida. Kiehukoon vaikka sitten omassa liemessään. Olennaista on varmuus omasta arvomaailmasta ja sen oikeellisuudesta. Jos tämä asia on kunnossa, ei tarvitse itse hermostua eikä menettää malttiaan, vaikka trolli yrittäisi provoilla miten tahansa. Paras tapa tehdä trolli hiljaiseksi, on olla vastaamatta hänelle mitään..
Minua saa vapaasti tituleerata provosoijaksi, lapselliseksi, räyhähengeksi ja vaikka miksi.
Minun mittani tuli aikoja sitten täyteen kristillisessä yhteiskunnassamme. Päiväkodit, koulut, armeija verottajat sekä muut sekasikiöiset virastot syrjivät uskonnottomia.
Kuten olen kertonut ja kysellyt: Miksi V:ssä minun pitää maksaa osa verotuloista kirkolle joko yrittäjänä tai yhteisöverona? En kuulu kirkkoon enkä käytä kirkonpalveluja - en edes kuollessa.
Mikä helv... oikeus päiväkodilla, jossa lapseni oli, oli oikeus alkaa käännyttämään häntä vaikka kerroimme olevamme uskonnottomia?
Miksi armeijassa ollessani minua rangaistiin siitä, että en osallistunut jumalanpalveluksiin?
Miksi ev.lut-kirkolla on erityisasema valtion kanssa vaikka tunnustamme uskonnonvapautta?
( ortodoksit).
Lopuksi lainaus vapaa-ajattelijoilta:
"Uskonnottomien kulttuurista identiteettiä tulee tukea julkisen vallan taholta muun muassa avustamalla heidän etu- ja kulttuurijärjestöjensä toimintaa ja heille suunnattavien erityispalvelujen tarjontaa. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia uskonnottomien ihmisten sekä erityisesti lasten ja nuorten yhdenvertaisesta kohtelusta."
..varsin hyvältä. Vielä kun tämän ajatuksen saisi toimimaan.
Yksi hyvä tapa olisi trollin huomatessa olla vastaamatta siihen. Kun häiriköiät jätetään huomiotta, he myös kyllästyvät ja lopettavat.
Myöskin tämä kirjoitusvirheiden etsiminen toisen tekstistä ja sen perusteella tuomitseminen on tyhmää.
"Vielä kun tämän ajatuksen saisi toimimaan."
Mutta sehän on meistä itsestämme kiinni. Me voimme alkaa toimimaan asian edellyttämällä tavalla nyt ja heti. Asiaan vaikuttaminen ei ole ulottumattomissamme, vaan mikä parasta, me voimme VAIKUTTAA. Kaikki on siis viime kädessä kiinni meistä. Yksilöinä. Me voimme vaikuttaa ja toimia siten että kaikki tuo toteutuu :)
Piti kirjoittaa:
Asiaan vaikuttaminen on ulottuvillamme, me siis voimme vaikuttaa
"Tärkeää ei ole se, kuka on oikeassa, vaan se, opimmeko tulemaan toimeen toistemme kanssa, tai edes sietämään toisiamme."
Niin, ehkä maailmassa... olisiko keinoja tämän toteuttamiseen.
Voin taata sinulle, että vaikka täällä saatankin olla peräti loukkaava joitakuita kohtaan, en vaivaudu siihen normaalissa kanssakäymisessä. Mutta ongelmat ovat syvällisempiä tässä maailmassa, kuin pelkät eriävät mielipiteet.
"Selviämme joko yhdessä, tai emme ollenkaan."
Mutta jos harvennamme ryhmää sopivasti ei tarvitse sietää väitteitä siitä, että olisi väärässä... Niin, en minä näin ajattele, mutta tähänhän "sota rauhan vuoksi"-ajattelu perustuu.
"Ei ole mitään järkeä huutaa toisiamme kuuroiksi."
Parempi täällä kuin elävässä elämässä.
"Miksi olemme niin suvaitsemattomia ja ajattelultamme kapea-alaisia?"
Lajimme ominaisuuksia.
"Voimmeko edes vaatia että kaikkien olisi aivan pakko ajatella samoin kuin me ajattelemme?"
Koska näin vaaditaan, niin eiköhän näin voi vaatia... Mutta voiko niin tapahtua... tuskin, eikä se olisi eds hauskaa.
"Miten kuvittelemme voivamme tulla ymmärretyiksi, ja kuulluiksi, miten luulemme saavame viestimme perille, jos haistattelemme, huudamme ja raivoamme? Ei tuolla tavalla todellakaan luoda keskusteluyhteyttä."
Keskusteluyhteys on kaksipuolinen asia. Monet noudattavat, minä mukaan lukien, sitä platinaista sääntöä, tee toisille kuten he tekevät sinulla. Yleensä kaikki lähtee liikkeelle jostain härnäävästä provosta, johon on pakko vastata yhtä "kauniiisti".
"Miksi erilaisuuden sietäminen on meille niin vaikeaa?"
Surkean lajimme ominaisuuksia... Toivotaan, että ei ole olemassa avaruusukkeleita jotka näkisivät meidät... minua nimittäin hävettäisi aivan suunnattomasti siinä vaiheessa koko lajimme puolesta.
"Emme voita mitään sillä että olemme sotajalalla kaikkea erilaista vastaan vain siksi että emme ymmärrä sitä. Siksi ehdotankin että hautaamme sotakirveet, ja opettelemme ymmärtämään toisiamme paremmin."
Entä kun on nähnyt, mihin toisten ajattelu tulee johtamaan... entä jos tietää, että se johtaa päinvastaiseen kuin omat tarkoituksensa? Minä tiedän suurinpiirtein mitä keskiajalla tapahtui, ja mikä sen aiheutti... Miksi yritetään luoda uutta pimeää aikaa?
"Jos ihmiset olisivat suvaitsevaisempia, ja arvostaisivat erilaisuutta, eivät diktaattorit saisi koskaan yhtään kannatusta."
Tyhmyys antaa diktaattoreille vallan, ei ennakkoluulot. Jos jokainen ihminen epäilisi jopa itseään(ehkä eniten juuri itseään), ei valehtelijat saisi koskaan valtaa, tai vaikka saisivatkin, niin eivät vallassa pysyisi
"Jos ihmiset olisivat suvaitsevaisempia, ja arvostaisivat erilaisuutta, eivät diktaattorit saisi koskaan yhtään kannatusta."
Ja jos lehmillä olisi pyörät, ne olisivat maitoautoja. Lajimme nyt vain sattuu olemaan kieroutunut.
"On aika molemminpuoliselle yhteistyölle, erilaisuuden hyväksymiselle, ja toistemme ymmärtämiselle."
Ei ole. Nyt olisi viimeinen hetki... mutta ei. Tule, menkäämme istuskelemaan kerrostalon katolle katselemaan maailmanloppua. Se on ihmisten nykyisellä asenteella väistämätöntä... arviosin noin 10-120 vuoden kuluessa.
"Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään"
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Kuolen
En suostu sovintoon, en hautaa tikareitani, ennenkuin näen sen ajan koittaneen
Luovuttaminen ei ole vaihtoehto!
"Niin, ehkä maailmassa... olisiko keinoja tämän toteuttamiseen."
Keinoja on olemassa. On meistä kiinni, yksilöinä, toteutuvatko ne. Mutta jos jäämme odottamaan mitä naapuri tekee, ei tapahdu mitään koska naapurikin odottaa mitä hänen naapurinsa tekee, jne. Ja mitä ihmettä, niin kaikki vain odottavat. Eikä tapahdu mitään.Joka tapauksesa jotain on tehtävä, ellemme aio antaa ihmislajin tuhoutua. Jokaisen on kannettava henkilökohtainen vasttunsa ihmislajin selvitymisestä Enkä tarkoita nyt lasten hankkimista, vaan vihollisuuksien purkamista.
"Mutta jos harvennamme ryhmää sopivasti ei tarvitse sietää väitteitä siitä, että olisi väärässä... Niin, en minä näin ajattele, mutta tähänhän "sota rauhan vuoksi"-ajattelu perustuu."
Jos alamme harventamaan erilaisia ihmisiä, se on kyllä hyvästit demokratialle, erilaisuudelle ja moniarvoisuudelle ja lopulta koko ihmislajille.. Meidän tulee opetella suvaitsevaisuutta, arvostamaan erilaisuutta ja moniarvoisuutta. Tai muuten me tuhoamme oman lajimme. Sota rauhan vuoksi on tuhoon tuomittu ajatus. Selviämme joko yhdessä tai emme olenkaan.
"Mutta voiko niin tapahtua... tuskin, eikä se olisi eds hauskaa." Siispä on turha sellaista vaatiakkaan. Ei ole tarkoituskaan että olisimme toistemme klooneja.
"Keskusteluyhteys on kaksipuolinen asia. Monet noudattavat, minä mukaan lukien, sitä platinaista sääntöä, tee toisille kuten he tekevät sinulla. Yleensä kaikki lähtee liikkeelle jostain härnäävästä provosta, johon on pakko vastata yhtä "kauniiisti"."
"Tee toisille niin kuin he tekevät sinulle" Typerä sääntö. Tiedätkö miksi? Ensinnäkin, se ei ole yhtään luovaa eikä omaperäistä, vaan matkimista. Toisekseen riitatilanteissa, se ei auta ratkaisun löytmisessä, vaan pahentaa riitaa. Kuvittele ihmissuhdetta jossa kumpikaan ei anna milliäkään periksi. Lopulta tilanne johtaa siihen että koko juttu on täysin takalukossa, koska kumpikaan ei kuuntele toista. Mikä loisi keskusteluyhteyden uudelleen? Se että toinen tulee toista vastaan ja alkaa luomaan keskusteluyhteyttä. Monesti on viisaampaa antaa hieman periksi, kuin menettää tärkeä ihmissuhde vain oman itseppäisyyden takia.
"Surkean lajimme ominaisuuksia... Toivotaan, että ei ole olemassa avaruusukkeleita jotka näkisivät meidät... minua nimittäin hävettäisi aivan suunnattomasti siinä vaiheessa koko lajimme puolesta."
Samaa mieltä. Jotain on siis tehtävä. Mutta emme voi jäädä odottamaan muita. Nimittäin jos jäämme odottamaan muita, kaikki odottavat muita. Muutos joko alkaa meistä tai ei ala ollenkaan.
"Keinoja on olemassa."
Ei ole. Ei ole tähänkään asti riittänyt muuttamaan ihmisiä toimimalla kuten kuuluu ja järkeilemällä syyt siihen.
Vihollisuuksien purkaminen vaatii aina kaksi ihmistä. Molemmat viholliset. Jos toinen tarjoaa sovinnon kättä, toinen leikkaa sen irti. Miten olisi mahdollista, että molemmat sattuisivat tarjoamaan sitä yhtäaikaa.
Jotkut ennakkoluulot ovat perusteltuja.
"Meidän tulee opetella suvaitsevaisuutta, arvostamaan erilaisuutta ja moniarvoisuutta."
Niin, entäpä sitten jos kehittyy maa, jonka tapoihin kuuluu, että alle 18 vuotiaan saa pilkkoa ja syödä, kunhan se on vain oma lapsi. Mihin asti meidän pitää jatkaa suvaitsevaisuutta. Entä pitääkö meidän suvaita suvaitsemattomuutta?
"Monesti on viisaampaa antaa hieman periksi, kuin menettää tärkeä ihmissuhde vain oman itseppäisyyden takia."
Toimii pienissä piireissä. Suuremmat vihanpidot eivät lakkaa ystävyydellä, vaan päinvastoin.
"Samaa mieltä. Jotain on siis tehtävä."
Niin, mitä ideoita löytyy? Lähdemmekö halailemaan myrkkykäärmeitä, vai tapammeko kaikki ei-meidän-kaltaisemme-käärmeet? Nämä ovat ne mitä mahdollisuuksia, näen. Molemmat toimivat vain niin teoreettisesti. Historia on näyttänyt toisin.
Eräs tieteiskirjallisuuden teemoista on jokin vieras ulkoavaruuden sivilisaatio, joka on äärimmäisen aggressiivinen ja laajentumishaluinen. Tällä sivilisaatiolla on historiassaan monia sotia sekä kurjuuden, kärsimyksen ja kuoleman levittämistä, ei pelkästään omaa lajiaan kohtaan, mutta myös muita lajeja.
Tieteiskirjallisuus painottuu fiktioon, mutta minä epäilen että tämän todellisuuden vihamielinen sivilisaatio on ihmiset. Ehkä olisi parasta, että ihmiskunta kuolisi pois. Ihmiskunta ei halua oppia mitään eikä kehittyä lajina. Ainoa kehitys on uusien riisto- ja tappamismenetelmien keksimistä. Ihmiskunta on tällä hetkellä suurin uhka tämän planeetan elämälle. Sillä hetkellä kun ihmiskunta lähtee levittäytymään avaruuteen, niin meistä tulee uhka tämän universumin elämälle.
Vitut demokratian, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteista. Demokratia halutaan, koska jokainen haluaa itse olla edes osallisena vallasta. Oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, jotta muilla ei olisi etuoikeuksia itseensä nähden.
Perusteluna käytän ihmiskunnan historiaa ja nykyhetkeä.
"Keinoja on olemassa." Ei ole. Ei ole tähänkään asti riittänyt muuttamaan ihmisiä toimimalla kuten kuuluu ja järkeilemällä syyt siihen"
Parasta olisi siis kaikkien lyödä hanskat tiskiin, ja ampua itseään haulikolla päähän? Ajatuksesi:jonka mukaan "Mitään ei ole tehtävissä", on jo eräänlainen itsemurha. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto! Aina on jotain tehtävissä, jos vain uskomme että aina on jotain tehtävissä,. Mutta jos kaikki ajattelevat että mitään ei ole tehtävissä, niin silloin mitään ei ole tehtävissä. Se, onko jotain tehtävissä, riippuu meistä.
Vihollisuuksien purkaminen alkaa siitä että toinen omasta puolestaan yksipuolisesti lopettaa vihollisuuden. Sen sijaan vihollisuudet eivät poistu sillä että vihollisuus-asetelmaa jatketaan ja ylläpidetään.
"Jos toinen tarjoaa sovinnon kättä, toinen leikkaa sen irti."
No ei todellakaan. Nimittäin kun toinen osapuoli huomaa että häntä ei uhkaakaan mikään, lopettaa hän myös omalta osaltaan vihollisuudet. Ei kukaan viitsi yksinään tapella, ei ainakaan kauaa. Joka tapauksessa, vihollisuuksien purkaminen alkaa aina yhdestä osapuolesta, ja kuten itse sanoit: "Miten olisi mahdollista, että molemmat sattuisivat tarjoamaan sitä yhtäaikaa." tarkoittaa että jommankumman on otettava ansimmäisenä aloite luoda sovintoa. Jos molemmat odottavat toisen sovinnon-aloitetta, vihollisuudet jatkuvat, niin kauan kunnes molemmat tuhoutuvat.
Maailman tilanne on sellainen, että vain ne selviävät, jotka oppivat tulemaan toistensa kanssa toimeen, muut tuhoavat toisensa.
Kumpaan ryhmään sinä kuulut, tai haluaisit kuulua?
"Eräs tieteiskirjallisuuden teemoista on jokin vieras ulkoavaruuden sivilisaatio, joka on äärimmäisen aggressiivinen ja laajentumishaluinen. Tällä sivilisaatiolla on historiassaan monia sotia sekä kurjuuden, kärsimyksen ja kuoleman levittämistä, ei pelkästään omaa lajiaan kohtaan, mutta myös muita lajeja"
Jos tuollainen sivilisaatio olisi, se saattaisi yhdistää kaikki ihmiset globaalisti ja universaalisti tehokkaammin kuin mikään muu. Silloin ihmisillä olisi "Yhteinen vihollinen". Uhkan ulkoistuminen ihmislajin ulkopuolelle, voisi olla "pelastus", ihmislajin kannalta.
"Vitut demokratian, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteista. Demokratia halutaan, koska jokainen haluaa itse olla edes osallisena vallasta. Oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, jotta muilla ei olisi etuoikeuksia itseensä nähden."
Demokratiaa halutaan koska se on oikeudenmukaista. Siitä huolimatta maailmassa on paljon epätasa-arvoa, ja sortoa. Millaisiin mittasuhteisiin epätasa-arvoisuus nousisikaan jos luopuisimme demoratiasta. Jos luovumme damokratiasta, se on hyvästit ihmisyydelle, oikeudenmukaisuudelle, inhimillisyydelle, tasa-arvoisuudelle, ja humaanisuudelle ja ihmislajille..
"Jos tuollainen sivilisaatio olisi, se saattaisi yhdistää kaikki ihmiset globaalisti ja universaalisti tehokkaammin kuin mikään muu. Silloin ihmisillä olisi "Yhteinen vihollinen". Uhkan ulkoistuminen ihmislajin ulkopuolelle, voisi olla "pelastus", ihmislajin kannalta."
Et ymmärtänyt tekstiäni. Ihmiskunta _on_ tuo sivilisaatio.
Ja vaikka tuo yhdistäisi ihmiskunnan, se yhdistäisi vain hetkellisesti. Uhan väistyessä ihmiskunta alkaisi taas tappelemaan itsensä kanssa.
Ihmislajin selviytymisen edellytys on ihmislajin ulkopuolinen uhka ja vihollinen.
"Maailman tilanne on sellainen, että vain ne selviävät, jotka oppivat tulemaan toistensa kanssa toimeen, muut tuhoavat toisensa."
Kumpa olisikin. Maailman tilanne on sellainen, että nämä "muut" tuhoavat toisensa, ja jokaisen muunkin siinä sivussa.
"Luovuttaminen ei ole vaihtoehto!"
Vaihtoehto toki, mutta ei kovinkaan järkevä sellainen.
"Vihollisuuksien purkaminen alkaa siitä että toinen omasta puolestaan yksipuolisesti lopettaa vihollisuuden."..."Nimittäin kun toinen osapuoli huomaa että häntä ei uhkaakaan mikään, lopettaa hän myös omalta osaltaan vihollisuudet."
Mutta toisen mielestä ei vielä tällöin olla tasoissa. Ja hän hyökkää, tarjoatko vielä senkin jälkeen sovinnon kättä... entä kauan olet sitä valmis tarjoamaan?
"ommankumman on otettava ansimmäisenä aloite luoda sovintoa."
Niin... mutta kansainvälisissä tilanteissa tälläinen nähdään heikkouden merkkinä.
"Oletko jo luovuttanut?"
Toivoni ihmiskunnan suhteen on jo vuosia sitten hiipunut. Mutta kun ei parempaakaan tekemistä ole, niin enköhän jatka taistelua, vaikka tiedän jo, että en sitä voitakkaan. Keskellä atlanttia, ei laivoja tai mitään missään... ja silti jatkan uintia.
Ihmisen on pakko sotia, taistella sortaa ja tuhota... määritämme elämäämme kärsimyksien kautta... siksi pitää olla joku jota vastaan sotia, jotta pysyisimme yhdessä.
Koska meillä ei ole ulkopuolista uhkaa, niin meidän on pakko sotia toisiamme vastaan.
"Koska meillä ei ole ulkopuolista uhkaa, niin meidän on pakko sotia toisiamme vastaan."
Joka on ihmislajin tuho. Vain siksi että voisimme päteä ja olla itseppäisiä. Onko meidän aivan pakko olla toistemme vihollisia? Ei, ole. Voimme toimia myös toisin. Onko meillä varaa menettää koko ihmislaji? Niinkö vähän arvostamme elämää? Niinkö halpana pidämme elämää? Minusta hinta on ehdottomasti liian korkea. Mieluumin suostun vaikka sitten olemaan aina väärässä(Jos ihmislajin selviytyminen sitä edellyttää), kuin olemaan itsepäisyyteni tähden osallinen ihmislajin tuhoutumiseen
"Joka on ihmislajin tuho."
Niin onkin. Sitä se todella on. Eikö olekkin huvittavaa katsoa?
"Onko meidän aivan pakko olla toistemme vihollisia? Ei, ole"
Kyllä on. Suurin osa meistä on sotaisia ja väkivaltaisia, joilla on tarve kilpailla kaikkea vastaan
"Onko meillä varaa menettää koko ihmislaji? Niinkö vähän arvostamme elämää? Niinkö halpana pidämme elämää?"
...on...Ehkä peräti vähemmän...ilmaisena...
"Mieluumin suostun vaikka sitten olemaan aina väärässä(Jos ihmislajin selviytyminen sitä edellyttää), kuin olemaan itsepäisyyteni tähden osallinen ihmislajin tuhoutumiseen"
Voi, mutta me kaksi emme olekkaan niitä jotka päättävät. Tämä on muuten demokratian heikkous, johtajat eivät uskalla tunnustaa olevansa väärässä.