Kaikki muut tykkää kun viikonloppu alkaa. Mulle
se tietää sitä, että olen yksin. Vaikka menis
baariin, sielläkin yksin. Kai tää on oma vika kun
ei mua kiinnosta kännääminen kaveriporukassa. Ei
ne enää edes pyydä mua mukaan, mikä kyllä on
hyväkin. Mä olen varma, että jossain on sata
muuta samanlaista kuin mä, mut miten niihin saa
yhteyden, ilman, että saa jonkun roikkumaan
kintereillään? Haluisin vaan kaverin.
se tietää sitä, että olen yksin. Vaikka menis
baariin, sielläkin yksin. Kai tää on oma vika kun
ei mua kiinnosta kännääminen kaveriporukassa. Ei
ne enää edes pyydä mua mukaan, mikä kyllä on
hyväkin. Mä olen varma, että jossain on sata
muuta samanlaista kuin mä, mut miten niihin saa
yhteyden, ilman, että saa jonkun roikkumaan
kintereillään? Haluisin vaan kaverin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kavereita kyllä on mutta ei vaan huvita lähteä
heidän kanssa ryyppäämään, kuin joskus harvoin.
Tahtoo noi viikonloppuillat mennä kotona
oleskellessa paitsi silloin kun on työvuoro.
Kyllä joskus kaverien kanssa on ollut hauskojakin
reissuja, ei sen puoleen. Mutta yleensä ei vaan
huvita lähteä. En tiedä sitten, että onko mulla
masennusta vai mitä se on? Jos haluat yhteyttä
niin ilmottele ihmeessä. Olen 38v. mies. Nyt en
vaan pääse tänne ennenkuin maanantaiaamuna
seuraavan kerran. Mutta jätä viestiä niin
palaillaan:)
Mä tiesin, etten ole ainut joka on tässä
tilanteessa. Kiitos sulle viestistä. Miten sinuun
saa yhteyden?
viikonloppu kuluu kotona ollessa, mutta olen niin
loppu viikon hommista ja harrastuksista, etten
minnekään jaksaisikaan lähteä. Kissa sylissä
perjantaisin ja lauantaisin tuntuu että kaikki on
tässä, muuta en tarvitsekaan. Keväisin on myös
niin paljon opiskelemista, että on ihan
tyytyväinen että viikonloppuisin saa tehtyä
'rästihommia'. Hyvä Mansikkatyttö, älä sure sitä,
ettet pidä siitä mistä muut pitävät, vaan ole
ylpeä niistä asioista jotka kiinnostavat juuri
sinua! Kouluaikoina olin itsekin pakossa
perässähiihtäjä, mutta viime vuonna kun lukio
loppui, annoin aikaa itselleni ja aloin tehdä
sitä mitä haluan. Nyt aikani kuluu eläinten
muiden harrastusten parissa. Jatka ihmeessä
samaan malliin, kyllä aitoutesi ja fiksuutesi
huomataan (baarikärpäset eivät kauan lennä)!
Sain sun viestistä paljon. Onhan mullakin
harrastuksia ja tekemistä aina riittäis, mut
jossain vaiheessa sittenkin alkaa miettiä miks on
yksin. Ehkä tähän tottuu joskus, vaikkei sekään
ajatus kovin mukavalta tunnu. En tahdo alistua.
Tämä on nyky yhteiskunta, me eristäydymme muusta
mailmasta. Mitäpä jos Tiina löytäisit kainaloosi
oman kullan kissan sijaan, ehkäpä me välitämme
liian vähän toisistamme? pelkäämme?
se olla niinkin, kissani on kissa, minä ihminen.
Kyllä minä olisin oman kullan kainalossa
varmasti, jos luottaisin enemmän muihin ja
itseeni. Mutta toisaalta en koe tilannettani
vastenmieliseksi: ehkä toisinaan yksinäiseksi,
mutta en loputtoman ahdistavaksi. Siis vielä :)
Olen aina touhunnut eläinten parissa,
toivottavasti pääsen siihen liittyvän ammatin
koulutukseen. Kissa sylissäni ei siis ole minkään
tai kenenkään "juuri hankittu korvike".