Inssissä haukuttiin kuin Idolssissa

Inssissä haukuttiin kuin Idolssissa, kortti tuli.

Ajokoe meni mielestäni hyvin. Konflikteja ei sattunut, olin varsin tyytyväinen ajooni kun jännitin aika kovasti. Tiesin hallitsevani perusasiat hyvin ja osallistuin ajokokeeseen ihan luottavaisin mielin.
Yhden liikennemerkin kanssa oli ongelmia kun en huomannut lisäkilpiriviä sen alla. En siis kääntynyt oikealle kun oli oikealle kääntymisen kieltomerkki, mutta alla olikin lisäkilpi joka koski vain raskasta liikennettä. Tämän tajusin heti kun ajoin risteyksen ohi. Käännyimme takaisin reitille seuraavasta risteyksestä. Ja toinen mokani oli kääntyessäni isolle tielle bussin eteen… ei vaarallisesti, mutta vanha autoni ei ihan kiihtynyt alta pois tarpeeksi nopeasti. Nämä siis itse huomasin tehneeni, muuten ajo sujui hyvin. Mäkilähdöt, parkkeeraukset ym. sujui moitteetta.

Ajokokeen päättyessä tutkinnon vastaanottaja tokaisi ”Kaikesta huolimatta hyväksytty.” Sitten alkoi haukkuminen. Ajoin 30:n alueella hurjaa vauhtia, (mittarinopeus oli noin 28-29, pidin huolen etten ajanut ylinopeutta, eikä minua siitä syytettykään). Inssiä pelotti olla kyydissäni ja vain tuurilla selvisimme hengissä eikä sattunut mitään tapaturmia! Tästä jaksettiiin paasata iäisyys, siltä minusta ainakin tuntui istuessani itkua pidätellen siinä penkillä. Oli kyllä kyseessä omakotitaloalue, mutta näkyvyys oli mielestäni hyvä, kirkas sää, aurinko ei kuitenkaan paistanut silmiin, oli aamupäivä, koululaiset oli jo menneet kouluun eivätkä olleet vielä palaamassa kotiin. KETÄÄN EI LIIKKUNUT SIELLÄ, ei autoja ei ihmisiä.
Sitten haukkuminen jatkui. Tästä bussin eteen menemisestä jaksettiin huutaa. Koko ajan keskityttiin siihen kuinka huonosti ajoin, parin virheen takia. Kuinka kovaa ajoin, vaikka en siis missään ylittänyt sallittua nopeusrajoitusta. Se, että sain hyvän suorituksen merkinnän painotuksen kohteena olleessa kaista-ajossa ohitettiin pikaisesti, samoin se että huomioin kevyen liikenteen vitosen arvoisesti. Olisin pillahtanut itkuun jollei tämä koko kohtelu olisi alkanut sanoilla ”Kaikesta huolimatta hyväksytty”. Tätä ei sentään tehty niin kuin idolssissa jossa haukutaan ensin ja sitten vasta kerrotaan että läpi meni. Sitä yritin pitää mielessä istuessani siinä kuunnellen haukkumista ja purressa huuleeni etten olisi tunteita näyttänyt. Jännitys purkautui sitten myöhemmin itkien.

Onko tarkoitus vain nolata, masentaa ja häpäistä naiskuskit vai mistä johtui saamani kohtelu? Ajoin opetusluvalla, mieheni opettamana, harmittiko tämä inssisetää? Ajoin liian hyvin "opetuksen tasoon nähden" hänen mielestään? Teoriakoekin meni ekalla läpi.... Näitä oppilaita ei saa päästää liian helpolla-asenne? Ajoin myös 30 vuotta vanhalla autolla. Kai tutkinnon vastaanottaja tajuaa että siinä mittari valehtelee vielä enemmän kuin nykyautoissa, meno on aika meluisaa ja tilat ahtaat joten vauhti tuntuu kovalta vaikkei sitä ole…

Joka tapauksessa en ihan heti tämän jälkeen rattiin suostunut. Ei mikään ihme että naiskuskit ovat epävarmoja liikenteessä jos näin heti alkuun toitotetaan kuinka he eivät osaa ajaa. Eikö olisi mahdollista keskittyä siihen missä olisi parantamisen varaa, mihin pitäisi kiinnittää huomiota ja muistaa myös ne asiat mitkä sujui hyvin?? Tällainen haukkumis tekniikka on minusta vähän vanhanaikaista…