Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    elämän raadollisuus

    Jälleen kerran minulta vietiin yksi rakas, ja toinen on jo astelemassa portaita taivaan portille. Liian paljon minulta on viety, ja kaikki rakkaistani liian nuorena. Kukaan ei voi ymmärtää tuskaa ja ahdistusta jota tunnen..."nehän ovat vain eläimiä"...mutta heidän kanssaan olen jakanut elämäni aina. Nyt heidät viedään yksitellen...mutta liian tiuhaan. Mitä tehdä, miten toipua, miten jaksaa uskoa, kun elämän raadollisuus näkyy kaikkialla ympärillä, eikä ketään ole tukena, ei ketään jolle puhua.
    2307
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Parhaita ystäviä joiden karvakorvaan supatella kaikkea.Halata kun haluaa aina ystävällinen vastaus.Kantaa huolta ja kaivata.Hoivata,ne naurattaa ,milloin itkettää kun tulee jäähyväiset.Tunteita herättävät.

    Äänestä

    Jouduin itsekkin luopumaan rakkaasta koirasta, tosin tämä sai elää vanhaksi, mutta niiiin pahalta tuntui ja tuntuu edelleenkin, sanoiksi sitä ei voi millään muuttaa.Tuskasen ahdistava olo joka velloo mielessä.Joka ikinen päivä ensimmäisenä, kun silmät avaan ajattelen koiraamme, pitkin päivää ja nukkumaan mennessä itsekseen toivotan hänelle hyvät yöt.Kyllä se vaan on joka päivä puheissamme ja ajatuksissamme.Tulee hetkiä, kun tuntuu, että ei ole oikein, että tärkeimmän otuksen jouduin päästämään, ikävä yllättää.Kun sataa lunta, tuntuu tosi pahalle, sehän oli koiramme koho kohta.
    Työkaverini sanoi suru uutisen kuullessaan, että tuntuu niin pahalle, kun meidän perheessä koira oli asetettu ihmisen rinnalle, kuinka voidaan elää ilman, eli ei ne ole koiria vaan ystäviä.
    Aikaa suru vie, mutta surra ja ikävöidä täytyy, muuten ei pääse eteempäin.
    jaksamista

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    memory of happy limerick kirjoitti:

    Jälleen kerran minulta vietiin yksi rakas, ja toinen on jo astelemassa portaita taivaan portille. Liian paljon minulta on viety, ja kaikki rakkaistani liian nuorena. Kukaan ei voi ymmärtää tuskaa ja ahdistusta jota tunnen..."nehän ovat vain eläimiä"...mutta heidän kanssaan olen jakanut elämäni aina. Nyt heidät viedään yksitellen...mutta liian tiuhaan. Mitä tehdä, miten toipua, miten jaksaa uskoa, kun elämän raadollisuus näkyy kaikkialla ympärillä, eikä ketään ole tukena, ei ketään jolle puhua.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu