Onko totta, että suomuhaarniska oli hyvä jousia vastaan, koska nuolet jäivät suomujen väliin? Mikäli totta, niin mitkä olivat sitten sm. heikkoudet?
suomuhaarniska
roland
211898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sm heikkoudet olivat näillä "suomuhaarniskoilla" yleensä se, että ammuttaessa nuolella, leikkikumppani kuoli!
Ja se taas johti kiusallisiin poliisin kuulusteluihin ja muuhun epämiellyttävään.
Nykyisin ei Sm piireissä enään luoteta, jousiammunnoissa "suomuhaarniskaan". Vaan on siirrytty luotiliiveihin.
Luuletko olevasi hauska?
Niin tarkoitin kyllä kirjoittaa sh. eli suomuhaarniska, mutta siitä tuli vahingossa sm.
Yleinen lyhennys tuo "sh." merkityksessä "suomuhaarniska"..?
lue otsikko
Suomuhaarniskan ideahan on se, että siinä on yhdistetty limittäin suomun mallisia palasia metallia (tai nahkaa, jos metalliin ei ole varaa, mutta nahkahan on totta kai paljon heikompaa) - ihan samaan muotoon kuin kalan suomuissa. Siis tyyliin
U U U
U U
U U U
(tietokone asettaa rajoituksia, nuo suomut ovat siis limittäin toistensa päällä eivätkä vierekkäin - parempi kuva esim http://www.keskiaika.org/kirjasto/suomupanssari/suomup.htm).
Etu on se, että suomuhaarniska on mukavampi päällä kuin levyhaarniska, sillä se liikkuu ihmisen liikkeiden mukana ja tehokkaampi kuin rengashaarniska, joka on esimerkiksi mallia
o o o o
o o o
o o o o
(jälleen tietokone rajoittaa, siis jokainen noista renkaista kiertyy kaikkien viereisten renkaitten ympäri, tuossa mallikuvassani keskimmäinen rengas kiertyy kahteen ylempään, kumpaankin viereiseen ja kahteen alempaan, eli sidos on mallia kuusi-yhteen - parempi kuva esim http://www.arkku.com/maille/6yhteen.shtml).
Rengashaarniskassa on siis vain renkaita, jotka kyllä liikkuvat liikkeiden mukana, mutta ovat vain renkaita, eivät metallinpalasia kuten suomut.
Suomujen oli tarkoitus muodostaa kiinteä pinta, joka on "liukas" kuten kalan pinta, eli siinä ei ole koloja (kuten rengashaarniskassa), joista nuoli pääsisi menenemään läpi. Levyhaarniskaan verrattuna siinä on metallia päällekäin eri kappaleista, joten siinä mielessä se on näistä kohdista tukevampi (siis olettaen, että verrataan levy- ja suomuhaarniskaa, jotka on tehty saman vahvuisesta ja kovuisesta metallista).
Huono puoli on se, että nuo suomut on kiinnitetty vain yläosasta ihan samaan tapaan kuin kalan suomut. Kuinka moni on suomustanut kalaa? Vaihtakaa mielessänne suomustuspuukko miekkaan ja tiedätte, kuinka suomuhaarniskalle käy miekkataistelussa.
Eli vahvuus ei ollut suomujen väleissä vaan niiden lomittaisuudessa.
Niin, siis tuossa linkin takaa löytyvässä suomuhaarniskassa on suomut kiinnitetty sekä ylä- että alareunasta, mikä on kehittyneempi versio niistä alkuperäisistä, joissa kiinnitys oli vain alareunasta. Tämä kehitys tietysti tapahtui jo vuonna papu, sillä kyllähän ihmiset huomasivat jo silloin, miten kalalla käy, kun se suomustetaan :-). Mutta edelleen alhaaltakin kiinnitettynä suomu on haavoittuvaisempi miekaniskuille kuin levypanssari.
Haarniskoissa yleensälin: kainalot, taipeet jne
Jos nyt otetaan rengaspanssaripaita, suomuhaarniskapaita ja levyhaarniskasta pelkkä rintapanssari, niin mikä niistä on raskain painoltaan?
Paino vaihtelee kovasti - esim rengashaarniskassa yleisimmät sidokset ovat neljä-yhteen ja kuusi-yhteen, mistä suoraan voi päätellä, että tuo paremmin suojaava kuusi-yhteen painaa ihan pirusti enemmän, koska siinä on niitä renkaitakin tiheämmässä.
Mutta jos verrataan suomuhaarniskapaitaa, levyhaarniskan pelkkää rintapanssaria ja rengaspanssaripaitaa, sanoisin että näistä kolmesta on kevyin tuo rintapanssari, onhan se kooltaan pienin peittäessään vain rintakehän. Samoin jos suomuhaarniskassa suomutus on vain rintakehän ja selän päällä, se painaa todennäköisesti huomattavasti vähemmän kuin täysipitkä polviin ulottuva rengaspanssari, jossa on hihat ja huppu.
Kyllä noihin haarniskoihin painoa saa helpolla uppoamaan, täysi varustus saattoi painaa viisikinkymmentä kiloa. Ja ei, ihminen ei yksin saanut sitä puettua päälleen, vaan apuna oli joku toinen. Pelkästään pitkän rengaspanssarin laittamisessa päälle tarvitaan toista ihmistä, sillä painoa on niin paljon ja panssaroinnin osat oli kiinni toisissaan nahkanyöreillä ja soljituksilla, joita ei itse välttämättä saanut kiinnitettyä.
Täydessä haarniskassa ollut mies ei kovin paljon kävellyt, ei ainakaan juossut. Hevosella kuljettiin ja hevosen selkäänkin noustiin muiden avulla (legendan mukaan Kalmarin unionin aikainen kuningas Erik Pommerilainen jaksoi yksin hypätä hevosen selkään täydessä varustuksessa - uskoo ken uskoo). Jos satulasta alas pudottiin, oli tilanne aika heikko.
Nykyaikana on tehty paljon vertailuja ja kokeita vanhoilla haarniskoilla, sekä kokeiltu vanhojen mallien mukaisesti tehtyjä haarniskoja.
Haarniskojen painoa suuresti liioiteltu, useimmiten ne on painaneet vain 10-20 kiloa, nykysotilaan varusteet täyspakkauksineen painaa saman verran.
Haarniska on ollut painonsa "väärti" eli jos siihen onnollut varaa niin se on kannattanut kyllä hankkia.
Tosin haarniskan suojauskykyä on liioiteltu, ei se pysäytä nuolta eikä edes sotavasaraa ( vasara missä on piikki ).
Kaverillani on rengashaarniska, aidolla tavalla tehty, ja painaa 16 kiloa.
Ja ei 50 kiloakaan paljon ole. Tuon verran menee olkapäällä kun tulee ravintolasta kotiin.
Niin, sanoin täysi varustus, eli kaikki mahdolliset osat, jotka päälle tulivat - parhaimmillaanhan sen rengaspanssarin päällähän oli vielä levypanssari ja mukaan on luettava vielä jalkapanssari, panssarihanskat ja -kengät, kypärä jne kaikki mahdollinen muukin niin että mies oli yltä päältä kaksinkertaisessa raudassa (ensin rengas, sitten levy) ja noiden kerrosten alla oli vielä topattu paita pehmentämässä metallin painoa.
Nykyaikaisten rengaspanssarin vertailuvuutta haittaa se, että niissä käytetty rautalanka on hyvin paljon tasalaatuisempaa kuin ennen - eihän se mittavia eroja aiheuta, mutta pitkähihaisen, polviin ulottuvan huppupaidan kohdalla ero voi olla muutamia kiloja, jos ajatellaan, että osa renkaista on paksumpi/ohuempia.
"Tosin haarniskan suojauskykyä on liioiteltu, ei se pysäytä nuolta eikä edes sotavasaraa ( vasara missä on piikki )."
Kritisoisin hiukan. Jousiahan oli kahta lajia, pitkäjousi ja varsijousi. Pitkäjousen tarkoitus oli lentää kauas ja tarkasti, mutta läpäisyteho olikin sitten heikko. Varsijousi puolestaan ei niin hirveän pitkälle mennyt mutta se olikin tehty juuri rintapanssaria läpäisemään. Pitkäjousta taas käytettiin esim piiritystilanteissa - ensimmäisenähän piiritettyyn linnaa kohti hiiviskelivät tavalliset sotilaat, joita oli helpompi poimia pitkälläjousella, joka oli tarkka tähdätä ja nuolenkantama pitkä.
Nuo piiritystilanteet olivat tärkeä osa sodankäyntiä, mutta ne olivat pääosin uuvuttamista ja odottamista, hyökkäykset linnoitusta vastaan tai sieltä ulos olivat harvassa verrattuna piirityksen pituuteen.
Varsinaisten taistelujen perusstrategiana oli: voimalla päin ja sitten hakataan, eli juoksuhaudoissa ei kykitty vaan oltiin avoimesti näkyvillä.
Ne, joilla oli yllään kunnon haarniska, olivat sotajoukon parhaimmistoa - he taistelivat ratsain, hevosellakin oli haarniska päällä. Nämä olivat siis sen ajan tankkeja, tulivat päälle kovalla ryminällä ja voimalla eivätkä pysähtyneet välttämättä edes seinään. Niin kauan kuin haarniskoitu mies oli satulassa, hän oli aika lailla turvassa. Liikkui nopeasti, ja oli raudan alla suojassa esim satunnaisilta nuolilta ja iskuilta, joita ei oltu aivan täysin saatu tähdättyä.
Tavoite oli siis saada haarniskoitu mies alas satulasta - ja kuinka se käy? Lyödään jollain, esim miekalla, jos vain saadaan tyyppi kiinni, tai käytetään peistä tönäisemiseen, tai onnistutaan tähtäämään tarpeeksi hyvin liikkuvaa maalia ja saadan varsijousen nuoli läpi haarniskan. Tai sitten käytetään sitä sotavasaraa tai tapparaa.
Sotavasara taas oli niitä aseita, joita oli suunniteltu eritoten haarniskoituja ratsumiehiä vastaan. Tappara oli oikeastaan samanlainen, paitsi että siinä oli pitempi varsi ja piikin ja vasaran sijaan käytössä oli keihäänkärki, kirves ja koukku. Tappara oli etenkin jalkamiesten ase - he pääsivät kevyellä varustuksella juoksemaan ja saattoivat yllättäen päästä tarpeeksi lähelle ratsumiestä. Sotavasaralla ulottui siis lyhyemmän matkan päähän. Mutta idea oli sama - piikki toimii kuin koukkuna, jonka sai iskettyä läpi haarniskan, jos oli taitava ja osasi tähdätä. Sitten onkin helpompi horjauttaa mies alas - ja kuvitelkaa, miltä tuntuu kun tulee haarniskassa alas hevosen selästä. Ja niin sotavasaralla kuin tapparallakin sai murjottua haarniskaa auki.
Mutta ensin on otettava se murjottava kiinni.
Yksi sellainen on otettu talteen 1800-luvulla Karjalasta.
Ideana on ollut liittää nelikulmaisia luulevyjä kuten em. sh-konstruktiossa metallia.
Kansanrunoudessa on viitteitä "luustoon" pukeutumiseen sotaan lähdettäessä.
Luu-haarniska koostui luulevy-"vöistä", joista muodostui rinnan ja selän peittävä panssari. Ne olivat vähän samannäköisiä kuin samuraiden metallilevy-vyöhaarniskat.
Joo, olen samaa mieltä pööosin ...
Ratsumiehet, ritarit olivat tehokkaimmillaan hevosen selässä, taistelivat miekoin ja ehkä myös keihäin.
Jalkamiehet, varsinkin kouluttamattomat eivät pärjänneet ritareille avomaastossa.
Tosin myös armeijoiden rakenne muuttui feodaaliaikana, kun jokainen feodaali ruhtinas komensi itseasiassa omaa pikku armeijaansa.
Tällöin armeijoiden kokonaisvahvuus lasku huomattavsti mm Roomalaisajasta ja jalkaväen merkitys väheni.
Linnoista tuli tukikohtia, lepopaikkoja ja vetäytyvän armeijan turvapaikkoja, alueen hallinta muuttui siten että hallitsemala linnaa hallitsit kyseistä läänitystä.
Vihollinen yleensä tyytyi alueen ryöstelyyn ja jätti linnan rauhaan, jos linna yritettiin vallata niin joukkoja piti olla huomattavasti enempi kuin puolustajalla ja homma suunnitella hyvin, sekä varautua pitkään taisteluun ...
Panssaroinnin merkitys väheni kun aseiden läpäisykyky kasvoi ...
Nykysodassa on esim. Suomessa aina satsattu tulivoimaan, mutta tulivoiman ja tulinopeuden kasvullakin on rajansa, jossakin vaiheessa taas tulee eteen tilanne että parempi tuotos sijoitukselle saadaan kun aletaan taas satsaamaan suojaukseen.
Silloin tulee taas takaisin henkilökohtainen suojavarustus, kuten luotiliivit yms. ...
Miten niin pääosin olet samaa mieltä edellisen kanssa? Missä kohtaa et ole samaa mieltä? Puhut aivan eri asioista. Toinen puhui taistelun tekniikasta ja sinä feodaalijärjestelmän kehityksestä.
Pitkäjouset ja varsijouset meni sulla kyllä aika suloisesti sekaisin!
Kyllä pitkäjousen nuoli hujahti kuule läpi panssarista siinä missä varsijousenkin. Pitkäjousta käytettiin nimenomaan kenttätaisteluissa, kuten myös varsijousta. Pitkälläjousella oli lisäksi VAIKEAMPI tähdätä kuin varsijousella, se vaati vuosien harjoittelun, kun piti jaksaa jännittää jousi ja tähdätä samalla.
Merkittävin ero jousissa ei ollut kantomatka, läpäisykyky tai käytön helppous, vaan tulinopeus. Pitkäjousella ampui kuusi laaki siinä missä varsijousella parhaimmillaan yhden, joten komppania pitkäjousimiehiä vastasi osapuilleen nykyajan konekivääriä.Sata miestä, kukin 12 laukausta minuutissa, 1200 laukausta minuutissa yhteensä. Samassa ajassa komppania varsijousimiehiä ampui 200 laukausta. Jos siis sitä ei ollut jo pyyhkäisty maan rakoon.
Tietosi jousista fantasiakirjoista tai historiallisista novelleista? Niissä noihin väärinkäsityksiin yleensä törmää....
Varsijousi oli kätevä, koska sitä pystyi pitämään vireessä, ts. se oli ajan henkilökohtainen käsiase, jota heikko ja vähän harjoitellutkin pystyi käyttämään. Pitkäjousi taas oli pikemminkin pitkänmatkan tarkkuusase tai "konekiväärikomppanian" osa.
Suomu, niinkuin muidenkin haarniskojen heikkous on se, että nuolien ja luotien iskuvoima kasvoi niin suureksi ettei haarniska niiltä enää suojannut.
Sama juttu sotavasarassa, piikki kun lyötiin kunnolla niin se meni läpi haarniskasta.
Suomuhaarniskan suurin heikkous on se, että se päällään joutuu helposti jättiläismerikotkan kynsiin ja sen emon pataan, kun kalaksi kuvittelevat.
Asiaan on haettu parannusta jo 1400-luvulla, jossa ns. pikkujääkauden aikana suomupanssarin päälle puettiin paksu villa-haarniska, joka paitsi piti lämmön lähellä myös petolinnut kaukana.
Asiasta on paljon aikalaiskertomuksia, mm. historiikki Robon Hoodista iloisine extremeulkoiluseurueineen Englannin talvessa.