Keskustalainen ministeri Mari Kiviniemi on ehdottanut nykyisten suurläänien lakkauttamista tarpeettomina. Ajatus on oikea.
Tällä hetkellä varsinkin Länsi- ja Itä-Suomen läänit ovat tehottomia mammutteja, joita voidaan pitää turhana väliportaana valtion ja paikallishallinnon välissä. Läänien lukumäärä nykyisin on niin pieni ja koko niin suuri, ettei aluellisilla erikoisoloilla voida perustella niiden tarvetta. Alueellisuuden tuoma hyöty menetetään, ja seurauksena on tarpeetonta viisinkertaista väliportaan byrokratiaa.
Toisaalta taas mammuttiläänit eivät ole kokonsa vuoksi luonnollinen yksikkö millekään hallinnonalalle. Ihan esimerkinomaisesti meillä on pienemmät TE-keskukset, ympäristökeskukset, käräjäkunnat, syyttäjäntoimi, poliisitoimi, terveydenhuolto, pelastustoimi... Itseasiassa on vaikea löytää alaa, jolla nykymuotoinen läänijako olisi toimiva lähtökohta valtionhallinnon organisaatiossa.
Uusi kuntauudistus tarjoaa mahdollisuuden myös perusteelliseen lääni- ja valtionhallinnon organisaatiouudistukseen. Suurimmalla osalla hallinnonaloja maakunta olisi luonnollinen ja toimiva yksikkökoko. Tämä tulisi muistaa myös kuntauudistuksessa.
Ymmärrettävästi tällaiset uudistushenkiset ajatukset herättävät närää sosialidemokraattien piirissä. Lääniuudistus oli Lipposen hallitusten suurprojekti, jonka tarkoituksena oli pitkälti vähentää keskustalaisten vaikutusvaltaa lääneissä. Länsi- ja Itä-Suomen uudet läänit lopettivatkin monta vanhaa, perinteisesti vahvasti keskustalaista lääniä. Kyseessä on vahvasti valtapoliittinen muutosvastarinta demarien osalta. Vaikka lääniuudistus onkin epäonnistunut, ei uusista vallan keskuksista tahdota hevillä luopua. Kuitenkin valtapoliittisten pyrkimysten tulisi olla toissijaisia valtakunnan etuun nähden. Demarit ovat peräänkuuluttaneet tehokkuutta alue- ja paikallishallinnossa. Kiviniemen ehdotus olisi hyvä perusta perinpohjaiselle uudistukselle.
Maakunnallinen hallinto on ja pysyy jossain muodossa aina, koska se on hyvin monissa asioissa järkevä koko hoitaa yhteiskunnan tehtäviä. Suurlääneistä ei voida sanoa samaa. Ne ovat keinotekoinen tahtopolitiikan sivutuote, joista pitäisi mahdollisimman pian päästä eroon. En näe myöskään mitään syytä, miksi SDP:n tulisi pelätä asemansa puolesta uudessakaan tilanteessa, jos huoli hallinnon tehokkuudesta on aito eikä unohdu siinä vaiheessa, kun on kyse samaisen puolueen jäsenkirjan omaavista virkamiehistä.
Jos maakunnat otettaisiin läänijaon pohjaksi, pääsisimme eroon suunnattomasta määrästä väliportaan apurakenteita, jotka nykyinen läänijako tekee pakollisiksi.
Maakunnat läänien pohjaksi
11
301
Vastaukset
- purettava
kepulaiset pellolle
- ----
Argumentointisi oli niin murskaavaa, että olen sanaton.
- Ahon hallituksen
---- kirjoitti:
Argumentointisi oli niin murskaavaa, että olen sanaton.
aikana pojille joille KEPU! oli vaaleissa kiitollisuudenvelassa
- järkevin ratkaisu
Sehän on selvää, että mitä suurempia yksiköitä pyritään johtamaan keskusjohtoisesti, sitä raskaampi hallinto tarvitaan.
Mitä paremmin hallinto hajautetaan maakuntiin, sitä tehokkaammin hallinto tuntee maakuntansa asiat ja osaa suunnata ponnistuksensa maakunnan kannalta tärkeisiin asioihin.
Pääkaupunkiseudulla pyritään rakentamaan mahdollisimman suuria yksiköitä, eli siis yhdistämään Espoo, Vantaa, Helsinki ja Kauniainen.
Jostain syystä tälläkään hetkellä esim terveydenhuolto, opetus, sosiaalitoimi yms ei pysty hoitamaan edes pienemmissä yksiköissä niille määrättyjä tehtäviä.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella pyrkimyksenä on koota riittävän suuria yksiköitä taloudelliselle toiminnalle.
Tämän kaiken pohjalla on sellainen hieno taloudellinen termi kuin "suuruuden ekonomia".
Se tarkoittaa sitä, että mitä enemmän tuotetaan jotain, sitä alemmaksi yksikkökohtaiset kustannukset saadaan.
Suuruuden ekonomia nojaa kahteen perusasiaan:
1) Tarjottava tuote ei muutu ja soveltuu massatuotantoon
2) Kiinteät kulut saadaan jaettua useamman käyttäjän kesken.
Suuruuden ekonomia toimii hyvin 2-kohdan kanssa.
Mutta 1-kohta on suuruuden ekonomian heikkous.
Suuruuden ekonomian sijasta pitäisi käyttää u-muotoista käyrää, mitä myös ketjukäyräksi kutsutaan. Eli jossain kohtaa käyttäjämäärän perusteella saadaan palvelulle optimitilanne.
Palvelun kustannukset nousevat, jos käyttäjämäärä kasvaan tai laskee optimikäyttäjämäärästä.
Ketjukäyrä
Ketjukäyrästä saa käsityksen kun ottaa ketjun tai narun päistä kiinni ja antaa painovoiman hoitaa loput. Ketju tai naru hakee ketjukäyrän muodon.
Miksi pitäisi käyttää ketjukäyrää ?
Yhteiskunnan palveluissa on rajoitteita.
Yhden asiakkaan palvelemiseen voi käytännössä käyttää vaikka koko loppuelämänsä tai sitten voi pyrkiä palvelemaan mahdollisimman monta asiakasta päivän aikana.
Kummassakin tapauksessa palvelun laatu alkaa kärsiä. Yhden asiakkaan kohdalla joudutaan tekemään kaikkea ylimääräistä varsinaisen palvelun lisäksi, koska muuten ei saisi käytettyä kaikkea aikaansa siihen. Kustannukset karkaavat käsistä.
Jos taas palvellaan mahdollisimman monta, palvelunlaatu alkaa laskea ja ylimääräisiä kustannuksia alkaa syntyä menetettyinä asiakkaina, korvauksina yms huonosta laadusta johtuvina kustannuksina, sekä työntekijöiden sairastumisina yms vastaavina palveluntuotanto kapasiteetin/kyvyn rajoituksiin liittyvinä kustannuksina.
Siis, palveluissa on optimipiste kustannuksille.
Liian pienellä käyttäjämäärällä ja samoin liian suurella käyttäjämääräällä kustannukset ovat korkeammat kuin optimipisteessä.
Väittäisin voimakkaasti, että paras kustannustaso saavutetaan, palveluntuottajan, palvelunmaksajan että palvelunkäyttäjän kannalta, kun pyritään tarjoamaan usein tarvittavat palvelut paikallisesti, erikoispalvelut keskitetysti ja määrittelemään hallinnolle kokorajoituksia väestönmäärän, alueen ja palvelunkäyttäjien suhteen.
Ei ole mitään järkeä pyrkiä tarjoamaan kaikkea paikallisesti, vaan vallan hyvin voidaan määritellä optimiratkaisuja, millä väestö ja käyttäjämäärällä voidaan tarjota mitäkin palvelua.
Oltava erilaisia konsepteja samalle palvelulle pienessä, keskisuuressa ja suuressa kunnassa.
Erikoispalveluiden keskittäminen on järkevää.
Samalla voidaan harkita voiko erikoispalveluista tehdä liikkuvia eri paikkojen välillä, esimerkiksi säännöllisillä viikko, kuukausi tai vuosi syklillä.
Mitä suurempi keskitetty yksikkö, sitä suurempi ja monikerroksisempi hallintojärjestelmä tarvitaan, jotta organisaatio toimii.
Isossa organisaatiossa vastuu, osaaminen ja tehtävät pilkotaan pienemmiksi "suuruuden ekonomiahyödyn" luomiseksi.
Mitä pienempi yksikkö sitä kevyempi hallintojärjestelmä tarvitaan, mutta sitä enemmän tarvitaan yleistä tietämystä vähän kaikesta.
"Pienuuden ekonomiassa" korostuu yleistietämys.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ei ole järkevää pyrkiä keskittämään hallintoa, vaan järkeistämään hallintoa. Mitä monimutkaisempi hallinto tarvitaan, sitä enemmän sitä on ohjeistettava ja suunniteltava. Kaikki epäselvät asiat ja tehtävät moninkertaistavat hukkaan menneen työajan organisaation eri tasoilla.
Jos iso organisaatio on kyvytön toimimaan epämääräisen päätöksenteon ja ohjeistuksen vuoksi, ei ongelma poistu sillä, että kootaan vielä suurempi organisaatio ja toivotaan, että ongelmat vaimenevat organisaation lävitse kulkiessaan.
Ainut mikä vaimenee ja halvaantu on organisaation toimintakyky. Ja tämä juuri on se mikä nostaa palveluntuotantokustannuksia.
Suomen maakuntien yhdistäminen suuremmiksi tiivistyy oikeastaan LänsiSuomen TE-keskuksen myöntämissä EU-rahoituksessa johonkin projektiin yli 10-kertaisesti yli sallitun.
"Emme ymmärtäneet mitä meidän piti tehdä, tai millä perusteella tukea olisi myönnetty ja kuinka paljon sitä olisi saanut myöntää..."
Eikä kaiken huipuksi liikaa myönnettyjä tukia edes peritty takaisin...
Eli annetaan ongelmien vaimentua organisaation syövereihin...
Kun palveluilla tavoitellaan kustannustehokkuutta ja jokainen palvelu asettaa omat fyysiset ja henkiset vaatimuksensa, niin on pyrittävä etsimään jokaiselle palvelulle oma optimitilanteensa niin väestöpohjan kuin käyttäjämäärän suhteen.
Joskus jopa palvelu saattaa asettaa omia rajoituksiaan tuotantokapasiteetin, laadun yms suhteen.
Suomen väestö ei jakaannu tasaisesti Suomessa.
Tästä joudutaan tilanteeseen, että palveluntuotanto ja palvelunkäyttäjät on pyrittävä jakamaan alueellisesti järkevällä tavalla.
Voi olla jopa niin, että eri palveluiden kohdalla alueet ja palvelunkäyttäjät jakautuvat eri lailla.
Kaikille ei voida tarjota kaikkea kaikkialla.
Perusterveydenhoito, pelastustoimi ja peruskoulutus ovat tärkeimmästä päästä.
Ne täytyy järjestää paikallisesti.
Sen jälkeen ovat asiat, jotka voidaan hoitaa enemmän tai vähemmän paikallisesti tai suuremmissa yksiköissä.
En ota kantaa siihen, että puolueilla on perinteisesti alueellisesti keskittyneet kannattajansa eri puolilla Suomea.
Mutta sitä vastaan olen ehdottomasti, että kuntatasolla tehdään pakkoliitoksia.
Kehitys johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että kunnat etsivät niille parhaiten sopivat tapansa hoitaa kuntalaisten tarpeet.
Kuntien pirstaloituminen oli kehitystä kasvavan väestömäärän vuoksi. Nykyinen kehitys sotien jälkeen on johtanut väestön siirtymiseen pienistä kunnista suurempiin kuntiin ja kaupunkeihin.
On havaittavissa merkkejä muuttoliikkeen alkamisesta kaupungeista pienempiin kuntiin ja kaupunkeihin.
Suomessa kokoisessa maassa on kuitenkin suunnattoman paljon turhaa byrokratiaa.
Ensin sähkölämmittäjille piti tulla ylimääräinen energiavero, sitten kun sähkönhinta nousi, ylimääräistä veroa ei otettukaan käyttöön, koska sähkölämmittäjät eivät pääse hyötymään taloudellisesti sähkön hinnasta.
Tälläinen turha byrokratia on osoitus siitä, että valtion hallinnossa ei mietitä etukäteen riittävästi asioita.
Jos valtion ja kuntien hallinnossa ei ehditä hoitaa tehtäviä, niin on syytä vähentää tehtäviä ja keskittyä olennaisiin asioihin.
Lainsäädäntöön on kirjattu itsestään selviä asioita...
Ei elämän kulkua voida määrätä täydellisesti lainsäädännöllä.
Lainsäädönnön täytyy perustua hyväksi havaittuihin tapoihin tehdä asioita ja ohjeistaa sitä tarpeelliselta osin. - maakunnan asukas
Valta kansalle = länsimainen demokratia
- Keskustaporvari
Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että lääniporras pitäisi lakkauttaa tarpeettomana.
Hyvin suuri osa lääniportaan nykyisistä työtehtävistäkin voitaisiin lakkauttaa, ja jäljelle jääneet siirtää kuntien, maakuntien ja valtion keskushallinnon tehtäviksi.
Tämä suurlääniuudistus on hyvä esimerkki sosialidemokraattisesta hallinnoinnista, jossa rajoja piirrellään mielivaltaisesti Helsingissä.
Tämän lääniuudistuksenhan piti myös tuoman nettosäästöä valtiontalouteen? Missähän ne luvut on?- Wiljami
Lisäksi pitäisi lakkauttaa myös maakuntahallinnot. Maakunnathan eivät kerää veroja, joten niiden asema on keinotekoinen. Ei liene järkevää, että muutamaan lääniin keskitetyt työs hajautettaisiin useisiin maakuntahallintoisin. Byrokratia pelkästään lisääntyy.
Kunnat pitäisi yhdistää, esimerkiksi Ylihärmä pitäisi sulauttaa naapurikuntiinsa. Näin saataisiin kunnissa työskentelevät kepulaiskuhnurit oikean työn pariin. - purkaa ...
Wiljami kirjoitti:
Lisäksi pitäisi lakkauttaa myös maakuntahallinnot. Maakunnathan eivät kerää veroja, joten niiden asema on keinotekoinen. Ei liene järkevää, että muutamaan lääniin keskitetyt työs hajautettaisiin useisiin maakuntahallintoisin. Byrokratia pelkästään lisääntyy.
Kunnat pitäisi yhdistää, esimerkiksi Ylihärmä pitäisi sulauttaa naapurikuntiinsa. Näin saataisiin kunnissa työskentelevät kepulaiskuhnurit oikean työn pariin.niin miksei saman ideologista maakuntahallintoa :D
- Uusinen
purkaa ... kirjoitti:
niin miksei saman ideologista maakuntahallintoa :D
muutamalla Saksan liittotasavallan osavaltiolla.
- Keskustaporvari
purkaa ... kirjoitti:
niin miksei saman ideologista maakuntahallintoa :D
...lääninhallintoa?
- ----
Wiljami kirjoitti:
Lisäksi pitäisi lakkauttaa myös maakuntahallinnot. Maakunnathan eivät kerää veroja, joten niiden asema on keinotekoinen. Ei liene järkevää, että muutamaan lääniin keskitetyt työs hajautettaisiin useisiin maakuntahallintoisin. Byrokratia pelkästään lisääntyy.
Kunnat pitäisi yhdistää, esimerkiksi Ylihärmä pitäisi sulauttaa naapurikuntiinsa. Näin saataisiin kunnissa työskentelevät kepulaiskuhnurit oikean työn pariin.Nykyisellään maakunnat ovat löyhiä yhteistyöelimiä, jotka luovat puitteet pienten kuntien kannalta monesti välttämättömälle yhteistyölle palvelutuotannossa. Yhteistyössä veronkeräysoikeus ei ole oleellinen, varat tulevat siihen kunnilta.
Nykyjärjestelmän tehottomuudesta (läänien ja muun osalta) oli edellä tässä ketjussa hyviä huomioita.
Mielestäni uudistuksessa n. 15 maakuntapohjaisen läänin yhteyteen voitaisiin koota suurin osa kaikesta alueellisesta hallintokoneistosta, joista mainitsin esimerkkejä edellä. Nyt vapaaehtoisesti toteutuvien kuntaliitosten jälkeen läänissä olisi keskimäärin parikymmentä kuntaa. Luotaisiin selkeä kolmiportainen jaottelu hallintoon; valtiollinen taso, läänitaso ja paikallistaso ilman tarvetta nykyisenkaltaiseen lääniensisäiseen pilkkomiseen, seutukuntiin, kuntayhtymiin jnejne.
Maantieteelliset rajat olisivat pitkälle samat suurilla osilla hallinnonaloja, toisin kuin nykyään. Lääneihin voitaisiin valita kunnallisvaalien yhteydessä demokraattinen kontrollielin, vähän kuten liittovaltioiden osavaltioissa. Keskusvaltaa voitaisiin keventää läänien ottaessa vastuuta useammista asioista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626