Itselläni on ollut hirveästi vaikeuksia kirkon oppien seuraamisessa ja käskyjen pitämisessä. Tässä yhteiskunnassa on niin kovin vaikeaa olla vahva ja olla välittämättä muiden epäluuloista. Välillä minua ahdistaa koko kirkko ja minusta on epämiellyttävää puhua evankeliumista tai muusta perheeni kanssa. En tiedä miten pystyisin tekemään tässä asiassa parannuksen...Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia?
Mormoninuoret
***
10806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
isiemme virheelisistä ratkaisuista ja pahoista teoista. Perheen piirissä tämä usein konkretisoituu. Neuvoisin sinua etsimään avarakatseista ja ymmärtäväistä ihmistä kirkon ulkopuolelta, jolloin on mahdollisuus objektiiviseen tilanteesi arviointiin.
Nuorisotyöntekijät ja psykologit ovat koulutettuja nuorten ongelmien ratkaisuun. Täytyy kuitenkin muistaa, etteivät kaikki ole kykeneviä kaikkien ihmisten ongelmien ratkaisuun.
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni” (2. Moos.20:2-6)."
Joudumme tekemään myös omia henkilökohtaisia valintoja joita muut, - eivät edes vanhempamme voi tehdä puolestamme. Kunnioita kuitenkin vanhempiasi, sillä he ovat tehneet kaikkensa parhaan ymmärryksensä mukaan.
Turust
Lapsenlapseni on hyväkäytökseinen 15-vuotias, joka käy koulua ja opiskelee päästäkseen lukioon.
Minusta hän elää hyvää elämää.
Eikö mormoonilapselle tällainen riitä? Mitä muuta häneltä uskonto vaatii?
toisen minuutta joka on herkimmillään murrosiässä.
Tätä kunnioitusta vaaditaan vanhemmilta, - vaikka kysymyksessä on oma lapsi, - nuori ihminen.
"Liisan lapsuuden intensiivisimmät häpeän tunteet liittyivät juuri kylppäriin. Usein kun hän oli aamupesulla, isä tuli koputtamatta lukottomasta ovesta ja kävi kuselle hänen viereensä.
Liisa ei uskaltanut sanoa vastaan, mutta muistaa tänä päivänäkin kuinka inhottavan häpäisevänä hän koki tuon yksityisyyden loukkaamisen.
Isän osoittama täydellinen kunnioittamattomuus tyttären yksityisyyttä kohtaan tuntui totaalisen nöyryyttävältä.
"Hän toimi kuin olisi omistanut minut kokonaan arvostamatta minua pätkääkään. Hän ei ainoastaan tunkeutunut minulle varattuun tilaan.Hän käyttäytyi kuin minä olisin ollut hänen tilansa.""
Luulisin tuon kunnioituksen olevan tarpeellinen, uskonsuunasta riippumatta, uskolla painostamisella saadaan aikaan ainoastaan ahdistusta.
Turust
yhdenmukaisuuteen on tosiasia. Täällä Suomessa, jossa olemme pieni väemmistö, tuo paine tuntuu selvästi. Toisaalta sen voittaminen vahvistaa, sillä joutuu ponnistelemaan enemmän kuin esim. Utahissa. Säännöllinen pyhien kirjoitusten lukeminen, rukous ja osallistuminen nuorten toimintoihin sen lisäksi, että käy sunnuntain kokouksissa, antaa tukea ympäristön painetta vastaan.
Toivottavasti joku nuoristammme myös vastaa sinulle.
ja ajatella asiat uusiksi.
Jos kirkon opit tuntuvat käsittämättömiltä niin sellaisia ne juuri sinulle ovat.
Ei sinun tarvitse elämääsi elää muiden ehdoilla ja säännöillä. Uskonnot rajoittavat valintoja ja ajatuksiakin ja yrittävät pitää sinut kuin pässin narussa jos ymmärrät.
Katkaise naru ja ala ajatella itse uskonnostakin.
Koko tämä elämä on lyhyt ja kaikenlaiset luulot ja uskot on parasta pitää taka-alalla.
Ne vain kahlitsevat kaiken toimintasi ja siihen uskonnot juuri pyrkivätkin.
Kun tulet vanhaksi palaavat uskonasiat mieleesi ja huomaat kuinka yksinkertaisia ihmisiä pompotetaan erilaisilla ihmisten keksimillä opeilla ja säännöillä.
saaminen ja vahvistaminen on nuorelle hyvin tärkeä vaihe. Sen joutuvat varmaan kaikki kirkkoon nuorena kastetut hankkimaan. Meidän tulee kunkin hankkia omakohtainen vakaumus. Lainavalolla ei pärjää pitkälle.
Minä olen käännynäinen enkä siksi täysin ymmärrä nuorten pulmia tässä asiassa.
Asia on juuri näin... itse kasvoin lapsuuteeni, nuoruuteni ja aikuisuuteni tällaisen itseruoskimisen alla kunnes vihdoin aloin ajattelemaan asioita omilla aivoilla ja luovuin "sijaiselämästäni". Nyt ovat silmäni avaututuneet ja taakka pudonnut harteilta...
synnin orjuudesta Kristus meidät vapautti. Ei ole tarkoitus, että annamme sitoa itsemme uudelleen. Käskyjen mukaan eläminen tuo lisää vapautta. Välttyy mm. erilaisista riippuvuuksista.
Sekin on syytä muistaa, ettei "jumalattomuus ole koskaan onnea". Se on synnin orjuudessa olemista.
Uskonnollinen riippuvuus on hyvinkin verrattavissa alkoholiriippuvuuteen. Monille toki edellinen on parempi vaihtoehto.
riippuvaisia Jumalan armosta, sillä ilman sitä ja ilman Kristuksen sovitustyötä hukumme. Uskonnollinen riippuvuus tässä mielessä on oikein. Ikävä kyllä on myös epätervettä uskonnollisuutta.