Onko ihmisen pakko "uskoa" johonkin?
Onhan maailmassa ihmisiä jotka eivät esimerkiksi kuuntele ollenkaan musiikkia, heille ei siis musiikkia ole olemassa (vaikka he kuulisivat sitä).
Onko ihmisen siitä huolimatta uskottava Jumalaan, Saatanaan, ID:hen?
Itse ainkaan en jaksa kovinkaan paljon miettiä "uskonasioita", eli kertokaapa mietteitä "uskottumuudesta".
PS. Itseäni kovasti kummaksuttaa uskisten lähes pakkomielteinen oman uskonsa tuputtaminen...
PPS. En siis ole ateisti, evolutionisti, satanisti tms...
Onhan maailmassa ihmisiä jotka eivät esimerkiksi kuuntele ollenkaan musiikkia, heille ei siis musiikkia ole olemassa (vaikka he kuulisivat sitä).
Onko ihmisen siitä huolimatta uskottava Jumalaan, Saatanaan, ID:hen?
Itse ainkaan en jaksa kovinkaan paljon miettiä "uskonasioita", eli kertokaapa mietteitä "uskottumuudesta".
PS. Itseäni kovasti kummaksuttaa uskisten lähes pakkomielteinen oman uskonsa tuputtaminen...
PPS. En siis ole ateisti, evolutionisti, satanisti tms...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Satuihin ja höpötyksiin ei ainakaan ole pakko uskoa. Niihin uskomisessa ei ole mitään järkeä. Satuihin uskominen on sairasta ja aivan järjetöntä.
PS. Jumala on satua ja höpötystä niin kauan kuin toisin todistetaan.
"Onko ihmisen pakko "uskoa" johonkin? Onhan maailmassa ihmisiä jotka eivät esimerkiksi kuuntele musiikkia, heille ei siis musiikkia ole olemassa ( vaikka he kuulisivat sitä )."
Täällä on joskus aikaisemmin keskusteltu, tosin hyvin vähäsen, siltä pohjalta, että uskonnollisuus olisi geeneissä, niin kuin ainakin yksi Minnesotan yliopiston tutkimus väittää. Minusta olisi erittäin mielenkiintoista pohtia tuotakin asiaa.
Jos uskonnollisuus olisi geeneissä, ( vahvempana tai heikompana ), niin mitä johtopäätöksiä silloin voisi tehdä? Voisiko silloin itse kovinkaan paljon vaikuttaa siihen, uskooko vai ei? Uskoisiko silloin siksi, koska uskonnollisuus olisi geeneissä ja olisi uskomatta siksi, koska näin ei ole? Jos näin on, niin eikö siitä seuraisi, että ei kannattaisi tuputtaa uskomista eikä sen paremmin uskomattomuuttakaan? Vai pitäisikö tuputtaa vain niille, jotka epäröivät?
>>Täällä on joskus aikaisemmin keskusteltu, tosin hyvin vähäsen, siltä pohjalta, että uskonnollisuus olisi geeneissä, niin kuin ainakin yksi Minnesotan yliopiston tutkimus väittää. Minusta olisi erittäin mielenkiintoista pohtia tuotakin asiaa. >Jos uskonnollisuus olisi geeneissä, ( vahvempana tai heikompana ), niin mitä johtopäätöksiä silloin voisi tehdä?>Voisiko silloin itse kovinkaan paljon vaikuttaa siihen, uskooko vai ei? Uskoisiko silloin siksi, koska uskonnollisuus olisi geeneissä ja olisi uskomatta siksi, koska näin ei ole?>Jos näin on, niin eikö siitä seuraisi, että ei kannattaisi tuputtaa uskomista eikä sen paremmin uskomattomuuttakaan? Vai pitäisikö tuputtaa vain niille, jotka epäröivät?
En tiedä geeneistä paljonkaan, niin että niistä en pysty väittelemään. Toivoin vain, että tässä keskustelussa ei alettaisi puhua siihen tyyliin, että minun tavallani ajattelevilla on terveet geenit ja sinun tavallasi ajattelevilla on sairaat geenit.
Lainaan minua viisaampia: "Research on twins supports `God gene`." " The debate about the "God gene " was promted last year by Dr Dean Hamer, the director of the Gene Structure and Regulation Unit at the National Institute in America. After comparing more than 2,000 DNA samples, he concludid that the greater peaple`s ability to believe in a higher spiritual force, the more likely that they would share the gene, VMAT2."
Ai että on joku Vernaakin viisaampi? Enpä olisi uskonut Vernan tätä itse myöntävän.. Mutta onkohan dear Dr Hamer lukenut Nykysuomen Sanakirjaa ollenkaan? Tulitko pohtineeksi tätä lainkan? ;)
Varmaan sinäkin olet huomannut, että minä olen täällä kaikkein tietämättömin, kun minun täytyy lukea lähdeteoksia, ja vielä olen niin hölmö, että tunnustan sen kaikkien kuullen. Tuskinpa dear Dr Hamer on lukenut suomenkielisiä kirjoja, mutta varmaankin muita, luulisin. Vai mistäs minä tiedän. Ehkä minä olen viimeinen, joka enää lukee kirjoja tai etsii tietoja edes netistä koulun ja opiskeluaikojen jälkeen. Toivottavasti se kuitenkin suodaan minulle anteeksi.
Vae tykkiät sinäki viännellä sanoja ninku minäki.
>>Toivoin vain, että tässä keskustelussa ei alettaisi puhua siihen tyyliin, että minun tavallani ajattelevilla on terveet geenit ja sinun tavallasi ajattelevilla on sairaat geenit.
Sanotaan, että kaikella on aikansa taivaan alla.
Aikoinani minullekin oli aivan samantekevää oliko Jumala ja Saatana olemassa vai ei.
Ihan sattumalta käteeni tyrkättiin kirja, joka herätti kiinnostukseni eri uskontoihin.
Ja minulle koitti aika uskoa Jumalaan.
Aikoinani kuuntelin kaikenlaista musiikkia ja soittelin itsekin.
Uskoontultuani kuuntelen musiikkia hyvin harvoin ja silloinkin valikoidusti.
Itse elämä suuressa kauneudessaan riittää.
Elämäähän voi tutkiskella lukemattomilta eri tahoilta aina kyllästymiseen asti.
Eriasteisiin hömpiin kyllästyttyään on aika etsiä muita mielenkiinnon kohteita.
Ettei yksikään joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän!
Ei tämä asia vatvomalla parane, jokainen päättäköön itse mihin uskoo ja kestäköön valitsemansa seuraamukset.
Pakko ei varmaan ole uskoa, joillakin on kyllä siihen tarve.