Ei tarvita älynlahjoja

päin olla. Kuskithan vedättää jokaista, joka ei ole täysissä voimissa.

Päiväsaikaan ajavilla on ilmeisesti sen verran enemmän taukoja, että kerkeää seisoskelemaan kädet taskussa siinä grillin kulmallakin. Ainakin näyttää olevan ajon aikana sen verran kova työ hinkata majoneeseja kravaatin päältä, ettei kerkeä seuraamaan niitä turvavälejä.

on selvin- kirjoitti:

päin olla. Kuskithan vedättää jokaista, joka ei ole täysissä voimissa.

Päiväsaikaan ajavilla on ilmeisesti sen verran enemmän taukoja, että kerkeää seisoskelemaan kädet taskussa siinä grillin kulmallakin. Ainakin näyttää olevan ajon aikana sen verran kova työ hinkata majoneeseja kravaatin päältä, ettei kerkeä seuraamaan niitä turvavälejä.

Lue lisää

Jos näet taksikuskin syövän, niin se tapahtuu täysin omalla ajalla elikkä mittari ei raksuta ja palkka ei juokse.

Ei tämä nyt mitään kovin älynlahjoja kehittävää ole, samaa ratinkääntämistä ja katujen hinkkaamista päivästä toiseen. Eli ehkä se ikävin puoli on juuri siinä, että hommassa ei juuri kehity mihinkään suuntaan.

Pirssikuski kirjoitti:

Ei tämä nyt mitään kovin älynlahjoja kehittävää ole, samaa ratinkääntämistä ja katujen hinkkaamista päivästä toiseen. Eli ehkä se ikävin puoli on juuri siinä, että hommassa ei juuri kehity mihinkään suuntaan.

Lue lisää

Varsinkin toimistossa kehityin niin kauhiasti. Monenlaista laskutusohjelmaa tuli opeteltua. Mitä pienempi pomo niin sitä suuremmat luulot niillä oli itsestään. yäk.
Kyllä se kuulkaa on sillä tavalla, että kaikki työt eivät ole kovin kehittäviä.
Tai miten kukakin työnsä kokee.

Jos asiakas on tympäisevä niin olen kehittänyt itseäni niin, että olen mahdollisimman hiljaa ja sanon vain aha tai vastaavaa. Vaikutan varmasti tosi tyhmältä sen "viisaan" asiakkaan mielestä.

Jos asiakas on agressiivinen niin joutuu oikein miettimään, että miten saisi puhumalla tilanteen rauhoittumaan. Empatia ja rauhallisuus on avainsanat. On hyvä jos osaa vähän näytellä. Ettei nimittäin oikeasti näytä kasvoillaan, "voi vittu mikä ääliö".

Kun kuljetan vammaisia lapsia, niin koitan siinäkin aina jotain jutella ja mietin kovasti, että miten kunkin kanssa voi keskustella. Jotkut eivät osaa lainkaan puhua vaan ääntelevät jotain sinnepäin. Koitan silti jotain jutella ystävällisyyttäni.

Kyllä tuossa taksihommassa tulee koko elämän kirjo nähtyä. Aina ei vaan huvita laittaa omaa persoonaansa peliin vaan koittaa hoitaa homman pois. Eli vie asiakkaan toivottuun osoitteeseen turvallisesti.

Ei minunkaan kannata jokaiselle kertoa, että olen sijoittamalla tehnyt melkoiset voitot ja talo on iso ja oma auto isompi kuin se pirssi, jolla ajelen aikani kuluksi taksikuskina muutaman päivän viikossa.

Jotain kertoo sekin, että taksikuskit kuten toki monet muutkin ammatit yleistetään tietynlaisten ihmisten työksi. Mitähän yleistäjien korvien välissä liikkuu? Kerran vuodessa ajetaan taksilla ja siitäkin lompakko menee miinukselle kun pitää yrittää näyttää varakkaammalta kuin mitä on.

Työ on työtä ja kaikki työt on välillä ihan paskaa. Onneksi minulla on myös muuta elämää. Oli myös silloin toimistotyötä tehdessäni tai kaupassa ollessa. Inhosin vain sitä paikallaan oloa. Siksi nyt suhailen taksilla.