Se, mitä useilta (kummankin sukupuolen edustajilta) tuntuu puuttuvan tällä palstalla, on nöyryys toista sukupuolta kohtaan. Mitä on nöyryys? Onko oikeaa nöyryyttä olemassakaan?
Nöyryyttä on vähintään kahta lajia. Nöyryys jonkin toisen ihmisen edessä on väärin silloin, jos se perustuu itsensä vähättelyyn. Veikkaisin niin, että se joka pitää itseään muiden alapuolella, ei juuri siitä syystä osaa kunnioittaa toisia. Tämänlaatuisessa "nöyryydessä" ei ole mitään positiivista, vaan se perustuu kielteisiin ajatuksiin itsestä, ei suinkaan kunnioittaviin ajatuksiin toisista, ja käännetään usein ylimielisyydeksi.
Jos asenteeni on täysin puolueeton, niin eikö minun pitäisi arvostaa itseäni siinä missä toisiakin. Ei kai sen, että satun tiirailemaan juuri näiden silmien takaa, ja asumaan juuri tässä kehossa, pitäisi aiheuttaa sitä etten osaa arvostaa itseäni. Ymmärrän kyllä sen, että itsekunnioitus lipsahtaa helposti itsensä korottamisen puolelle, mutta tästä vaarasta huolimatta neutraali asenne näkee mielestäni itsensä samalla viivalla muiden kanssa.
Jos oikeaa nöyryyttä on, niin ei se voi lähteä itsensä aliarvioinnista, vaan kunnioituksesta toista kohtaan. Tottakai voin huomata toisessa ominaisuuksia, jotka ovat parempia kuin itselläni, mutta jos koen sen olevan itseltäni pois, lähenee se jo vahvasti kateutta. Jos taas osaan hyväksyä itseni sellaisenaan (ei estä pyrkimästä parempaan suuntaan), ja näen toisen saavutukset myönteisessä mielessä, niin silloin nöyryys on hyvin lähellä kunnioitusta.
Kunnioittakaamme itseämme jotta...
Nöyryyttä on vähintään kahta lajia. Nöyryys jonkin toisen ihmisen edessä on väärin silloin, jos se perustuu itsensä vähättelyyn. Veikkaisin niin, että se joka pitää itseään muiden alapuolella, ei juuri siitä syystä osaa kunnioittaa toisia. Tämänlaatuisessa "nöyryydessä" ei ole mitään positiivista, vaan se perustuu kielteisiin ajatuksiin itsestä, ei suinkaan kunnioittaviin ajatuksiin toisista, ja käännetään usein ylimielisyydeksi.
Jos asenteeni on täysin puolueeton, niin eikö minun pitäisi arvostaa itseäni siinä missä toisiakin. Ei kai sen, että satun tiirailemaan juuri näiden silmien takaa, ja asumaan juuri tässä kehossa, pitäisi aiheuttaa sitä etten osaa arvostaa itseäni. Ymmärrän kyllä sen, että itsekunnioitus lipsahtaa helposti itsensä korottamisen puolelle, mutta tästä vaarasta huolimatta neutraali asenne näkee mielestäni itsensä samalla viivalla muiden kanssa.
Jos oikeaa nöyryyttä on, niin ei se voi lähteä itsensä aliarvioinnista, vaan kunnioituksesta toista kohtaan. Tottakai voin huomata toisessa ominaisuuksia, jotka ovat parempia kuin itselläni, mutta jos koen sen olevan itseltäni pois, lähenee se jo vahvasti kateutta. Jos taas osaan hyväksyä itseni sellaisenaan (ei estä pyrkimästä parempaan suuntaan), ja näen toisen saavutukset myönteisessä mielessä, niin silloin nöyryys on hyvin lähellä kunnioitusta.
Kunnioittakaamme itseämme jotta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun naiset käyttäytyvät, kuin Yhdysvalloissa tummaihoiset: Meitä on sorrettu niin kauan, että meidän on aika saada etuoikeuksia. Menneet ovat menneitä ja niiden varjolla ei kannata mitään vaatia. Tasa-arvo saavutetaan ainoastaan oikeudenmukaisuudella ja järkevällä keskustelulla, ei toista osapuolta haukkumalla.
"kun naiset käyttäytyvät, kuin Yhdysvalloissa tummaihoiset: Meitä on sorrettu niin kauan, että meidän on aika saada etuoikeuksia. Menneet ovat menneitä ja niiden varjolla ei kannata mitään vaatia. Tasa-arvo saavutetaan ainoastaan oikeudenmukaisuudella ja järkevällä keskustelulla, ei toista osapuolta haukkumalla."
Nimenomaan, mutta miten tämä liittyy kirjoitukseeni? Vastasitko oikeaan viestiin?
Ehkä ei siinä tapauksessa, että viestisi ei käsitellyt tälle palstalle kuuluvaa aihetta, jos jotain käsitin väärin, saa kyllä tasmentää...
Pitäisi ensin tietää miten sinä käsitit kirjoitukseni pointin, joka oli yllättäin juuri tämä: "Tasa-arvo saavutetaan ainoastaan oikeudenmukaisuudella ja järkevällä keskustelulla, ei toista osapuolta haukkumalla." "Auttamattomasti mennään vikaan."-otsikko tässä hämäsi.
Kritiikkini ei koskenut naisia tai miehiä, vaan henkilökohtaista itseluottamusta, jonka puute näkyy MYÖS suhtautumisessa toiseen sukupuoleen tai vaikkapa mustalaisiin. Se näkyy nimenomaan toisten mollaamisena ja ylimielisyytenä.