uskossa

Kun ihminen tulee uskoon, se tarkoittaa että hän on saanut Jumalalta lahjan: Uskonlahjan.
Se että ihminen pelastuu kun uskoo, on kokonaan armoa perusluonteeltansa syntiselle ihmiselle.
Uskoontuleminen ei tarkoita sitä että ihmisen oma luonne muuttuisi hyväksi, vaan että hän haluaa elää uskonelämää, ja rakastaa ja kunnioittaa toista ihmistä niinkuin itseänsäkin. Uskovainen auttaa toista, ja yrittää olla mahdollisimman epäitsekäs.
Koska jokaisessa ihmisessä on virheitä, joko luonne on ennen uskoon tulemista ollut hyvin itsekäs, ja se että muuttuisi enemmän toista ihmistä huomioon ottavaksi ihmiseksi voi monelle olla joskus vaikeaa.
Onneksi uskovaista ei kuitenkaan jätetä yksin, vaan hän voi kertoa huolensa Jeesukselle, joka lupasi kantaa ihmisten taakkoja.
Kun ihminen tulee uskoon, hän saa syntinsä anteeksi ja aloittaa uudestaan, puhtaalta pöydältä. Jokainen uskovainen ihminen on Jumalalle tärkeä ja rakas, eikä hän jätä ihmistä yksin vaikka koetteleekin hänen uskoansa monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan! Mutta sellainen jolla on koettelemuksia juuri tällä hetkellä ei aina ymmärrä että se on tärkeää hänen kasvamisellensa enemmän Jumalan mieleiseksi ihmiseksi.
Ihminen on perusluonteltansa syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla. Vaikka maailma on paha ja kovakin paikka elää, ei Jumala kuitenkaan hylkää lapsiansa, jotka Jeesus on lunastanut ristinkuoleman kautta. Jeesuksen veri pesee pois kaikki synnit, ja vaikka ne olisivat veriruskeat, ne tulevat muuttumaan villanvalkoisiksi.
Olen kiitollinen Jeesukselle hänen uhristansa, jonka hän maksoi ristillä jokaisen uskovaisen puolesta. Hän kutsuu tulemaan luoksensa, ja siihen kutsuun kannattaa vastata, se jolla on sydämmessänsä uskoa. Ja se jolla ei ole uskoa rukoilkoon kunnes hän saa uskon.
Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.