mitä mieltä pop-messusta??

Kolehtia kerättiin kyllä, tuotto meni messun kulujen kattamiseen; ehkä siitä saivat soittajatkin osansa, vaikka ei varmasti heille ole pääasia. He nimittäin ovat olleet aktiivisesti puuhaamassa pop-messua luterilaiseen kirkkoon. Kuluja messusta varmasti jonkin verran tuleekin; sen jälkeen järjestettiin nimittäin vielä jatkot seurakuntasalissa, jossa oli tarjolla jouluisia pikkuherkkuja ja glögiä. Paikalla soitti toinen bändi irlantilaista musiikkia, tiernatytöt esiintyivät ja joulupukkikin piipahti tuomassa jokaisella lahjan.

Pop-messu järjestetään kerran kuukaudessa Töölön kirkossa, se on ev.lut.kirkon tapahtuma, jossa paikalla soittaa bändi kitaran, sähköpianon ja rumpujen kanssa, ja tunnelma on aika erilainen kuin tavallisessa jumalanpalveluksessa. Sillä kysehän on jumalanpalveluksesta, saarna, virret ja ehtoollinen kuuluu mukaan, mutta kaikki tapahtuu jotenkin iloisemmassa sävyssä, eli mukana on koko ajan sellainen tietty menevyys, iloisuus ja nuorekkuus. en tiedä, miksi se on nimetty messuksi, joka tosiaan viittaa katolilaisuuteen, mutta onhan luterilaisessa kirkossa tuomasmessukin ollut jo pitemmän aikaa. Ehkä nimi jotenkin kuulostaa etenkin nuorten korvissa houkuttelevammalta, mene ja tiedä. Sillä siitähän näissä uusissa messuissa on kyse; että kirkkoon löytäisivät tiensä ne, jotka sinne eivät tavallisesti eksy mutta joita kristinuskon sanoma jollain lailla kuitenkin kiinnostaa, etenkin nuoret.
Itse olin positiivisesti yllättynyt siitä, että vaikka kyse oli pop-messusta eli perinteiselle luterilaisuudelle vieraasta tavasta palvella Jumalaa, mukana olivat kuitenkin mukana kristinuskon perinteiset elementit: ehtoollinen, armon ja Jumalan rakkauden sekä lähimmäisenrakkauden korostaminen, jopa synti ja kaikkien meidän synnillisyys mainittiin puheessa. Ja saatiin siunaus matkaan. Uutena mukana oli erilaiset musiikki-instrumentit ja vapautunut tunnelma sekä paljon iloisia kasvoja.
Pop-messua ovat olleet järjestämässä bändin jäsenet sekä muutama aktiivinen pappi, jotka ovat halunneet löytää uusia tuulia kirkkoon.
Minulle jäi messusta kuva, että se on kirkolle oivallinen keino saavuttaa nuoria ihmisiä ja niitä, joita perinteinen jumalanpalvelus ei kosketa. Ajankohtakin oli useimmille nykyihmisille sopivampi: klo 18 illalla.

tietoa kirjoitti:

Pop-messu järjestetään kerran kuukaudessa Töölön kirkossa, se on ev.lut.kirkon tapahtuma, jossa paikalla soittaa bändi kitaran, sähköpianon ja rumpujen kanssa, ja tunnelma on aika erilainen kuin tavallisessa jumalanpalveluksessa. Sillä kysehän on jumalanpalveluksesta, saarna, virret ja ehtoollinen kuuluu mukaan, mutta kaikki tapahtuu jotenkin iloisemmassa sävyssä, eli mukana on koko ajan sellainen tietty menevyys, iloisuus ja nuorekkuus. en tiedä, miksi se on nimetty messuksi, joka tosiaan viittaa katolilaisuuteen, mutta onhan luterilaisessa kirkossa tuomasmessukin ollut jo pitemmän aikaa. Ehkä nimi jotenkin kuulostaa etenkin nuorten korvissa houkuttelevammalta, mene ja tiedä. Sillä siitähän näissä uusissa messuissa on kyse; että kirkkoon löytäisivät tiensä ne, jotka sinne eivät tavallisesti eksy mutta joita kristinuskon sanoma jollain lailla kuitenkin kiinnostaa, etenkin nuoret.
Itse olin positiivisesti yllättynyt siitä, että vaikka kyse oli pop-messusta eli perinteiselle luterilaisuudelle vieraasta tavasta palvella Jumalaa, mukana olivat kuitenkin mukana kristinuskon perinteiset elementit: ehtoollinen, armon ja Jumalan rakkauden sekä lähimmäisenrakkauden korostaminen, jopa synti ja kaikkien meidän synnillisyys mainittiin puheessa. Ja saatiin siunaus matkaan. Uutena mukana oli erilaiset musiikki-instrumentit ja vapautunut tunnelma sekä paljon iloisia kasvoja.
Pop-messua ovat olleet järjestämässä bändin jäsenet sekä muutama aktiivinen pappi, jotka ovat halunneet löytää uusia tuulia kirkkoon.
Minulle jäi messusta kuva, että se on kirkolle oivallinen keino saavuttaa nuoria ihmisiä ja niitä, joita perinteinen jumalanpalvelus ei kosketa. Ajankohtakin oli useimmille nykyihmisille sopivampi: klo 18 illalla.

Lue lisää

tiedoista!

ehtoollisen sakramentin jokaisen kirkkovuoden päivänä. Pitkäperjantaina ei tosin vietetä Messua, vaan ennaltapyhitettyjen lahjain liturgia - jossa siis voi nauttia ehtoollisen Messun ulkopuolella - Messun tekee Messuksi konsekraatio, Kristuksen tuleminen sakramentaalisten merkkien kautta keskellemme. EPL on liturgia, jossa konsekraatiota ei toimiteta, vaan ehtoollisleipä tuodaan tabernaakkelista jaettavaksi...

hyviä Messuja!

voimme vastaanottaa kirjoitti:

ehtoollisen sakramentin jokaisen kirkkovuoden päivänä. Pitkäperjantaina ei tosin vietetä Messua, vaan ennaltapyhitettyjen lahjain liturgia - jossa siis voi nauttia ehtoollisen Messun ulkopuolella - Messun tekee Messuksi konsekraatio, Kristuksen tuleminen sakramentaalisten merkkien kautta keskellemme. EPL on liturgia, jossa konsekraatiota ei toimiteta, vaan ehtoollisleipä tuodaan tabernaakkelista jaettavaksi...

hyviä Messuja!

Lue lisää

että meillä siis on MAHDOLLISUUS ottaa vastaan ehtoollinen joka päivä, kunhan olemme käyneet ripittäytymässä, emmekä ole vakavan synnin tilassa.

Morjens vaan

päinvastoin kuin luulet, pop-messussa kyllä kuultiin Jumalan sanaa, ja painavaa sanaa kuultiinkin. Voin nimittäin kertoa, että olin itsekin skeptinen etukäteen sen suhteen, minkälainen on messun hengellinen anti. Ajattelin, että tämä on taas niitä kirkon yrityksiä olla nuorekas ja muodikas, ja todellinen sanoma siinä sivussa unohtuu...Mutta näin ei pop-messussa tapahtunut. Olihan tunnelma toki iloinen, mutta niinhän uskominenkin on iloinen asia, eikä mikään synkistelyn aihe. Saarnassa puhuttiin mielestäni paljon syvällisempiä ja uskonnollisempia juttuja kuin tavallisessa jumalanpalveluksessa, puhumattakaan vaikkapa jouluyön jumalanpalveluksesta, jossa vasta saarnassa näkyykin se kaikkien miellyttämisen yritys. Pop-messussa olivat läsnä kaikki kristinuskon tärkeimmät asiat, ja vielä harvinaisen selkeästi; puhuttiin syntisyydestä, syntien anteeksi saamisesta ja armosta, lähimmäisenrakkaudesta ja hiljentymisen taidon tärkeydestä tässä kiireisessä maailmassa, ja näin joulun alla Jeesuksen odottamisen ja vastaanottamisen taidosta. Eikä pelkästään joulunlapsen vastaanottamisesta, vaan Kristuksen toiseen tulemiseen valmistautumisesta. Eli varsin painavaa sanaa, ja omiaan kyllä varmasti karahtamaan jokaisen tapauskovaisen tai kristinuskoon kielteisesti suhtautuvan korvaan. Ei siis mitään mielistelyä tai pelkkää viihdettä pop-messu ollut.