Mun mielestä se menee näin:
Kun kuolee sielu irtoaa ruumiista ja menee taivaaseen jos on tarvis sitä syntyy uudestaan. Ja synnit mitä on edellisessä elämässä tehnyt joutuu maksamaan kärsimyksenä. Paitsi jos on todella pyytänyt saada ne anteeksi vilpittömästi.
Kun kuolee sielu irtoaa ruumiista ja menee taivaaseen jos on tarvis sitä syntyy uudestaan. Ja synnit mitä on edellisessä elämässä tehnyt joutuu maksamaan kärsimyksenä. Paitsi jos on todella pyytänyt saada ne anteeksi vilpittömästi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se varmaankin on.
Niinkuin jo tuolla toisaalla mainitsin niin Taivas sana on ihmisen keksimä. Me jäämme tänne maailmaan. Jokainen joka on etsinyt täällä ollessaan totuutta on löytävä lisää totuuksia siinä toisessa tasossa.
Ne jotka jo täällä tietävät elämän jatkuvan elämän jälkeen.Siirtyvät toiselle tasolle helpommin.
On hyvä tietää että jokaista ollaan vastassa.Silloin kun hopealanka katkeaa,kultamalja särkyy.
Kuolemassa ei ole mitään pelättävää,vain tekojemme sovitus saa hieman värinöitä lähtöhetkellä.Mutta itse me itsemme tuomitaan.
Taivaassa on aina kesä,virrat solisevat perhoset lentävät.Se on paikka jonka itse luomme.
Uskon sen, mitä Hebrealaiskirje 9:27-28 kertoo, että: "Jokaisen ihmisen osana on KERRAN kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat."
Kun olin evakossa äitini kanssa, tuli siihen samaan maalaistaloon myöskin muita evakkoon Parkanosta. Tämä tapahtui Ikaalisissa.
Niin se Aarre poika kertoi minulle ihmeellisen tarinan, mitä hän koki Parkanossa.
Talon emäntä oli sanonut hänelle, että haeppas Aarre saunasta vasta tänne, minä aijon vielä lakaista tämän tuvan lattian, ennenkuin mennään nukkumaan.
Aarre läksi saunalle, mutta kun hän pääsi noin 5 m päähän saunasta, aukesi saunan ovi, ja sieltä tuli mies, joka oli ihan täysi karhun karvoja.
Oli musta ja karvainen kuin karhu. Mutta sillä oli
lehmän sarvet, ja oli hirvittävän näköinen.
Aarre läksi juoksemaan takaisin tupaan, mutta oli niin paniikissa ettei pystynyt juoksemaan, vaan kaatui maahan, ja katsoi taaksensa ja näki kuinka se karvainen olento oli aukaisuut kaivon kannen, ja astui juuri siitä sisään kaivoon.
Ja Aarre sai taas jalat alleen, ja juoksi kiireesti tupaan ja sänkyyn peiton alle piiloon.
Sitten se talon emäntä jätti lattian lakaisematta,
ja vasta aamulla läksi itse hakemaan sitä vastaa saunasta. Ja voi kauhistus mitä hän näki!!!
hänen miehensä oli hirttänyt itsensä sinne saunan hirteen, ja riippui sinnä kuolleena.
Ja tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen että sielunvihollinen saatana, sai sen miehen saaliikseen, ja haki sen sielun helvettiin sen kaivon kautta. Tämä on hyvä varoitus meille, että ketä me palvelemme. Jumalaako? ja Jeesusta vaiko sielunvihollista saatanaa, jota myöskin perkeleeksi kutsutaan.
Jos Jumalaa palvelemme ja Jeesusta, niin meidät hakee kerran taivaan enkeli taivaaseen.
Mutta jos elämme tälle maailmalle ja emme ole uskovaisia, niin silloin voi meille käydä niinkuin tuolle miehelle jonka sielunvihollinen vei kaivon kautta helvettiin.
Olavi