Uskonto on

'- Usko muuttuu, koska ihmisen tiedot ja mielipiteet muuttuvat jatkuvasti, se on aikaan sidottu ja muuttuu yhdessä ajan kanssa. Mutta rakkaus on ajan ulkopuolella: se on muuttumaton ja ikuinen.'

Mikähän tekee rakkaudesta yleisesti ottaen ja Tolstoinkin mielestä niin ylitsevuotavan täydellisen? Tunne muiden joukossa.

Puhutaankohan tässä jumalallisesta rakkaudesta
vai ihmisten välisestä vaiko kummastakin? Vaikuttaa kuin Tolstoi puhuu yleisesti, mutta
onko tämä ohittamaton jumalallinen rakkaus edes verrattavissa maalliseen? Heikkouden kuvitelmia.

'Ihmiskunta kehittyy vain uskonnon kehittymisen myötä. Uskonnon kehittyminen ei merkitse uusien uskontotuuksien löytymistä vaan sitä, että uskonnosta poistetaan kaikki tarpeeton, mitä siihen on tarttunut.'

Uskonnot kyllä erilaisuudessaan ilmentävät erilaista kehitysastetta kuten yksilötkin suhtautumisessaan ja tämä varmaan ilmentää samalla
ihmiskunnan henkistä tilaa kyseisen uskonnon alueella. Mutta Tolstoi tuntuu puhuvan vain yhdestä globaalista eli kristinuskosta ja sen ilmentymistä - jonka pitäisi sitten ollakkin jokaisen uskonto.

'- Ajan myötä usko muuttuu yhä yksinkertaisemmaksi, ymmärrettävämmäksi ja selkeämmäksi. Se on silloin sopusoinnussa totuuden kanssa. Näiden muutosten myös myös uskon ihmisiä yhdistävä voima vahvistuu.'

Voi olla jos ihmiskunta pysyy hengissä vielä riittävän pitkän ajan. Toistaiseksi uskonnon ovat paremminkin hajaantuneet. Viimekädessä lähes kaikki kiihkoateisteja lukuunottamaa voisivat ehkä periaatteessa hyväksyä tietyn pyhyyden- ja jumaluudenläsnäolotunteen. Mutta tämä ei enää olisi kristinuskoa.

'- Jotta kristinusko tulisi todeksi, meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin tuhota sen vääristymät.'

Pakanain näkökulmasta toisinsanoen koko uskonto.

~Profetor~ kirjoitti:

'- Usko muuttuu, koska ihmisen tiedot ja mielipiteet muuttuvat jatkuvasti, se on aikaan sidottu ja muuttuu yhdessä ajan kanssa. Mutta rakkaus on ajan ulkopuolella: se on muuttumaton ja ikuinen.'

Mikähän tekee rakkaudesta yleisesti ottaen ja Tolstoinkin mielestä niin ylitsevuotavan täydellisen? Tunne muiden joukossa.

Puhutaankohan tässä jumalallisesta rakkaudesta
vai ihmisten välisestä vaiko kummastakin? Vaikuttaa kuin Tolstoi puhuu yleisesti, mutta
onko tämä ohittamaton jumalallinen rakkaus edes verrattavissa maalliseen? Heikkouden kuvitelmia.

'Ihmiskunta kehittyy vain uskonnon kehittymisen myötä. Uskonnon kehittyminen ei merkitse uusien uskontotuuksien löytymistä vaan sitä, että uskonnosta poistetaan kaikki tarpeeton, mitä siihen on tarttunut.'

Uskonnot kyllä erilaisuudessaan ilmentävät erilaista kehitysastetta kuten yksilötkin suhtautumisessaan ja tämä varmaan ilmentää samalla
ihmiskunnan henkistä tilaa kyseisen uskonnon alueella. Mutta Tolstoi tuntuu puhuvan vain yhdestä globaalista eli kristinuskosta ja sen ilmentymistä - jonka pitäisi sitten ollakkin jokaisen uskonto.

'- Ajan myötä usko muuttuu yhä yksinkertaisemmaksi, ymmärrettävämmäksi ja selkeämmäksi. Se on silloin sopusoinnussa totuuden kanssa. Näiden muutosten myös myös uskon ihmisiä yhdistävä voima vahvistuu.'

Voi olla jos ihmiskunta pysyy hengissä vielä riittävän pitkän ajan. Toistaiseksi uskonnon ovat paremminkin hajaantuneet. Viimekädessä lähes kaikki kiihkoateisteja lukuunottamaa voisivat ehkä periaatteessa hyväksyä tietyn pyhyyden- ja jumaluudenläsnäolotunteen. Mutta tämä ei enää olisi kristinuskoa.

'- Jotta kristinusko tulisi todeksi, meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin tuhota sen vääristymät.'

Pakanain näkökulmasta toisinsanoen koko uskonto.

;Mikähän tekee rakkaudesta yleisesti ottaen ja
;Tolstoinkin mielestä niin ylitsevuotavan
;täydellisen? Tunne muiden joukossa.

No kahden ihmisen välinen rakkaus on vain esimakua siitä tunnetilasta, joka meissä odottaa vapautumistaan. Tolstoi ymmärsi asian käsittääkseni niin että rakkaus muodostaa meidän tietoisuutemme ytimen ja on siinä muodossaan käsite jota järki ei kykene määrittelemään.

Se korkeampi rakkaus on siis yleismaailmallista rakkautta... Ei siitä voi meikäläinen enempää puhua.

;Uskonnot kyllä erilaisuudessaan ilmentävät
;erilaista kehitysastetta kuten yksilötkin
;suhtautumisessaan ja tämä varmaan ilmentää
;samalla ihmiskunnan henkistä tilaa kyseisen
;uskonnon alueella. Mutta Tolstoi tuntuu puhuvan
;vain yhdestä globaalista eli kristinuskosta ja
;sen ilmentymistä - jonka pitäisi sitten ollakkin
;jokaisen uskonto.

Kaikkien uskontojen ydin on sama Jumalallinen viisaus. Ehkä se, missä määrin tuo ydin on kyetty peittämään turmelluttamalla opit sen ympärillä, ilmentää kansan *kehitysastetta, joka ei kyllä kristikunnan alueella ole sen korkeampi kuin muuallakaan*. Toivottavasti et tuota tosiasiaa yrittänyt sanomallasi kieltää? Uskonnoista siis vain "poistetaan kaikki tarpeeton, mitä niihin on tarttunut", näin edessämme on taas kaikille suurille, vanhoille uskonnoille ominainen teosofia, jumalviisaus.

;Mutta Tolstoi tuntuu puhuvan vain yhdestä
;globaalista eli kristinuskosta ja sen
;ilmentymistä - jonka pitäisi sitten ollakkin
;jokaisen uskonto.

No Tolstoin elämäntehtävään kuului ennen kaikkea kristinuskon puhdistaminen. Oliko tuo viimeinen lause "jonka pitäisi sitten ollakin..." oma mielipiteesi, vai tarkoititko että Tolstoi olisi ajatellut noin. Ei ajatellut. Mielestäni, ja Tolstoin mielestä, olisi kuitenkin paras pysyä siinä uskonnossa, jota oman kansakunnan parissa tunnustetaan. Sen sijaan, ymmärtääkseen omaa uskontoaan, kannattaa perehtyä myös muihin uskontoihin. Näin tulee huomaamaan että esim. Vuorisaarnan käyttäytymissäännöt toistuvat kaikissa suurissa, vanhoissa uskonnoissa.

;Pakanain näkökulmasta toisinsanoen koko uskonto.

Jos "pakanat" hylkäisivät kaikki uskontojen välittämät ns. "Jumalan sanan mukaiset" käyttäytymisopit, he laskeutuisivat takaisin eläimen asteelle. Kyllä pakanatkin ovat useimmiten fiksua porukkaa ja ymmärtävät varmasti mitkä ovat yhteiskunnan rauhallisen yhteiselon edellytykset.

Kolbjan kirjoitti:

;Mikähän tekee rakkaudesta yleisesti ottaen ja
;Tolstoinkin mielestä niin ylitsevuotavan
;täydellisen? Tunne muiden joukossa.

No kahden ihmisen välinen rakkaus on vain esimakua siitä tunnetilasta, joka meissä odottaa vapautumistaan. Tolstoi ymmärsi asian käsittääkseni niin että rakkaus muodostaa meidän tietoisuutemme ytimen ja on siinä muodossaan käsite jota järki ei kykene määrittelemään.

Se korkeampi rakkaus on siis yleismaailmallista rakkautta... Ei siitä voi meikäläinen enempää puhua.

;Uskonnot kyllä erilaisuudessaan ilmentävät
;erilaista kehitysastetta kuten yksilötkin
;suhtautumisessaan ja tämä varmaan ilmentää
;samalla ihmiskunnan henkistä tilaa kyseisen
;uskonnon alueella. Mutta Tolstoi tuntuu puhuvan
;vain yhdestä globaalista eli kristinuskosta ja
;sen ilmentymistä - jonka pitäisi sitten ollakkin
;jokaisen uskonto.

Kaikkien uskontojen ydin on sama Jumalallinen viisaus. Ehkä se, missä määrin tuo ydin on kyetty peittämään turmelluttamalla opit sen ympärillä, ilmentää kansan *kehitysastetta, joka ei kyllä kristikunnan alueella ole sen korkeampi kuin muuallakaan*. Toivottavasti et tuota tosiasiaa yrittänyt sanomallasi kieltää? Uskonnoista siis vain "poistetaan kaikki tarpeeton, mitä niihin on tarttunut", näin edessämme on taas kaikille suurille, vanhoille uskonnoille ominainen teosofia, jumalviisaus.

;Mutta Tolstoi tuntuu puhuvan vain yhdestä
;globaalista eli kristinuskosta ja sen
;ilmentymistä - jonka pitäisi sitten ollakkin
;jokaisen uskonto.

No Tolstoin elämäntehtävään kuului ennen kaikkea kristinuskon puhdistaminen. Oliko tuo viimeinen lause "jonka pitäisi sitten ollakin..." oma mielipiteesi, vai tarkoititko että Tolstoi olisi ajatellut noin. Ei ajatellut. Mielestäni, ja Tolstoin mielestä, olisi kuitenkin paras pysyä siinä uskonnossa, jota oman kansakunnan parissa tunnustetaan. Sen sijaan, ymmärtääkseen omaa uskontoaan, kannattaa perehtyä myös muihin uskontoihin. Näin tulee huomaamaan että esim. Vuorisaarnan käyttäytymissäännöt toistuvat kaikissa suurissa, vanhoissa uskonnoissa.

;Pakanain näkökulmasta toisinsanoen koko uskonto.

Jos "pakanat" hylkäisivät kaikki uskontojen välittämät ns. "Jumalan sanan mukaiset" käyttäytymisopit, he laskeutuisivat takaisin eläimen asteelle. Kyllä pakanatkin ovat useimmiten fiksua porukkaa ja ymmärtävät varmasti mitkä ovat yhteiskunnan rauhallisen yhteiselon edellytykset.

'Kaikkien uskontojen ydin on sama Jumalallinen viisaus. Ehkä se, missä määrin tuo ydin on kyetty peittämään turmelluttamalla opit sen ympärillä, ilmentää kansan *kehitysastetta, joka ei kyllä kristikunnan alueella ole sen korkeampi kuin muuallakaan*. Toivottavasti et tuota tosiasiaa yrittänyt sanomallasi kieltää? Uskonnoista siis vain "poistetaan kaikki tarpeeton, mitä niihin on tarttunut", näin edessämme on taas kaikille suurille, vanhoille uskonnoille ominainen teosofia, jumalviisaus.'

Ylevyydessään kiitettävä mietelmä ja pyrkimys. Sinänsä valitettavasti ihminen ei taida ihan heti pystyä moista kypsyyttä omaksumaan. Omakohtaisesti en ainakaan niin että voisin sydämmestäni tuntea jokaisen veljeksi ja sisareksi jo siksin että he usein arvostavat aivan eri asioita kuin itse - vaikka tietty kohteliaisuus on luonnollisesti syytä hallita.

Mikään realisti Tolstoi ei näemmä ollut, mutta unelmoi visiosta joka väistämättä on vieras vielä monille vuosisadoille.

'No Tolstoin elämäntehtävään kuului ennen kaikkea kristinuskon puhdistaminen. Oliko tuo viimeinen lause "jonka pitäisi sitten ollakin..." oma mielipiteesi, vai tarkoititko että Tolstoi olisi ajatellut noin. Ei ajatellut.'

Hyvä tietää. Mitä kirjoitin on ironiaa vailla selkeyttä, sitä suo itselleen kuvitelmaa että ehkäpä monet käsittäisivät. En minusta alunperin sitä olettanutkaan että Tolstoin kaltainen - ilmeisesti oikeasti todellinen ajattelija, tämänverran kiehtovilta hänen pohtimuksensa tulokset tuntuvat - oikeasti olisi julistanyt kristinuskon ylemmyyttä. hmm... Ikäänkuin jostain olisin hieman sellaista lukenut joka antaa noin ymmärtää,. Jokatapauksessa sitähän jatkuvasti pyrkii liian helposti syntymään noita yksioikoisia tulkintoja
etenkin kaikkien skolastikkojen jälkeen.

'Jos "pakanat" hylkäisivät kaikki uskontojen välittämät ns. "Jumalan sanan mukaiset" käyttäytymisopit, he laskeutuisivat takaisin eläimen asteelle. Kyllä pakanatkin ovat useimmiten fiksua porukkaa ja ymmärtävät varmasti mitkä ovat yhteiskunnan rauhallisen yhteiselon'edellytykset.'

Tältä minustakin vaikuttaa. Järkevä ihminen ei hylkää mitään vain koska kyseinen oppi esiintyy tai on perintöä "vastapuolelta". Kysymys siis koskeekin miten tästä eteenpäin, pohdintaa miten nyt vaikkapa pakanat tai yhteiskunta kokonaisuudessaan voi uudistaa moraaliaan terveempään suuntaan joutavuudet unohtaen mutta kehitystä hylkäämättä.

~Profetor~ kirjoitti:

'Kaikkien uskontojen ydin on sama Jumalallinen viisaus. Ehkä se, missä määrin tuo ydin on kyetty peittämään turmelluttamalla opit sen ympärillä, ilmentää kansan *kehitysastetta, joka ei kyllä kristikunnan alueella ole sen korkeampi kuin muuallakaan*. Toivottavasti et tuota tosiasiaa yrittänyt sanomallasi kieltää? Uskonnoista siis vain "poistetaan kaikki tarpeeton, mitä niihin on tarttunut", näin edessämme on taas kaikille suurille, vanhoille uskonnoille ominainen teosofia, jumalviisaus.'

Ylevyydessään kiitettävä mietelmä ja pyrkimys. Sinänsä valitettavasti ihminen ei taida ihan heti pystyä moista kypsyyttä omaksumaan. Omakohtaisesti en ainakaan niin että voisin sydämmestäni tuntea jokaisen veljeksi ja sisareksi jo siksin että he usein arvostavat aivan eri asioita kuin itse - vaikka tietty kohteliaisuus on luonnollisesti syytä hallita.

Mikään realisti Tolstoi ei näemmä ollut, mutta unelmoi visiosta joka väistämättä on vieras vielä monille vuosisadoille.

'No Tolstoin elämäntehtävään kuului ennen kaikkea kristinuskon puhdistaminen. Oliko tuo viimeinen lause "jonka pitäisi sitten ollakin..." oma mielipiteesi, vai tarkoititko että Tolstoi olisi ajatellut noin. Ei ajatellut.'

Hyvä tietää. Mitä kirjoitin on ironiaa vailla selkeyttä, sitä suo itselleen kuvitelmaa että ehkäpä monet käsittäisivät. En minusta alunperin sitä olettanutkaan että Tolstoin kaltainen - ilmeisesti oikeasti todellinen ajattelija, tämänverran kiehtovilta hänen pohtimuksensa tulokset tuntuvat - oikeasti olisi julistanyt kristinuskon ylemmyyttä. hmm... Ikäänkuin jostain olisin hieman sellaista lukenut joka antaa noin ymmärtää,. Jokatapauksessa sitähän jatkuvasti pyrkii liian helposti syntymään noita yksioikoisia tulkintoja
etenkin kaikkien skolastikkojen jälkeen.

'Jos "pakanat" hylkäisivät kaikki uskontojen välittämät ns. "Jumalan sanan mukaiset" käyttäytymisopit, he laskeutuisivat takaisin eläimen asteelle. Kyllä pakanatkin ovat useimmiten fiksua porukkaa ja ymmärtävät varmasti mitkä ovat yhteiskunnan rauhallisen yhteiselon'edellytykset.'

Tältä minustakin vaikuttaa. Järkevä ihminen ei hylkää mitään vain koska kyseinen oppi esiintyy tai on perintöä "vastapuolelta". Kysymys siis koskeekin miten tästä eteenpäin, pohdintaa miten nyt vaikkapa pakanat tai yhteiskunta kokonaisuudessaan voi uudistaa moraaliaan terveempään suuntaan joutavuudet unohtaen mutta kehitystä hylkäämättä.

" Kun ihminen huomaa elävänsä ja kaipaavansa onnea, ja että muilla olennoilla on sama kaipuu, huomaa hän myös ehdottomasti, että se onni, jota hän janoaa itselleen, on saavuttamaton, ja että menestyksen sijasta häntä odottaakin väistämätön kärsimys ja kuolema. Samat vastoinkäymiset odottavat kaikkia olentoja. Tässä tulee nyt näkyviin ristiriita, ja ihminen etsii siihen ratkaisua - ratkaisua, jonka tulee antaa hänen elämälleen sellaisenaan järjellinen sisältö. Hän toivoo, että hänen elämänsä olisi joko sellainen kuin se oli ennen järjen heräämistä, so. puhtaasti eläimellinen, tai että siitä tulee puhtaasti henkinen. Ihminen tahtoo olla eläin tai enkeli, mutta hän ei osaa olla kumpaistakaan. Ja tässä tulemme siihen ristiriidan ratkaisuun, jonka kristinusko antaa. Se julistaa ihmiselle, että hän ei ole eläin eikä enkeli, vaan enkeli, joka on eläimestä syntymässä - henkinen olemassaolo, joka kehittyy eläimellisestä, ja että meidän koko elämämme tässä maailmassa ei ole muuta kuin tuota syntymisprosessia. "

- - -

" Järjellisessä ihmisessä Jumala ilmenee kaikkien hyvinvointia tavoittelevana pyrkimyksenä; ulkomaailmassa Jumala ilmenee toisistaan erillisissä olennoissa, joista jokainen tavoittelee omaa onneansa. Vaikka ihminen ei tiedä eikä voi tietää, miksi ainoan henkisen Olemuksen, Jumalan, oli pakko ilmentää itsensä järjellisessä ihmisessä kaipauksena yleiseen onneen ja yksityisissä ihmisissä kaipauksena, jota kukin tuntee omaa onneansa kohtaan, ei ihminen kuitenkaan voi olla näkemättä, että nämä molemmat (kaipaukset) suuntautuvat määrättyyn päämäärään, joka on täynnä riemua ja ihmiselle saavuttamaton. "

- - -

" Tämän päämäärän paljastaa ihmiselle havainto, historia ja järkevä ajattelu. Havainto osoittaa hänelle, että kaikki edistyminen inhimillisessä elämässä (sikäli kuin sitä tunnemme) on ollut vain sitä, että ihmiset ja muut elävät olennot, jotka ennen ovat olleet erillään toisistaan ja keskenään vihamielisiä, ovat yhä enemmän liittyneet ja liittoutuneet toisiinsa sopimuksin ja keskinäisellä vuorovaikutuksella. Historia osoittaa hänelle kaikkien ihmissuvun viisaiden opettaneen, että ihmissuvun on käytävä eristyneisyydestä yhteyteen, että niin kuin profeetat sanoivat, Jumalan täytyy opettaa ihmisiä, ja keihäät ja miekat on muutettava auroiksi ja viikatteiksi; että, niin kuin Kristus sanoi, kaikkien on tultava yhdeksi, niin kuin hän on yhtä Isän kanssa. Järki osoittaa hänelle, että ihmisen korkein menestys, jota kaikki tavoittelevat, voidaan saavuttaa vain täydellisellä yhdistymisellä ja yksimielisyydellä ihmisten kesken. Siksi - vaikka maailman olemassaolon lopullinen päämäärä onkin ihmiseltä salassa - hän yhtäkaikki tietää, mitä on se lähin työ maailman kehittämiseksi, johon hänet on kutsuttu osallistumaan, nimittäin hajaannuksen ja erimielisyyden korvaaminen yhteen liittymisellä ja sopusoinnulla. "

- - -

" Ihmisen todellisen elämän perusta on yleisen onnen kaipuu.
Koska rakkaus on ihmisessä suljettu muista erillisen olennon rajoihin, koettaa se luonnollisesti avartaa näitä rajoja. Ihmiselle ei siis suinkaan ole tarpeellista tehdä jotakin saadakseen aikaan rakkauden ilmenemisen, sillä tämä pyrkii oman luontonsa nojalla ilmentymään, vaan ihmisen tarvitsee vain raivata tieltä ne esteet, jotka ovat sen tiellä "


Otteita Leo Tolstoin kirjasta "Kristillinen oppi".

Kolbjan kirjoitti:

" Kun ihminen huomaa elävänsä ja kaipaavansa onnea, ja että muilla olennoilla on sama kaipuu, huomaa hän myös ehdottomasti, että se onni, jota hän janoaa itselleen, on saavuttamaton, ja että menestyksen sijasta häntä odottaakin väistämätön kärsimys ja kuolema. Samat vastoinkäymiset odottavat kaikkia olentoja. Tässä tulee nyt näkyviin ristiriita, ja ihminen etsii siihen ratkaisua - ratkaisua, jonka tulee antaa hänen elämälleen sellaisenaan järjellinen sisältö. Hän toivoo, että hänen elämänsä olisi joko sellainen kuin se oli ennen järjen heräämistä, so. puhtaasti eläimellinen, tai että siitä tulee puhtaasti henkinen. Ihminen tahtoo olla eläin tai enkeli, mutta hän ei osaa olla kumpaistakaan. Ja tässä tulemme siihen ristiriidan ratkaisuun, jonka kristinusko antaa. Se julistaa ihmiselle, että hän ei ole eläin eikä enkeli, vaan enkeli, joka on eläimestä syntymässä - henkinen olemassaolo, joka kehittyy eläimellisestä, ja että meidän koko elämämme tässä maailmassa ei ole muuta kuin tuota syntymisprosessia. "

- - -

" Järjellisessä ihmisessä Jumala ilmenee kaikkien hyvinvointia tavoittelevana pyrkimyksenä; ulkomaailmassa Jumala ilmenee toisistaan erillisissä olennoissa, joista jokainen tavoittelee omaa onneansa. Vaikka ihminen ei tiedä eikä voi tietää, miksi ainoan henkisen Olemuksen, Jumalan, oli pakko ilmentää itsensä järjellisessä ihmisessä kaipauksena yleiseen onneen ja yksityisissä ihmisissä kaipauksena, jota kukin tuntee omaa onneansa kohtaan, ei ihminen kuitenkaan voi olla näkemättä, että nämä molemmat (kaipaukset) suuntautuvat määrättyyn päämäärään, joka on täynnä riemua ja ihmiselle saavuttamaton. "

- - -

" Tämän päämäärän paljastaa ihmiselle havainto, historia ja järkevä ajattelu. Havainto osoittaa hänelle, että kaikki edistyminen inhimillisessä elämässä (sikäli kuin sitä tunnemme) on ollut vain sitä, että ihmiset ja muut elävät olennot, jotka ennen ovat olleet erillään toisistaan ja keskenään vihamielisiä, ovat yhä enemmän liittyneet ja liittoutuneet toisiinsa sopimuksin ja keskinäisellä vuorovaikutuksella. Historia osoittaa hänelle kaikkien ihmissuvun viisaiden opettaneen, että ihmissuvun on käytävä eristyneisyydestä yhteyteen, että niin kuin profeetat sanoivat, Jumalan täytyy opettaa ihmisiä, ja keihäät ja miekat on muutettava auroiksi ja viikatteiksi; että, niin kuin Kristus sanoi, kaikkien on tultava yhdeksi, niin kuin hän on yhtä Isän kanssa. Järki osoittaa hänelle, että ihmisen korkein menestys, jota kaikki tavoittelevat, voidaan saavuttaa vain täydellisellä yhdistymisellä ja yksimielisyydellä ihmisten kesken. Siksi - vaikka maailman olemassaolon lopullinen päämäärä onkin ihmiseltä salassa - hän yhtäkaikki tietää, mitä on se lähin työ maailman kehittämiseksi, johon hänet on kutsuttu osallistumaan, nimittäin hajaannuksen ja erimielisyyden korvaaminen yhteen liittymisellä ja sopusoinnulla. "

- - -

" Ihmisen todellisen elämän perusta on yleisen onnen kaipuu.
Koska rakkaus on ihmisessä suljettu muista erillisen olennon rajoihin, koettaa se luonnollisesti avartaa näitä rajoja. Ihmiselle ei siis suinkaan ole tarpeellista tehdä jotakin saadakseen aikaan rakkauden ilmenemisen, sillä tämä pyrkii oman luontonsa nojalla ilmentymään, vaan ihmisen tarvitsee vain raivata tieltä ne esteet, jotka ovat sen tiellä "


Otteita Leo Tolstoin kirjasta "Kristillinen oppi".

tuosta sivistystyöstä. Tulen oletettavasti kommentoimaan noita näkemyksiä myöhemmin jossain toisessa yhteydessä.