...kuten kaikki muutkin hyvät ihmiset.... ;-)
Minun mielestäni todellisen Jumalan valtakunnan ja oikean ekumenian tiellä on yksi ja ainoa asia: Ihmisen kyky/halu valehdella. Uskonnollisuudessa tämä valehtelu on kovasti sallittua, koska eihän siinä voi olla mitään pahaa jos vähän pistät omiasi, että lähimmäisesi saa voimakkaamman todistuksen Jumalasta - ja evankeliumista. Sellaisia mormoneja on paljon, jotka kertovat mitä ihmeellisimpiä juttuja, jotka todistavat heidän uskonnollisen valintansa menneen nappiin. Mutta niin on sellaisiakin luterilaisia pappeja, jotka teeskentelevät välittävänsä lähimmäisistään, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa; pelkkä leipätyö nääs, ymmärräthän.
Mutta mikä on tärkeää? Minusta se on rehellisyys, ei juuri mikään muu. Epärehellisyys ei ole koskaan vienyt ihmiskuntaa eteenpäin.
Minäkin kirkkoon syntyneenä mormonina luulin joskus, että on häpeällistä epäröidä Mormoninkirjan ja kirkon totuudellisuutta. Monen mielestä oli parempi mennä todistuskokoukseen papukaijana sanomaan, "että minä tiedän....".
Sanokaapa viisaat, että mistä johtuu suuri sympatiani MAP-kirkkoa kohtaan? Onko se lapsuudessa opittu ja sieluuni iskostunut "lapsuuden viaton totuus" - vai onko kyseessä ihan oikea totuus? Olisin itse "maalaisjärjellä" tuon ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, mutta tiedän että on monia, jotka ovat tuon jälkimmäisen kannalla.
Kun ottaa huomioon MAP-kirkon opin todistusaineiston, niin se on aika surullista luettavaa.... Silti se tuntuu minusta hyvältä. Tosin temppelitoimitukset, moniavioisuus, Joseph Smithin naamavärkki ja osa kirkon historiaa tuntuu minusta vastenmieliseltä.
Tiedättekös mitä...? Minä olen sellainen jaakaaja, että ihmettelen näitä asioita siihen saakka, kunes juon itseni hengiltä - ei minuun kannata haaskata aikaa ;-)
Minun mielestäni todellisen Jumalan valtakunnan ja oikean ekumenian tiellä on yksi ja ainoa asia: Ihmisen kyky/halu valehdella. Uskonnollisuudessa tämä valehtelu on kovasti sallittua, koska eihän siinä voi olla mitään pahaa jos vähän pistät omiasi, että lähimmäisesi saa voimakkaamman todistuksen Jumalasta - ja evankeliumista. Sellaisia mormoneja on paljon, jotka kertovat mitä ihmeellisimpiä juttuja, jotka todistavat heidän uskonnollisen valintansa menneen nappiin. Mutta niin on sellaisiakin luterilaisia pappeja, jotka teeskentelevät välittävänsä lähimmäisistään, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa; pelkkä leipätyö nääs, ymmärräthän.
Mutta mikä on tärkeää? Minusta se on rehellisyys, ei juuri mikään muu. Epärehellisyys ei ole koskaan vienyt ihmiskuntaa eteenpäin.
Minäkin kirkkoon syntyneenä mormonina luulin joskus, että on häpeällistä epäröidä Mormoninkirjan ja kirkon totuudellisuutta. Monen mielestä oli parempi mennä todistuskokoukseen papukaijana sanomaan, "että minä tiedän....".
Sanokaapa viisaat, että mistä johtuu suuri sympatiani MAP-kirkkoa kohtaan? Onko se lapsuudessa opittu ja sieluuni iskostunut "lapsuuden viaton totuus" - vai onko kyseessä ihan oikea totuus? Olisin itse "maalaisjärjellä" tuon ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, mutta tiedän että on monia, jotka ovat tuon jälkimmäisen kannalla.
Kun ottaa huomioon MAP-kirkon opin todistusaineiston, niin se on aika surullista luettavaa.... Silti se tuntuu minusta hyvältä. Tosin temppelitoimitukset, moniavioisuus, Joseph Smithin naamavärkki ja osa kirkon historiaa tuntuu minusta vastenmieliseltä.
Tiedättekös mitä...? Minä olen sellainen jaakaaja, että ihmettelen näitä asioita siihen saakka, kunes juon itseni hengiltä - ei minuun kannata haaskata aikaa ;-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet oikeassa tuossa että ihmiset pistävät omiaan
saadakseen käännynnäisiä ja mutkistavat oppeja ja
monesti lisäävätkin oppeja joilla ei ole mitään
todellisuudenpohjaa,käännyttääkseen ihmisiä "omaan
uskoonsa" siis hinnalla millä hyvänsä.Eikä tuossa
ruljanssissa ole kysymys monesti enää oikean tie-
don jakamisessa vaan halu pönkittää jo olemassa-
olevaa esim.järjestöä,kuten on tapahtumassa myös
mormoneille jotka eivät enää ota ilmoituksia ai-
noalta oikealta hengeltä (Pyhä Henki eli Gabriel)
jonka Jumala on asettanut antamaan ilmoituksia ja
tiedon aikojen alusta tähän päivään asti.Mormonit
ovat nostaneet ihmisprofeetat jalustalle,korkeam-malle kuin Pyhän Hengen eli Gabrielin ja Zotielin
eli enkeli Moronin.
kirkkoa kohtaan johtuu siitä että syvällä sisälläsi TIEDÄT että kiekko on sitä, mitä se sanoo olevansa, mutta juuri nyt et oikein ymmärrä kaikkea oikein.
Jos itsellä on hyviä muistoja kirkossa käymisestä oman perheen kanssa, nuorten retkistä ja muusta toiminnasta, voi tulla nostalginen olo. Minäkin muistan hyvällä monia kirkon tilaisuuksia ja ihmisiä, joskus oli oikein kivaakin joissain talkoissa ennen kirkon juhlia.
Nämä ovat nuoruusmuistoja, jotka monilta kultautuvat ajan kanssa. Kirkon historiaa ja oppia ne evät muuksi muuta ja sitä tässä on tarkasteltava, jos haluaa olla rehellinen ja totuus kiinnostaa. Kirkon historia ja sen pyhät kirjoitukset Raamattua lukuun ottamatta eivät ole kovinkaan hääppöistä luettavaa.
Alkoholinkäytöllä tuskin on mitään tekemistä kirkon kanssa suuntaan tai toiseen, myös aktiivimormoni voi olla alkoholin suurkuluttaja. Sitä asiaa kannattaa tarkastella kirkosta erillisenä - alkoholismi on fyysinen, henkinen ja hengellinen sairaus, syvällä tunne-elämässä oleva puute, mutta minkään kirkon jäsenyys ei automaattisesti suojele siltä, ei vaikka olisi muslimi (tunnen muutamankin juopottelevan ja silti hartaan muslimin, maahanmuuttajien parista, kärsivät kovasti juomisestaan...).
minullakin hyviä muistoja Luterilaisesta kirkosta, mutta en silti mitenkään tunne vetoa sinne.