On se vaan ihme juttu kun tälläkin palstalla eri lahkot kinaavat siitä kuka omistaa aidon uskon. Tehän luette samaa raamattua katsokaa sieltä kuka on oikeassa. Vai onko niin että vl löytää raamatusta vain omaa kantaansa tukevat kohdat ja helluntailainen omaa kantaansa tukevat. Tosin raamatussa on kyllä niin monta ristiriitaista kohtaa, että helvetti odottaa teit niin tai näin. Ai niin mutta mehän olemmekin ainoita, jotka tulkitsevat raamattua oikein.
Toisaalta jos mietitään mihin perustuu se "varma" tieto että minä olen oikeassa? Onko se tunne sisällä vai perustuuko se minua viisaampien opetuksiin? Kuinka voimme verrata onko vl:n tunne aidompi kuin helluntailaisen? Kuinka voin kertoa ystävälleni ettet sinä voi pitää sienistä, koska minä en pidä?
Oletteko koskaan tavanneet ihmistä, joka on tiedostanut olleensa aivopesty? Mikäli joskus tapaatte niin kysykääpä häneltä tunsiko hän aidosti olleensa oikeassa tiedossa?
Yrittäkää perustella uskoanne ilman tunnetta, sillä sama tunne löytyy niin vl:n, helluntailaisen kuin musliminkin sisältä.
Toisaalta jos mietitään mihin perustuu se "varma" tieto että minä olen oikeassa? Onko se tunne sisällä vai perustuuko se minua viisaampien opetuksiin? Kuinka voimme verrata onko vl:n tunne aidompi kuin helluntailaisen? Kuinka voin kertoa ystävälleni ettet sinä voi pitää sienistä, koska minä en pidä?
Oletteko koskaan tavanneet ihmistä, joka on tiedostanut olleensa aivopesty? Mikäli joskus tapaatte niin kysykääpä häneltä tunsiko hän aidosti olleensa oikeassa tiedossa?
Yrittäkää perustella uskoanne ilman tunnetta, sillä sama tunne löytyy niin vl:n, helluntailaisen kuin musliminkin sisältä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi pohjaat itse ajatuksesi sellaiseen harhaiseen ja juuri vanhentumassa olevaan ("valistuksen ajan") länsimaiseen filosofiaan, että "rationaalinen ajattelu" ei sisällä tunnetta?
Tunteita ei voi ottaa pois paatuneimmankaan rationalistin perusteluista - kaikki hänen motiivinsa yleensäkään lähteä keskustelemaan jostain pohjaavat tunteeseen (mielihyvä oppia tuntemaan totuutta, oikeassa olemisen riemu ja ylpeyden tunne, jonka kokee saadessaan toisen sanattomaksi tms.)
Muistaakseni joku Amoroso -niminen tutkija (voin varmistaa nimen, jos joku on kiinnostunut), teki vaikuttavia empiirisiä kokeita, jossa hän totesi, ettei emotionaalisesti heikot ihmiset (jotka eivät siis kyenneet tunteisiin jne.) kyenneet myöskään moraaliseen ajatteluun ja toimintaan (ottamatta kantaa nyt siihen, mikä se moraali on - muuta kuin niin, etteivät he kyenneet toimimaan yhteiskunnassa sen jäseninä¨kään).
Mielestäni tunne ja järki ovat kyllä erottamattomat, saman asian kaksi eri puolta, josta toinen on aina läsnä jollain tasolla kun toista käytetään (ja jos ei ole, niin sitten syntyy kauheaa jälkeä - vrt. seur .esimerkit)
- Hitler: älykäs ihminen, mutta ei kyennyt empaattisiin tunteisiin
- kuka tahansa esim. sokean vihan tai mustasukkaisuuden tai vaikkapa eroottisen himon tunteen vallassa toimiva ihminen?
- suuri filosofi Bertrand Russell, joka oli yksityiselämässään todellinen hirviö omia lapsiaan kohtaan - vaikka olikin kirjoissaan ns. "suuri humanisti" ...
Miksi siis asioita pitäisi tutkailla ilman tunnetta - varsinkin kun viime aikainen empiiriseen tutkimukseen pohjautuva filosofia (lue esim. George Lakoff, Michael Johnson: Philosophy in the Flesh. Basic Books 1999) on osoittamassa tällaisen ajatuksen jopa vallan mahdottomaksi ihmiselle???
---nyt meinaa mennä vähän akateemiseksi väittelyksi, sori. ;-)
Ongelmana uskonnoissa vain on se että niillä ei ole mitään sellaista todistetta uskonnostaan, mitä ei olisi vastakkaisella uskolla. Tästä seuraa se että uskontoa perustellaan usein tunteella ja tunteet voivat viedä pahasti metsään.
Mehän muodostamme tunteet kokemusmaailmamme mukaan, eli mitä olemme aisteillamme havainneet. Jos meidän annetaan lapsuudesta asti ymmärtää, että jokin asia on paha niin silloin todella tunnemme että asia on paha. Tämä tunne taas estää meitä lähestymästä tätä pahaa asiaa. Eli joskus on hyvä yrittää eliminoida tunteet ja ajatella asiaa rationaalisesti. Ongelmanahan tässä on se kuten sanoit että emme voi olla erottaa rationaalista ajattelua tunteista. Mutta sen voimme tehdä että otamme ajattelussamme huomioon myös toisten ihmisten tunteet(Myös muiden lahkojen ja uskontojen edustajien). Emme myöskään saa ylentää omia tunteita muiden vastaavia paremmiksi.
Se mikä minua eniten häiritsee on monien uskovaisten uho oman uskon puolesta vaikkeivat he edes tunne muita uskontoja. Mitä ehdottomampi uskonto on sitä raaempia ovat keinot uskonnon puollustamiseen(vrt. terrorismi). Meidän ei tulisi perustella pienintäkään tekoa uskonnolla, koska me emme todellakaan tiedä absoluuttista totuutta.
...on Jeesuksen kaksoiskäsky, joka "täyttää kaiken lain ja kaikki profetiat":
"Rakasta Jumalaa kaikesta sielustasi, mielestäsi ja voimastasi [suom. huom. tunteilla, järjellä ja teoilla] ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"
En usko, että tämä on ristiriidassa ajatustesi kanssa?
Rakkaus ei myöskään saa pakottaa, eikä pakota, ketään kohteekseen - uskon, ettei Jumalakaan ketään pakota, vaan ihmisillä on tahdon vapaus. Siksi uskon, ettei kenenkään uskovan tule alkaa manipuloida tai painostaa toista... on eri asia kertoa siitä mihin itse uskoo, ja jos toisen ihmisen kanssa saa olla, niin rakastaa häntä ja palvella sen mukaan kuin osaa.
...tuntuu, etten olekaan kovin kaukana ajatuksistasi, näin yleisellä tasolla.
Itsekin erottelen termit usko ja uskonto. Jälkimmäinen on sosiaalisen yhteisön muodostamia "kommervenkkeja", jonka pohjalta muu yhteisö voi tehdä eron kuuluuko joku heihin vai ei. Usko on ihmisen ja Jumalan välinen asia, jonka hedelmänä voi oppia rakastamaan muita ihmisiä ja toimimaan sen pohjalta sekä uskonnollisissa yhteisöissä, että ihan jokapäiväisessä yhteiskunnassa tasapainoisena ja OMILLA AIVOILLAAN AJATTELEVANA yksilönä.
...tuo rakkauden kaksoiskäsky itse asiassa KÄSKEE itse kutakin uskovaa ajattelemaan "itekin", jota asiaa Paavalikin korostaa, koska "kaikki opettajat erehtyvät monessa kohtaa".
Siunausta sinulle