Punikkilan Uutiset

Demokratiassa vaan on hyväksyttävä äänestystulos.
Stalin kuitenkin muodosti poikkeuksen.Hänen mukaansa vaalit voitti se,joka laski äänet.

Matti Morse kirjoitti:

Demokratiassa vaan on hyväksyttävä äänestystulos.
Stalin kuitenkin muodosti poikkeuksen.Hänen mukaansa vaalit voitti se,joka laski äänet.

Demokratiassa se joka saa eniten ääniä on voittaja,totta.Mutta ennen vaaleja olisi hyvä kertoa näistä henkilöistä kansalle..Jokaisen pitäisi tietää sisällissodan aikaisista valkoisten leireistä,samoin ketä Marski palveli ennen itsenäisyyttä,niinkuin myös juutalaisluovutuksista ja Karjalan tappoleireistä,eikä tietenkään saa unohtaa liittolaisuutta Saksan kanssa tai saati sitten natsien tekemiä hirmutekoja..

Mannerheim ja Ryti liittyvät oleellisesti noihin edellä mainittuihin asioihin..

Kekkonen sitten oli asia erikseen,Urkki oli kova mies

... kirjoitti:

Demokratiassa se joka saa eniten ääniä on voittaja,totta.Mutta ennen vaaleja olisi hyvä kertoa näistä henkilöistä kansalle..Jokaisen pitäisi tietää sisällissodan aikaisista valkoisten leireistä,samoin ketä Marski palveli ennen itsenäisyyttä,niinkuin myös juutalaisluovutuksista ja Karjalan tappoleireistä,eikä tietenkään saa unohtaa liittolaisuutta Saksan kanssa tai saati sitten natsien tekemiä hirmutekoja..

Mannerheim ja Ryti liittyvät oleellisesti noihin edellä mainittuihin asioihin..

Kekkonen sitten oli asia erikseen,Urkki oli kova mies

Otto Kumenius
Vastavakoilija ja maanpakolainen



Balttikuljetus eli Inkeriläisten
luovuttaminen Venäjälle





Jan Johansson



--------------------------------------------------------------------------------

Otto Kumenius syntyi Turussa vuonna 1912. Hänen isänsä oli suomenruotsalainen ja äitinsä norjalainen. Hän kasvoi Helsingissä ja kävi koulunsa loppuun siellä. 17-vuotiaana hän alkoi Uudenmaan Rakuunarykmentissä. Koska hän oli alaikäinen, hän väärensi vanhempiensa nimikirjoituksen, mikä myöhemmin paljastui.

15 kuukautta myöhemmin hänestä tuli taas siviiliheeenkilö. Kumenius haki nyt Upseerikouluun ja uuteen liikkuvan poliisin osastoon. Hän pääsi molempiin ja alkoi poliikoulussa, koska hän halusi tehdä kunnon työtä niin nopeasti kuin mahdollista. Kumeniuksesta tuli pian ylietsivä Uuudenmaan rikospoliisissa ja hän jatkoi siinä virassa vuoten 1939 asti, jolloin sota alkoi. Tuolloin hän sai tehtäväkseen organisoida presidentin henkivartijaston.

Hän halusi kuitenkin olla enemmän hyödyksi itse sodassa Venäjää vastaan ja hakeutui armeijaan. Siellä hän sai istuutua koulunpenkille valmistuakseen vastavakoilijaksi. Talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana hän toimi vastavakoilijana. Sodan päättyessä 1944 hän pakeni Ruotsiin lähetettyään sinne ensin poikansa, viisi ja yksitoista vuotta, ja vaimonsa, jonka kansssa hän avioitui ollessaan rikospoliisissa.

Sodan jälkeen hän asui ja työskenteli joitakin vuosia Ruotsissa osaksi Ruotsin tiedustelupalvelussa ja itsenäisenä yrittäjänä. 50-luvun keskipaikkeilla hän muutti Mallorcalle. Hän oli käynyt siellä työmatkalla, viihtynyt hyvin ja on sen jälkeen asunut siellä.



Otto Kumeniuksen aika vastavakoilijana
Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomea vastaan, 30. marraskuuta 1939, Kumeniuksesta tuli presidentin henkivartion päällikkö ja hän organisoi henkivartion huolella. Hän valitsi Helsingin rikospoliisista noin 30 miestä, joista monet olivat vanhoja tuttuja hänelle. Henkivartion nsimmäinen tehtävä oli saattaa presidentti Risto Rytiä, kun Ryti kävi Mikkelissä neuvottelemassa C.G. Mannerheimin kanssa sodan alussa. Matka tehtiin yön aikana erikoisjunassa, jonka ikkunat oli pimitetty, jotta venäläiset eivät pommittaisi. Ensimmäisenä oli veturi, sitten presidentin vaunu ja viimeisenä ilmatorjuntavaunu.
Sota jatkui ja 1. joulukuuta 1939 kuultiin radiosta, että väliaikainen hallitus oli järjestetty Terijoelle. Otto Wille Kuusinen, joka oli pää- ja ulkoministeri oli kirjoittunut alle ystävyys- ja yhteistyösopimuksen Suomen Demokraattisen Tasavallan ja Neuvostoliiton välillä.

Kumenius tuli levottomaksi, kun sota jatkui ja hän halusi lähteä rintamalle, mutta armeijassa hänet laitettiin vastavakoilijakouluun Mikkeliin.

Sota-aikana Neuvostoliitto lähetti Suomeen vakoilijoita, joka hyppäsivät laskuvarjolla. Usein vakoilijat työskentelivät pareittain. Toinen oli piilossa metsässä radion, ruoan ja muiden varusteiden kanssa ja toinen kävi vakoilemassa. Radiolla lähetettiin tiedot Neuvostoliittoon. Sodan kestäessä Neuvostoliitto lähetti monta sataa sellaista vakoilijaa Suomeen joka päivä.

Venäläinen Ivan Kotov ja virolainen Albert olivat sellainen pari. Kumeniuksen ryhmä sai heidät kiinni, kun nuori poika Heino oli huomannut virheitä Kotovin sotilaspuvussa. Hän oli sitten puhunut vanhempiensa kanssa, jotka ilmoittivat poliisille ja Kumeniuksen ryhmälle. Ensin saatiin vain Kotov kiinni, mutta kuulustelun jälkeen hän näytti, missä Albert oli piilossa. Sitten Kotov ja Albert työskentelivät Suomen puolella sodan loppuun asti.

Oli harvinaisempaa, että vakoilijat tulivat yksin Suomeen. Ensimmmäinen syyskuuta 1942 Kerttu Nuorteva oli jäänyt kiinni ja kuulustelussa saatiin tietää, että hän oli tullut yksin Suomeen. Suomessa hän meni Hella Wuolijoen luo, joka oli suosittu kirjailija ja radikaalinen sosialisti, ja tämä piilotti hänet. Vähän aikaa nyöhemmin myös Hella Wuolijoki jäi kiinni. Molemmat naiset saivat kuolemanrangaistuksen, mutta saivat armahduksen ja sodan jälkeen Kerttu Nuorteva lähti takaisin Neuvostoliittoon ja kuoli siellä 60-luvulla. Suomen uusi Neuvostoliitto-ystävällinen hallitus teki radion pääjohtajan Hella Wuolijoesta.

18. syyskuutta 1944, kun sodan loppu oli lähellä, Kumenius sai tehtäväksi päälliköltään järjestää kuljetus balttilaisille pakolaisille Suomesta Ruotsiin. Pakolaiset menivät Helsingista junalla Raumalle ja Raumalta laivalla Ruotsiin. Kumeniuksen oli vaikea löytää veneitä kuljetuksiin, ja monta pakolaista meni Perämeren yli pienessä kalastusveneessä. Alkuaan Suomessa oli 5 500 balttilaista pakolaista ja kun Kumenius oli lähettänyt 5200 Ruotsiin, hänen päällikkönsä Wallden soitti hänelle. Hän oli hämmästynyt, että niin monta oli lähetty jo. Sitten hän sanoi Kumeniuksille, että tämän heti piti lopettaa kuljetus ja tulla Helsinkiin, missä häntä odotti uusi tärkeämpi tehtävä. Mutta Kumenius huomasi, että jotain oli vinossa ja lähetti viimeiset 300 pakolaista Ruotsiin ja meni sitten itse Turkuun. Siellä hän kävi poliisiasemalla ja sai tietää, että hän oli poliisin etsintäkuuluttama. Hänen vanhat ystävänsä eivät ilmiantaneet häntä ja hän meni Ruotsiin tavallisella lautalla. Nyt Kumenius itse oli pakolainen. Syynä oli, että hän oli auttanut balttilaisia pakolaisia Ruotsiin, kun sodan lopussaoli määrätty, että kaikki inkerikot ja baltit piti Suomesta luovuttaa Neuostoliitolle.

Vähän myöhemmin, kun rauhansopimus oli allekirjottu, Suomen valtionpoliisi otti kiinni 20 suomalaista ja vei heidät Neuvostoliittoon. Siellä monta heistä sai kuolemanrangaistuksen tai heidät vietiin Siberiaan. Tästä tapauksesta Kumenius kirjoittaa, että se on ikuinen häpeä Suomen poliitikoille ja valtionpoliisille.

Balttilaisten pakolaisten kuljetuksen varjoon jäi inkeriläisten luovuttaminen Neuvostoliitolle. Suomessa oli 50 000 inkeriläistä sota-aikana ja sodan jälkeen heidät kaikki, 7000 lukuunottamatta, luovutettiin Neuvostoliitolle. Myös koko Heimopataljoona, jossa oli 1 200 inkeriläistä sotilasta, luovutettiin. Mutta Pieksämäellä 300 näistä sotilaista pääsi pakoon vankijunasta ja lähti Ruotsiin.

Tämä inkeriläisten luovuttaminen jatkui monta vuotta ja vielä 1952 luovutettiin inkeriläisiä Neuvostoliitolle. Vastuunalainen oli valtionpoliisin päällikkö Kastari, joka oli läheisessä yhteistoiminnassa Suomen oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa. Oikeusministeri oli perimmiltään vastuullinen. Hän halusi päästä suosioon ja päästi 5000 balttia Ruotsiin, mutta uhrasi 50 000 inkeriläistä kaikessa hiljaisuudessa. Baltian maat on saaneet vapautensa takaisin, mutta sodan lopussa inkeriläiset siroteltiin ympäri Neuvostoliittoa ja koko Inkerinmaa ja inkeriläiset etnisenä ryhmänä lakkasivat olemasta.

Muistelepas historiaa vielä vähän kauemmas. Kekkonen oli valkoinen "lahtari" kansalaissodassa.

Pospotipoo kirjoitti:

Muistelepas historiaa vielä vähän kauemmas. Kekkonen oli valkoinen "lahtari" kansalaissodassa.

meriitti josta on vaiettu jostakin syystä

Voi kun oon kaivannut suoa lennoilla. Millos tavattas taas. Pääsisin kokeilemaan taas sun ohjaussauvaa..

Stuertti. kirjoitti:

Voi kun oon kaivannut suoa lennoilla. Millos tavattas taas. Pääsisin kokeilemaan taas sun ohjaussauvaa..

Kyllä Sun nyt ikävä kyllä tätyy tyytyä hieroma-sellaiseen!
vom