Rintasyöpä oli

kyllä elämä ei ole helppoa ,sen minäkin tulin todenneksi. munuais syöpä,eli olen yhden munuaisen varassa eläjä.tosin aina on mielessä mitä seuraavaksi,mutta elämän on jatkuttava.eletään niillä voimavaroilla mitä meillä on jäljellä.onko sinulla tukihenkilöä jonka kanssa voisit keskustella?minäkin voisin olla yhtenä jos haluat?otapa ja kerro haluatko .

..kun toteat, että terveys on tärkeimpiä asioita elämässä. Ymmärrän, että pelkäät tulevaisuutta ja sitä, että syöpä voi uusia.
Kuitenkin yhtä suuri mahdollisuus -todennäköisesti suurempi mahdollisuus - on se, että syöpä ei uusiudu. Ja vaikka uusisi, niin senkin voi nykylääketieteen avulla nujertaa.

Tunsin vuosia sitten kaksi naista, täysin eri ikäluokkaa, mutta molemmilta oli leikattu molemmat rinnat rintasyöpien vuoksi. Nuorempi oli tuolloin n. 45v ja hänen kohdallaankin oli kulunut vuosia leikkauksista. Tiedän, että k.o nainen on elossa edelleen ja on nyt yli 60v.
Vanhempi nainen oli lähellä 70v ja hänellä myös takana vuosikymmeniä leikkauksista.

Joten rohkenen neuvoa, että pyri unohtamaan koko syöpä ja elä täysillä ja suunnittele tulevaisuutta aivan kuten olisit tehnyt ilman sairautta. Mieliala - positiivinen asenne - vaikuttaa suuresti siihen saavatko erilaiset sairaudet meistä voiton.
Tsemppiä sinulle! Sinä selviät ja olet jo selvinnyt paremmalle puolelle:))

Olen tällä hetkellä 53-vuotias nainen. Elin aiemmin todella vaikeassa työpaikassa ja ihmissuhteet muutenkin olivat mitä olivat. Sairastuin v. 89, siis yli kuusitoista vuotta sitten erittäin ärhäkäksi luokiteltuun rintasyöpään, kasvaimen koko oli 2,5 cm halkaisijaltaan ja se oli räjähdysmäisesti leviävää tyyppiä. Aluksi pari vuotta odottelin kuolemaa, mutta kun sitä ei tullut, aloin pikku hiljaa muuttaa elämääni tyyliin "muuta minkä voit, hyväksy se mitä et voi muuttaa". Ajattelin, että syöpä voi uusia mutta ajattelin myös, että yhtä hyvin voin liukastua ja lyödä pääni kuolettavasti tai mitä vielä pahempaa, vammautua puhe- ja liikuntakyvyttömäksi, voin jäädä auton alle samoin seurauksin, voin kuolla sydäninfarktiin, aivoverenvuotoon, minulle voi tapahtua ihan mitä tahansa joten elän päivän kerrallaan ja katson mitä huominen tuo tullessaan. Listasin muutenkin elämääni ja totesin, että jos kaikki elämäni asiat olisi pöydällä, josta saisin valita, mitä en halua elämääni, syöpä ei olisi ensimmäinen hylätty asia. Ensiksi pyrin sopeutumisvalmennuskurssille, jossa sain vertaistukea ja puitiin porukalla läpi tunteita. Liityin syöpäyhdistykseen ja olen saanut uusia reilunoloisia tuttavia. Elän tällä hetkellä jokseenkin tyytyväisenä elämääni, toivon Sinullekin voimia kantaa sairautesi ja löytää oma polkusi.

Taisteluhalu ja usko tulevaisuuteen vaikuttavat varmasti myönteisesti parantumiseen.
Kaikkea hyvää sulle!

Rintasyöpä 2005...kaksi leikkausta..."myrkyt"...31 sädehoitoa! Kaikesta selvisi, mutta tänään tuntuu tosi vaikealle.
Päässä pyörii paljon ajatuksia elämästä, jatkosta. Kukaan ei vain tunnu ymmärtävän....!
Onko muilla samoja kokoemuksia?

Olen minäkin yli 50 ja hoidoista jo kohta neljä vuotta. Kaikki sinänsä ok. Mutta: mieheni ei ole hyväillyt rintoja pariin vuoteen lainkaan vaikka olen kauniisti toivonut. rakastelemme ja rakkautta on. Tuntuu tosi masentavalta, kun hän näin hylkää rintani. Ja syytä ei osaa sanoa, mutta mielestäni on kysymys toisen rintani rumuudesta.... näinkö oleellista on täydellisen rinnan olemassaolo seksuaalisen halun näkökulmasta?

Minä arvostan sitä, että olen terve. Olen onnellinen joka päivä, kun minulla ei ole kipuja enkä tarvitse lääkitystä mihinkään. Iloitsen nyt, kun vielä voin.

Minä saurastuin 36 vuotiaana rintasyöpään ja se pilasi elämäni täysin! Elossa kuitenkin olen mutta masentuneena, minäkuva rikki, naiseus hukassa ja muut paskat vielä päälle. Kuolla haluaisin! Ei tätä jaksa.

Hei, kiva lukea, että muillakin on samoja ajatuksia. Itkettänyt on niin pirusti, vaan on se ohi mennyt. Olen alkanut ajatella eteenpäin, järjestellä asioita valmiiksi. En ole kertonut vielä tyttärelleni. Hän huolestuisi liikaa. Tytön isältä pyydän, että hän huolehtii tyttärestämme. Au, tämä on toisaalta vapauttavaa kirjoittaa nettiin "ongelmista". Halusin vaan purkaa sydäntä ja ajatella. Kotipiirissä ei onnistu.

Heipä hei!
Olen kohtalotoverisi, noin vuosi sitten olin leikkauksessa ja kaikki raskaat hoidot on nyt takana. Olotila on erittäin hyvä, ja olenkin alkanut opetteleen ajattelua positiivisesti. Ei ole sama asia sanoa esim.hyvästä pullasta, "onpa hyvää pullaa" kun asian voi sanoa "onpa mahtavan hyvää pullaa" tarkoitan sitä että, sitä voi itse itseään kouluttaa positiivisuuteen.
Itse ajattelin kun sairastuin että hei haloo, jokainen meistä kuolee joskus kuitenkin, oli sitten terve tai sairas. Olen saanut sairaudestani vahvuutta elämään, olen ryhtynyt vertaistueksi juuri sairastuneelle henkilölle, vaikkei muuta niin kuunteleen ja tsemppaan eteenpäin. Muista sinäkin ajatella asioita positiivisesti ja ulkoilla paljon, raitis ilma tekee ihmeitä. Kaikkea hyvää jatkossa sinulle. t:minna 57v.

Hei!

Tiedätkö, entäs jos syöpäsi ei uusikaan, mutta loppuelämäsi jätät kuitenkin asiat suunnitelematta? Mitä sitten on tapahtunut? Sehän olisi loppuelämä vain syövän uusiutumisen odottamista ja itse elämän lykkäämistä.

Miksi et eläisi rohkeasti ja täysillä niin kauan kuin sinulle on elinaikaa suotu, sillä kun elämä on loppu, niin silloin se on loppu etkä menetettyä aikaa saa takaisin.

Tsemppiä! :)

Juuri näin pitää ajatella vakavista asioista. Elämä on lyhyt vaikka saisi sen terveenäkin elää. Miksi sitä kivaa ihmistä kiusaa, elää päivän kerrallaan ja nauttii arkisista rutiineista.
Itse aluksi kun sairastuin, purnasin vastaan, miksi juuri minä. Ehkä meitä koetellaan ja opetetaan että osaisimme arvostaa elämäämme. Ja jos jotain hyvää pitää repiä tästä sairaudesta, niin eipä sitä muuten voisi rauhassa kesän kauniina päivinä istua vaikka puutarhakeinussa ja kuunnella lintujen laulua.
Asioilla on aina kaksi puolta, pitää vain muistaa se hyväkin puoli niin ei tule niitä huonoja niin paisuteltua.
Tottakai ymmärrän jos on oikein kipee, niin okei, ei ole häpeä tunnustaa sitä, mutta ei myöskään voivotella. Ihminen on vekkuli tapaus, sitä on niin helppo heittää hanskat naulaan, mutta se se vasta jeppe on, joka osaa sinnitellä rajoillaan ja hupsista, ei aikaakaan kun unohtaa koko surkeutensa. Esimerkkinä voin kertoa, että lapsenlapseni tulivat kerran mummua katsoon kun kiemurtelin sytostaattioloa sängyn pohjilla. Ensin en jaksanut kuin ojentaa käteni pikku mussukka pojille (2v. ja 4v.)
Aikansa siinä ne minua taputteli ja pusutteli poskelle, ja hupsista, mummuhan nousi ylös sängystä, kohta huomasin kokoavani junarataa lattialla. Seuraavaksi leikittiin "mitä tiedät ystävästäni" ym. Kun pojat oli sitten lähdössä kotiin, huomasin olevani hyvinkin pirteä ja lähdin heitä ulos saattamaan. Mietin jälkeenpäin asiaa ja ajattelin että, omaa ajattelua pitää muuttaa, vain ottaa itseään niskasta kiinni, meni sitten syteen tai saveen, aivan sama. Kuollaan me kaikki joskus kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.
Kaikille sairastaville tsemppiä, ei muutakuin eteenpäin, sano mummu lumessa.

Menneekö noissa hoidoissa pitkän. Jos mennee, nii eikös sen takia menetä työpaikkaa ja muuta?

Myös minun käännekohtani oli rintasyöpä - ei kuitenkaan itselläni, vaan tädilläni. Hän oli aika huonossa kunnossa ja en ollut rippikoulun jälkeen rukoillut - mutta silloin rukoilin ja tärkeintä oli että tätini parantui - ja tärkeeä oli myös se että tulin uskoon ja nyt olen lukenut paljon www.kirjapaja.fi Irja Askola n kirjoja uskosta etc. Suosittelen noita kirjoja. Ja samalla toivotan kaikille rintasyövästä parantuneille uskoa siihen että elämä jatkuu ja positiivinen mieli vaikuttaa myös siihen ettei sairastuisi uudestaan,. Jos kokoajan pelkää, niin elämä valuu hukkaan. Nyt vain tsemppiä ja ihanaa mieltä kaikille!

Olin 35-vuotias kun rintasyöpä todettiin, leikattiin, hoidettiin ja toivuttiin. Nyt odottelen elääkkeelle pääsyä. Olen elänyt täysillä... mitä se sitten tarkoittaneenkaan. Hyvän elämän kuitenkin.

Minultakin leikattiin rinta.Olen 54v ja käynyt 2v välein mammografiassa ja nyt 20.10 todettiin syäpä jota oli 3 eri kohdassa rintaa.8.11 lääkäriin ja 9.11 leikkaus rinta pois ja 9.12 tulokset hoitojen ym toteamiseen.Minulla oli tosi onni kun pääsin leikkaukseen noin nopeasti sillä alkuperäinen leikkauspäivä olisi ollut 29.11.
Käteni ei meinaa mllään mennä suoraksi kipuja kun teen jumppaliikkeitä.
Kun kerron jollekkin syövästäni on kaikilla joku tuttu jolla on tämä sama juttu.Joskus kun puhun siitä tuntuu että ihansama vaikka kertoisin että mulla on kurkkukipeä niin yleinen tämä tauti on.
Onneni on myös se että olen tämänikäinen, vauvat imetetty,vierelläni ihana rakastava perhe ja ystäväverkko ja ennen kaikkea olen tosi positiivinen avoin ja iloinen eikä ole taipumusta synkkyyteen.
Kaikille jos nyt leikattu ja hoidot odottavat ulkoilkaa viettäkää aikaa ystävien parissa syökää hyvin ja ajatelkaa kivoja asioita,itse suunnitelen jo kesän matkaa,sillä hyvä kunto ja mieli takaa onnistuneen hoidon.
Niinkauan kun henkikulkee on myös elämää:)

VAI NIIN

Hei olen parikymppinen nuorinainen ja haluaisin tietää miltä rinta syövän kyhmyt tuntuu. Mulla on oikean rinnan maitorauhasen alla kipeitä möykkyjä ihon alla ja vasen nänni on muuttunut kellertäväksi ja erittäin kipeäksi ja kainalon lähellä on samoja palkuroita kun oikeassa. Voivatko nämä olla vain jotain rasvapatteja tai lihas solmuja. Olen normaalipainoinen syön terveellisesti harrastan liikuntaa. En uskalla mennä lääkäriin sillä pelkään että minulla on syöpä.

Hei!
Sairastan itsekin rintasyöpää. Viimeisen puolentoista vuoden aikana mieheni sairastui persoonallisuushäiriöön ja muuttui väkivaltaiseksi ja arvaamattomaks. Hän halusi avioeron kolmen kymmenen yhteisen vuoden jälkeen, syynä oli tunteen puuttuminen. Avioero astui voimaan joulukuun lopulla, helmikuussa sain tietää sairastavani rintasyöpää ja viikon päästä syöpädiagnoosista ex- anoppi soitti, että exällä on poika nuoren naisen kanssa. Kaiken elämän murenemisen jälkeen koetan kuitenkin kasata elämäni rippeitä ja jatkaa eteenpäin. Älä lannistu, elämässä voi tulla eteen mitä vain, hyvääkin!Onhan sinulla mies tukena ja lapsiakin! Pahinta on turha etukäteen pelätä vaan nauttia pienistäkin asioista! Kaikki kuolemme joskus, mutta harvoin kuitenkaan enää rintasyöpään! Tsemppiä sinulle ja hae keskusteluapua!

Auringonvalosta saatava D-vitamiini saattaa vähentää naisten vaaraa sairastua rintasyöpään. Kanadalaistutkijoiden havainto tukee tutkimuksia, joissa ruoasta nautitun D-vitamiinin riittävyys on yhdistetty pienempään rintasyöpäriskiin.
Tutkimukseen osallistui 3 100 naista, jotka sairastuivat rintasyöpään vuosina 2003-2004 sekä 3 500 tervettä verrokkia.
Kun naisia verrattiin toisiinsa sen perusteella, kuinka paljon he viettivät aikaa auringossa, runsas aurinkoaltistus liittyi selvästi pienempään rintasyöpäriskiin.
Verrattuna alle 6 tuntia viikoittain auringossa viettäneisiin yli 21 tuntia aurinkoa viikoittain saaneiden sairastumisriski oli noin puolet pienempi. Yhteys havaittiin erityisesti teini-iässä ja yli 60-vuotiaana auringossa vietetyn ajan ja rintasyöpäriskin välillä. Muinakin ikäkausina auringonvalossa vietetty aika liittyi pienempään sairastumisriskiin, mutta yhteys oli selvästi heikompi. Parikymppisestä kuusikymppiseksi runsas aurinko liittyi vain 12-24 prosenttia vähäisempään riskiin.
Yhteydet pysyivät ennallaan riippumatta ruokavaliosta, liikunnasta tai vaihdevuosista. Tulokset julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim


D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon (UVB-säteilyn) vaikutuksesta. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UV-indeksi on vähintään 3. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Auringosta saat D-vitamiinia, mutta vain silloin kun varjosi on lyhyempi kuin sinä itse. Siis lyhyen aikaa keskipäivällä, noin kello 10-16. Aurinkorasvat estävät lähes kokonaan D-vitamiinin muodostuksen ihossa. Aurinkoa tulisi ottaa vähintään käsivarsiin ja jalkoihin.


""Tämän vuoden heinäkuussa julkaistun meta-analyysin mukaan runsas D-vitamiinin saanti pienentää rintasyövän riskiä. Tässä kiinalaisten tekemässä meta-analyysissä eniten D-vitamiinia saaneiden naisten väestön osalla (viidennes) oli 45 % pienempi riski saada rintasyöpä kuin vähiten D-vitamiinia saaneilla.""
http://www.pronutritionist.net/rintasyopa-ja-ruokavalio-onko-niilla-selvaa-yhteytta/


""Maailmanlaajuisesti 1,3 miljoonaa naista ja noin 13 000 miestä sairastuu vuosittain rintasyöpään. Se on naisten yleisin syöpätauti. Viime vuosikymmeninä hoidon tulokset ovat parantuneet huimasti, mutta silti joka neljäs potilas kuolee tähän tautiin. Ongelmana on, että "parantuneidenkin" potilaiden elimistössä lymyää syöpäsoluja. Suosittelen kaikille syöpäpotilaille tukihoidoksi ravintolisiä, joista kerron tässä katsauksessa.""
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=131


""D-vitamiinin puute on erittäin yleistä Suomessa. Monien kroonisten sairauksien syntymekanismissa D-vitamiinin puutteella on merkittävämpi osa kuin aiemmin on tiedetty. Lähes kaikissa elimistömme soluissa on D-vitamiinireseptoreita. Yleisimpiä syöpiä, autoimmuunitauteja, infektioita sekä sydän- ja verisuonisairauksia esiintyy enemmän niillä, joilla on D-vitamiinin puutos. On varsin ilmeistä, että näiden tautien kasautuminen ja viimeaikainen lisääntyminen Suomessa liittyy yleistyneeseen D-vitamiinin puutokseen. Voidaan myös todeta, että Suomessa ei olisi terveydenhuollon rahoituskriisiä jos D-vitamiinisuositukset neuvoloissa olisivat ajanmukaiset ja elintarvikkeiden D-vitaminointi olisi riittävällä tasolla tai jos väestön yleinen tietoisuus D-vitamiinin puutteen vaikutuksista ja tarvittavasta korvaushoidosta olisi edes kolesterolitietämyksen tasoa.""
http://www.dvitamiini.com/yksityiskohtaisesti.html


D-vitamiini ja rintasyöpä:
http://vitamindwiki.com/tiki-browse_categories.php?parentId=42&sort_mode=created_desc


Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm

Hei,

olen 56 v, vasen rinta poistettu 2010 rintasyövän takia, hoidot takana ja edessä olisi korjausleikkaus. Pari kertaa olen käynyt plastiikkakirurgin juttusilla, mutta edelleen on hirveä pelko ja epävarmuus. Olen hoikahko nainen, eli kyseeseen tulisi se pienempiriskinen leikkaus, missä implantti laitetaan. Olen lukenut, että n. joka viidennellä naisella implantti koteloituu, eli tietää harmeja.
Haluaisin lukea korjausleikkauksessa olleiden kanssasisarien kokemuksista.
Hanski57

taistelkaa rinta syöpää vastaan t.dr.titsgown