Veteraaneista ja heidän huomioimisestaan

Onko kukaan itseni lisäksi ajatellut, että ehkä veteraanit haluavat olla aivan tavallisia kansalaisia, ilman että heihin kiinnitetään koko ajan erityistä huomiota?

Ehkä joku voi potea ahdistusta jatkuvasta jalustalle nostamisesta ja joku tosissaan voi haluta pistää sen sota-ajan jo (vihdoin ja viimein) taakseen.

Myös ylettömät puheet sankaruudesta ja loputtomasta kiitollisuudenvelasta voivat kuullostaa veteraanin itsensä korviin oudoilta, koska tuskin kukaan tosissaan itseään pitää sankarina (vaikka olisi mitään tehnyt). Voi tuntua kiusaannuttavalta kuunnella sankariteoista ja kunniavelasta, jos itse vain haluaa olla osa yhteiskuntaa, ei sen enempää tai sen vähempää.

Mielestäni veteraanit ansaitsevat kunnioituksen ja arvostuksen, minkä tulisi näkyä esim. avustuksissa, kuntoutuksina jne.

Mutta jatkuvaa jalustalle nostamista ja sankarinpalvontaa en lähtisi harrastamaan. En itsekään haluaisi olla muuta kuin minä, en veteraani, en sankari, enkä mikään muukaan vain minä itse, Etunimi Sukunimi.

Jokainen ihminen on kuitenkin ensiksi ihminen ja sitten jotain muuta, kuten veteraani, poliitikko, sivari, vanki, mikä tahansa. (esimerkeillä ei ole, eikä ole tarkoitusta olla mitään yhteistä keskenään).
1103
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ettei tämä aihe kiinnosta ketään niin paljon että vastaisi? Kyllä tämä on aikaisesta kellonajasta huolimatta luettu jo useampaan kertaan.

No, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, turha tässä vinkua.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


anni huttila kirjoitti:

Onko kukaan itseni lisäksi ajatellut, että ehkä veteraanit haluavat olla aivan tavallisia kansalaisia, ilman että heihin kiinnitetään koko ajan erityistä huomiota?

Ehkä joku voi potea ahdistusta jatkuvasta jalustalle nostamisesta ja joku tosissaan voi haluta pistää sen sota-ajan jo (vihdoin ja viimein) taakseen.

Myös ylettömät puheet sankaruudesta ja loputtomasta kiitollisuudenvelasta voivat kuullostaa veteraanin itsensä korviin oudoilta, koska tuskin kukaan tosissaan itseään pitää sankarina (vaikka olisi mitään tehnyt). Voi tuntua kiusaannuttavalta kuunnella sankariteoista ja kunniavelasta, jos itse vain haluaa olla osa yhteiskuntaa, ei sen enempää tai sen vähempää.

Mielestäni veteraanit ansaitsevat kunnioituksen ja arvostuksen, minkä tulisi näkyä esim. avustuksissa, kuntoutuksina jne.

Mutta jatkuvaa jalustalle nostamista ja sankarinpalvontaa en lähtisi harrastamaan. En itsekään haluaisi olla muuta kuin minä, en veteraani, en sankari, enkä mikään muukaan vain minä itse, Etunimi Sukunimi.

Jokainen ihminen on kuitenkin ensiksi ihminen ja sitten jotain muuta, kuten veteraani, poliitikko, sivari, vanki, mikä tahansa. (esimerkeillä ei ole, eikä ole tarkoitusta olla mitään yhteistä keskenään).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu