Hei te ihmiset!
Mitä mieltä olette kärpäspapereista? Ne ovat niitä sellaisia tahmeita läpysköjä, joita roikkuu joka puolella ja kärpäset lentävät niihin, tarttuvat kiinni ja räpiköivät tunteja, ehkä päiviä ja kuolevat sitten. Ne surisevat hädissään ja jos niitä yrittää pelastaa paperista niin niiltä irtoo ruumiinosia. Pelastusta kärpäspaperista ei ole, siihen jouduttuaan kärpäsellä ei ole edessään kuin kaamea kivulias kuolema. Minä en toivoisi sellaista kärpäsellekään.
Työpaikkani on täynnä tuollaisia kärpäspapereita. On kaameaa kuunnella kärpästen tuskaisia huutoja ja kun tiedän, että en voi auttaa. En voi ottaa kärpäspapereita pois, koska ne ovat työnantajalleni niin rakkaita ja saattaisin ehkä tuntea itseni typeräksikin, kärpäsaktivistiksi. Ihmiset nauraisivat minulle. Minulle ongelma on todellinen, työskenteleminen on tuskaa, kun näen jatkuvasti kiinni liimaantuneita kärpäsiä, jotka turhaan taistelevat elämästään. Työpaikallani on myös sellainen sähkökäyttöinen kärpäskilleri. Se ei aiheuta minkäänlaista ahdistusta mielessäni. Kuuluu vain "räps" ja kärpänen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Mutta nämä kärpäspaperit vaivaavat minua.
Asiaa ei yhtään auta se, että tänään yksi kärpäspapereista oli pudonnut ja siihen oli tattunut pieni hiirulainen. Sain sen onneksi irroitettua paperista, vaikkakin otuksen turkkia jäi isot tupot sille tielleen. Päästin hiirun viipeltämään ja jatkamaan elämäänsä. Työnantajani sanoi siihen: "Ei sitä olisi saanut päästää vapaaksi! Se olisi pitänyt tappaa, pamauttaa kerran vasaralla tai laittaa koirat asialle." Olin raivoissani, mutta en sanonut mitään.
Vihani kärpäspapereita kohtaan on hirvittävä. (Työnantajanikin palvonta päättyi kai tähän päivään, hyvä niin) Tunnen olevani myös yksin asiani kanssa. Kaikki tuntemani ihmiset ovat onnellisia kärpäspapereiden olemassa olosta ja laskevat innoissaan uusia uhreja. En tiedä, miten selviän taas huomisesta työpäivästä siellä kärpäspareitten täyttämässä maailmassa.
Olenko todella yksin ajatusteni kanssa? Vai ajatteleeko joku samoin? Ja kertokaa mitä voin tehdä auttaakseni kärpäsiä ja auttaakseni itseäni. Nyt tuntuu kuin olisin ihan pikkuisen pimahtanut, mutta olen tosissani. Kamalaa.
Mitä mieltä olette kärpäspapereista? Ne ovat niitä sellaisia tahmeita läpysköjä, joita roikkuu joka puolella ja kärpäset lentävät niihin, tarttuvat kiinni ja räpiköivät tunteja, ehkä päiviä ja kuolevat sitten. Ne surisevat hädissään ja jos niitä yrittää pelastaa paperista niin niiltä irtoo ruumiinosia. Pelastusta kärpäspaperista ei ole, siihen jouduttuaan kärpäsellä ei ole edessään kuin kaamea kivulias kuolema. Minä en toivoisi sellaista kärpäsellekään.
Työpaikkani on täynnä tuollaisia kärpäspapereita. On kaameaa kuunnella kärpästen tuskaisia huutoja ja kun tiedän, että en voi auttaa. En voi ottaa kärpäspapereita pois, koska ne ovat työnantajalleni niin rakkaita ja saattaisin ehkä tuntea itseni typeräksikin, kärpäsaktivistiksi. Ihmiset nauraisivat minulle. Minulle ongelma on todellinen, työskenteleminen on tuskaa, kun näen jatkuvasti kiinni liimaantuneita kärpäsiä, jotka turhaan taistelevat elämästään. Työpaikallani on myös sellainen sähkökäyttöinen kärpäskilleri. Se ei aiheuta minkäänlaista ahdistusta mielessäni. Kuuluu vain "räps" ja kärpänen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Mutta nämä kärpäspaperit vaivaavat minua.
Asiaa ei yhtään auta se, että tänään yksi kärpäspapereista oli pudonnut ja siihen oli tattunut pieni hiirulainen. Sain sen onneksi irroitettua paperista, vaikkakin otuksen turkkia jäi isot tupot sille tielleen. Päästin hiirun viipeltämään ja jatkamaan elämäänsä. Työnantajani sanoi siihen: "Ei sitä olisi saanut päästää vapaaksi! Se olisi pitänyt tappaa, pamauttaa kerran vasaralla tai laittaa koirat asialle." Olin raivoissani, mutta en sanonut mitään.
Vihani kärpäspapereita kohtaan on hirvittävä. (Työnantajanikin palvonta päättyi kai tähän päivään, hyvä niin) Tunnen olevani myös yksin asiani kanssa. Kaikki tuntemani ihmiset ovat onnellisia kärpäspapereiden olemassa olosta ja laskevat innoissaan uusia uhreja. En tiedä, miten selviän taas huomisesta työpäivästä siellä kärpäspareitten täyttämässä maailmassa.
Olenko todella yksin ajatusteni kanssa? Vai ajatteleeko joku samoin? Ja kertokaa mitä voin tehdä auttaakseni kärpäsiä ja auttaakseni itseäni. Nyt tuntuu kuin olisin ihan pikkuisen pimahtanut, mutta olen tosissani. Kamalaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on sama vika, pelastelen aina pikku-ötököitä joka paikasta ja ihmiset nauraa mulle.
En kyllä pahemmin nauruistaan piittaa.
Etkö voisi repiä niitä liimapapereita pois? Salaa.
duunimesta on?Voisin tulla syömään niitä kärpäsiä sinne ja vieläpä ihan ilmatteeks.
Pitää kättä puolisen tuntia pakastimessa. Kun kärpäspaperi on jähmettynyt soittaa palokunnan.
Eihän palokunta siihen auta mutta antavat osoitteen hesperiaan