Voi niitä kerjuureissuja

Toinen sokeritehdas menetettiin, vaikka sokerintuotannon omavaraisuus oli vain 70%. "Pyrhokselaisena torjuntavoittona" saimme taas neuvoteltua EU:n kanssa "uuden" kansallisen tukimuodon. Voitaisiinko nyt kansallisesti sopia, ettei ko. tukea maksettaisi yrityksille tai luonnollisille henkilöille, joiden muut kuin maataloustulot ovat yli 100.000 euroa vuodessa. Tämä olisi hyvä alku muutokselle, jossa maataloustuet menisivät niille, jotka harjoittavat maataloutta pääasiallisena työnään eikä sivutoimisille pääomatuloisille viljelijöille, kuten esim rikkaille optiotuloisille yritys- ja pankinjohtajille. Uudistuksiahan maataloustuen maksatukseen on tehtävä niin kansallisesti kuin koko EU:n piirissäkin.

Hallitus on täysin rähmällään EU:n edessä. Pääministeri Matti Vanhanen uhosi Suomen televisiossa, että Suomi ei hyväksy Iso-Britannian pääministerin Tony Blairin esittelemää tulevien EU-vuosien budjettia. Suomalaisen TV-näytelmäesityksen jälkeen saamme kuulla jälleen torjuntavoitosta, kun pohjois-suomalaisilta viljelijöiltä ei vietykään kaikkia tukiaisia, vaan jopa muutama prosentti niistä jäi olemaan ennen lopullista lahtausta, kuten sokerijuurikkaan lahtausasiassa kävi jo.

Perussyy tähän suomalaisen viljelijäväestön ongelmatilanteeseen on pääministeri Esko Ahon (kepu) ja Iiro Viinasen (kok) hallituksen tuhoisissa ja puutteellisella ammattitaidolla käymissä liittymisneuvotteluissa, joissa tärkeintä oli saada Suomen kansalta liittymisvaltakirja ja muusta eli sopimusneuvotteluista viis. Kaiken lisäksi MTK:n silloinen puheenjohtaja Heikki Haavisto (kepu) otettiin ulkomisteriksi viljelijäväestön takuumiehenä kantamaan huonosti hoidettujen neuvotteluiden syntisäkkiä.

Valtapösöt niittävät antamiaan lupauksia katteettomiksi. Ennen sanottiin torjuntavoittoa Pyrhoksen voitoksi eli, jos saadaan lisää tällaisia voittoja, niin kaikki on männyt, eikä tuu enää takaisin.