Niin, ainakin joissain piireissä tykätään, että seksuaalinen akti, rakastelu, kuuluu avioliittoon, siis säästää "papin amenen" jälkeen. Mutta entäs meillä. Meillä homoseksuaaleilla ei ole ihan samanlaista systeemiä. Toki nyt on uusi parisuhdelaki, onneksi, mutta missä vaiheessa seurustelua/sitoutumista elämään yhdessä tuo seksuaalinen puoli olisi sopivaa ottaa mukaan. Homoseksuaalisuuteen ei todelakaan kuulu harrastaa seksiä 24 tuntia vuorokaudessa :-)
Koska...
homoseksuaali
8306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Seksi kuuluu avioliittoon, miehen ja naisen välille. Syntiä ei saa koskaan tehdä. Raamatussa löytyy montakin paikkaa, vaikka ekaks Kirje roomalaisille 1:27
Raamattu opettaa seksuaalisuuden kuuluvan miehen ja
naisen välille..ja vielä ENSIN NAIMISIIN!!
Jumala ei salli homoseksuaalia! se ei ole oikein..
se on synti!! eli silloin Raamatussa ei ole yhtään
kohtaa jossa puhuttaisiin siitä, et millon homoseksuaaleilla
olisi sopivaa ottaa "seksuaalinen puoli mukaan", koska
pelkkä seurustelu samaa sukupuolta olevan kanssa EI OLE OIKEIN!!
missä kohtaa raamatussa sanotaan, että ensin naimisiin?
mm. tämä synti..niin typerä kun olla ja voi.
Ei homoseksuaalit voi sille mitään että ne on homoseksuaaleja. Se on ihan yhtä luonnollista kun se että heterot on heteroita.
Todella typerää, tuollainen, kuten jumala sanookin, että se antoi ihmisille vapaan tahdon..
Kyllä voi homoudesta parantua!!!Älkää vaan hyvät ihmiset kuvitelko ettei voi!!! Jumala kykenee siihen sataprosenttisesti.Mutta ei silloin jos ei itse halua parantua,sillä Jumala ei tee väkivaltaa!!!
luoda niin isoa kiveä ettei itse jaksa nostaa sitä?
tällaisista "parantumisista"? Siis todistettavia? Eihän niitä taida olla yhtäkään. Vai onko?
Eikä se pelkästään riitä että joku vakuuttaa "parantuneensa"... pitää myös todistaa että tyyppi todella oli oikeasti homo.
Joten siitä vain todisteita kehiin eikä aina vain pelkkää ilmaan huitomista!
Hassua, että kaikkea muuta kommenttia kyllä löytyi ja taas päästiin jauhamaan Raamatun jakeista, ja lopulta päädyttiin tuttuun "minä intän-sinä intät"-vaiheeseen, mutta missään vaiheessa kukaan ei edes mieti, mitä alunperin kysyttiin! Tai ei ainakaan edes yritä vastata.
No, en tiedä, osaanko itse edes vastata, mutta jos nyt jotain ajatusta yrittäisi tähän koota. Eli totta on, että homosuhteissa ei vielä viime kevääseen asti pystynyt harrastamaan seksiä "laillistetussa" parisuhteessa. Nyt se on periaatteessa mahdollista. Nyt on mahdollisuus odottaa "sitä oikeaa" ja vasta parisuhteen rekisteröinnin jälkeen hypätä sänkyyn.
Itse haluan kunnioittaa sellaisia ihmisiä, niin heteroita kuin homojakin, jotka haluavat rajoittaa seksin ja seksikumppaneidensa määrää. Nykyään koko yhteiskunta on niin seksin läpitunkema ja seksuaalisilta ärsykkeiltä ei voi välttyä juuri mitenkään, että minusta on suorastaan terveellistä, jos sen vastapainoksi löytyisi vielä tällaisia vakaita yksiavioisia suhteita. Tosin voivathan nekin olla epävakaita, mutta kuitenkin. Olen joskus ajatellut, että heti kun on ollut sängyssä vähintään kahden ihmisen kanssa, on vertailukohtia. Ainoastaan yhden ihmisen kanssa harrastettu seksi voisi olla aina taivaallista, mutta heti kun on kokeillut jonkun toisenkin kanssa, ensimmäinenkin voi muuttua tavanomaiseksi. Voin olla väärässäkin, itse kun en voi enää itseäni vain yhden kanssa olleeksi sanoa, mutta tällainen ajatus minulla on.
No jos minäkin pääsisin sitten tuohon kysymykseen asti:) Eli mikä olisi hyvä hetki aloittaa seksi seurustelukumppanin kanssa? No, tähän ei varmaan ole olemassa oikeata vastausta, kaikki on ympäripyöreää. Itse olen sitä mieltä, että liian kauan ei pidä odottaa. Uskon kuitenkin edelliseen kappaleeseen viitaten, että vain harvalla homolla on elämänsä aikana ainoastaan yksi tai ei yhtään seksikumppania. Ja kun kerran sitten on tietoa siitä, millaista seksi voi olla, ja tietoa myös siitä, mitä seksiltä odottaa, niin ei ehkä ole hyvä idea tyytyä ihan mihin vain. Ja toisaalta, jos ensin seurustelee kuukausikaupalla ja sitten huomaakin, ettei seksi suju yhtään, niin siitä voi tietenkin seurata jatkossa ongelmia.
Eli kehotanko hyppäämään heti ekoilla treffeillä sänkyyn? En sano, että se olisi aina huono vaihtoehto, mutta ei kyllä minun mielestäni paraskaan. Eli olen kyllä sillä kannalla, että ensin kannattaa tutustua toisen ihmisen luonteeseen ja mielipiteisiin ja muutenkin, niin tietää ainakin periaatteessa, voisiko arkikin sujua ilman suurempia tai jatkuvia yhteentörmäyksiä, ja sitten kun keskinäinen luottamus sen sallii, niin kokeilla seksiäkin. Tähän menee varmaan eri aikoja eri ihmisillä, mutta jos vain haluaa kunnioittaa toistakin osapuolta, eikä vain etsi omaa nautintoaan, niin varmasti myös itse löytää oikean ajankohdan ja tietää milloin aika on niin sanotusti kypsä. Ja mikään ei estä keskustelemasta seksistä ennen tositoimia:) Sekin voi jo auttaa; jos huomaa toisen olevan ihan eri maailmassa, niin ei välttämättä tarvitse edes edetä sänkyyn asti.