Itsenäisyyspäivänä esitetään jälleen televisiossa Edvin Laineen ohjaama versio Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, ja kun nyt sopivasti toisessa tv-ohjelmassa oli Laineen tytär Mirja Pyykön haastateltavana, näyttää aktuelliksi jutunaiheeksi nousevan myös se miten Kekkonen filmauksen aikana antoi tukeaan elokuvan edistymiselle.
Mutta mielenkiintoisella tavalla esimerkiksi tällä palstalla olevissa keskusteluissa kukoistavat yhä selkitymättömät tiedot ja takavuosiin jämähtäneet asenteet -- kiihkeiden todistelutarpeiden takana ovat itsekunkin ennakkoluulot siitä oliko Kekkonen kaikenkaikkiaan sankari vai konna. Mitään sen syvällisempää menneisyydestä ei halutakaan esiin kaivella. Keskustelun taso kiteytyy hyvin, kun kysytään, oliko Kekkonen isänmaallinen. Tämän täysin älyttömän kysymyksen ratkaisemiseen näyttäisi Laineen elokuvanteon tukeminen muka tuovan vastauksen: jos auttoi, sehän oli mitä isänmaallisin teko.
Tässä meillä on nyt keskustelunaihe, joka on kokonaan hakusessa arvomaamerkkien suhteen. Mihin tässä katoaa kokonaisnäkemys kansakunnan kehityshistoriasta, siis se ainoa tausta, jota vastaan vain voidaan tarkastella nimenomaan Linnan kirjaa ja sen tekemää varsin poikkeuksellista vaikutusta? Linnan kirjassahan on kyse yhdestä ratkaisevasta merkkipaalusta sisäänlämpiävän, yhtä uskontoa, yhtä poliittista suuntaa ja yleistä henkistä yhdenmukaisuutta väkisin varjelleen kansakunnan tiellä kohti moniarvoisempaa, aidompaa ja toimivampaa demokratiaa. Linnan kirjan suosio ei suinkaan perustunut sen loistaviin kirjallisiin ansioihin, vaan siihen että sille oli olemassa ns. sosiaalinen tilaus. Siinä käsiteltiin asioita, joita suuri kansa ei saanut käsitellä -- esimerkiksi se "isänmaallisuus", jota militantilta oikeistolaistaholta oli rintamasotilaiden päälle vyörytetty, pantiin nyt ensimmäisen kerran omaan arvoonsa. Virallinen paatos joutui naurunalaiseksi. Mutta ilmeisesti koko läksyä ei sitten vieläkään kaikilla tahoilla olla opittu: läksy nimittäin historian kokonaiskuvassa on se, että "isänmaallisuuden" kaltaiset taikasanat ovat paitsi aikojen kuluessa muuttuvia myös kokonaan erisisältöisiä riippuen siitä kenen kokemusmaailmaan ne sijoittuvat.
Paitsi oikeistomilitarismin kriitikkona Linna toimi myös muiden yhteinäiskulttuuriin kiinteästi kuuluvien tabujen purkajana. Mukana hänen kritiikissään ovat myös mm. uskonnolliset ja seksitabut. On suorastaan naurettavaa, että esim. lotat olivat oman yhtenäiskulttuuimme piirissä likimain yhtä pyhitettyjä kuin ne kuuluisat paratiisin neitsyet erään toisen äärimmäistä yhtenäiskulttuuria varjelevan uskonnon piirissä. Lottia kohtaan ei suvaittu minkäänlaisia moraalisia epäilyjä. Se, miten syvässä tällaiset yhtenäiskulttuuriin kuuluvat asenteet voivat olla, kävi ilmi ihan muutamia päiviä sitten, kun uusi elokuva lotista valmistui. Ohjaaja Ilkka Vanne kertoi haastattelussa, että elokuvasta karsittiin nimenomaan lottajärjestön vanhojen edustajien mieliksi sekä rumaa kieltä että kaikki mikä liittyi lottien seksielämään. Tämä materiaali koetaan siis yhä "epäpyhänä", ja tämä perimmiltään psyykkisesti sairas torjuntakokemus on yhä niin legitiimi, että elokuvantekijänkin täytyy siihen alistua.
Linnan alkuperäiskäsikijoituksen, siis sen mitä hän nimitti Sotaromaaniksi, ja WSOY:n julkaiseman sensuroidun version eli Tuntemattoman sotilaan eroja on koko yhtenäiskulttuurin alueelta tarkasteltu esim. tässä tiivissä tutkielmassa:
http://www.ennenjanyt.net/3-02/sotaromaani.htm
joka on sopivaa itsenäisyyspäivän lueskeltavaa jokaiselle joka haluaa olla oikeasti isänmaallinen.
Mitä Kekkoseen tulee, täytyy vain jälleen kerran todeta miten määrätietoista hänen työnsä suomalaisen autoritäärisen, synkkäuskonnollisen ja militaaris-oikeistolaisen yhtenäiskulttuurin purkamiseksi oli. Hän oli takapiruna niin tameprelaisten työläiskirjailijoiden kuin esim. reporadion suhteen, ja hän käytti omaa auktoriteettiasemaansa joko vaistomaisesti tai tarkoituksella tavalla, joka kypsytti suomalaisia kansakuntana kohti todellista moniarvoista keskustelukulttuuria. Valitettavasti on kuitenkin niin, että Kekkosen jälkeen syntyi vastavaikutus, joka on jossain määrin tehnyt tyhjäksi sitä hyvää työtä jiota Kekkonen teki. Esimerkiksi Mauno Koiviston kabinettipolitiikka, jossa ratkaisuja tehtiin taloudellisen liberalismin hengessä, ja sallittiin järjetön rahataloudellinen ekspansio, käytännössä antoi tilaisuuden sille että vuorineuvosrotat hyppäsivät pöydille juhlimaan.
Ehkä olisimme kansakuntana vielä pitempään tarvinneet voimakkaan isähahmon pitämään taloudellisia voimia kurissa, ja vasta muutaman sukupolven kuluttua olisi ollut aika kokeilla josko kansakunta osaisi tulla keskinäisellä yhteishengellä toimeen. Nythän tilanteemme on kuin käänteinen painajaisuni siitä mihin Kekkosen ajan hyvät tavoitteet olisivat antaneet mahdollisuuden: nyt kansallisen eheytymisen sijasta olemme jälleen kiihtyvää vauhtia matkalla kohti perusteellista kansallista kahtiajakautumaa.
Mutta mielenkiintoisella tavalla esimerkiksi tällä palstalla olevissa keskusteluissa kukoistavat yhä selkitymättömät tiedot ja takavuosiin jämähtäneet asenteet -- kiihkeiden todistelutarpeiden takana ovat itsekunkin ennakkoluulot siitä oliko Kekkonen kaikenkaikkiaan sankari vai konna. Mitään sen syvällisempää menneisyydestä ei halutakaan esiin kaivella. Keskustelun taso kiteytyy hyvin, kun kysytään, oliko Kekkonen isänmaallinen. Tämän täysin älyttömän kysymyksen ratkaisemiseen näyttäisi Laineen elokuvanteon tukeminen muka tuovan vastauksen: jos auttoi, sehän oli mitä isänmaallisin teko.
Tässä meillä on nyt keskustelunaihe, joka on kokonaan hakusessa arvomaamerkkien suhteen. Mihin tässä katoaa kokonaisnäkemys kansakunnan kehityshistoriasta, siis se ainoa tausta, jota vastaan vain voidaan tarkastella nimenomaan Linnan kirjaa ja sen tekemää varsin poikkeuksellista vaikutusta? Linnan kirjassahan on kyse yhdestä ratkaisevasta merkkipaalusta sisäänlämpiävän, yhtä uskontoa, yhtä poliittista suuntaa ja yleistä henkistä yhdenmukaisuutta väkisin varjelleen kansakunnan tiellä kohti moniarvoisempaa, aidompaa ja toimivampaa demokratiaa. Linnan kirjan suosio ei suinkaan perustunut sen loistaviin kirjallisiin ansioihin, vaan siihen että sille oli olemassa ns. sosiaalinen tilaus. Siinä käsiteltiin asioita, joita suuri kansa ei saanut käsitellä -- esimerkiksi se "isänmaallisuus", jota militantilta oikeistolaistaholta oli rintamasotilaiden päälle vyörytetty, pantiin nyt ensimmäisen kerran omaan arvoonsa. Virallinen paatos joutui naurunalaiseksi. Mutta ilmeisesti koko läksyä ei sitten vieläkään kaikilla tahoilla olla opittu: läksy nimittäin historian kokonaiskuvassa on se, että "isänmaallisuuden" kaltaiset taikasanat ovat paitsi aikojen kuluessa muuttuvia myös kokonaan erisisältöisiä riippuen siitä kenen kokemusmaailmaan ne sijoittuvat.
Paitsi oikeistomilitarismin kriitikkona Linna toimi myös muiden yhteinäiskulttuuriin kiinteästi kuuluvien tabujen purkajana. Mukana hänen kritiikissään ovat myös mm. uskonnolliset ja seksitabut. On suorastaan naurettavaa, että esim. lotat olivat oman yhtenäiskulttuuimme piirissä likimain yhtä pyhitettyjä kuin ne kuuluisat paratiisin neitsyet erään toisen äärimmäistä yhtenäiskulttuuria varjelevan uskonnon piirissä. Lottia kohtaan ei suvaittu minkäänlaisia moraalisia epäilyjä. Se, miten syvässä tällaiset yhtenäiskulttuuriin kuuluvat asenteet voivat olla, kävi ilmi ihan muutamia päiviä sitten, kun uusi elokuva lotista valmistui. Ohjaaja Ilkka Vanne kertoi haastattelussa, että elokuvasta karsittiin nimenomaan lottajärjestön vanhojen edustajien mieliksi sekä rumaa kieltä että kaikki mikä liittyi lottien seksielämään. Tämä materiaali koetaan siis yhä "epäpyhänä", ja tämä perimmiltään psyykkisesti sairas torjuntakokemus on yhä niin legitiimi, että elokuvantekijänkin täytyy siihen alistua.
Linnan alkuperäiskäsikijoituksen, siis sen mitä hän nimitti Sotaromaaniksi, ja WSOY:n julkaiseman sensuroidun version eli Tuntemattoman sotilaan eroja on koko yhtenäiskulttuurin alueelta tarkasteltu esim. tässä tiivissä tutkielmassa:
http://www.ennenjanyt.net/3-02/sotaromaani.htm
joka on sopivaa itsenäisyyspäivän lueskeltavaa jokaiselle joka haluaa olla oikeasti isänmaallinen.
Mitä Kekkoseen tulee, täytyy vain jälleen kerran todeta miten määrätietoista hänen työnsä suomalaisen autoritäärisen, synkkäuskonnollisen ja militaaris-oikeistolaisen yhtenäiskulttuurin purkamiseksi oli. Hän oli takapiruna niin tameprelaisten työläiskirjailijoiden kuin esim. reporadion suhteen, ja hän käytti omaa auktoriteettiasemaansa joko vaistomaisesti tai tarkoituksella tavalla, joka kypsytti suomalaisia kansakuntana kohti todellista moniarvoista keskustelukulttuuria. Valitettavasti on kuitenkin niin, että Kekkosen jälkeen syntyi vastavaikutus, joka on jossain määrin tehnyt tyhjäksi sitä hyvää työtä jiota Kekkonen teki. Esimerkiksi Mauno Koiviston kabinettipolitiikka, jossa ratkaisuja tehtiin taloudellisen liberalismin hengessä, ja sallittiin järjetön rahataloudellinen ekspansio, käytännössä antoi tilaisuuden sille että vuorineuvosrotat hyppäsivät pöydille juhlimaan.
Ehkä olisimme kansakuntana vielä pitempään tarvinneet voimakkaan isähahmon pitämään taloudellisia voimia kurissa, ja vasta muutaman sukupolven kuluttua olisi ollut aika kokeilla josko kansakunta osaisi tulla keskinäisellä yhteishengellä toimeen. Nythän tilanteemme on kuin käänteinen painajaisuni siitä mihin Kekkosen ajan hyvät tavoitteet olisivat antaneet mahdollisuuden: nyt kansallisen eheytymisen sijasta olemme jälleen kiihtyvää vauhtia matkalla kohti perusteellista kansallista kahtiajakautumaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
.
Tämän jutun ainoa vika on siinä, että se ei tule saamaan ansaitsemaansa arvostusta, sillä saitin juttujen laatu ei tarjoa tälle vetoapua vaan vetää tämän, ehkä analyyttisimmän jutun kautta aikojen, pois sille kuuluvalta jalustaltaan.
Kiitän kirjoittajaa syväluotaavasta näkemyksestään, mutta joudun samalla pahoitelemaan avauksen ympärille pian koostuvasta asiattomasta raa'asta arvostelusta ja suoranaisesta törkyisestä pilkasta.
Arvoisa linjan avaaja;
Uskon että suurin osa saitia seuraavasta yleisöstä odottaa Teiltä lisää saman tasoista laaja-alaista mieleipidekirjoittelua.
Seppo Hitenen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
"Kiitän kirjoittajaa syväluotaavasta näkemyksestään, mutta joudun samalla pahoitelemaan avauksen ympärille pian koostuvasta asiattomasta raa'asta arvostelusta ja suoranaisesta törkyisestä pilkasta. "
*************
Pahoittelet avaajalle törkyilyäsi jo etukäteen?
Non'niin punanurkkainen toveri:
Hypipä taas sinne byggan kaljasaaville imemään omaa osuuttasi. Valittaen masennan heikkoa mieltäsi ja itsetuntoasi toteamalla että veetuiluyrityksesi oli tällä kertaa tavanomaistakin heikompaa laadultaan.
Etkö sattumalta muuten huomaa lainkaan, että Sinulla olisi tässäkin linjassa avaajan hyvän teeman sallimana mitä mainioin tilaisuus kertoa painavaa sanaa omasta näkökulmastasi, oman soslialismuksesi laadusta ja ylivoimaisuudesta?
Nyt tavanomainen surkea paskanheittoyrityksesi vain nostaa esiin totuutta: Hakaniemessä pesii todella harvinaisen lahjattoman ja säälittävän roskasakin ydinjoukko, jonka lakeijoitten laatu kertoo vääjäämättä touuten tuosta säälittävästä politrukkien lössistä, SAK-SDP:n taustavoiman, berstainilais-koivistolaisen proletariaatin digtatuurin toteen laittajista ja sen säälittävän tien kulkijoista.
Seppo Hietanen
etpä totisesti turhaan pahoitellut.
"... oli takapiruna niin tameprelaisten työläiskirjailijoiden kuin esim. reporadion suhteen, ja hän käytti omaa auktoriteettiasemaansa joko vaistomaisesti tai tarkoituksella tavalla, joka kypsytti suomalaisia kansakuntana kohti todellista moniarvoista keskustelukulttuuria..."
Olet oikeassa,Kekkonen kypsytti kansaa kohden moniarvoista keskustelukulttuuria. Tuo kypsyttäminen tapahtui kieltämällä kaikki Neuvostoliittoa ja Kekkosen politiikkaa kritisoiva keskustelu. Kaikkien tuli ylistää YYA sopimusta ja hyviä naapuruussuhteita, vaikka omin silmin nähtiin miten naapurissa elettiin.
Avoin keskustelu maassamme on ollut sallittua vasta parikymmentä vuotta, Neuvostoliiton perestroikasta lähtien.
Siis kypsyttelyn tuloksista nautitaan vasta nyt
Sun poliittinen diskurssisi on hevonperseestä.
.
"Vasta reilut kymmenen vuotta" on SDP:n ja maamme lähihistoriaa kirjoitettu uudelleen Hakaniemelle sopivaan muotoonsa. Kaikki SDP-SAK:n vastainen keskustelu saatikka kirjoitettu totuus on joko estetty tai sitten asia kuin asia on kommareitten tuttuun tyyliin väännetty ympäri komujen harjoittaman äivopesun malliin.
Otto Ville Kuusisen nimen ja kaiken osuuden salaaminen SDP:n historiasta, 1918 peruina maan tunnetuimman tuulenhaistajan Väinö Tannerin perusteeton nostaminen maan merkkihenkilöksi sekä kaikki se muu roskapuuhastelu, joista vähäisintä määrältään ei ole Halosen taustojen peittely ja suoranainen väärentäminen, on Hakanimenen tovereitten ttotuutta ja oikeata uutta historiaamme:
UKK:n työt ja aikaansaannokset eivät tuolle roskasakille merkitse muuta kuin UKK:n puolustuksen päätyttyä 1986 hänen muistonsa ja kunniansa tahraamisesta tuttuun kommari-ryökäleitten tyyliin. Vainoharhaisimpana tässä asiassa löytyy saitilta kuin monesta muustakin yhteydestä neuroottisen raivoisa UKK -ja Keskusta-vihaa Kapi.
Siinä sulle faktaa, toveri punanurkka.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
.
kirjoitustaitosi onkin noin olematon, toimittajaksi nimittäin?
http://www.sdp.fi/index.php?mid=806
Voi toveri sun toivotonta maailmaasi, sen kuvaa ja sen typerryttävää vaikutusta.
Lukaiseppa ensin tuosta ja mene sitten häpeämään sinne omiesi joukkoon:
..Tahdissa taapertaen tuttuun tapaasi: Marx, marx ja edeleenkin marx..,
..ja niin saavut sinäkin sinne omalle paikallesi Hagigsen byggan kaljasaavin kupeelle imemään omaa osuuttasi proletariaatin yhteisestä astiasta, tuosta yhteiskunnalta ryöstetystä potista.
Kipin Kapin sinne..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012396196
Seppo Hietanen
Kerrotko, mikä antamassani linkissä oli vikana?
Käytä vain reippaasti sitä kieltä, jota olet tottunut käyttämään.
Saavat taas Apollonkadulle näytteitä kenttätyöskentelystäsi-:)
Suomen Työväenpuolueen (1899-1903) puoluehallinnon ja
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (1903-)
puheenjohtajat ja puoluesihteerit puoluekokouskausittain 1899 –
Puoluekokous Puheenjohtaja Puoluesihteeri
1899 Turku N. R. af Ursin J. K. Kari
1901 Viipuri K. F. Hellsten J. K. Kari
1903 Forssa Taavi Tainio J. K. Kari
1904 Helsinki Ei suoritettu johtoelinten tai -henkilöiden vaihtoja
1905 Tampere Emil Perttilä Yrjö Sirola
1906 Oulu Edvard Valpas Matti Turkia
1909 Kotka Matti Paasivuori Matti Turkia
1911 Helsinki Matti Paasivuori Matti Turkia
1913 Tampere Matti Paasivuori Matti Turkia
1917 Helsinki Kullervo Manner Matti Turkia
1917 Helsinki Ei suoritettu johtoelinten tai -henkilöiden valintoja
1918 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio
1919 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio
1922 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio
1926 Helsinki Matti Paasivuori K. H. Wiik
1930 Helsinki Kaarlo Harvala K. H. Wiik
1933 Tampere Kaarlo Harvala K. H. Wiik
1936 Helsinki Kaarlo Harvala Aleksi Aaltonen
1939 Turku Kaarlo Harvala Aleksi Aaltonen
1944 Helsinki Onni Hiltunen Unto Varjonen
1946 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen
1949 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen
1952 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen
1955 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen
1957 Helsinki Väinö Tanner Kaarlo Pitsinki
1960 Helsinki Väinö Tanner Kaarlo Pitsinki
1963 Helsinki Rafael Paasio Kaarlo Pitsinki
1966 Helsinki Rafael Paasio Erkki Raatikainen
1969 Turku Rafael Paasio Kalevi Sorsa
1972 Tampere Rafael Paasio Kalevi Sorsa
1975 Jyväskylä Kalevi Sorsa Ulf Sundqvist
1978 Espoo Kalevi Sorsa Ulf Sundqvist
1981 Pori Kalevi Sorsa Erkki Liikanen
1984 Lahti Kalevi Sorsa Erkki Liikanen
1987 Helsinki Pertti Paasio Ulpu Iivari
1990 Lappeenranta Pertti Paasio Ulpu Iivari
1991 Helsinki Ulf Sundqvist Markku Hyvärinen
1993 Helsinki Paavo Lipponen Markku Hyvärinen
1996 Helsinki Paavo Lipponen Kari Laitinen
1999 Turku Paavo Lipponen Kari Laitinen
2002 Tampere Paavo Lipponen Eero Heinäluoma
2005 Jyväskylä Eero Heinäluoma Maarit Feldt-Ranta
tekee virallisen listan?
Eihän siinä ollut edes lähdettä, mistä se oli?
**************************************
http://www.sdp.fi/index.php?mid=806
Ei Juhani Suomen kirjoissakaan kerrota lähdetietoja.
Tosin ne onkin satukirjoja.
lähde:
http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf
tekee yhtään virallisemman listan kuin tämäkään on?
http://www.sdp.fi/index.php?mid=806
*******
Minulle kuitenkin riittää taas tämän vatvominen.
tähän osoitteeseen:
Suomen Keskusta
Apollonkatu 11 a
00100 HELSINKI
Puh. (09) 751 44 200
Telefax (09) 751 44 230 ja (09) 751 44 240
Sähköposti: [email protected]
Internet: http://www.keskusta.fi
Henkilökunnan sähköpostiosoitteet muotoa [email protected]
sitä että J. Suomen kirjoja lähteenä käyttävät teokset ovat myös niitä satukirjoja.
Hä-Häää...hävisit!
Kuka käyttäisi lähteenä Juhani Suomen omasta mielenterveyden tilasta kertovaa kirjaansa?
Psykiatrian erikoislääkäritkö?
Ne samat, jotka käyttävät Seppo Hietasen kirjoituksia opetusaineistona mielen järkkymisen vakavista seurauksista?
Suomen teoksia mm. Lehtisen väitöskirjaankin.
Ehkäpä Lehtinen on myös sitten satuja kirjoittava arvuuttelija.
Niinhän täällä on keppulit aina väittäneet, ettei Lehtiseen ole uskominen.
Nytpä selvisi syykin.
Lehtinen on käyttänyt Juhanin sepustuksia lähteenä.
Armeija pienoiskoossa on väitös kirja samasta asiasta. Tuntematon sotilas kestää kyllä. Sori vaan TOINI HAVUN kannattajat