Jari Sarasvuo on mensalainen ja on tunnustanut jopa tvssä olevansa hyvin uskonnollinen. Mitä mensalaiset tästä tuumaa?
mensa vs. uskonto
Horus
401627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
...sitten arvellut Mensan olevan jonkinlainen ateistinen järjestö ?
jotkut ateistit väittävät, että uskovaiset ovat tyhmiä koska uskovat Raamatun Jumalaan. Jari Sarasvuo mensalaisena uskoo Raamatun Jumalaan. Kysymys oli, "mitä mensalaiset tästä tuumaa?"
(Sarasvuo on sanonut, ettei kuitenkaan usko Raamatun olevan sanasta sanaan Jumalan sanaa).
...tilannetta voi provosoida sanomalla uskovaista tyhmäksi. Saatan tehdä sen itsekin, mutta eihän uskovaisuus todellisuudessa ole tyhmyyden synonyymi. Tyhmiä ja viisaita ihmisiä on niin uskovaisissa kuin ateisteissakin.
Tietämättömyyden tunnustaminen on viisautta ja halu oppia älykkyyttä.
olen osoittanut monella lailla. Olen ollut monen ystävä. Langennut JT on ollut aina ystävänäni. Siitä kysenalainen kiitos k.o. seuralle. Olette enemmän paholaisesta, kuin itse ymmärrettäkään. Luulette, että olen luopin y.m.s. , mutta ei. Haluan todella inhimillisyyttä uskoonne ja tuomiovapautta. TE TUOMITSETTE!!!
"jotkut ateistit väittävät, että uskovaiset ovat tyhmiä koska uskovat Raamatun Jumalaan. Jari Sarasvuo mensalaisena uskoo Raamatun Jumalaan. Kysymys oli, "mitä mensalaiset tästä tuumaa?""
Mikäli älykkyysosamäärä lainkaan korreloi viisauden kanssa niin eivätpä varmaan useimmat mitään kovin kummia. Mensa on ennenmuuta monenlaisten ihmisten ja mielipiteiden keskustelu- ja tutustumisympäristö. Heitä vain yhdistää tietty
kohtuullisen mitattavissa oleva psyykkinen tekijä.
Uskonnollisia ihmisiä on yleisesti luvattomankin helppoa, fundamentalisteja usein osuvaakin nimitellä tyhmiksi yksioikoisuudessaan. Tyhmä
tarvitsee pysyvää konkreettisuutta.
"(Sarasvuo on sanonut, ettei kuitenkaan usko Raamatun olevan sanasta sanaan Jumalan sanaa)."
Siinä suhteessa viisaamman puoleinen tapaus - no onkin keskimääräistä älykkäämpi ihminen ja uskovainen.
"Tyhmä tarvitsee pysyvää konkreettisuutta."
Jaa. Mutta uskovalla ei olekaan kyse siitä, että "tarvitsisi" jotain pysyvää ja konkreettista, vaan siitä, että on saanut nähdä todellisuudesta suuremman osan kuin esim. ateisti. Uskovalta on pudonneet suomut silmiltä ja hän näkee tästä elämästä ja todellisuudesta laajemman kaistaleen kuin muut.
Ei-uskovat ovat itse rajoittaneet maailmansa ja todellisuutensa niin kovin kapeaksi ja ahtaaksi.
Voiko älykkyyttä oppia ?
Saamani käsityksen mukaan älykkyyttä voi oppia ja se on välttämättä opittava. Ellei ihminen saa mitään opetusta, hänen käy kuten Aveyronin susilapsen, joka läydettiin metsästä ja joka oli kasvanut varhaisen lapsuutensa susien parissa ja myötävaikutuksella (1800-luvun paikkeilla, lapsi jäi vajaamieliseksi, ei oppinut puhumaan, ei syömään muuten kuin hotkimalla kuin susi, ei ollut aggressiivinen eikä osoittanut minkäänlaista seksuaalisuutta, sivumennen sanoen. Siis, vaikka oli elänyt 'luonnon' parissa ja 'luonnosta', lapsesta tuli 'luonnoton'?). Älykkyyden perinnöllisyys on älykkyyden edellytysten perinnöllisyyttä. Ympäristön vaikutusta edellytysten käyttöön saamiseksi ovat tutkijat pohtineet miltei 'nyrkit pystyssä')
Älykkyys on kai kykyä pystyä säilyttämään oppimiskykynsä, kai sitä voi harjoittaa..
""Tyhmä tarvitsee pysyvää konkreettisuutta."
Jaa. Mutta uskovalla ei olekaan kyse siitä, että "tarvitsisi" jotain pysyvää ja konkreettista, vaan siitä, että on saanut nähdä todellisuudesta suuremman osan kuin esim. ateisti. Uskovalta on pudonneet suomut silmiltä ja hän näkee tästä elämästä ja todellisuudesta laajemman kaistaleen kuin muut.
Ei-uskovat ovat itse rajoittaneet maailmansa ja todellisuutensa niin kovin kapeaksi ja ahtaaksi."
Myönnän itseasiassa olevani yhtä mieltä tästä näkökulmasta. Nykypäivän julkisuskonnossa löytyy vielä vain niitä ihme riittejä ja muuta ulkoista ts. konkreettisuutta, jota monet tarvitsevat.
Pitää siis erottaa kristinuskossakin henkilökohtainen vakaumus sosiaalisesta.
että jos J. Sarasvuo alkaisi opiskelemaan kristinuskoa perusteelliesti, niin häneltä katoaisi viimeinenkin uskonpisara. Noin käy useimmille teologiaa opiskeleville.
"Noin käy useimmille teologiaa opiskeleville."
Tutkimus, joka minulta on lipunut ohi silmien. Tutustuisin siihen mielelläni jos vain kerroit kuinka & miten.
nyt sitä ollaan tehty tutkimus teologian ylioppilainen uskonnollisesta tilasta. Taidatko itsekään uskoa mitä puhut? Taisit jäädä kiinni valehtelusta...
Ainakin luulisi että teologian ja kirkkohistorian
opinnon veisivät pohjaa kristinuskosta järjestelmänä, joka on kehittynyt siinä missä mikä tahansa muukin uskonto. Pitää jatkuvasti ottaa huomioon tämän oppijärjestelmän alitajuinen vaikutus ajatteluumme länsimaisina ihmisinä.
Ymmärtääkseni tämä on se oleellinen pointti.
Siis sinun mielestä J.Sarasvuo mensalaisena on tullut uskovaiseksi kevyin perustein, tutkimatta kristinuskoa perusteellisesti, ahaa.
Juuri noin se menee. Siis sikäli mikäli J. Sarasvuo sanoo uskovansa. Älykkäältä ihmiseltä usko loppuu mikäli hän tutustuu kristinuskoon ja kristinuskon historiaan kunnolla.
Älykäs (tai ovela)ihminen saattaa harkita asioita siltä kannalta miten 'vaikuttavia'esitetyt asiat ovat - eivät välttämättä lainkaan tosia tai epätosia.
Sanopa vaikka sinä (tai kuka hyvänsä), miksi 'Jeesuspuhe', eli miksi jonkun mielestä kannattaa silti, vaikka ei ehkä uskoisikaan 'kuten kirkko' opettaa, vedota Jeesukselle annettuihin ominaisuuksiin, jos ei muuten niin ajamansa asian vuoksi?
Esimerkiksi
(muuan itsetoteusjulkkisterapeutti): 'Jeesus korotti itsensä Jumalaksi'. Toteuttiko Jeesus itseään?
Onko lause 'Jeesus korotti itsensä Jumalaksi' uskovan ihmisen puhetta? Tätä voi kai kysyä, vaikka ei Jeesukseen edes historiallisena henkilönä uskokaan.
Kuitenkin häneen uskotaan ja niillä ominaisuuksilla, joita Jeesuksee liitetään, on aina kuulijakuntansa jossakin..
Natsipropagandistit eivät halunneet 'kärsivää uhrilammasta' vaan puhuivat 'taistelijan' puolesta. Hommahan meni täydestä.. Kuka/ketkä olivat älykkäitä tai tyhmiä?
Aina on olemassa ihmisiä, jotka uskovat, että Jeesus nousi kuolleista ja että Jeesuksella oli inhimillisiä ominaisuuksia.
yleensähän se on päinvastoin. Sinullakaan ei ole uskoa, mutta toistaalta et edes tiedä siitä mitään.
sellaiseen uskomista mihin ei oikeasti usko.
Tokihan Jeesukseen uskotaan. Uskotaanhan Muhamettiin ja Buddhaankin. Kaikilla uskonnoilla on jumalansa ja pyhät miehensä joihin joku uskoo.
Olipa oivallus. Kaikki uskon (uskonnollisen uskon)kohteet eivät kuitenkaan kelpaa 'ihanteeksi' eivätkä siten saa muita kannattajia. Mitään ei suurista ponnisteluista huolimatta tapahdukaan, vaan usko valuu tyhjiin, ja jos huonosti käy koko maailmankuva tai elämänkäsitys murenee. Toisinaan tapaa henkilöitä, jotka uskovat (suorastaan uskonnollisesti, ei niin kuin 'uskotaan' esim junan pysyvän matkan ajan raiteillaan)itseensä todella valtavasti, mutta sitten... No niin.
Hm, tuota noin, alunperin minun piti lisätä tähän puheenvuoroon, viitauksena 30-luvun saksalaiseen 'uskontopuheeseen' taistelija-Jeesuksesta, rinnastus 90-luvun 'Jeesus-malliin', yhteen 'ehdotukseen', tosin kysymyksen muodossa. Ed. puh.vuorossa mainitsemani 'itsentoteutusjulkkisterapeutti kysyy: 'Tarvitsemmeko puulla-Jeesusta?' Toisenlaiseksi vaihtoehdoksi 'nynnyn'- tai 'liian kiltin' Jeesus-mallin rinnalle hän nostaa 'temppeliin rynnänneen vihaisen Jeesuksen', joka myös käytti sanoja: *Te saatanan sikiöt, valkeita päältä, sisältä täynnä käärmeen sikiöitä*. ..tekstissä on meneillään 'vihan' ilmaisun oikeuttaminen..
Tämä on siis vain esimerkki eräästä nykyaikaisesta tavasta käyttää uskonnollista kieltä 'valmennuksessa' kohti 'aidompaa itseä'...Sarasvuon puheessa en muista Jeesusta nähneeni..
eivät ole sama asia. Olen mensalainen ja uskon Jumalaan. En usko uskontoihin. Minun käsitykseni mukaan älykkyys on kyky oppia uutta ja ehkäpä haluakin oppia. Usko taas tulee jostain syvemmältä. Jos alan ruotia omaa uskoani järjellä, päädyn ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa tunne ja järki ovat hiukan eri mieltä. Silti uskon ja haluan uskoa Jumalaan. Minulle henkilökohtaisesti hän on todistautunut olemassa olevaksi tunnetasolla.
Se, mikä minua näissä keskusteluissa ihmetyttää ja ärsyttää, on niiden mustavalkoisuus. Joko olet tyhmä uskovainen tai olet tyhmä, pelle ateisti tai uskot väärällä tavalla väärään Jumalaan, kun et usko kristinuskon Jumalaan. Eräs uskovainen (hän oli JT) sanoi kerran oivallisesti, että uskonnot ovat kuin ne sokeat miehet, jotka "näkevät" elefantin eri puolilta. Niin myös uskonnot näkevät Jumalan eri puolilta, mutta Jumala näkee maan ja ihmiset kuin astronautti - ilman rajoja ja oppeja.
Eiköhän toisille ihmisille pitäisi olla ihan sama, miten ja mihin toinen uskoo ilman, että tarvitsee alkaa tuomita ja arvostella toisia. Kunpa pystyisimme keskustelemaan asioista asioina ja jättäisimme toistemme henkilökohtaisen olemuksen rauhaan. Vaikka Jumalaa ei olisikaan ja uskoisin siis "ei mihinkään", niin keskustelu uskon perusteista (miksi joku uskoo, toinen ei, mistä usko tulee, miksi omaa kantaansa täytyy puolustaa sydänverellään jne.)on silti mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.
Älykkyydestä vielä sen verran, että se ei tarkoita, että ihminen olisi viisas tai erehtymätön. Itsekin huomaan välillä sekä käyttäytyväni että puhuvani (kirjoittavani täällä) lapsellisesti tai provosoivasti tai täysin ärsyyntyneenä pelkän tunnevimman vallassa. Ja uskosta sen verran, että uskovainen ihminen ei välttämättä toimi sen inhimillisemmin ja elämää rakastavammin kuin ei-uskovainen. Me itse valitsemme, kuinka käyttäydymme ja mitä puhumme. Jos teemme väärin, voimme toki rukoilla Jumalalta anteeksiantoa, mutta meidän täytyy pyytää anteeksi myös niiltä IHMISILTÄ, joita kohtaan teimme väärin.
Mutta kovin erikoista,että tällä foorumilla
ihmisten tunteet kuohahtelevat.Tottakai pitäisi
jokaiselle antaa ajattelun ja uskon vapaus,vaan
ei se näytä olevan kovin helppoa.
Sitäpaitsi,mitä tekemistä älykkyydellä on minkään uskonnollisen tai eettisen vakaumuksen kanssa.Natseissakin oli älykkäitä ihmi-
siä.Samoi uskovaisissa.En nyt missään tapauksessa
rinnasta näitä keskenään.
Sitaattiasi
"Eräs uskovainen (hän oli JT) sanoi kerran oivallisesti, että uskonnot ovat kuin ne sokeat miehet, jotka "näkevät" elefantin eri puolilta."
käytti myös tähtien sota - George Lucas (epämääräisesti uskovainen muuten) parin viikon takaisessa telkkarihaastattelussa, kun häneltä kysyttiin, miksi maailmassa on erilaisia uskontoja.
Olin ajatellut käyttää tuota sitaattua jossain sopivassa yhteydessä, mutta nyt sä pilasit sen mahiksen. Ainakaan sen käyttämiseksi niinku tuoreena uutena näkökulmana. Plääh.
Sarasvuota haastateltiin suomenruotsalaisella kanavalla radiossa pari iltaa sitten (Peter Uutisvuoto Nyman).
Nyman: 'Sinulla oli taannoin kriisi, mistä siinä oli kysymys? Sarasvuo: Se oli hengellinen (andlig) mutta ei uskonnollinen (religiöst).
Jossain välissä Sarasvuo sanoi, että on kyllä uskonnollinen, mutta ei käytä sanaa Jumala (Gud) vaan 'jokin korkein voima'(någon högre makt). Noin muuten Sarasvuo on sitä mieltä, että hänen kohdallaan 'pahuus' voitti (ja siksi häipyi julkisuudesta), mutta että nyt on 'viha' häntä kohtaan vähentynyt, että enää ei tarvitse katsoa 'selän taakse niin paljon', esim kun menee teatteriin tai maria Gutzeninan kanssa antaa haastattelun lehdistölle. Lisäksi syitä kriisiin olivat 'epäkypsyys' ja eräänlainen 'itseviha' (inners inne, syvimmiltään), oli vaikea ottaa 'rakkautta vastaan', että perhe eli ihan toista elämää' kuin hän, että 'en puhunut kotona mitään', että 'sisäinen pikku-Jari' kärsi. 'Sain kaiken, sain lahjaksi, kuuluisuutta, rahaa, näkymättömät kädet antoivat, nyt oli maksettava takaisin korkojen kanssa.'
'Raha ei ollut pääasia'. Minua haukuttiin arkkiuusliberalistiksi. Olen sanonut, että tarvitaan 'koko kylä', vaikka väitetään, että olen opettanut, että kaikki ovat itse vastuussa. Olen jopa maksanut vapaaehtoisia verojakin. Hengellisesti vahvojen kuuluu auttaa heikompia. Demokratia ei riitä. '
Nyman pisti väliin: 'Ai, ettäkä vahva eliitti ohjaa ihmisiä niin kuin koiria tai lapsia?' Sarasvuo: 'Kaikki tulkinnat ovat mahdollisia.'
Nyman: 'Mitä siis opetit ihmisille? Itsetoteutustako?'
Sarasvuo: 'Ihminen näkee sitä mihin uskoo. Perheessä vastuu on aikuisilla. Yrityksissä johtajilla. Halusin, että ihmiset rakastaisivat työtään, uskoisivat siihen mitä tekevät.
Nyman:'Että työ siis menestyy? Eikö tämä ole vähän yrityskeskeistä?
Sarasvuo:'Maailma parantuu sillä tavalla. Työnantajat tekevät kakun, jonka poliitikot jakavat Demokratia ei riitä, ei politiikka.jne jne..
Suurehkon osan haastattelusta vei 'itsemurharatkaisu', jonka 'keksimisestä' esim alzheimerin taudin 'hoidoksi' Sarasvuota on pilkattu. Nykyään Sarasvuo 'hiipii' veteraanien luo ja vankiloihin (koska hän tykkää heistä), ilmaisiin tilaisuuksiin. Sarasvuon mielestä ihmisillä on 'eskapistiska rymdtankar' (eskapistisia pakoajatuksia), esim äiti voi miettiä, josko tappaisi lapsensa, kun se ei lakkaa itkemästä. Ei ole vaarallista ajatella mitä vaan, eikä hän ole antanut ihmisille sellaisia neuvoja. Nykyisin Sarasvuo ..edelleen: 'autamme todella suuria firmoja toteuttamaan strategioitaan.
Nyman: 'Oletko pelännyt ettei sinua oteta vakavasti?
Sarasvuo: 'Alussa joo. Mutta minun markkinani tietävät. Ne jotka ovat pihalla ovat tietämättömiä, ne eivät tiedä. Ehkä joskus vierailen vielä tv:ssä.
Mihin siis Sarasvuo uskoo? Mensa? pöh..no joo Jokaisen populistin on ainakin esitettävä uskovansa johonkin, vaikkapa korkeimpaan voimaan.
Ai, niin.. Muistuipa mieleen toinenkin Sarasvuon uskontoon liittyvä kommentti. Jussi Kylätaskun ohjelmasssa vierailevina tähtinä olivat mm Sarasvuo ja Janina Frostell. En muista mistä varsinaisesti keskustelua käytiin, mutta Sarasvuon kommentti Frostellille jäi mieleen. Se kuului näin: 'Kun katsoan sinua Janina, tunnen olevani lähempänä Jumalaa'(2001, yle1, 'Naisia kaivolla'). Samoihin aikoihin olin selaillut jotain runokirjaa (Rilke?). Siinä oli runo, jossa 'runon toimija käy sairaan vuoteeseen ja ottaa syleilyynsä kuolevan ihmisen, jonka kehon madot ovat jo vallanneet'. Runoilija näkee tässä kohtauksessa Jumalan.
1) Onko Sarasvuo mielestäsi siis populisti. Ja niinmuodoin hänen uskonnollisuutensa pinnallista. Ja jos niin on niin, verrattuna kehen ?
2) Eikö Sarasvuo ollutkaan lähempänä Jumalaa katsoessaan Frostellia. Miksei ?
3) Eikö Runon roimija ollutkaan lähempänä Jumalaa syleillessään jo matoontunutta kehoa ? Miksei ?
Minusta Sarasvuo vaikuttaa populistilta, hän itse antaa aiheet tähän arvioon. Hän saattaa silti olla vilpitön. Mutta kuten hän itse sanoo, jokin meni pieleen.. Jonkun ihmisen 'ihmiskäsitys' ja 'jumalakäsitys' heijastuvat häneen kielenkäyttöönsä ja toimissaan.. Ei ole yhdentekevää mikä on autoritaarisen johtajan ihmiskäsitys, ihmisihanne tai jumala-käsitys, jos auktoriteetilla on yhteiskunnallista vaikutusta/valtaa. vrt esim fasistien ihmiskäsitys, jumalakäsitys ja niitten seuraukset jne... en jaksa kaivaa aiheeseen liittyviä lehtileikkeitä esiin..)
Kuuntelepa radiosta tänään ylen1:ltä radio-ohjelma 18.00, jossa filosofi Heikki Mäki-Kulmala esittää ajatuksiaan aiheesta (teemoista: Jari Sarasvuon ja kumppaneiden esiin manaama sisäinen sankari alkaa vaikuttaa aika hämäräperäiseltä tyypiltä, kun filosofi H.M-K ottaa niin sankarin kuin sankaruuden taustalta löytyvän ajattelunkin tarkasteluun.
Liisa Vihmasen kiinnostavassa haastattelussa M-K heti aluksi sanoo kuulleensa, että Sarasvuon ajatukset ovat saattaneet muuttua sitten viimeisen kirjan, mutta tämä suomalaisten yritysvalmentajien tai lahkonjohtajien tai poppamiesten kuningas saa toimia koko teollisuudenhaaransa symbolina.
Valmennusideologiassa toteutuu tuunnusomaisen yhdysvaltalainen paradoksi: yhtäältä se julistaa yltiöindividualismia, toisaalta se on perustaltaan autoritaarinen. Uskomusjärjestelmänä se on silkkaa magiaa, eikä aivan harmitonta, Matti Ripatti, Hesari 13.8.2002)
Katso vielä Helsingin Sanomien kulttuurisivulta artikkeli Hallinnan magia ja demokratian väheksyminen, 7.8.2002.
Oululainen psykiatri Antti Liikkanen on kertonut, että ne jotka eivät Sarasvuon ja Hellstenin ajattelua pysty omaksumaan tai (jotka omaksuvat sen), päätyvät toisinaan hoitoon muualle, mutta eivät tule julkisuuteen kertomaan kokemuksistaan, mitä ei tietenkään sovi ihmetellä. Liikkanen käyttää ko tyyppien menetelmistä sanaa 'herätyskokous', ja sen johtajista ilmausta 'kuin ilmestyskirjan ratsastajat'ja epäilee, mahtavatko nämä saarnaajat itsekään uskoa oppejaan /radio n. 1998 ja TV 2002. Antti Liikkanen ei tietenkään ole mitään 'vielä korkeampi auktoriteetti, mutta ei 'itseoppinut psykiatrikaan', eikä esiinny julkisuudessa 'saarnaajana'. ('Tieteellisyys' on tietenkin tällä foorumilla haitaksi mielipiteelle kuin mielipiteelle useammin kuin hyödyksi..)
Hesarin artikkelista:.. mielen manipuloijat käyttävätkin yllättävän paljon aivopesun menetelmiä..koska epäily ja siten järjellisyys on pidettävä poissa.
Minusta 'Janina Frostellin jumalaisuuden' ja 'kärsivän ihmisen lohdutuksen' rinnakkain asettaminen on jollakin tavalla valaisevaa tai ainakin kiinnostavaa. Niistähän saa ajatella kukin ihan mitä haluaa.
En tiedä vielä mitä mieltä näistä herroista olen loppujen lopuksi. Jotakin vastenmielisyyttä koin heitä kohtaan alusta asti. On kiinnostavaa seurata heidän vanavedessään kulkevaa keskustelua ja erilaisia kannanottoja heidän näkemyksiinsä. Hurjimpiin niistä kuuluu erään Hellstenin kanssa yhteistyötä tehneen toimittajan kommentti: 'Loppujen lopuksi Hellsten on oikeassa ja kaikkien pitäisi lukea se Johanneksen ilmestyskirjasia, naistenlehti, 1995 puhelinkeskustelu, (nimet jääköön mainitsematta).
Tämä onkin mielenkiintoinen aihe, koska ihmisillä tuntuu olevan kovin tunteenomainen suhtautuminen "sarasvuoihin". Täytynee yrittää kirjoittaa kieli keskellä suuta ettei syntyisi väärinkäsityksiä (vaikka ainahan niitä silti syntyy).
"Minusta Sarasvuo vaikuttaa populistilta"
Niin minustakin noin äkkiseltään katsottuna. Ja ärsyttävän itserakkaalta. Mutta onko Sarasvuo ja hänen tuotantonsa silti populismia ? Se onkin sitten mutkikkaampi juttu väitän minä. Puhumattakaan siitä missä populismin raja kulkee.
En ole lukenut sisäistä sankaria tai muitakaan henkisen kasvun kirjoja. Mutta olen kuin olenkin lukenutkin yhden Sarasvuon kirjan nimittäin : Jari Sarasvuo, Pertti Jarla : "myynnin korkeajännitys". Se ainakin oli todella vitsikäs ja tiiviisti kirjoitettu hyvä myyntekniikan alkeisopas. Kirjassa esitetyt asiat ovat aivan perusasioita myyntitekniikasta, mutta Sarasvuo osaa popularisoida kuivan luennoinnin selkokielelle.
En ehtinyt kuunnella Mäki-Kulmalan luentoa, sillä jos olen kotona klo 18.00 katson yleensä pikku kakkosta (joskaan en täysin vapaaehtoisesti). Mutta hain netistä arvostelun Mäki-Kulmalan kirjasta http://members.surfeu.fi/jormet/kirjat.html#saras sekä mm. hesari-arvostelun http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020807KU6.
Mäki-Kulmalan & kumppaneiden analyysit ovat varmaan ansiokkaista kommentteja "minä-kehittämis"-oppien vaarallisuudesta, jos menetetään suhteellisuudentaju. Mutta kun Hesari-jutussa todetaan lopuksi, että "Mäki-Kulmala on tuonut hienosti esiin sen, että säällinen elämä ei kaipaa mielen manipuloijia. Kertoo se minusta siitä, että Mäki-Kulmala&Co eivät sittenkään täysin ymmärrä mistä ja keille "sarasvuot" puhuvat.
Jos sanotaan asia tylysti niin Mäki-Kulmalanhan on kuukausipalkalla toimivana akateemikkona hyvin helppo kehottaa ihmisiä elämään säällistä elämää. Mutta akademian ulkopuolella suurin osa ihmisistä ei saakaan palkkaansa samalla tavalla - käytännössä likimain tulosvastuuttomasti.
Kaikkein kovinta on myyntityötä tekevillä ihmisillä, jotka saavat elantonsa vain ja ainoastaan toteutuneista kaupoista (huom ei prospektiivisista markkinoista ja hyvistä ideoista) ja elävät koko ajan suunnattoman riskin kanssa. Siis päivittäin. Myyntityön tekee erityisen karuksi, että pätevinkin myyjä on tuomittu pääasiassa epäonnistumaan. Kaikkein ammattitaitoisinkin myyjä, joka edustaa markkinajohtajatuotetta epäonnistuu useammin kuin onnistuu, puhumattakaan keskinkertaisesta myyjästä 2. Luokan tuotteen kanssa, joka epäonnistuu 98 % kaikissa vuorovaikutustilanteissaan (ei synny kauppaa).
NIINPÄ kun palaute on 60 -98 %:sesti negatiivista on inhimmillisesti katsoen täysin mahdotonta toimia kylmässä ja karussa maailmassa varsinkaan myynti&markkinointi puolella ilman jonkinlaista menetelmää oman henkisen hyvinvointinsa hallinnaksi. Väitän, että käytännössä jokaisella myyntityötä tekevällä on pakko olla käytössään jonkinlainen minän-hallintatekniikka. Myyntimieshän joutuu aina ennen tuotetta myymään itsensä ja arvonsa ja vasta sitten prospektiivinen asiakas on valmis kuuntelemaan myös tuotteen ominaisuuksista.
Samaa on sanonut Sarasvuokin, siten, että hänen käsittääkseen lähes kaikki hänen kirjojaan lukevat ihmiset oikeastaan jo tietävätkin kaikki asiat joita käydään läpi, mutta perusasioiden kertaus on myyntimiehen viisauden alku.
No tietysti, jos minän-hallintatekniikat korotetaan uskonnon asemaan, ja menetetään suhteellisuudentaju seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. Korostan vielä että en ole Sarasvuon tähän puoleen ole niin hyvin perehtynyt että voisin sanoa etteikö sinne joukkoon mahtuisi selvää huuhaatakin. (ainakin se vedenjuontijuttu tuntuu tosi omituiselle). Mutta sen perusteella mitä olen nähnyt sanoisin että Sarasvuo on ennemminkin popularisoija (ja vieläpä varsin hyvä) kuin populisti.
Mäki-Kulmalankin juttu pitäisi ensin lukea että voisi antaa kunnolla perustellun kommentin, mutta pinnallisen perehtymisen jälkeen, minusta Mäki-Kulmalan asenteesta paistaa norsunluutorni-näkökulma : "Jari Sarasvuo, kauppakorkeakoulussa opintonsa kesken jättänyt nuori mies"- asenne on hieman liian halpa ollakseen sovellettavissa reaalimaailmaan. Bill Gates tai Risto Siilasmaa ovat myös opintonsa kesken jättäneitä, mutta tietänevät ohjelmistotekniikasta enemmän kuin kapallinen tietojenkäsittelytekniikan professoreita yhteensä. Anekdoottina muuten se, että Linus Torvaldsinkin valmistuminen FK:ksi viivästyi sen takia, että Linux-käyttöjärjestelmän keksimistä ei meinattu ensin hyväksyä pro gradun arvoiseksi suoritukseksi.
Pieni piikki huomautuksestasi
"Minusta 'Janina Frostellin jumalaisuuden' ja 'kärsivän ihmisen lohdutuksen' rinnakkain asettaminen on jollakin tavalla valaisevaa tai ainakin kiinnostavaa.
Niinpä. Mutta jos minä olisin uskovainen, näkisin jumaluuden jopa lillukanvarren kehittymisessä tai maailmankaikkeudessa, molemmissa samanaikaisesti.
Kaiken kaikkiaan silti vuolas kiitos kommentistasi, vaikka se taitaa rönsyillä jo hieman uskonto-aiheen tuolle puolelle. Sainpahan mahdollisuuden tuoda esiin asian toistakin puolta.
Loppuun netistä kopsattu Sarasvuo-vitsi:
"Kerrotaan, että Jari Sarasvuon kehittelemä kulkuneuvo valittiin Tekniikan Maailman testissä vuoden egoautoksi."
Olisi ehkä pitänyt ilmaista tarkemmin miksi rinnastin nämä kaksi 'Jumalan'-läheisyyskuvaa.
Janina Frostell edustaa esteettistä 'kuvaa'tai 'fiktiota'. (En puhu mitään hänestä ihmisenä, koska en tiedä mitä hän ajattelee.) Vitaali ruumis edustaa postmodernia ihmisihannetta, josta näkyy vain pinta, 'jalorotuinen' mediaseksiskäs ihminen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on vapaa, ei riippuvainen kenenkään huolenpidosta, valitsee itse tyylinsä ja mitä nyt haluaa.
Sairas vanhus taas edustaa kärsivää ihmistä, joka ei voi valita tyyliään, ei ole vapaa vaan vuoteeseensa sidottu ja riippuvainen muitten huolenpidosta. Tietenkin vanhuksen paikalla nykyrunossa voisi olla myös AIDS/huume-hörhö tms, joku vain vammainen tai lukihäiriöinen, joka ei pysty lukemaan edes Sarasvuon kirjoja.
Tutkijat (esim estetiikan) keskustelevat myös jopa politiikan estetisoitumisesta ja pinnallistumisesta, elämyshakuisuudesta itsen ja identiteetin rakentamisesta uusliberalismin hengessä, yksilön vapaudesta tehdä itsestään mitä haluaa (sarasvuolaisia valmentajia ja esasaarisia 'kiitellen'). Meitä ei aja ahdinkoon puute vaan valinnan mahdollisuuksien runsaus.
Ei ole lainkaan harvinaista kuulla rinnastusta 'syvällisen pinnallistumiskeskustelussa' saksalaiseen ilmiöön 30-40-luvulla. Sielläkin oli ihanteena 'vitaali ruumis', 'alkuperäisyys' ja primitiivisyys, paluu 'luontoon', sankaruus ( tutkijoitten mukaan juuri 'sisäinen sankari ja sisäinen lapsi sopivat hyvin tähän rinnastukseen', sen teki myös Mäki-Kulmala.) Leni Riefenstahlin elokuva 'Tahdon riemuvoitto' oli kuva tästä maailmasta, jossa todellisuus lopulta muuttui sitä edeltäneen 'fiktion'kaltaiseksi, hypertodellisuudeksi.
Mutta, siihen kuului 'vihollinen', kuten myös kuuluu puheenaolleitten 'valmentajien' ajatteluun, jossa 'epäily' on kielletty.(hm.. Esa Saarisen puheessa en ole havainnut 'vihollista'..)
Ja kumpiinkin kuului osana asian ajamista myös uskonnollinen kieli ja/tai kristinuskon käsitteitten varassa argumentointi.
Varmaankin on turha jatkaa keskustelua ainakaan 'Jari Sarasvuosta' sinänsä.. Hänen nimensä uusliberalimin edustajana ei enää edusta häntä itseään ihmisenä, vaan sitä ajattelutapaa ja elämänkäsitystä, jonka seurauksena eriarvoistuminen näyttää lisääntyvän, jossa kristinuskon ydin, armo, tai Jeesus, jää 'aasin asemaan', sikäli kuin uskonnollista kieltä käytetään uusliberalististen arvojen pönkittämiseen. Vanhus saa maata vuoteessaan, ja jollekin juolahtaa mieleen yksi ratkaisu, 'itsemurha'. (no niin, sehän oli Sarasvuolta vain 'ääneen lausuttu ajatus - joita kaikki ajattelevat'(?)- kun hän kertoi isänsä alzheimerin taudista ja ilmaisi pelkonsa että se kenties kohtaa häntä itseään..)
Ymmärrätkö?
"Tutkijat (esim estetiikan) keskustelevat myös jopa politiikan estetisoitumisesta ja pinnallistumisesta, elämyshakuisuudesta itsen ja identiteetin rakentamisesta uusliberalismin hengessä, yksilön vapaudesta tehdä itsestään mitä haluaa"
Varmaan siinä ihan hyvä tutkimuksenaihe onkin. Kyllä varmaan jokainen on huomannut vaikkapa mainonnan muuttuneen koko ajan vähän tällaiseen suuntaan.
Mutta kun lukee juttuja liittyen "syvällisen pinnallistumiskeskusteluun" , niin monesti riipii se "syvällisyyden" peräänkuuluttaminen usein pinnallisesti ja populistisesti.
Olet luultavasti lukenut estetiikkaa huomattavasti enemmän kuin nimimerkki Valvoja. Miten sinä määrittelet syvällisyyden ja pinnallisuuden ?
Seuraavasssa netistä äkkiä haettu syvällisyyden määritelmä
- "syvällisyys: miten perusteellisesti ja eri näkökulmia huomioon ottaen kirjoittaja käsittelee tilanteita ja asioita"
tuntuu jotenkin unohtuvan itse pinnallisuuskriitikoilta. Liika akateemisuuskin "tuntuu" pinnalliselta. Unohdetaan niin helposti käytännön elämä. Ne tilanteet ja todellisuus, missä tavallinen leivästään ja työpaikastaan taisteleva ei-eläkevirassa oleva ns. tavallinen ihminen joutuu olemaan.
"Sarasvuo" (siis Sarasvuo käsitteenä) kritiikissä minusta juuri turvaudutaan pinnallisesti vain tulkitsemaan "Sarasvuon" sanomaa akateemisen -ismin valossa unohtamalla että kyseessä on vain teknologia organisaatio- tai yksilötason tavoitteiden saavuttamisesta. Samaa asiaa mitä opetetaan kaikkien liiketalouden ammattioppilaitosten markkinointinnin koulutusohjelmissa, mutta popularisoidusti ja "real -life" myyntiaspektit huomioonottaen.
"Mutta, siihen kuului 'vihollinen', kuten myös kuuluu puheenaolleitten 'valmentajien' ajatteluun, jossa 'epäily' on kielletty.(hm.. Esa Saarisen puheessa en ole havainnut 'vihollista'..) "
Joo. Kyllä tietysti sisäinen sankari teeman hypettäminen menee helposti överiksi. Varsinkin verkostomarkkinointipuolella, aletaan tosissaan puhua kulttipiirteistä ja vaarallisesta manipulaatiosta. Kaikista noista "Leni Riefenstahl" tyyppisistä jutuista. Pyramidi-kauppaan perustuvat viritelmät ovat nimenomaan "despoottisia" tai "fasistisia". Ja perustuvat rankkaan mielikuvien käyttöön.
Miten erottaa vastuullisen myyntikoulutuksen edesvastuuttomasta hypetyksestä ? Minusta yksi tunnusmerkki on siinä muistetaanko riittävästi korostaa riskin olemassaoloa (epäilyä ei saa sulkea pois). Kun ihmistä kannustetaan itsenäiseen yrittämiseen on aivan keskeistä riski-käsitteen hallinta. Esim. Verkostomarkkinoijat tuputtavat oma kuviotaan rajattoman mahdollisuuden ja olemattoman riskin auvolana, kun todellisuudessa jyllää se klassinen Murphyn laki. Vastuullisen "sisäinen sankari" kouluttajan peruslähtökohta on jatkuvasti muistuttaa että mikään ei ole varmaa ja "it is really hard out there".
Siis riski ei saa olla vihollinen vaan tunnustettava tosiasia joka määrittää toimintaympäristön.
edelleen :
"kristinuskon ydin, armo, tai Jeesus, jää 'aasin asemaan', sikäli kuin uskonnollista kieltä käytetään uusliberalististen arvojen pönkittämiseen"
Ei-kovinkaan-kristillisenä en ehkää osaa kiinnittää tuohon puoleen niinkään huomiota, mutta hyvinkin luultaasti löytyy tapauksia joissa olet oikeassa.
Vielä tuosta Janina Frostell - vanhus rinnastuksesta: Eikö se muistuta vähän näitä vanhoja Benettonin mainoksia, missä Bosnialaisen sotaorvon avulla mainostetaan vaatteita. Tuossa rinnastuksessa mainostetaan "anti-sarasvuolaisuutta" (tajuutsä ;D)
En ole lukenut estettiikkaa, mutta juttuuni varmaan plagioitui jotakin radio-ohjelmasta 12.8.02, yle1, Estetisoituminen. Kuulin sen vain osittain, mutta tänään se ilokseni onkin jo kuunneltavissa ylen sivulta (kohdassa maanantai 9.30-10.00
http://www.yle.fi/ylenykko/puhe/tiedejaopetus/
Tässä keskustelussa ymmärsin 'syvällisen' joksikin, mikä on joskus ennen ollut 'eettistä'(ehkä se vieläkin on syvällistä).
Ohjelman loppupuolella sivutaan sitä miten 'arjen estetisoituminen' on edennyt 'tietoisuuden' tasolle, estesoituminen (pinnallistuneena) ulottuu arvomaailmaan asti, ihmissuhteisiin, näkyy henkilökohtaisissa valinnoissa ja ylipäätään eettisessä orientoitumisessa maailmaan. Puhe 'hyvästä elämästä' on usein puhetta ensisijaisesti 'minun hyvästä elämästäni': minkä tyylin valitsisin itselleni käydäkseni 'kaupaksi' tai sopiakseni johonkin trendikkääseen työ-yhteisöön, tai sopiiko elämänprojektiini synnyttää lapsi nyt vai ei, ottaisinko tatuoinnin, nenärenkaan, olisiko esteettinen amputaatio jotakin! 'Kannatan luomutuotteita ja vastustan lapsityövoimaa, mutta en ensisijaisesti siksi, että nämä asiat olisivat eettisiä, vaan siksi, että ne kuuluvat 'tyyliin', tämänkaltaisiin asioihin viittaa 'pinnallistuminen', 'hyvä tyyli, sankaruus, yksilöllinen nautinto, elämyshakuisuus, 'tässä ja nyt'-kokeminen, hyvät fiilikset, kuluttamise ihanne riippumatta siitä onko median kohdeyleisöllä rahaa vai ei..Miten pitkä matka tästä on esteettisen politisoitumiseen, vai pitäsikö sanoa päinvastoin? (politiikalla ymmärrän yhteisiä asioita, siis kaikkia ihmisiä koskevia asioita koskevaa päätöksentekoa)
No, kuuntele itse.. Kirjoittaessani sekotan omat ajatukseni toisten ajatuksiin..
Benettonin mainoksia voi tarkastella myös 'vaikuttavuuden' kannalta, miten ne vetävät katseen ja huomiomme puoleensa, miettimällä mihin (oikeastaan, primitiiviseen kauhuun? elämys?) ne vetoavat meissä, (sitä voi kuulostella jokainen itsessään). 'Kauhea kuva' (mikä tahansa) vaikuttaa aivoparkaamme eräässä mielessä väistämättä, 'kauhea kuva' toimii myös eräänlaisena 'puolustuskykymme' psykologisena murtamiskeinona. Tietenkin kuva verisestä sikiöstä saa myös ajattelemaan, saa kenet saa...
Toisaalta mieleeni juolahtaa myös mannekiinit, joitten kasvot oli meikattu 'kuoleman värein', he 'näyttelivät kurjia', kauniita kurjia rääsyissään ja aivan kuin ennakoivat 'terroristimuotia': sandaalit paljaissa jaloissa, huiveja ym talebantavaraa.. (missä näinkään nämä kuvat..olisiko ollut Newsweek..jälkeen 11.9.2001)
Ei ole aivan varmaa mainostetaanko 'raatokuvissa''anti-sarasvuolaisuutta'. Niissä tuodaan uhri markkinoille, mutta 'esineenä', myynnin välineenä (?)ja samalla pakotetaan huomio kohdistumaan 'merkkiin' eli tuotteeseen, jota sitten kuitenkaan ei ole aivan helppo vastustaa.
Siltä näyttää.
'Sankaruusajatteluun' sisältyvän mustavalkoisuuden, ja ideologian, joka alkaa f-kirjaimella (toimittaja Liisa Vihmasen muotoilu Mäki-Kulmalan haastattelussa), panin merkille luettuani kauan sitten 90-luvun luetuimman itseapukirjan. Siinä 'paha' aivan kuin pakotetaan lukijan silmille huomattavan voimallisesti, miltei suggestiivisesti(?). Se tapahtuu mm toistuvilla tekstiin upotetuilla mielikuvilla mm raiskatusta lapsesta tai isänmaasta, osoitetaan pseudotieteellisin perustein miten 'paha onkin meidän ulkopuolellamme'(alun perin, siis lapsuuden kokemuksissa), mutta nyt, nykyisyydessä, se uhkaa meitä aivan lähellä, kotona, olohuoneessa. Se on aivan mikä tahansa, jokin vain mikä estää meitä toteuttamasta 'aitoa itseä'. Mäki-Kulmala huomautti tässä yhteydessä eräänlaisesta 'splitistä'(joka syntyy lukijan/kuulijan mieleen), jota psykiatriassa pidetään.. hm.. ei ainakaan mielenterveyden ihanteena.
Sosiologi Kaarina Hazard on myös tutkinut Sarasvuon tekstien uskonnollista syvärakennetta. Sosiologi Janne Kivivuori taas on pohtinut 'hirviö olohuoneessa'-kirjaa, ja rinnastaa sen maailmankuvan 'pietistimiin' tai yleensä 'herännäisyyteen', toisaalta 'demokratian halveksumiseen'(Teos: Psykokirkko, Gaudeamus/Hanki ja jää,1999 )... (En ole samaa mieltä näitten kaikkien tutkijoitten kanssa kaikesta mitä he sanovat.. Mutta kysehän on keskustelusta. Se onkin ollut valitettavan akateemista eikä tavoita niitä ihmisiä, joita keskustelu tavallaan koskee. No, ehkä näistä asioista kuullaan vielä lisääkin, mahdollisimman ei-akateemisesti ...*toivoo*.
Uskonnollinen kieli retoriikan keinona? (Avasitkin jo keskustelun uskonnosta vallankäytönä)..Ainakin se on voimallisempaa kuin kriittinen ja tieteellinen kieli, valitettavasti. Toivottavasti avauksesi ei juutu 'uskonto' sitä tai tätä ja 'eipäs/juupas'...
Meneepäs tähän aikaa!! Mä en tajuu ymmärränkö mä kohta enää mitään..tajuut sä? =(
tarkoitan siis mielenkiintoinen. Löysin vasta nyt (on ollut kiireitä), ja meni rutosti aikaa lukiessa. Teillä tietenkin vielä enemmän kirjoittamisessa.
Juolahti Sarasvuosta mieleeni. Eräänä aamuna vuosia sitten, silloisessa työpaikassani, ihmettelin kuinka eri osastojen sihteeri olivat kuin uskoon tulleita. Kivoja tyyppejä, ei siinä mitään, mutta kyseisenä päivän heillä oli aurinkoinen hymy kuin liimautuneena kasvoille. Äänetkin kuin uskontulleiden TV-julkkisten. Sellainen teennäisen lempeä sointi.
Kävi ilmi, että olivat yhdessä käyneet Sarasvuon luennolla. Kuinka käyttäydyt muita kohtaa palautuu itsellesi, ym. elämän suuria viisauksia.
Onneksi vaikutus ei ollut pysyvä. Seuraavana päivän he jo olivat omia kiireisiä itseänsä.
"Ohjelman loppupuolella sivutaan sitä miten 'arjen estetisoituminen' on edennyt 'tietoisuuden' tasolle... ...Miten pitkä matka tästä on esteettisen politisoitumiseen..."
Kyllä kyllä. Varmaan tuo on totta, mutta mihin verrattuna. Minusta ei ole selvää että yksilön valinnanvapauden korostuminen ja politiikan arkistuminen olisi välttämättä pahaa tai edes pinnallista tuon oman aiemman aikaisemmin lainaamani syvällisyyden määritelmän valossa.
Jos pannaan vertailupiste 70-luvulle, niin silloinen jähmeä "syvällinen" suuriin aatteisiin perustuva, mutta ihmisten arvovalintojen, luovuuden ja yritteliäisyyden kannalta tuhoisa ilmapiiri oli minusta sittenkin pinnallisempi. Perustuen siihen, että siinä ilmapiirissä unohdettiin yksityisiä ihmisiä ja organisaatioita koskeva todellisuus kokonaan.
Valvoja on ainakin kokenut vapauttavana henkisen ilmapiirin kehityksen viimeisen neljännesvuosisadan ajalta. Tosin voi olla että olemme lähellä toista ääripistettä. Sen verran brandays ja Sonera-Zed mainokset alkavat nyppimään jopa materialistista Valvojaakin. (Vai onko se vain merkki alkavasta kalkkeutumisesta ?)
Itse asiassa 50 ja 60 luvuillahan lienee käyty sama kehitys jähmeästä sotien jälkeisestä ahdistavasta tunnelmasta 60 luvun lopun yksilöllisyyden palvontaan, kunnes jouduttiin yllättäen 70-luvun yhden virallisen totuuden kulttuuriin.
Benetton mainoksista
"Tietenkin kuva verisestä sikiöstä saa myös ajattelemaan, saa kenet saa... "
Juu. Saa tosiaan ajattelemaan, että siinä käytetään poliittista statementtia keppihevosena jotta saataisiin myytyä lisää krääsää :).
Tästä voisi juttua rönsytä vaikka kuinka pitkälle tuohon kovin muodikkaaseen "brandayksen" kritisointiin (jota muuten Valvoja mielellään kritisoisi), mutta se taitaa mennä niin kauas uskonnosta etten ilkeä lähteä siihen suuntaan.
Mitä tulee tuohon sisäiseen sankaruuden sisältämään skitsoon asenteeseen, niin varmaan akateemikot ovat tutkineet asiaa ihan oikein ja perusteellisesti. Ja löytäneet sen saman itsestäänselvyyden, jonka jokainen kaupparatsu ja puhelinmyyjä tietää ilman tutkimattakin. Kun myyt vaikka Ensyklopediaa ovelta ovelle, tai käytettyä auta, tai vaikka vesihuoltoprojektia Saudi-Arabiaan, niin sinun täytyy psyykata itsesi uskomaan asiaasi. Ja epäily on kuin onkin vihollinen. Jos et ole valmistautunut huolellisesti ja rehellisesti ja tuo asiaasi esille itsevarmasti vaan alat epäilemään, niin on 100 % varma että asiakaskaan ei sinuun usko. Kauppa jää saamatta. Lapsille ruoka hankkimatta. Ja koko edustamasi yhtiön muillekin työntekijöille.
Kysymys on siis siitä, että positiivinen asenne ja ajattelutapa on elinehto. Vaikka "oikeasti" kotona hiljaisena hetkenä salaa tunnustatkin, että ei voi olla tietenkään täyttä varmuutta etteikö kilpailijan tuote olisi kuitenkin ollut asiakkaalle yhtä hyvä, jopa joissain suhteissa parempi.
Siis huom. valehteluhan on tietenkin kielletty. Kauppahan ei ole lopullisesti toteutunut, ennen kuin takuuaika on mennyt umpeen ja asiakas osoittanut olevansa tyytyväinen ostokseensa. Kysymys on vain asenteista.
Joten hirviö on kuin onkin olohuoneessa. Muttei akademian untuvalla vuoratussa norsunluutornissa (ohoh menipäs ilkeäksi, hähhää/anteeksi).
Ei tietysti niin, etteikö mielikuvien ja niiden vaikutusten tutkimus olisi tärkeää. Tuntuu vain, että etäisyys tuonne liiketalouden tutkimuspuolelle on liian suuri. Pitäisi pystyä paremmin näkemään samanaikaisesti kokonaisuus ja yksityiskohdat.
"Uskonnollinen kieli retoriikan keinona? (Avasitkin jo keskustelun uskonnosta vallankäyttönä)... Toivottavasti avauksesi ei juutu 'uskonto' sitä tai tätä ja 'eipäs/juupas'"
Toivotaan niin. Sinullahan on mahdollisuus vaikuttaa siihen ! Valitettavasti Valvojan resurssit kantavat vain tiettyyn pisteeseen saakka, ja vetoapu on tervetullutta.
"Meneepäs tähän aikaa!! Mä en tajuu ymmärränkö mä kohta enää mitään..tajuut sä? =( "
Epärelevantti kysymys. Kun nyt näytän ajautuneen tässä sisäisen sankaruuden apostoliksi, niin tärkeintähän on se että näytän kovalla pokerilla siltä niin kuin muka ymmärtäisin jotain =)
"'Sankaruusajatteluun' sisältyvän mustavalkoisuuden, ja ideologian, joka alkaa f-kirjaimella "
Tulkitsen tuolla välikommentoijan repliikkiä pahantahoisen ilkeästi vääristellen siten, että hänen mielestään keskustelumme on muuttunut liian korkeatasoiseksi. Niinpä lasken tasoa laittamalla loppuun toisen (hyvin huonon) Sarasvuo-vitsin
- Sarasvuo on kuulemma loukkaantunut erityisesti siitä, että häntä on kutsuttu hölöttäväksi fasistiksi. Kumpikohan sana oli se, joka häntä loukkasi?
Toden totta. Hyvä juttu ja osuva.
Valvojakin on joskus osallistunut kokonaisen yhtiön kattavaan Total Quality Management ohjaukseen, jossa tarkoitus oli potkia ihmisiä ajattelemaan omaa rooliaan ja toimintaansa suhteessa yhtiön tavoitteisiin.
Silläkin oli tosiaan hassusti näkyvin välitön vaikutus juuri sihteereihin (kesti melkein viikon). Kaikenkaikkiaan kuitenkin sillä TQM ohjelmalla oli pitkässä juoksussa koko yhtiön kannalta positiivinen vaikutus "mä oon vaan täällä töissä" asenteen karsimiseksi. Hyvinkin hintansa väärti koulutus.
NO monestihan nämä konsultointiohjelmat tuntuvat kornien itsestäänselvyyksien kertaamiselta. Tai siltä ainakin tuntuu. Ainakin 90 % sesti.
Mutta toisaalta se on niinkin, että jo sillä että itsestään selvät perusasiat myös muistettaisiin ja niitä toteutettaisiin käytännössä, saataisiinkin aika paljon aikaan. Kaupankäynnissä jos jokainen muistaisi että "osta halvalla, myy kalliilla", niin homma toimisi hienosti. Aina se tuppaa vaan unohtumaan toinen toistaan nerokkaamilta pörssihailta ja isoilta johtajiltakin (Umts vaan). Uskontopalstalla kun ollaan, niin "rakasta lähimmäistäsi" kai on sekin korni itsestäänselvyys, mutta unohtuu ennen kuin ehtii sanoa kissa.
Valvojan arvio on kuitenkin se, että jatkuva oman itsensä ja organisaationsa arvioiminen säännöllisin väliajoin on hyvästä kohtuudella nautittuna. (max kerran vuodessa). Jalkapallojoukuueillakin on valmentaja. Miksei yrityksilläkin ?
No kolikon kääntöpuoli on tietysti kaikenlainen ääliömäisyys ja rahastus. Suuren suosion saavuttanut "Dilbertismi" on sekin Valvojan suosikki management filosofia.
Mutta jotenkin ne ihmiset pitää silti saada motivoitua. Vaikka työnteko on yleensä tylsää ja puuduttavaa ja asiakkaat Vee:mäisiä (siis ei tällä kertaa Valvojamaisia) idiootteja.
Verrattuna mihinkö? Minun ongelmani ei ole ostanko vapaasti nenärenkaan vai naparenkaan. Vapaus johon ihmiset täytyy ohjata, niin että he itse eivät huomaa,että jotain muutakin tapahtuu samalla, mitä se sellainen 'vapaus' on? Konkreettinen ongelmani on nyt se, että aikani on niukilla, vyö jo tiukillia, työ... no joo
Juolahtipa tässä vielä mieleeni: Koska itsestään vastuullisen yksilön lähtökohtana on itsestä huolehtiminen ja 'itsen terve rakastaminen' (ensin siis, sitten muut), niin ihmettelen missä viipyvät itserakkauslaulut?
Mensa vs. usko? ..mikä siinä nyt sitten on etteivätkö järki ja usko sopisi samaan päähän?..
Uskolla ja uskottelulla on kuitenkin jokin ero..
Tuo edellinen "hahaa" viesti oli kirjoitettu perjantai-iltapäivänä ja taisi jo hieman väsymys painaa päälle. Kun luin sen viestin nyt uudelleen niin jäi vähän synkkä vaikutelma, että työnteko ja asiakkaat ovat vain tuskaa ahdistusta.
No ei nyt sentään. Vaikka toisaalta onhan se niinkin että mielenkiintoisinkin työ, josta palkkaa maksetaan, on vain 10 % inspiraatiota ja 90 % perspiraatiota, niin kyllä jonkin projektin valmiiksi saaminen on silti hieno homma. Ja jos palaute asiakkaalta on hyvä niin sehän on loistavaa. Sitäpaitsi jos homma on oikein suunniteltu , niin asiakashan on osa tiimiä, toteuttamassa rahoitusta ja määrittelemässä ongelmaa.
Minusta yksilön ja organisaation henkinen valmennus oikein mietittynä voi olla positiivinen asia. Kunhan vaan mietitään, miksi ja mihin valmennusta tarvitaan. Sanonta : hyvä tiimi on toimiessaan enemmän kuin osiensa summa on varmasti totta. Itseään ohjaava tiimi pystyy saamaan aikaan enemmän kuin jos kaikki yksilöt puurtaisivat oman tehtävänsä yksinään.
Mutta toimiva tiimi ei synny itsestän, vaan se vaatii työtä ja kovasti kommunikaatiota. Ja silloin ulkoinen konsultti saattaa hyvinkin olla suureksi avuksi. Monesti jopa ainoa mahdollisuus auttaa tiimiä analysoimaan ja tehostamaan omaa toimintaansa.
No "sisäisen sankaruuden" kehittäminen on minusta sitten sitä, että kehitetään yksilön tiedostamista omasta roolistaan ja mahdollisuuksistaan osana tiimiä tai osana toimittaja-myyjä-asiakas ketjua.
Mutta tottahan on sekin, että jos siinä aletaan nähdä jotain mahdottoman suuria elämänfilosofisia visioita, niin homma alkaa äkkiä karkaamaan käsistä. Itsensä-kehittämis-konsultointibusinesta ei kai ole mitenkään standardisoitu ja kaikenkarvaisia yrittäjiä on varmaan markkinoilla, äärimäisen asiallisista aina scientologiaan asti. Enpä edes tiedä onko alalla mitään eettisiä ohjeita. Ehkä pitäisi olla.
Hirveän vaikea aina sanoa mikä toimii kellekin. En tiedä oletko huomannut, että olen joskus aiemminkin laittanut tänne palstalle linkin legendaariseen monkey danceen. Siinä maailman arvokkaimman yhtiön CEO Steve Ballmer (entinen koripallovalmentaja muuten) motivoi joukkojaan ohjelmistokehittäjien kokouksessa. En tiedä oletko nähnyt sitä, mutta jos et niin se kannattaa aivan ehdottomasti tsekata huolimatta 3 MB koosta. http://www.fuckedcompany.com/images/dancemonkeyboy.mpeg. Äänet täysille.
Tuollainen tyyli ilmeisesti toimii. Ainakin mikkisofta on pärjännyt mukavasti ! Kannattaa ehdottaa omalle pomolle, jos vaikka oma motivaatio nousisi. Tai jos sulla on alaisia tai asiakkaita, niin kannattaa itse opetella monkey dance, varmasti innostuvat.
Jauhetaanpas vielä kerran samaa asiaa. Tällä kerralla lätkä-analogian avulla.
Minusta tuo itsensä kehittämisvalmennus kohdistuu työelämässä samaan kohtaan kuin jääkiekkojoukkuessa psykologinen valmennus maalien tekemiseksi. Erityisesti suomalaisten jääkiekkoilijoiden ongelmahan on ollut pelko tehdä maaleja avoimista paikoista. Kun hyökkääjäpelaaja on maalintekopaikassa, henkisen valmentautumisen pitää olla sellainen, että keskittyminen maalilaukaukseen on 100 %:nen eikä siinä vaiheessa ruveta filosofoimaan tai epäilemään jääkiekon pelaamisen mielekkyyttä.
Filosofikuoron asema tässä jääkiekko-analogiassa olisi sitten pohdiskella, onko jääkiekko eettinen peli olenkaan, kun se on niin väkivaltaista. Onhan se sekin varmasti hyödyllistä mietintää. Ehkä epäeettinen valmentaminen olisi sellaista, missä kehotetaan pelaajia väkivaltaan. Sellaisestahan on muuten esimerkkejä Suomenkin liigasta. Minusta joku (olisko ollut JyP:in) valmentaja pantiin pelikieltoonkin pari kautta sitten, kun hän kehotti niittaamaan vastustajaa sääntöjenvastaisesti.
Mutta minusta henkinen valmentautuminen itsessään ei ole mitenkään joihinkin arvoihin sidottu. Jotenkin tuntuu, että filosofien asenne on vähän samanlainen, kuin että kosmologian tutkija menisi sanomaan autoinsinöörille, että so so pojat. Tuo teidän puuhastelunne on pinnallista ja ympäristölle haitallista puuhaa. Lopettakaa se.
Todellista kytkentää ei synny.
"Koska itsestään vastuullisen yksilön lähtökohtana on itsestä huolehtiminen ja 'itsen terve rakastaminen' (ensin siis, sitten muut), niin ihmettelen missä viipyvät itserakkauslaulut?"
Haa. Hyvä idea. Täytyypä pistää mietinnän alle.
"Mensa vs. usko? ..mikä siinä nyt sitten on etteivätkö järki ja usko sopisi samaan päähän"
Enpä ossoo sanoa. Voi kai ne sopia. Ainakin käänteisesti tämä palsta taitanee osoittaa, että ei-usko ja järki eivät mitenkään välttämättä aina kuulu samaan päähän.
"Uskolla ja uskottelulla on kuitenkin jokin ero.. "
Joo-o. Minun pointti olikin, että molemmat on OK tietyissä tilanteissa.
...että suht harmiton "motivaatiopelle" hän lienee,kö ?!?
Ei välttämättä kovinkaan onnellinen ihmispolo,vaan mammonan keräysvimman juovuttama mediaklovni ja oman hyvinvointinsa(toisten kustannuksella!) turvaava manipulaattori...ehkä hieman kuin ristinuskon aikaansaama euforia jeesuksen opetuksista tms.(joissa tosin lienee monia ihan hyviä ideoita!) mutta...siis... ööö,mistäköhän nyt olikaan kyse ?!?
'Jari Sarasvuon uskosta puuttu veri, siitä puuttuu Kristus. Olisipa mielenkiintoista päästä keskustelemaan hänen kanssaan tästä asiasta.'
...vissiin lieneisi jos ihan kenenkä tahansa n.s. uskiksen kanssa k.o. asoista voisi jutella...ja heidän harhaoppiensa sekavuutta kritisoida,kö ?!?
J.S:n kaltaista uskoon tuloa tavattaneen vankiloiden kuolemaan tuomittujen keskuudessa,kö ?!?
;^D