Luin tässä juuri mielenkiintoisen kirjoituksen
aiheesta dekonstruktio. Juttu oli pitkä, mutta
mielenkiintoisimpia olivat kohdat joissa puhuttiin
tekstin sanojen ja lauseiden merkityksistä verrattuna
mitä teksti lopulta tulee lukijalle merkitsemään.
Kaikessa kirjoitetussa tekstissä heijastuu kirjoittajan
näkemys maailmasta. Myös tekstin piilomerkitykset ns.
ajatukset rivien välistä ovat luettaessa tärkeässä asemassa.
Kirjoituksen mukaan jokainen lukija ymmärtää lukemansa
tekstin eritavalla, riippuen taustaolettamuksista.
Jos jokainen raamatun lukija ymmärtää sen eritavalla,
niin silloin jokaisella ihmisellä on oma näkemyksensä
jumalasta. Toinen pitää raamattua kauniina satuna,
toinen löytää siitä elämän tarkoituksen ja kolmas
pitää sitä huonosti kirjoitettuna ja epäloogisena
romaanina.
Jos jokaisella ihmisellä (joka on lukenut raamatun)
on oma jumala tai kuva jumalasta niin mihin erillisiä
kirkkoja ja erillaisia suuntauksia tarvitaan. Jokainen
pappi tai muu uskonnollinen johtaja opettaa omaa kuvaansa
jumalasta mitä voi kärjistetysti sanoa aivopesuksi.
Mielestäni jokaisen ihmisen pitää etsiä itse oma näkemyksensä
tähän maailmaan. Uskominen jumalaan antaa jollekkin turvaa,
toinen hakee turvaa tiedosta ja tieteellisestä tutkimuksesta
joku ei tarvitse turvaa, joku taas kieltää oman pelkonsa.
Ihminen joka ei itse hae omaa maailmaansa vaan turvautuu
muiden maailmoihin on mielestäni herätyksen tarpeessa.
Lukekaa, kuunnelkaa mutta kriittisesti. Ottakaa tieto sieltä
toinen täältä, sovittakaa ne omassa mielessänne teille sopivaksi
yhdistelmäksi ja eläkää onnellisina.
(Tämä oli mun näkemys älkää uskoko mihinkään mitä edellä on kirjoitettu.)
aiheesta dekonstruktio. Juttu oli pitkä, mutta
mielenkiintoisimpia olivat kohdat joissa puhuttiin
tekstin sanojen ja lauseiden merkityksistä verrattuna
mitä teksti lopulta tulee lukijalle merkitsemään.
Kaikessa kirjoitetussa tekstissä heijastuu kirjoittajan
näkemys maailmasta. Myös tekstin piilomerkitykset ns.
ajatukset rivien välistä ovat luettaessa tärkeässä asemassa.
Kirjoituksen mukaan jokainen lukija ymmärtää lukemansa
tekstin eritavalla, riippuen taustaolettamuksista.
Jos jokainen raamatun lukija ymmärtää sen eritavalla,
niin silloin jokaisella ihmisellä on oma näkemyksensä
jumalasta. Toinen pitää raamattua kauniina satuna,
toinen löytää siitä elämän tarkoituksen ja kolmas
pitää sitä huonosti kirjoitettuna ja epäloogisena
romaanina.
Jos jokaisella ihmisellä (joka on lukenut raamatun)
on oma jumala tai kuva jumalasta niin mihin erillisiä
kirkkoja ja erillaisia suuntauksia tarvitaan. Jokainen
pappi tai muu uskonnollinen johtaja opettaa omaa kuvaansa
jumalasta mitä voi kärjistetysti sanoa aivopesuksi.
Mielestäni jokaisen ihmisen pitää etsiä itse oma näkemyksensä
tähän maailmaan. Uskominen jumalaan antaa jollekkin turvaa,
toinen hakee turvaa tiedosta ja tieteellisestä tutkimuksesta
joku ei tarvitse turvaa, joku taas kieltää oman pelkonsa.
Ihminen joka ei itse hae omaa maailmaansa vaan turvautuu
muiden maailmoihin on mielestäni herätyksen tarpeessa.
Lukekaa, kuunnelkaa mutta kriittisesti. Ottakaa tieto sieltä
toinen täältä, sovittakaa ne omassa mielessänne teille sopivaksi
yhdistelmäksi ja eläkää onnellisina.
(Tämä oli mun näkemys älkää uskoko mihinkään mitä edellä on kirjoitettu.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
mieltä, mutt asmuutama tarkentava väite:
1)kaikki tulkinnat eivät kuitenkaan ole täysin samanarvoisia - jotkut voidaan osoittaa vääriksi tai vähintäänkin hyvin epätodennäköisiksi kirjoittamisintentiota ajatellen.
2)"Jokainen pappi tai muu uskonnollinen johtaja opettaa omaa kuvaansa jumalasta mitä voi kärjistetysti sanoa aivopesuksi." Höps. Se, että opettaa, ei ole aivopesua. Eivät koulujen tai yliopistojen opettamiset harrasta aivopesua; enkä minä, vaikka levitän täällä omaa maailmankatsomustani. Kenties itse?
No "aivopesu" on vähän karkesti sanottu, mutta
sitähän oppiminen ilman omia oivalluksia on.
Mielestäni myös kouluissa painotetaan liikaa ulkoaoppimista.
Oma maailmankatsomukseni muuttuu vielä joten se ei ole ihan vielä "opettamisen arvoinen", kuten tekstin sisällöstä huomaa.