Museovirasto esittää Helsingissä suojeltaviksi joukon valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä, joista koostuvat pääkaupungin kasvot, tuttuus, elävä historia, identiteetti, monipuolisuus ja viihtyvyys – ei vain meille helsinkiläisille, vaan kaikille Helsingissä kävijöille. On tärkeää, että Museovirasto vaalii yhteisiä kulttuuriarvoja, joista monet helsinkiläiset päättäjätkään eivät tunnu piittaavan.
Malmi on ehkä maailman parhaiten alkuperäisessä asussaan säilynyt lentoasema sotaa edeltävältä ajalta, jolloin lentoliikenne sai alkunsa ja Suomi avasi ilmateitse ovensa Eurooppaan. Historiallinen kenttä kiitoteineen kuuluu vuodesta 1994 modernin arkkitehtuurin arvoluetteloon (DoCoMoMo). World Monuments Fund on kahdesti valinnut kenttäkokonaisuuden maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen luetteloon.
Tätä kulttuuriarvoa yritetään kiistää nimittelemällä lentoaseman hyötykäyttöä "huvitoiminnaksi". Sijainti hyvien yhteyksien läheisyydessä muka mitätöisi Malmin kulttuuriarvon, joka voidaan muka "ottaa huomioon säilyttämällä päärakennus". Toisenlaisella ajatuslogiikalla voitaisiin Museoviraston esittämistä suojelukohteista vastaavasti kaavoittaa asuinrakennusmaaksi esim Hietaniemen ja Malmin hautausmaat säilyttämällä siunauskappelit, Kaivopuisto pitämällä ravintolarakennus pystyssä tai Korkeasaari jättämällä lauttalaituri paikalleen.
Museovirasto ansaitsee kunnioituksen rohkeudestaan. Kyseessä eivät ole vain Helsingin arvokohteet, vaan maamme maine. Suomi on allekirjoittanut Unescon julkilausuman pidättäytyä kulttuuriperinnön tietoisesta tuhoamisesta. Helsingin päättäjät ovat nyt tulisilla hiilillä.
Malmi on ehkä maailman parhaiten alkuperäisessä asussaan säilynyt lentoasema sotaa edeltävältä ajalta, jolloin lentoliikenne sai alkunsa ja Suomi avasi ilmateitse ovensa Eurooppaan. Historiallinen kenttä kiitoteineen kuuluu vuodesta 1994 modernin arkkitehtuurin arvoluetteloon (DoCoMoMo). World Monuments Fund on kahdesti valinnut kenttäkokonaisuuden maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen luetteloon.
Tätä kulttuuriarvoa yritetään kiistää nimittelemällä lentoaseman hyötykäyttöä "huvitoiminnaksi". Sijainti hyvien yhteyksien läheisyydessä muka mitätöisi Malmin kulttuuriarvon, joka voidaan muka "ottaa huomioon säilyttämällä päärakennus". Toisenlaisella ajatuslogiikalla voitaisiin Museoviraston esittämistä suojelukohteista vastaavasti kaavoittaa asuinrakennusmaaksi esim Hietaniemen ja Malmin hautausmaat säilyttämällä siunauskappelit, Kaivopuisto pitämällä ravintolarakennus pystyssä tai Korkeasaari jättämällä lauttalaituri paikalleen.
Museovirasto ansaitsee kunnioituksen rohkeudestaan. Kyseessä eivät ole vain Helsingin arvokohteet, vaan maamme maine. Suomi on allekirjoittanut Unescon julkilausuman pidättäytyä kulttuuriperinnön tietoisesta tuhoamisesta. Helsingin päättäjät ovat nyt tulisilla hiilillä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Edellinen kirjoittaja on täysin oikeassa Malmin lentokenttäkokonaisuuden säilyttämisen osalta.
Hänen kirjoituksessaan on yksi huomionarvoinen virhe: Kentän tuhoamista eivät aja Helsingin päättäjät, vaan Helsinkiin muualta muuttaneet tolvanat, jotka eivät tunne Helsinkiä synnyin- ja kotiseudukseen. Nämä pönttövuoren takaa Helsinkiin saapuneet eivät tietystikään osaa arvostaa sitä, mikä on arvokasta, eivät näe eivätkä ymmärrä suurkaupungin konaisuutta saati sen todellisia kulttuuriarvoja.
Kaupunginvaltuutettu Tony Halme (PerusS) on Helsingin kaupunginvaltuustossa puolustanut Malmin lentokentän säilyttämistä. Samalla kannalla on ollut myös varavaltuutettu Olli Sademies (PerusS).
Malmin lentokenttä on sekä ilmailuhistoriallisesti arvokas ja ainutlaatuinen, että mahdollistaa nuorison hyvien harrastusten säilymisen.
Suomessa on kaksi lentokenttää, joilla on pysyvä arvo maamme ilmailun kehityksessä: Hävittäjälentäjiemme koulutus- ja toimintakeskus Utin lentokenttä ja siviili- ja harrastusilmailun ydin Malmin lentokenttä Malmilla. Me viime sotien lentäjät, Pilvenveikko-klubin jäsenet, haluamme voimakkaasti vedota Malmin lentokentän säilyttämisen puolesta, koska se on sekä ilmailuhistoriallisesti arvokas, että edelleen aktiivisesti toimiva ja tarpeellinen. Malmin lentokenttä rakennuksineen, kiitoratoineen ja toimintoineen muodostaa kokonaisuuden. Jos siitä vain osa säilytetään, esimerkiksi rakennukset, niin tuloksena on torso.
Malmin lentokenttä vihittiin 1936. Pääministeri A.K.Cajanderin ja kenraali Mannerheimin henkilökohtainen osallistuminen tilaisuuteen antoi sille harvinaista juhlavuutta. Kentän valmistuminen mahdollisti kansainvälisessä ilmaliikenteessä siirtymisen vesikoneista maakoneisiin.
Toisen maailmansodan aikana Malmin lentokenttä siviililiikenteen ohella toimi sotilaskenttänä. Sieltä nousivat torjuntahävittäjät lennoilleen niin talvi- kuin jatkosodan vaikeina päivinä. Sitä pitivät saksalaiset yöhävittäjät tukikohtanaan osallistuessaan helmikuun 1944 pommitusten torjuntaan. Sinne laskeutuivat Saksasta hankitut Messerschmitt-hävittäjät. Lento-osasto Kuhlmeyn 70 syöksypommittajaa, matkallaan Immolaan, laskeutuivat 16.6.1944 Malmille tullessaan avuksemme Kannaksen torjuntataisteluihin. Sieltä sittemmin kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Ilmari Juutilainen kesällä 1940 nousi Brewsterillaan ilmaan ja kävi toteamassa Suomenlahdella matkustajakone Kalevan alasampumispaikalla sukellusveneen.
Maamme suuren hädän hetkellä, Kannaksen taisteluiden ollessa kriittisessä vaiheessa, laskeutui 22.6.1944 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop Malmin kentälle. Vierailun tuloksena syntyi Ryti-Ribbentrop sopimus ja Saksan sotilaallinen, merkittäväksi muodostunnut apu Suomelle saattoi jatkua.
Välirauhan jälkeen laskeutui 22.9.1944 Malmin lentokentälle ensimmäinen punatähdellä varustettu lentokone tuoden liittoutuneiden valvontakomission kärkiryhmän lähettiläs Orlovin johdolla. Seuraavana päivänä saapui suurempi ryhmä ja 5.10.1944 kolme neuvostoliittolaista
kuljetuskonetta yhdeksän Jak-9 hävittäjän saattamana mukanaan valvontakomission puheenjohtaja Zdanov. Malmin lentokenttä olikin sitten 30.12.1946 saakka liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Siviililiikenne jouduttiin siirtämään Hyvinkään lentokentälle. Tältä
ajalta on kokemusta myös harrastusilmailun osalta siitä, miten hankalaa, toimintaa rajoittavaa ja kustannuksia lisäävää on, kun kenttä sijaitsee kaukana.
Helsinki-Vantaan lentokentän valmistuttua vuonna 1952 Malmin lentokenttä on toiminut vilkkaana lentäjien ja laskuvarjohyppääjien koulutustoiminnan ja harrastusilmailun paikkana. Nykyisin siellä on noin 130 pienkonetta ja 20-30 helikopteria, joista osa on rajavartioston. Kentän vilkkautta kuvaa vuosittaiset laskut, joita vuonna 2001 oli 10071 ja vuonna 2004 46752 sekä laskuvarjohypyt, joita vuonna 2001 oli noin 10000 ja vuonna 2004 saman verran. Vuoden 2005 laskuvarjohyppytoiminta täytyi Helsinki-Vantaan lentokentän kolmannen
kiitotien rakentamisesta johtuneista syistä siirtää Hankoon. Tämä vähensi osanottajien lukumäärää etenkin vähävaraisempien kohdalla, koska kustannukset lisääntyivät kuljetuskustannusten ja yöpymisten takia. Hangosta ei mennä yöksi kotiin Helsingin seudulle yhtä helposti kuin Malmilta. Lennoista on tapahtunut 84% klo 7-19, 15% klo 19-22 ja 1% yöllä.
Miljoonan ihmisen pääkaupunkiseudun keskellä oleva Malmin lentokenttä mahdollistaa ilmailun harrastamisen tällä alueella. Tällaista terveeseen elämäntapaan johtavaa vapaa-ajan harrastusta yhteiskunnan on aihetta tukea eikä vaikeuttaa, kun suurin osa sekä lento- ja laskuvarjokoulutusta hankkivista että harrastuslentäjistä on nuoria. Heille lentokentän kaukaisempi sijainti voi tulla ilmailuharrastuksen esteeksi. Tuskin kukaan päättäjä haluaa jäädä historiaan nuorison hyvien ja terveiden harrastusten vaikeuttajana.
Tämä teksti voisi olla pohjana tuleville sukupolville säilytettävän Malmin lentokentän aulan seinätauluun.
Toivottavasti löytyy sellainen kentän pitäjä, joka arvostaa muitakin arvoja kuin rahanarvoa, Paasikiveä mukaillen.
Malmin lentokentällä on paitsi korvaamattomat historia- ja tunnearvot, myös maanpuolustuksellista merkitystä - ei niinkään lentokenttänä, vaan Helsingin juomavesivarastona ! Kentän alla sijaitsee valtaisa pohjavesialue.
Kriisin tullessa on päijännetunnelin ja vantaanjoen vesialueet äkkiä myrkytetty ja niin Helsinki on menettänyt raakavesilähteensä. Silloin voidaan käynnistää Lahdentien varressa jo valmiina oleva pumppaamo, joka tuottaa puhdasta pohjavettä kaupunkilaisten tarpeeseen.
Mikäli Malmin lentokettä alue otetaan asuinkäyttöön, täytyy alue paaluttaa rankasti yli 20 metrin syvyyteen ja myös kunnallistekniikka vaatii paalutuksen. Tämä aiheuttaa sen, että rakentaminen alueelle ei muodostukaan pientalovaltaiseksi, kuten rakentamista ajavat nyt esittävät, vaan alueelle on taloudellisuusnäkökohdat huomioiden laadittava uusi kaava vähintään 6-kerroksisten talojen rakentamista silmällä pitäen. Paalutus tuhoaa pohjaveden puhtauden pysyvästi.
Helsinki on maalta tänne muuttaneiden "kaupunkisuunnittelijoiden" toimesta tuhonnut kymmeniä aluueellaan sijanneita lähteitä. Onko nyt tuhottava ainoa strateginen juomavesivarantokin?
Kauanko rakentamista ajavat tahot ovat ajatelleet tulevansa toimeen ilman kelvollista juomavettä?