Tämä töppäys sattui joskus kuustkyt luvulla. Silloin oltiin metsätöissä kaukana maalikylistä ja asuttiin metsäkämpillä viikkotolkulla. Viihdykkeitä oli vähän, siihen aikaan viinakin oli vielä kortilla. Lähimmässä kauppalassa oli markkinat, miehissä päätettiin hankkia viinaa joten jonkun täytyi lähteä asialle.
Niin lähti tämä sanotaanko Taunoksi asialle. Keräs kavereilta rahat ja tietysti myös viinakortit, eihän muuten saanut ainetta ostettua. Se oli sitä aikaa se. Parituntia linja-autossa istuttuaan saapui kauppalaan, jossa markkinatouhua jo näkyi. Paljon oli maalikylistä saapunut jos jonkinnäköistä taapertajaa. Sekä helppoheikkejä, jos jonkinlaista ostajaa sekä myyjää. Markkinat oli suuri tapahtuma.
Nämä markkinat sattuivat vain samaan aikaan kun Tauno lähti viinan ostoon. Eihän siinä mitään, aika kului paremmin ja näki muitakin jätkiä voi vaihtaa kuulumisia. Heti viinakaupan autettua Tauno kävi ostamassa lastin, salkku täyteen viinaa, mitä kavereitten korteilla vain kaupasta sai. Arvokas oli siis lasti kannettavana.
Aikaa oli joten nyt oli aika mennä katsomaan mitä siellä markkinoilla oikein tapahtui. Koska omia viinojakin oli päätti Tauno ottaa rohkaisuksi myös ryyppyjä. Auto takaisin lähti vasta illalla kuuden aikoihin, aikaa oli liiaksikin. Oli tunnelmallista pitkästä aikaa olla ihmisten ilmoilla, turista kavereitten kanssa, muutama ryypyntarjoajakin löytyi. Ryypyt käytiin ottamassa markkina-alueen laitamilla olevien puuweeseitten takana. Olihan julkijuopottelu kiellettyä, johon virkavalta helposti puuttuisi ja vielä tuo viinasalkku, jota täytyi kokoajan kuljettaa mukana, minnepä sen laittaisi.
Päivä kului rattoisasti kihinä ottassa lisääntyi kokoajan, otetaanpa nyt kunnolla kun kerran on mahdollisuus. Tulihan siellä myös syötyä ja nautittua markkinoiden antimista muutenkin. Ulkowessaankin tuli asiaa jotka olivat siis tuollaisia yksityiskoppeja, joissa oli penkki jossa reikä ja tietysti kansi päällä. Hyvä ripa josta nostaa kansi pois ja tietysti tarpeet tehtyään takaisin.
Iltapäiväkin tuli ja lähestyi aika jolloin auto takaisin metsäkämpille veisi, illalla juhlittaisiin, nyt olisi kaikilla viinaa. Siis jo hyvissä ajoin kohti asemaa vaikka päässä humisikin aika mukavasti oli kevyt ja miellyttävä olo. Toisaalta turhan kevyeltä taivaltaminen tuntui, joten nyt taas olisi aika juhlistaa, voisi ottaa vaikkapa ryypyt. Tauno katseli ympärilleen ja odotteli sellaista hetkeä, ettei ihmisiä juuri sillä hetkellä ollut lähettyvillä. Vaikka niitä vaelsi ajoittain runsaastikin markkinat oli jo loppuneet iltakin alkoi pimentymään. Ei hätää vielä puolituntia kyllä minä sen jaksan vaikka kuinka, mutta ryypyt täytyy vielä ottaa. Vihdoin tuli hiljainen hetki kulkijoista, tässäpä on hyvä tilaisuus ottaa ne napanterit ja päivä olisi täydellinen. Tauno oli laskevinaan laukkua maahan, kun totuus paljastui. Kädessä olikin vessan kansi, jota hän oli kantanut mukanaan muutaman tunnin. Voi per… pääsi Taunolta tosi antaumuksella, samalla kun wessankansi lensi komeassa kaaressa kauas lumihankeen. Loput voittekin jo itse kuvitella mitä senjälkeen tapahtui………
Niin lähti tämä sanotaanko Taunoksi asialle. Keräs kavereilta rahat ja tietysti myös viinakortit, eihän muuten saanut ainetta ostettua. Se oli sitä aikaa se. Parituntia linja-autossa istuttuaan saapui kauppalaan, jossa markkinatouhua jo näkyi. Paljon oli maalikylistä saapunut jos jonkinnäköistä taapertajaa. Sekä helppoheikkejä, jos jonkinlaista ostajaa sekä myyjää. Markkinat oli suuri tapahtuma.
Nämä markkinat sattuivat vain samaan aikaan kun Tauno lähti viinan ostoon. Eihän siinä mitään, aika kului paremmin ja näki muitakin jätkiä voi vaihtaa kuulumisia. Heti viinakaupan autettua Tauno kävi ostamassa lastin, salkku täyteen viinaa, mitä kavereitten korteilla vain kaupasta sai. Arvokas oli siis lasti kannettavana.
Aikaa oli joten nyt oli aika mennä katsomaan mitä siellä markkinoilla oikein tapahtui. Koska omia viinojakin oli päätti Tauno ottaa rohkaisuksi myös ryyppyjä. Auto takaisin lähti vasta illalla kuuden aikoihin, aikaa oli liiaksikin. Oli tunnelmallista pitkästä aikaa olla ihmisten ilmoilla, turista kavereitten kanssa, muutama ryypyntarjoajakin löytyi. Ryypyt käytiin ottamassa markkina-alueen laitamilla olevien puuweeseitten takana. Olihan julkijuopottelu kiellettyä, johon virkavalta helposti puuttuisi ja vielä tuo viinasalkku, jota täytyi kokoajan kuljettaa mukana, minnepä sen laittaisi.
Päivä kului rattoisasti kihinä ottassa lisääntyi kokoajan, otetaanpa nyt kunnolla kun kerran on mahdollisuus. Tulihan siellä myös syötyä ja nautittua markkinoiden antimista muutenkin. Ulkowessaankin tuli asiaa jotka olivat siis tuollaisia yksityiskoppeja, joissa oli penkki jossa reikä ja tietysti kansi päällä. Hyvä ripa josta nostaa kansi pois ja tietysti tarpeet tehtyään takaisin.
Iltapäiväkin tuli ja lähestyi aika jolloin auto takaisin metsäkämpille veisi, illalla juhlittaisiin, nyt olisi kaikilla viinaa. Siis jo hyvissä ajoin kohti asemaa vaikka päässä humisikin aika mukavasti oli kevyt ja miellyttävä olo. Toisaalta turhan kevyeltä taivaltaminen tuntui, joten nyt taas olisi aika juhlistaa, voisi ottaa vaikkapa ryypyt. Tauno katseli ympärilleen ja odotteli sellaista hetkeä, ettei ihmisiä juuri sillä hetkellä ollut lähettyvillä. Vaikka niitä vaelsi ajoittain runsaastikin markkinat oli jo loppuneet iltakin alkoi pimentymään. Ei hätää vielä puolituntia kyllä minä sen jaksan vaikka kuinka, mutta ryypyt täytyy vielä ottaa. Vihdoin tuli hiljainen hetki kulkijoista, tässäpä on hyvä tilaisuus ottaa ne napanterit ja päivä olisi täydellinen. Tauno oli laskevinaan laukkua maahan, kun totuus paljastui. Kädessä olikin vessan kansi, jota hän oli kantanut mukanaan muutaman tunnin. Voi per… pääsi Taunolta tosi antaumuksella, samalla kun wessankansi lensi komeassa kaaressa kauas lumihankeen. Loput voittekin jo itse kuvitella mitä senjälkeen tapahtui………
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.