PAKKOVALINTA edessä: EU vai kaksikielisyys

PAKKOVALINTA edessä: EU vai kaksikielisyys

Jättisäästöt pikkuleikkauksilla

Suomella on seuraavan viiden vuoden aikana vaikea ratkaisu edessään:

Kumpi valita PYSYMINEN EU:SSA VAI KAKSIKIELISYYDEN YLLÄPITÄMINEN KOTIMAASSA?

Molempia Suomi ei pysty kustantamaan tukeutumatta suureen lainanottoon ulkomailta.

Vaikka Suomen EU:hun maksamat netto-osuudet ovatkin laskeneet viime vuosina noin 110 miljoonaan euroon vuosien 1998 ja 1999 maksuhuippuvuosista, tosiasia on, että nettomaksuosuus on kohoamassa vähintään viisinkertaiseksi tai jopa kuusinkertaiseksi. Asia ratkennee parin viikon sisällä. Seuraavan viiden vuoden aikana on odotettavissa, että nettomaksuosuutemme tulee kohoamaan merkittävästi vielä tästä.

Kuinka tämä pystytään kattamaan, kun Suomen terveydenhoidosta, (jatkuvasti lisääntyvien eläkeläisten) vanhusten hoidosta eikä koulutusjärjestelmästä pystytä enää tinkimään merkittäviä määriä?

Viiden vuoden sisällä on myös kansallinen omaisuus eli valtion omistamat osakeyhtiöt suurimmaksi osaksi myyty.

Aamulehden pääkirjoituksena oli kesällä ”Verenhukkaa verotuksessa” ja siinä ihmetellään:

”Mutta miten ihmeessä useimmat muut maat pystyvät tarjoamaan kansalaisilleen samantasoiset hyvinvointipalvelut turvautumatta silti Suomen kaltaiseen himoverotukseen?”

Suomessa on mm. OECD-maiden korkeimmat marginaaliverot kaikissa tuloissa. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajetut palvelut eivät selitä korkeampia veroja muihin maihin verrattuna ja suhteutettuna. Jostakin syntyy siis huomattava määrä ylimääräisiä kustannuksia, joita ei ole vertailumaissa.

Ainoa merkittävä ero muihin OECD-maihin on asia, josta ei ole vielä milloinkaan tingitty Suomessa – jopa päinvastoin. Se on Suomen näennäinen kaksikielisyys. Suomessa ylläpidetään kaikilla aloilla ja ympäri Mannersuomea kaksoishallintojärjestelmää 4,9 %:n prosentin kielivähemmistön etujen vuoksi. Suomessa on paljon muitakin suuria kielivähemmistöjä, kuten saamelaiset, virolaiset, venäläiset etc., joilla ei ole vastaavia etuja.

Esimerkki säästökohteesta koulutussektorilta:

Jokainen suomalainen joutuu opiskelemaan ruotsinkieltä koulussa, vaikka ei tarvitsisi sitä ikinä elämässään. Suurimmassa osassa kouluista käytetään ruotsin opiskeluun nykyisin 10 % koko opetusajasta. Lisäksi lähes joka ainoassa suomalaisessa yrityksessä, kunnan ja valtion eri hallinnonalalla pyörivät jatkuvasti ruotsinkurssit.

(Klikatkaa oheisesta linkistä kohtaa: "Kielisuhde 19.01.2005")

http://www.kunnat.net/k_haku.asp?path=1%3B47%3B48&SearchPhrase=kielisuhde


Oheisesta linkistä käy varsin selvästi ilmi, että Manner-Suomen ruotsinkielinen väestö on keskittynyt kahdelle pienehkölle, tarkasti rajatulle rannikkokaistaleelle. Näin kaksikielisten palveluiden kohdentaminen oikeaan kohteeseen on helppoa.

Taloustieteilijät arvioivat, että kaksikielisyyden ylläpito vaatii vuositasolla valtion veroihin noin 2 - 2,5 % veronlisän ja kunnallisveroissa veronkorotus on 0,5 - 0,9 äyriä. Kaksikielisyydestä luopuminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että kunnissa ja valtiolla organisaatiot virtaviivaistuisivat ja järkeistyisivät.

Niin teoriassa kuin käytännössäkin juustohöylän kevyellä vedolla saadaan jo merkittävät säästöt aikaan - ja mikä parasta:

Näillä säästöillä on minimaalinen vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään.

Eikä siinä vielä kaikki: Tuskin kukaan vastustaisi näitä leikkauksia.