Heikka saarnasi

Tässä piispa Heikan saarna 6.12.:

Joulukuun kuudentena vuonna 1917 Suomen kansa otti kohtalon omiin käsiinsä. Suomen kansan eduskunta kokoontui tuona päivänä päättämään itsenäisyydestä. Itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnan istunnossa äänin 100 – 88.

Tuosta päivästä on kulunut kahdeksankymmentäkahdeksan vuotta. Paljon on muuttunut. Maatalous-Suomi ja savupiippu-Suomi ovat vaihtuneet tieto-Suomeksi ja mobiili-Suomeksi. Vuosisadan alun syrjäinen Suomi on liitetty monin sitein Eurooppaan ja maailmanlaajaan yhteisöön.

Muutos jatkuu. Edessämme on nyt Suomen hidas ja vääjäämätön muuttuminen monikulttuuriseksi. Väestön ikääntymisestä johtuen tarvitsemme vuosittain huomattavan määrän muuttajia pitääksemme yhteiskuntamme toimivana.

Syksyn tapahtumat osoittavat, ettei monikulttuurisuus ole helppo ja yksinkertainen asia. Maahanmuutossa on suuria ongelmia. Toisaalta vaarana on, että muuttajia kohdellaan pelkästään työvoimana ja unohdetaan heidän ihmisarvonsa. Seurauksena on levottomuuksia ja sosiaalisia ongelmia.

Toinen sudenkuoppa on idealismi. Pelkillä kauniilla sanoilla ei päästä pitkälle. Maahanmuutto vaatii onnistuakseen huolellista suunnittelua ja yhteisen tahdon. Ongelmista huolimatta olen kuitenkin vakuuttunut, että monikulttuurisuus on suuri mahdollisuus. Siitä ei tule luopua, vaikka vaikeuksia on edessä.

Kirkkojen välinen ekumeeninen liike osoittaa, että erilaisuuden kohtaaminen on rikastuttava asia. Suomen luterilainen kirkko on jo vuosikymmenien ajan käynyt neuvotteluja katolisten, ortodoksien sekä vapaiden kristittyjen kanssa. Neuvottelut ovat olleet hyvin opettava kokemus. Olemme oppineet ymmärtämään paremmin toisiamme. Ennen kaikkea olemme kuitenkin oppineet ymmärtämään itseämme. Meidän on ollut pakko kysyä itseltämme, mitä luterilaisuus oikeastaan on. Sen jälkeen olemme olleet entistä kypsempiä kohtaamaan eri tavalla ajattelevat sisaremme ja veljemme.

Helsingin tuomiokirkossa pidettävät valtiolliset jumalanpalvelukset ovat jo vuosikymmenen ajan olleet ekumeenisia. Suomen kristilliset kirkot ovat astuneet tielle, jonka tähtäimessä on kirkkojen välisen yhteyden syvin muoto, ehtoollisyhteys.

Kun maamme muuttuu monikulttuuriseksi, toivoisin, että osoittaisimme myös toisille uskonnoille vieraanvaraisuutta kutsumalla heidät virallisiksi kirkkovieraiksi valtiollisiin jumalanpalveluksiin. Se olisi yksi merkki siitä, että he ovat tervetulleita tähän maahan.

Monikulttuurisuus tuo Suomeen uskontojen vuoropuhelun. Myös tämä on suuri mahdollisuus. Maailman uskontojen parlamentti hyväksyi vuonna 1993 katolisen teologin Hans Küngin luonnosteleman globaalin etiikan julistuksen, jossa todettiin, että keskeisissä eettisissä kysymyksissä maailman suuret uskonnot pitävät yhtä. Rauha, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus, luonnon tasapaino, oikeus terveydenhoitoon ja koulutukseen ovat asioita, joiden puolesta uskonnot ponnistelevat yhdessä.

Mitä annettavaa meillä suomalaisilla on tulevassa uskontojen ja kulttuurien kohtaamisessa? Aforistikko Samuli Paronen sanoi kerran, ettei Suomessa voi erota kirkosta. Paronen ei tarkoittanut lauseellaan konkreettista kirkon jäsenyyttä. Hän halusi sanoa, että kristilliset arvot ovat läpäisseet suomalaisen kulttuurin niin täydellisesti, että ne tulevat vastaan kaikkialla. Kristillisten kirkkojen keskeinen anti suomalaiselle kulttuurille voitaisiin kiteyttää yhteen sanaan. Se on välittäminen. Välittämisen kulttuurin konkreettisena osoituksena maahamme on rakennettu hyvinvointiyhteiskunta, jonka ylläpitäminen ja uudistaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Jos maahanmuuttajat kohtaavat tällaisen Suomen, uskon heidän kotoutuvan maahamme.

Valtiovallalla ja kirkolla on nyt yhteinen tehtävä edessä olevan muutoksen hallinnassa. Monissa maissa on koettu, että suurin ja vaikein tehtävä on vaikuttaa kansalaisten asenteisiin. Julkilausumat ja mietinnöt eivät välttämättä riitä. Välittämisen on tultava todeksi siellä, missä muuttajat ja valtaväestö kohtaavat.

Kaduilla, kouluissa ja työpaikoilla on ollut vaikeuksia, jotka johtuvat välittämisen puutteesta, ennakkoluuloista ja vihamielisistä asenteista.

Miten vaikutamme kielteisiin asenteisiin? Miten luomme välittämisen kulttuuria? Vielä ei ole myöhäistä! Meillä on nyt oikea hetki vaikuttaa asenteisiin. Kirkon kasvatustoiminta on valmis tähän tehtävään. Päiväkodit ja koulut ovat ratkaisevassa asemassa. Vetoan yritysten ja elinkeinoelämän päättäjiin. Ottakaa muuttajat mukaan työelämään! Kysymys on maamme tulevaisuudesta!

Joku kenties kysyy, mitä tekemistä kirkolla on monikulttuurisuuden kanssa. Onkin kolme hyvää syytä olla mukana näissä talkoissa. Ensimmäinen syy on inkarnaation ihmeessä. Seimi oli monikulttuurinen tapahtuma. Seimellä kohtasivat Joosef ja Maria sekä itämaan tietäjät, siis juutalaiset ja arabit, kaikessa rauhassa. Kristillisen kirkon synty helluntaina oli tapahtuma, jossa oli läsnä kansojen ja kielten moninaisuus. Ja kolmanneksi: taivaassa ovat läsnä kaikki kansat ja sukukunnat. Miksi emme siis rakentaisi kansojen ja kulttuurien välille rauhaa ja keskinäistä kunnioitusta?

nimetön kirjoitti:

Tässä piispa Heikan saarna 6.12.:

Joulukuun kuudentena vuonna 1917 Suomen kansa otti kohtalon omiin käsiinsä. Suomen kansan eduskunta kokoontui tuona päivänä päättämään itsenäisyydestä. Itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnan istunnossa äänin 100 – 88.

Tuosta päivästä on kulunut kahdeksankymmentäkahdeksan vuotta. Paljon on muuttunut. Maatalous-Suomi ja savupiippu-Suomi ovat vaihtuneet tieto-Suomeksi ja mobiili-Suomeksi. Vuosisadan alun syrjäinen Suomi on liitetty monin sitein Eurooppaan ja maailmanlaajaan yhteisöön.

Muutos jatkuu. Edessämme on nyt Suomen hidas ja vääjäämätön muuttuminen monikulttuuriseksi. Väestön ikääntymisestä johtuen tarvitsemme vuosittain huomattavan määrän muuttajia pitääksemme yhteiskuntamme toimivana.

Syksyn tapahtumat osoittavat, ettei monikulttuurisuus ole helppo ja yksinkertainen asia. Maahanmuutossa on suuria ongelmia. Toisaalta vaarana on, että muuttajia kohdellaan pelkästään työvoimana ja unohdetaan heidän ihmisarvonsa. Seurauksena on levottomuuksia ja sosiaalisia ongelmia.

Toinen sudenkuoppa on idealismi. Pelkillä kauniilla sanoilla ei päästä pitkälle. Maahanmuutto vaatii onnistuakseen huolellista suunnittelua ja yhteisen tahdon. Ongelmista huolimatta olen kuitenkin vakuuttunut, että monikulttuurisuus on suuri mahdollisuus. Siitä ei tule luopua, vaikka vaikeuksia on edessä.

Kirkkojen välinen ekumeeninen liike osoittaa, että erilaisuuden kohtaaminen on rikastuttava asia. Suomen luterilainen kirkko on jo vuosikymmenien ajan käynyt neuvotteluja katolisten, ortodoksien sekä vapaiden kristittyjen kanssa. Neuvottelut ovat olleet hyvin opettava kokemus. Olemme oppineet ymmärtämään paremmin toisiamme. Ennen kaikkea olemme kuitenkin oppineet ymmärtämään itseämme. Meidän on ollut pakko kysyä itseltämme, mitä luterilaisuus oikeastaan on. Sen jälkeen olemme olleet entistä kypsempiä kohtaamaan eri tavalla ajattelevat sisaremme ja veljemme.

Helsingin tuomiokirkossa pidettävät valtiolliset jumalanpalvelukset ovat jo vuosikymmenen ajan olleet ekumeenisia. Suomen kristilliset kirkot ovat astuneet tielle, jonka tähtäimessä on kirkkojen välisen yhteyden syvin muoto, ehtoollisyhteys.

Kun maamme muuttuu monikulttuuriseksi, toivoisin, että osoittaisimme myös toisille uskonnoille vieraanvaraisuutta kutsumalla heidät virallisiksi kirkkovieraiksi valtiollisiin jumalanpalveluksiin. Se olisi yksi merkki siitä, että he ovat tervetulleita tähän maahan.

Monikulttuurisuus tuo Suomeen uskontojen vuoropuhelun. Myös tämä on suuri mahdollisuus. Maailman uskontojen parlamentti hyväksyi vuonna 1993 katolisen teologin Hans Küngin luonnosteleman globaalin etiikan julistuksen, jossa todettiin, että keskeisissä eettisissä kysymyksissä maailman suuret uskonnot pitävät yhtä. Rauha, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus, luonnon tasapaino, oikeus terveydenhoitoon ja koulutukseen ovat asioita, joiden puolesta uskonnot ponnistelevat yhdessä.

Mitä annettavaa meillä suomalaisilla on tulevassa uskontojen ja kulttuurien kohtaamisessa? Aforistikko Samuli Paronen sanoi kerran, ettei Suomessa voi erota kirkosta. Paronen ei tarkoittanut lauseellaan konkreettista kirkon jäsenyyttä. Hän halusi sanoa, että kristilliset arvot ovat läpäisseet suomalaisen kulttuurin niin täydellisesti, että ne tulevat vastaan kaikkialla. Kristillisten kirkkojen keskeinen anti suomalaiselle kulttuurille voitaisiin kiteyttää yhteen sanaan. Se on välittäminen. Välittämisen kulttuurin konkreettisena osoituksena maahamme on rakennettu hyvinvointiyhteiskunta, jonka ylläpitäminen ja uudistaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Jos maahanmuuttajat kohtaavat tällaisen Suomen, uskon heidän kotoutuvan maahamme.

Valtiovallalla ja kirkolla on nyt yhteinen tehtävä edessä olevan muutoksen hallinnassa. Monissa maissa on koettu, että suurin ja vaikein tehtävä on vaikuttaa kansalaisten asenteisiin. Julkilausumat ja mietinnöt eivät välttämättä riitä. Välittämisen on tultava todeksi siellä, missä muuttajat ja valtaväestö kohtaavat.

Kaduilla, kouluissa ja työpaikoilla on ollut vaikeuksia, jotka johtuvat välittämisen puutteesta, ennakkoluuloista ja vihamielisistä asenteista.

Miten vaikutamme kielteisiin asenteisiin? Miten luomme välittämisen kulttuuria? Vielä ei ole myöhäistä! Meillä on nyt oikea hetki vaikuttaa asenteisiin. Kirkon kasvatustoiminta on valmis tähän tehtävään. Päiväkodit ja koulut ovat ratkaisevassa asemassa. Vetoan yritysten ja elinkeinoelämän päättäjiin. Ottakaa muuttajat mukaan työelämään! Kysymys on maamme tulevaisuudesta!

Joku kenties kysyy, mitä tekemistä kirkolla on monikulttuurisuuden kanssa. Onkin kolme hyvää syytä olla mukana näissä talkoissa. Ensimmäinen syy on inkarnaation ihmeessä. Seimi oli monikulttuurinen tapahtuma. Seimellä kohtasivat Joosef ja Maria sekä itämaan tietäjät, siis juutalaiset ja arabit, kaikessa rauhassa. Kristillisen kirkon synty helluntaina oli tapahtuma, jossa oli läsnä kansojen ja kielten moninaisuus. Ja kolmanneksi: taivaassa ovat läsnä kaikki kansat ja sukukunnat. Miksi emme siis rakentaisi kansojen ja kulttuurien välille rauhaa ja keskinäistä kunnioitusta?

Lue lisää

vai mikä ero noilla kahdella ryhmällä muka on?

http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-12-07,4:344787,1:0:0:0:0: